Arki luisuu käsistä

Arki luisuu käsistä

Käyttäjä Fugace aloittanut aikaan 28.01.2008 klo 17:55 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Fugace kirjoittanut 28.01.2008 klo 17:55

En saa arjesta kiinni. En saa mitään aikaiseksi. En saa noustua aamulla ylös kouluun, haluaisin vain olla peiton alla. Haluaisin, että kukaan ei muistaisi mua. Ettei ottaisi yhteyttä ollenkaan. Haluaisin paeta. Paeta jonnekin kauas. Tuntuu että seisoisin vain paikoillani muiden ihmisten vilistäessä kiireisinä ympärillä. Tuntuu, että olen mustavalkoisessa elokuvassa jossa ei tapahdu mitään. Mun piti alottaa uusi harrastus, mutta en saanu aikaseks. En jaksanu raahautua sinne. Tuntuu, että olen pettäny itteni sen suhteen kun en alottanu sitä harrastusta. Olisi ollut edes jotain tekemistä. Mikään ei vaan kiinnosta.
En haluaisi/jaksaisi nähdä ystäviäni. Haluan olla yksin. Tai en, en halua olla yksin. Haluan olla tyttöystäväni kanssa. Hänen kanssaan voi yksinkertaisesti vain olla. Pistää pää hänen syliinsä ja olla vain.
Niin sekavaa. Tuntuu, että luisuisin loputonta liukumäkeä alaspäin. En tiedä mitä tekisin.. 😯🗯️

Käyttäjä DeadAngel kirjoittanut 31.07.2008 klo 11:39

Eikös siellä ole mahdollisuus vaihtaa psykiatria, jos nykyinen ei miellytä? Jossain ainakin kerrottiin että jos psykiatri ei miellytä tai et pysty puhumaan hänelle, niin voi kyllä kysyä, jos vaikka vois vaihtaa.
Eihän se ole kivaa jos psykiatri ei ole kiva tai kohtee sua kun tilastoja. Siellähän pitäis puhua niin että kun lähdet sieltä pois niin tiedät että nyt on paljon parempi mieli.
Harmillista että sun entinen psykiatri lähti pois, hän oli varmasti mukava ja tiesi millainen tilanne sulla on. Nyt joudut periaatteessa alottamaan alusta tämän uuden kanssa, koska hän ei tunne sinua kunnolla, on ehkä lukenut paperilta sun tilanteen mutta ei sen tarkemmin tiedä.

Voimia. 🙂

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 31.07.2008 klo 17:09

DeadAngel, voi kyllä vaihtaa psykiatria kunhan vain pyytää. Mutta en tiedä, ehkä kuitenkin haluan ensin yrittää tämän uuden kanssa löytää sen yhteisen sävelen ja jos se ei onnistu niin sitten pyydän uutta psykiatria. Ja entinen psykiatri oli mukava. Hänelle oli helppo puhua asioista ja hän kuunteli eikä laukonut mitään tilastotietoja mihinkään väliin.

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 05.08.2008 klo 22:35

Fugace kirjoitti 31.7.2008 17:9

DeadAngel, voi kyllä vaihtaa psykiatria kunhan vain pyytää. Mutta en tiedä, ehkä kuitenkin haluan ensin yrittää tämän uuden kanssa löytää sen yhteisen sävelen ja jos se ei onnistu niin sitten pyydän uutta psykiatria. Ja entinen psykiatri oli mukava. Hänelle oli helppo puhua asioista ja hän kuunteli eikä laukonut mitään tilastotietoja mihinkään väliin.

Fugace, olet EHDOTTOMASTI ihminen. Kellä olisi täysin samat tunteet ja kokemukset kuin sinulla. On siksi luonnollista, että toivot psykiatrisi näkevän SINUT. Hänkin saattaa tarvita aikaa tutustua tilanteeseesi. Tuntuuko uusi psykiatri muutoin mukavalta? Pystyisitkö kertomaan hänelle hienotunteisesti, ettet kaipaa tilastotietoja vaan että haluat hänen näkevän sinut yksilönä? Parhaassa tapauksessa hän näkisi paremmin, kuinka auttaa sinua.

