Tuli tässä muita tekstejä lukiessani mieleen asia jonka haluan tuoda julki.
Miettikää kuinka paljon te olette joutuneet kokemaan. Miettikää mitä te juuri nyt käytte läpi.

Kukaan ei ole normaali, mutta mieleltään ns. terve ihminen ei joudu kokemaan kaikkea sitä mitä me mieleltämme sairaat joudumme käymään läpi joka päivä, joka tunti ja joka minuutti. Meidän elämämme on täyttä taistelua. Meidän elämäämme ei muuta juuri mahdukaan, kuin taistelua. Taistelua huonoa oloa vastaan, taistelua että pärjää. Ajatelkaa kuinka vahvoja me loppuenlopuksi olemmekaan.

Olemme jokainen käyneet oman kivisen, hyvin mutkikaan ja vaikean tien ja sellaisena se valitettavasti voi myös jatkua jonkin aikaa. Mutta ajatelkaa, kun tulee se suuri kivi 90 asteen mutkassa vastaan, me taistelemme itsemme sen kiven läpi.
Voisi ajatella, että kehonrakentajat nostavat jokaisella kerralla enemmän painoja. Me pystymme siihen myös. Olemme vahvoja, vaikka se välillä tuntuukin heikkoudelta! Olemme vielä tässä, elämme tätä hetkeä ja tulemme myös elämään huomista astetta vahvempana!

Ironista kyllä, itse en tuota muista siinä vaiheessa kun paha olo tulee.

Olipas kauniisti sanottu. Mä en ole koskaan tuota ajatellut ihan noin syvällisesti. Vau.

Ja totta kyllä, sitä itse unohtaa kaiken tuon kun tulee vaikeeta.
Mutta kyllä me pärjätään ihmeen hyvin. Ja jaksetaan paremmin kun muut.

Itellä on kans tollanen olo aina välil. välil paranee, välil pahenee. :/ kyl mä suosittelen et haet apua!

Nyt jännittää. Huomenna on istunto taas. Toivon vain, että syytetty ei ole keksiny lähteä pois Suomesta. Tuomari kyllä sanoi viime kerralla, että sakon uhalla hänen on ilmestyttävä paikalle ja tarpeen tullen hänet voidaan noutaa missä hän ikinä onkaan. Pyysin äitiä ostamaan kunnollisen sikarin minulle. Voittosikari. 🙂
Pitää kasata voimia tämä päivä. Onneksi olo on siinä suhteessa hyvä, että jaksan kerätä voimia kunnolla.

Tsemppiä sulle sinne istuntoon! Mahtaa kyllä jännittää todella paljon. Otat ihan rauhassa ja keräilet voimia ja rohkeutta tän päivän. Kyllä se siitä! Varmasti tulee voitto kotiin! 🙂👍

Istunto meni hyvin! Syyttäjä ja mun asianajaja sai syytetyn puhumaan ittensä pahasti pussiin. 🙂

Syyttäjä vaatii 1-2 vuotta ehdollista vankeutta plus sitten meijän 15000€ korvausvaatimukset. Ja jos ilmenee, että mulla on pysyvä mielenterveydellinen haitta, niin siitä tullaan vaatimaan lisäkorvauksia.
Päätös tulee kahen viikon päästä. Se ei niinkään mua tällä hetkellä mietitytä, että mitä sieltä sitte tulee sille, kun oon selvinny tästä päivästä jota oon oottanu jo yli vuoden!

Kyllä jossain vaiheessa oli murtumispiste lähellä, mutta tukihenkilö piti pystyssä.
Kaikkeni annoin ja siltä tosiaan tuntuukin. Ihan ku ois juossu maratonin. Oon niin fyysisesti helvetin väsyny ja henkisesti vielä enemmän. Oon helpottunu ja ilonen. On voittajafiilis.

Hienoa! Loistavaa! Siis aivan mahtavaa! Varmasti mahtava fiilis. Saatte aika suuret korvaukset, kyllä ihan syystäkin. Ensilti ajatellut että noin suuria korvauksia voi saada 🙂 Onneks olkoon! Mitäs nyt tästä eteenpäin kun on yksi huoli vähemmän? Miten meinaat jaksaa? Näyttääkö elämä nyt vihreää valoa, aurinko paistaa ja kaikki on loistavasti?

Todellakin on hyvä olo. Kun päästiin sieltä salista pois ja polttelin voitonsikaria ulkona, huomasin kuinka hienoja eläimiä pikkulinnut on! Matkalla takasin kotipaikkakunnalle huomasin kuinka hieno luonto on syksyllä! Olen myös huomannut kuinka mukava auringonpaiste voi olla. Katseeni on avartunut valtavasti, kun olen saanut suljettua yhden suurimmista ovista.

Ajattelin, että hakisin ennen syyslomaa koulusta kaikki paperit ja alkaisin lukemaan niitä jotta saisin palautettua mieleen tärkeimmät asiat. Sitten voin hyvillä mielin mennä joulun jälkeen kouluun takaisin. 🙂

Toivottavasti tässä nyt ei vaan tulisi mitään ylivoimaista juttua, mikä saisi minut takaisin polvilleni, kun vihdoin olen päässyt jaloilleni.

Fugace, onneksi olkoon! Olet ollut vahva, kun olet jaksanut käydä läpi tämän kaiken! Upeaa!

