Jaana, minäkään en osaa uida. Enkä ole koskaan viehättynytkään uimisesta. Kouluajoilla oli hirviö liikunnanopettajana, joka uima-altaalla pakotti hyppäämään veteen syvässä päässä ja sitten onki ylös sellaisella pitkällä kepillä, jossa oli silmukka toisessa päässä. Traumat jäi niistäkin ajoista.

Minunkin uimaopettajani oli kauhea, ja käytti silmukkaa, mutta luokkakaverini meinasivat
hukuttaa minut uimaaltaaseen kuin opettelin uimaan. Ja se oli uimaopettajastani pelkkää
leikkiä, koska olin elossa.☺️❤️

Melkein olin unohtanut, kun kolme kiusaajaani heittivät minut tekolampeen. Onneksi oli hyvin matala, mutta vedin vettä henkeeni ja tuntui, että taju lähtee. Mitähän niistäkin kiusaajista on aikuisina tullut? Mahtavatko muistaa, kuinka nauttivat vallastaan kiusata? Minua alkoi joulu stressaamaan. Onneksi vain muutama ihminen, jolle pitää lahja keksiä. Vihaan lahjojen ostoa, koska koen olevani virittynyt efilailla kuin lahjansaajat. Ja joka minusta superjuttu, saattaa saajasta olla mitätön. Päätä särkee ja tuntuu, kuin olisi tulossa joku näky. Tietoisuus jostakin. On sellainen epätodellinen olo, etten hämmästyisi vaikka lattiaan aukeisi taas se musta aukko, joka koittaa imeä sisäänsä.

Noin se menee, näkyjä tulee jos ei pyörry, mistä sitä tietää tuleeko näkyjä vaikka pyörtyisi.

Onneksi meni ohitse tällä kertaa, mutta mistä tietää minkä nurkan takaa hyppää eteen ja kiekaisee näky tulossa! Oudon rauhallinen olo. Olisiko tyyntä myrskyn edellä minulla.

Näetkö myös silloin näkyjä jos kävelet kaikessa rauhassa omissa ajatuksissasi?
Minä en näe, mutta saatan tulla väärää kautta kadulle takaisin.☺️❤️☺️

kerran auton kyydissä tuli näky. Onneksi olin matkustajana, en kuskina. Joskus tulee sellaisia tunteita, kun joku pakottaisi minut menemään jonnekin paikkaan. Mitään vaarallista ei onneksi ole tapahtunut.

Joskus kauan sitten minulle tuli tunteita että oli päästävä johonkin paikkaan, mutta ei siellä
koskaan mitään sattunut joka olisi selvittänyt että miksi..."lakkasin käymästä sellaisissa paikoissa"...Enkä ole katunut.😍

Minä olen alkanut kuuntelemaan kaikkia tuntemuksiani, jospa ne sillä tavalla jotenkin selittyisi. Nyt vaan pitää miettiä, kukkuuko päässä vai miksi tulee sellaisia? Ja pelkään sitä, että jos en kuuntelisikaan ja olisin kuuntelemalla voinut estää jotakin, kenties pahaa tapahtumasta?

Kuuntelemalla se yleensä selviää, jos niissä on mitään perää, se tulee kyllä esiin tavalla tai toisella. Minulla on nyt niin tyhjää ajatuksissani, ettei yhtään kuulu mitään.🌻🙂🌻

Tänään taas kummittelee poisnukkuneen partavesi. Ulkoterassilla ja autossa. Käsissäni. Kysyin jo ääneen, mikä hätänä, en ymmärrä?

Siunattu hiljaisuus! Koko päivän olen ollut liikkeellä, olin porvoossa retkellä.☺️❤️

Oliko mukavaa Porvoossa? Muistan itse vuosia sitten kesäaikaan siellä käyneeni ohikulkuliftaus reissulla ja olisin ajatellut, tänne haluan joskus uudelleenkin. Mutta nyt olen niin kaukana Pohjanmaalla.

Olipa mukava porvoon retki. dalhiakukka.😍

Ihanaa kuulla Jaana. Muistelnko ihan väärää, kun puhun Porvoon lakritsista? Brumbergin tehtaanmyymälästä? Taitaa mennä väärään suuntaan, olen sellainen herkkupeppu. Maha ei yhtään lakritsia kestä, mutta kauhea himo nousi, kun kaupassa myyntiin suukkoja..siis entiseltä nimeltään neekerinsuukkoja..tyhmä ostin vain yhden pakkauksen, mahtoiko olla 6 kpl, olkohan talvisuukot nimeltä?No, minähän ahmin ne heti ja kun menin kauppaan ostamaan lisää ei siellä ollutkaan. Ostin Vihreitä Kuulia irtokarkkipuolelta ja ne on niin herkkua minulle. En saisi karkkia syödä diabeteksen takia, mutta vähän lipsun.. Aloitan joulun jälkeen terveellisenmän elämän☺️