Vaikka kirjoitukseni selvisi ja sitä ei tarvi enää jauhaa, niin eilinen ilta meni persiilleen. Yritin olla kahdessakin chatissa mutta siitä ei tullut mitään. Kun ruppee liikaa miettimään mitä sanoo, ei sitten sano mitään.
Lunta sataa ja eilen oli tie poikki muuhun Suomeen. Kuulin Lapin uutisista. Lunta tuli niin paljon, että rekat jäivät kiinni. Nyt on lumivyöryn vaara koko alueella, joten pysyn pihassa. Kello on 3, menin nukkumaan 19, joten ihan hyvin olen nukkunut.
Kaikkein isoin toiveeni on, että tulis kirjastoauto. No tietenkin toivon koronan loppumista mutta yhden uutisen mukaan eristys voi jatkua 2022 asti, jos ei rokotetta keksitä. Itseasiassa aivan sama sitten, kun kuolisin nyt heti. Olen kyllä miettinyt, että muuttaisin Rovaniemelle, koska meillä on siellä perintömökki. Muutenkin mua hoidetaan Lapin keskussairaalassa, joten tavallaan pysyisin omassa sairaanhoitopiirissä. En nyt heti voi muuttaa, koska pitäisi mennä Kolarin kautta ja siellä just sitä koronaa on.
Tämä jatkuva arkiasioiden pohtiminen on perseestä. Minusta ihmisen pitäisi vaan nukkua, herätä, syödä, hiihtää, olla eläinten kanssa, käydä kirjastoautossa, lukea kirjaa ja mennä taas nukkumaan. Mitä hittoa sitä voi tehdä kello 3 aamulla, kun on vielä pimiää ja vanhat kirjat ei nyt kiinnosta. Ampua palloja nettipelissä. Pelata kimblea ja olla itse neljä ihmistä. En mie ainakaan ala tuolijumppaan.
Kaikkea sitä ihmiset syövät. Kikherne-lehtikaalipaistosta. Tuli vastaan, kun etsin mitä tilaan kaupassa. Kyllä syön poroa.