Käy rauhassa koulutöiden ääreen. Sinä olet sinä, joten näe OMAT rajasi. Ajattele, että jokainen askel on eteenpäin kohti yhtä päämäärää. Mitä opiskeletkaan?

Jos tunnet tarvetta kirjoittaa, niin täältä löytyy aina kuulevia korvia. Todella hienoa, että taakkasi on keventynyt! 🙂

Opiskelen maanmittausalaa. Tykkään siitä, se on ihan minun alani.

Yritän kirjoittaa tänne säännöllisesti ja kertoa miten menee. 🙂

Hieno juttu, Fugace! Joillekuille se "oman" alan valitseminen tuottaa vaikeuksia! Mikä alunperin sai sinut valitsemaan juuri maanmittausalan? Itse elin jonkinlaisen kriisin kanssa viimeisen lukuvuoteni 2007 - 2008. Opiskelemani linja oli minulle vaikea, ja epäilin, työllistyisinkö koskaan sillä. Nyt teen työtä, jossa viihdyn. Elämä hymyilee enemmän! 🙂 Työtehtäväni eivät tosin ole aivan opiskelemani linjan mukaisia.

Lopetin lukion toisen vuoden ensimmäisenä päivänä ja pidin välivuoden. Kävin ammatinvalintapsykologilla ja sain häneltä kasan papereita joista sitten pomppasi maanmittausalan esittelypaperit käteen. Otin alasta enemmän selvää ja lopulta hain tähän nykyiseen kouluun. Opiskelu on juuri sellaista kuin odotinkin. Ollaan ulkona, sisällä, yksin, ryhmässä. Pelataan uusimman teknologian kanssa ja hiotaan samanaikaisesti vanhaa kunnon perusmatematiikkaa.

Tänään olisi ollut sossulle aika, mutta soitin ja peruin sen. Ei vain huvittanut mennä noiden paperikasojen kanssa sinne selvittämään taloudellista tilannetta. Odotan vain, että kelalta tulisi päätös tämän viikon aikana sairaspäivärahaa ja asumistukea koskien.

Viime viikolla oli päivä jolloin kaikki tuntui huonolta. Muistan ajatelleeni, että rikkoisin kännykän ja vetäisin kaikki lääkkeet ja menisin nukkumaan. Kännykän rikkominen varmaan siksi, että en saisi soitettua apua vaikka haluaisinkin. Eilen illalla ajattelin taloudellista tilannettani ja niitä ihmisiä jotka ovat tehneet itsemurhan, koska heidän taloudellinen tilanteensa on ollut niin huono. En tiedä, mutta jotenkin tuntuu että minä tahallani ajan itseni taloudellisesti ahdinkoon, jotta saisin "kunnollisen" syyn tehdä itselleni jotain. Alitajuisesti yritän ajaa itseni muutenkin huonoon tilaan. Minä tapan itseäni hiljaa ja hitaasti. Tosin se en ole minä, joka minua tappaa. 🙄

Tulipa tossa kelalta kirje. Ilmoitus asumistuen jatkamisesta ja että 297e pitäis maksaa 1.10, mutta mitäs sitten lukikaan. Sosiaalitoimisto onkin ottanu mielivaltaisesti itselleen tämän koko summan! Soitin sitten sossulle ja kysyin, että mitä tämä tarkoittaa. Siellä sitten sössötettiin, että ei se kyllä näin mene.. kyllä me takautuvasti otamme yhden kuukauden asumistuen takaisin, koska sinulle on se aikaisemmin maksettu.. Siis mitä helvettiä? Yhden kuukauden? Tuossa on kahden kuukauden asumistuet! En ymmärrä! No mikäs siinä, antaa laskujen mennä ulosottoon, antaa häädön tulla. Siinähän sitten asun ojan pohjalla aivan mahtavissa viiden tähden hotellioloissa. Tällä hetkellä ottaa päähän niin paljon, että ei oo pitkään aikaan ottanukkaa näin paljon päähän joku asia. En yhtään ihmettele, että ihmiset sanovat tämän yhteiskunnan olevan läpimätä. Se todellakin on. En yhtään ihmettele, että ihmiset tekevät joukkomurhiaitsemurhia.

Voi kun ei tarvis muiden ongelmien ohessa miettiä rahaa. Minunkin täytyy lukion, kahden kielen opiskelun, partion ja liikunnan ohjauksen lisäksi mennä vielä töihin, jotta saan rahaa lääkkeisiin. Ei ole helppoa. Toivottavasti sinä saat jotenkin hoidettua raha-asiat. Minä ainakin koitan koko ajan etsiä töitä, jotta kaikki tulis maksetuksi. Toivottavasti sinulla on voimia mennä töihin, tai jaksat yrittää hakea jotain tukea.

Voimia!

Kyllä nuo raha-asiat lopulta selvisi aika hyvin, kun menin juttelemaan omalle sosiaalityöntekijälleni ja hän otti asian hoitaakseen. Se on selvää, että rahaa tulee, mutta päivästä ei ole vielä tietoa. Alkukuusta tuli takaisinpäin noita asumistukia, mitä sossut aikasemmin oli vetäny pois.

Oli tänään päivällä ihan sairas olo. Ajattelin kaikkea outoa ja lopulta vetelin hieman kättä auki. Ei ollut mikään tarkoitus eikä muutenkaan mitään ihmeellistä, mutta se vain tuli vanhasta tottumuksesta ottaa terä käteen ja vetää ihoa auki. Ei se edes sattunut.