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 12.08.2008 klo 12:51

Tuli tuossa eilen postia, että minun pitäisi hakea asiakirjoja käräjäoikeudelta. Hain ne sieltä pois ja siellä olikin paperit tästä viime kesäisestä hyväksikäytöstä. Oikeudenkäynti on 3.9 klo 9:00. Papereissa luki, että syytetty on kiistänyt koko tapahtuneen, mutta todisteet menevät yhteen minun kertomuksen kanssa. Tuntuu jotenkin siltä, että oikeudenkäynnistä tulee sotaisa, vaikka kuinka todisteet olisivat puolellani. Jännittää ja pelottaa.

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 13.08.2008 klo 18:20

Ahdistaa. Pitäisi jaksaa viedä kaverin passi sille, mutta en jaksaisi lähteä mihinkään. En tajua, että miksi se ei voi tulla täältä hakemaan sitä. Minkä takia minun pitäisi lähteä jonnekkin viemään vain jotain idioottimaista passia? Haluaisin vain kadota.

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 14.08.2008 klo 00:36

En näe missään mitään järkeä. Kihlattuni sanoi, että hän voisi tappaa itsensä eikä mikään estäisi häntä. En osaa sanoa mitään. En osaa tehdä mitään. 😭

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 23.08.2008 klo 19:55

Ei mistään tuu mitään. Ahistaa ja pelottaa, syytä en tiedä. Tai on pieni aavistus, mutta en sitten tiijä. En tiijä mistään mitään. Välillä toivon, että minulla olisi joku sairaus johon ei olisi parannuskeinoa ja kuolisin siihen. Ettei tarvitsisi vaivautua itse tappamaan itseään.

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 24.08.2008 klo 19:30

Viilsin sitten taas.. En muista paljon mitään siitä tilanteesta.. Kaksi haavaa piti tikata, muut oli sitten sellasia pinnallisia.. Olen ihan sekaisin. Onneksi huomenna on aika psykalle.
Olen voimaton, en tiedä mitä pitäisi tehdä vai pitäisikö tehdä mitään. En keksi mitään järkevää nyt..

Käyttäjä DeadAngel kirjoittanut 25.08.2008 klo 17:36

Toivottavasti sun oikeudenkäyntis menee hyvin. Koska se on? Varmasti jännittää tosi paljon, siellä on suuria ihmisiä joilla on valtuuksia tehdä vaikka mitä. Uskon siihen että sun osalta kaikki viellä järjestyy parhain päin. 🙂🌻 🙂👍

Voi voi.. ☹️ Miks teit sen? Mikä sait sut tarttuun terään ja viiltään turhia viiltoja? Pystytkö pääsee tavasta eroon? Yritä. Se on sun kannalta vaan parempi.

Mites kauan oot jo seurustellu sun kihlatun kans? Ja mistä teijän suhde koostuu? Mitä se sisältää? Uskon että sulla on hyvä tyttö joka ei sisimmissään tahdo sulle tai itellekkään mitään pahaa. Usein toisten paha olo heijastuu itseensä, tai toisinpäin. Yritä auttaa tyttöös niin paljon kun jaksat, se on sulle kummiskin tärkee ja sä tuskin haluat että sille sattuu mitään pahaa. Anteeks jos kysyn kovin henkilökohtasia, ei tietenkään ole pakko vastata jollet halua.

En oikein tiedä mitä mä sulle nyt sanoisin, jotta sun olos helpottuis ja mieliala kohenis edes vähän. 🤔 🙄 Olen vähän huono tämmösissä, vaikka kovasti yritän muita auttaa. Välillä autan toisin niin paljon, että unohdan oman hyvinvoinnin. 😴

Mutta yritähän nyt jaksaa. 🙂🌻 🙂👍

Käyttäjä sin-sa kirjoittanut 25.08.2008 klo 19:29

Paljon voimia sinulle! minulla on joka ilta hirveää, aamut onneksi ihan ok, ja välillä päiviä, jolloin olen ihan sumussa. Tiedän, ettei sanat usein auta, ei mikään tunnu auttavan. Miten haluaisinkaan nähdä sinut ja halata, antaa edes hiukan voimia, kertoa jotain, mikä lohduttais.
joka kerta, kun teet viillon, viillät myö minua. Niin opettajani sanoi minulle. En pystynyt enää viiltämään. Hän sanoi myös, että kun haluan tappaa itseni, minun täytyy ajatella, miltä minusta tuntuisi, jos hän tappaisi itsensä.
Vaikka vain netissä kirjotetaan, niin olet silti rakas ja tuet minua, kun en jaksa. Lähetän sulle ajatuksen voimalla positiivisia ajatuksia tai jotain! 🙂 Minun on hankala laittaa edes hymiötä, sillä tiedän, etten ole iloinen. Se on sinulle. Hymy.

