en olekaan täällä ollut vähään aikaan, mutta iiris (en ole varma menikö oikein..)
sinun tarinasi pysäytti. kuinka jokin matka on mennyt pieleen. Sinua on kohdeltu todella väärin, mutta ymmärrän jos et ajattele niin.
Kaikki jotka haluaa henkilökohtaisesti puhua, saa laittaa mailia.
Voimia, kaikki oootte arvokkaita.

Olen 16-vuotias tyttö ja veljeni on hyväksikäyttänyt minua 6-vuotiaasta lähtien. Hän aloitti sen "leikkimällä". Inhosin pienenä hänen lääkäri, ym. leikkejään, mutta en voinut muuta kuin totella sillä hän oli minua paljon vanhempi ja vahvempi. En ole kertonut tästä koskaan aikaisemmin, vaan kerroin tämän kaiken ensi kertaa Net-tuessa. Vanhempani eivät tiedä kuten ei parhaat ystäväni tai kukaan muukaan. En ole uskaltanut kertoa. Olen hävennyt, olen pelännyt. Olen aina ajatellut että tämä on minun syytäni. On minun syytäni että veljeni vei lapsuuteni, on minun syytäni että veljeni raiskasi minut monta kertaa. Kaikki minun syytäni. Sain tämän kaiken loppumaan vasta viime vuonna. Silloin keräsin rohkeuteni ja päätin tämän. Tämä kaikki on kuitenkin jättänyt syvät arvat sydämeeni ja käsivarteeni. Ensin lopetin syömisen, sitten aloin viiltelyn. Nyt olen päässyt yli niistä mutta tämä tuska sydämessäni ei koskaan lakkaa. Vieläkin käyn usein nukkumaan itkiten vaikkei siihen enää aina olisikaan syytä. Enää en vain jaksa ajatella sitä kaikkea. Haluan unohtaa, mutten pysty. Olen pyytänyt apua äänettömästi 6-vuotiaasta lähtien. Se ei auttanut joten lopetin. Sulkeuduin. Olen yhä sulkeutunut ja te olette ainoat jotka tietävät. Toivon että joskus saan tarpeeksi rohkeutta, jotta uskallan kertoa jollekin ja pystyisin unohtamaan tämän, vaikka tiedän etten koskaan pysty unohtamaan. En ikinä lopeta vihaamasta veljeäni, mutta en tiedä opinko koskaan myöskään syyttämään häntä ja lopettaa itseni syyttäminen.
Minut aivopestiin seksillä, opin 6 vuotiaana seksistä sen mitkä monet oppivat vasta 12-16 vuotiaina, veljeni on raiskannut minut monta kertaa ja väittänyt että se on normaalia!!! Miten voisin unohtaa????
Haluan vain sanoa kaikille jotka ovat kokeneet saman kuin minä, että ei sitä ikinä unohda. Vaikka tekisi mitä, niin sitä ei vain unohda. Tuska seuraa aina, mutta se laimentuu, viha ja häpeä vähentyy kun haluaa vain unohtaa. Mutta te ette ole yksin. Ystävät ovat kuin tähtiä vaikka et aina näkisi meitä tiedät että me olemme täällä jossain.Kehotan siis kertomaan. Jakamaan tuskan niin se on helpompi kantaa. Itse olen huono tästä puhumaan sillä en ole itse uskaltanut kertoa, mutta jos saan neuvoa niin älkää tehkö minun virhettäni. Kertokaa jollekin. Tuntematon on varmasti helpoin tapa... Minäkin uskalsin vihdoin puhua tästä. Vaikka kerronkin "vain" teille ja tukihenkilölleni niin siitä on jo suuri apu ja se auttaa jaksamaan taas muutamia päiviä.
Olen kiehunut kiukusta, olen haljennut häpeästä,, kauhistunut muistoista ja itkenyt tuskasta ja halunnut vain unohtaa. Myöhemmin ei jaksa enää ajatella vaan haluaa vain uhohtaa. Olen sirpaleina mutta olen silti vahvempi kuin ennen. Tästä kaikesta ei ole tapahtunut minulle mitään hyvää mutta olen tehnyt kaikkeni että pääsisin eteenpäin elämässäni. Siirryn vuosi vuodelta milli kerralaan eteenpäin pyrkien kauas kauas eteenpäin kunnes en muista tätä keikkea kuin eilispäivää. Taas pääsin vähän eteenpäin tämän viestin kirjoitettuani. Tarvitsen apua itsekin mutta haluan auttaa myös muita. Ehkä kokemuksestani on vielä joskus jotain hyötyä jollekin toiselle.

*******************************
Älkää koskaan luovuttako.

Hei!
Surullisin ja järkyttävin tarina minkä olen kuullut.... Hyvä kun kirjoitat itsesi ulos.... Hienoa että jaksat vielä mennä eteenpäin. Toivotan kaikkea hyvää ja uskon että rohkeudellasi selviät vielä ja sinullekin löytyy paikka tässä maailmassa. Sinusta käsvaa kyllä vielä vahva ihminen. Jatka vaan asian julkituomista.. Puhu ja puhu... kirjoita ja kirjoita. Tuo se musta möykky ulos. Minäkin tein niin ja olen päässyt jatkamaan matkaani eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti. Jaksamista!!!

Alan ymmärtämään, että vain muistamalla voi unohtaa. Ettei kasaa sitä kipua sisäänsä, sillä siten vain satuttaa itseään.
Minua hyväksikäytettiin hieman alle kolmen vuoden ajan, teikijä oli naapurimme, perheemme hyvä tuttava.
Jouduin raiskatuksi ruotsinlaivalla, olin silloin melkein 12.
Itse olen jotenkin onnistunut ajautumaan vain hyväksikäyttösuhteisiin.
Muita seurauksia on:itsetuhoisuus, syömishäiriö, kielteinen mieli, unettomuus, masennus, ahdistus..

Kaikista kamalinta mitä toiselle voi tehdä on raiskaus tai ylipäätään seksuaalinen väkivalta. Mä oon käynyt terapiassa ja nyt mun pitäis ihan kunnolla alkaa käymään niit asioita läpi, mutta mua pelottaa.. Mulla menee aika hyvin nykyisin, silleen päällisin puolin. menestyn lukiossa yms yms, mutta mun sisällä on järkyttävän paljon kaikkea kipua.
Syömisten kanssa menee taas huonosti, oon kärsinyt jonkunlaisesra syömishäiriöstä jotain 6 vuotta..
miten teillä menee.?

Ehkä ei koskaan tulla ehjäksi ja se täytyy hyväksyä.
Silti, musta tuntuu älyttömän pahalle kun olo on taas niin rikkinäinen.
Mä en jaksa elää itteni kanssa.

Äitini miesystävä käytti minua seksuaalisesti hyväksi, kun olin seitsemän. Nyt parikymppisenä harkitsen terapiaan menoa, sillä nämä asiat häiritsevät elämääni edelleen. En halua olla ikuisesti uhri. Ärsyttää myös se, etten voi kostaa. Laillisesti ei olisi mitään mahdollisuuksia oikeusjuttuun, mutta niinhän se tässä yhteiskunnassa seksirikosten kanssa on. Sitä paitsi kuulin, että ´se´ kuoli pari vuotta sitten, eli olen myöhässä todellakin.
Kaipa eniten häiritsee se, etten ollut ´sille´ oiekan ihmisen arvoinen. Että lasta saattoi käyttää sellaiseen, kun ei siitä ole väliksi muutenkaan.

Hei lasia,

minullakin on ollut syömishäiriö viiden vuoden ajan. Nyt sen kanssa on ollut helpompaa, ehkä noin vuoden ajan; en enää oksenna joka päivä, vaikkakin viikottain. Eikä minusta aina tunnu pahalta, mutta liian usein kuitenkin. En haluaisi raahata ikuisesti mukanani menneisyyden painolastia -pitäisi löytää tasapaino.

Terhi-maria, minkälainen sh sinulla on?
Itselläni on sekaisin kaikkea.

Koeviikko tulossa ja kaikki siat nousee pintaan, miten tälläisen kanssa voi jaksaa?😯🗯️

Minua ei ole käytetty hyväksi, mutta se olisi tapahtunut jos en olisi päässyt karkuun. Minulle on myös tullut kauhu miehiä kohtaan, varsinkin tuntemattomia koska tämä mies oli aivan vieras minulle. Saurauksena oli paniikkihäiriöt jotka ilmenivät vasta puolen vuoden kuluttua koska en puhunut asiasta. Jätin terapian kesken ja nyt on taas pakko mennä terapiaan, mikä kestää kun jonoa on.

Muistakaa kaikki jaksaa! Ja hoitakaa itsenne kuntoon, vaikka vain tänne kirjoittaminen on jo apu koska jos tippuu syvälle on vaikea päästä ylös. Matkalla alaspäin on helpompi jarruttaa.

Ja mitä tämä maailma olisikaan ilman tyttöjä 😋

Niimpä, ei olisi muitakaan jos ei olisi tyttöjä, kun mehäs ynnytetään..