"Hymyile, kun päivä pilveen käy. Hymyile, kun yhtään tähteä ei näy."

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 25.08.2008 klo 19:44

Fugace, ei varmaankaan ole helppoa lopettaa itsensä vahingoittamista, mutta hyvä, kun tiedostat, että parempia keinoja ongelmien käsittelyyn on. Tunnuit odottavan terapiakäyntiä. Onko suhteesi uuteen psykiatriin siis helpottunut? Jos sinut olisi määritelty toivottomaksi tapaukseksi, miksi saisit apua. Elämälläsi on väliä.

Tuntuu aina pahalta, kun rakas ihminen menettää elämänhalunsa. Siinä, että olet huolissasi tyttöystävästäsi, on kuitenkin jotain myönteistä: sinussa on välittämistä! Muista kertoa hänelle, mitä hän sinulle merkitsee. Vaikeutenne voivat lujittaa suhdettanne. Älkää kuitenkaan unohtako ulkopuolisen avun merkitystä.

Paljon voimia oikeudenkäyntiin ja elämääsi yleensä!

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 28.08.2008 klo 11:32

Oikeudenkäynti on ensi viikolla. Vaadin sitä pidettäväksi suljettujen ovien takana. En halua sinne täysin ulkopuolisia ihmisiä. Ja uskon, että kun sinne ei pääse syytetyn kavereita, niin minulla on etulyöntiasema silloin.

En tiedä mikä saa tarttumaan johonkin terävään esineeseen ja viiltämään. Yleensä havahdun vasta siinä vaiheessa, kun verta tulee ja kaikki on pilalla. Olen yrittäny päästä tästä huonosta tavasta eroon, mutta ehkä se on syöpynyt niin syvälle mieleen, että kun on täysin toivottomalta tuntuva tilanne niin se näyttäisi olevan pakokeino. Vaikkakin huono sellainen.

Olen seurustellu kihlattuni kanssa nyt kohta puoli vuotta. Siitä ollaan kihloissa oltu kaksi kuukautta. Ei kovin pitkä aika, mutta kuitenkin. Olihan meillä yhdessä välissä välirikko, kun omaa tyhmyyttäni menin pettämään häntä ja suhde kariutui siihen. Aloin silloin seurustelmaan tuon kanssa, kenen kanssa petin nykyistä. Se oli suuri virhe ja kadun sitä syvästi. Kadun sitä enemmän kuin mitään. Onhan tässä nyt sitten hänen osaltaa ollut ainakin luottamuspulaa hieman minua kohtaan. Mutta uskon, että kyllä me selvitään tästä kaikesta paskasta kunhan vain sitä tarpeeksi paljon halutaan. Minä ainakin haluan. En minä halua uudestaan pettää hänen luottamustaan. "En toivo mitään suurempaa, tahdon saada sinut minuun luottamaan, jälleen minuun luottamaan. Et voi noin vain unohtaa. Pyydän silti, että hetki kerrallaan voimme uutta rakentaa."

Suhteeni uuten psykiatriin ei ole vielä täysin alkanut. Olen tavannut entistä psykiatriani, kun tämä uusi ei ole vielä voinut ottaa minua vastaan. Mutta kyllä tämä tästä. Kiitos kaikille, kun vastasitte ja huolehditte! Muistakaa myös oma hyvinvointinne! 🙂🌻

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 30.08.2008 klo 18:45

Tunnen epäonnistuneeni ihmisenä.. 😞

Käyttäjä Fugace kirjoittanut 31.08.2008 klo 10:55

No päätettiin kihlattuni kanssa, että jatketaan tästä eteenpäin vain ystävinä. Ei kait siinä sitten.. Joskus käy näin. En kuitenkaan voi kieltää, etteikö tämä vaihtoehto olisi tällä hetkellä ihan hyvä. En osaa sanoa mitään..

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 01.09.2008 klo 14:05

Fugace kirjoitti 31.8.2008 10:55

No päätettiin kihlattuni kanssa, että jatketaan tästä eteenpäin vain ystävinä. Ei kait siinä sitten.. Joskus käy näin. En kuitenkaan voi kieltää, etteikö tämä vaihtoehto olisi tällä hetkellä ihan hyvä. En osaa sanoa mitään..

Parempi erota ystävinä kuin riidoissa! Usko tai älä, onni voi odottaa tuolla jossain! Olet nuori, ja paljon on vielä edessäsi. 🙂👍