Piiyski, onhan tuokin vakavaa ja minusta ainakin henkilökohtaisesti on naurettavaa että on olemassa lievä sana kun puhutaan seksirikoksista. Äärettömän törkeää, kun ihmistä satutetaan pahimmalla mahdollisella tavalla.

Voimia teille kaikille..<3

Sesuaalinen ahdistelu, oli se sitten minkälaista tahansa jättää aina pahat jäljet. Ja vielä pahemmat jos ei kerro kenellekkään.
Itse en sitä pystynyt kertomaan kun kävin rikosilmotuksen tekemässä. Tiesin sen kyllä, en vain osannut kertoa joten selitin vain jotain kiinni pitämisestä ja kuristamisesta.

Kun paniikkikohtaukset alkoi, oletin että ne johtuvat vain siitä, että poika piti kiinni eikä äästänyt menemään. Nyt vasta kolmen vuoden jälkeen tajuan että se, että tunsin pojan haluavan minua väkisin vaikuttaa vahvasti. Ennen ei haitannut vaikka pojat leikillään kohtelivat kovasti, mutta nyt, myös poikaystävän tiukka puristus saa pakenemaan.

Älkää jääkö yksin asian kanssa ja käsitelkää se niin syvin kuin vain voitte.

Jokainen joka on satuttanut tällä tavalla ihmistä on saatava vastuuseen! Hänen on tiedettävä ettemme pelkää kertoa asiasta.

Piiyski: minäkin voin täysin allekirjoittaa tämän: "Seksuaalinen ahdistelu, oli se sitten minkälaista tahansa jättää aina pahat jäljet. Ja vielä pahemmat jos ei kerro kenellekkään."

Itse olin noin 10-vuotias, kun tapasin pedofiilin koulumatkallani.
Kaksi vuotta kesti, ennen kuin äitini sai selville, että tämä mies oli piiskannut minut. Itse tavallaan tiesin, että jutussa oli muutakin kuin tuo pelkkä piiskaaminen, mutta en minä osannut selittää/löytänyt sanoja sille, mitä se Toinen käsi teki keholleni sillä aikaa, kun toinen heilutti piiskaa.

Se mies ei siis koskaan joutunut vastuuseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta minä en vaan millään jaksaisi kaivaa asioita uudelleen esille. Tämä siis luultavasti olisi mahdollista, koska tapahtumasta on vielä vähän alle 10 vuotta aikaa?

Mutta niin, minäkään en puhunut asiasta kellekään, en suostunut terapiaan tms. Mutta miun elämä olikin ihan suht normaalia (ainoastaan yöt olivat kaameita) ennen kuin aloin seurustelemaan. Vasta seurustelun myötä mie tajusin, miten pahasti mie olin rikki. Ja oikeestaan ainoo syy, minkä mie keksin pahalle ololle, oli se, että mie en ollu koskaan käsitelly sitä tapahtumaa missään kenenkään kanssa. Tai siis ku se itse jutu nyt kuitenkin oli aika mitätön, niin mie luulen, että juuri se puhumattomuus on aiheuttanut miun nykyisen tilanteen...

Tekisi mieli sanoa kaikille, että puhukaa puhukaa puhukaa paha olo pois, mutta toisaalta en minä itsekään sitä osaa tehdä...

Hyvää joulua joka tapauksessa kaikille, paljon jaksua ja voimia 🙂🌻

Hyvä että asia tuli selville. Joskushan pikku-lapset kertovat tapahtuneesta vasta monien vuosien jälkeen kun ymmärtävät mitä todella on tapahtunut. Lapsi on niin herkkä että niitä monia lapsuusajan ikäviä asioita on vaikea näin vanhempana käydä läpi koska minusta ainakin tuntuu, että kaikki ikävät kokemukset joita ei ole ymmärtänyt vielä pienenä on vain sysätty jonnekkin ja ne kummittelevat sieltä kun asioita alkaa kaiveleen läheltä herkkää asiaa.

Samaa: Muistakaa puhua ja kertoa asioista vanhemmillenne. Sitä on näin helppo sanoa, että sanot vaan vanhemmillesi tai koulussa jollekkin, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että sitä että joku on tehnyt pahaa on älyttömän vaikea sanoa. Mutta rohkaiskaa itseänne, se menee hyvin!

Jouluja ja koittakaa viettää rauhallinen joulu, älkääkä murehtiko liikaa 🙂👍

tällä hetkellä mulla ie oel oikein sanoja, haluan vvain sanoa kaikille Teille, että antakaa jouluna itsellene armoa ja levähtäkää. Syökää hyvin ja nukkukaa.olette sen ansainnut.<3