Sateinen päivä eilen ja tänään ja ulkohommat jumissa. Aika käy vähän pitkäksi, vaikka hyvä kirja luettavana.

Ei minullakaan ole nälän tunnetta, janon tunne onneksi on. Täällä maalla juon paljon raikasta lähdevettä. Mies ja koira sitä kuskaavat joka päivä muutaman kilometrin päässä. Mökkitiellä oli tänään käärme, onneksi kilometrin päässä kuitenkin. Koiraa pisti viime kesänä, mutta päästiin säikähdyksellä ja lääkärillä käynnillä.

Outoa porukkaa nuo Isis-vaimot. Yhden mies oli löytänyt nuoremman ja otti eron vanhasta vaimosta, kun täällä ei haaremia saa pitää. Meni uuden kanssa naimisiin ja sai lapsia. Kuitenkin molemmat vaimot lähtivät lapsineen miehen mukaan Irakiin. Ei oikein istu meikäläisen ajatteluun tuollainen. Mitä noille suomalaisille naisille on tapahtunut? Ruotsalainen isoisä haki 7 lapsenlasta leiriltä vastikään ja jo nyt valitteli pystyykö heistä huolehtimaan.

Lasten kohtalo on kova teki mitä teki, ei voi muuta sanoa.

Mies jo ilmoitteli alkavasta pelistä tänään. Saunakin on varemmin ja sinne olisi tarkoitus mennä...

hei Mollyan, kirjoituksesi toiseen ketjuun julkaistiin vasta sen jälkeen, kun olin tänne kirjoittanut. Ei mulla ole tarkoitus tässäkin ketjussa puhua maahanmuutosta.

Päivät menee aika joutuisasti ihan näissä kotihommissa. Ei ole marjat vielä kypsiä, ei läheskään. Onneksi ihan tänne ylös asti ei tule thaimaalaisia marjanpoimijoita, tulisi tappelu näin vähäisistä marjoista.

Lähes joka päivä sataa ja lämmintä on enimmällään 16 astetta. Just sopivasti lämmintä. Miekin luen nyt paljon. Harmittaa vaan, kun ei koskaan saa uutuuskirjoja. Käyn jopa varamaassa ennen kuin se on tullut kirjastoon ja silti olen sijalla 20 tai enempi. Tein ehdotuksen kirjastolle, että uutuuskirjoja saisi pitää vain kaksi viikkoa. Ei ole vastattu.Ehkä alan kuitenkin ostamaan kirjoja vaikka sovimme ettei uuteen kotiin hankita niitä. Mutta ostan ja panen sen kiertoon. Tai sitten pitäisi oppia lukemaan e-kirjoja, luetko niitä Mollyan?

Tänään tulee puukuorma, niitä heittelen sitten pari päivää liiteriin. Toivottavasti naapuri ei halua auttaa. Eilen tuli yksi naapuri korjaamaan auton satulajarrua tms. Oli kuulemma miehen kanssa sen sopinut. Sille piti sitten keittää ruokaa ja kahvia vaikka itse homma kesti puoli tuntia. Kun kysyin että paljonko pitää hommasta maksaa, niin sanoi, että mies oli sanonut, että emäntä tarjoaa ruuat ja kahvit ja maksaa, kun tulee taas kotia loput. Perkele, että tuollainen ottaa päähän.

Hei Maanvaiva

Oltiin välillä kaupungissa ja vasta eilen illalla tultiin maalle. Mies osti uuden huippuhienon katiskan. Saa nähdä miten tulee nyt kalaa.

Kylmää on ollut täälläkin. Mustikat kypsymässä, mutta niitä tulee tänne vähän. Yhdet piirakkamarjat keräsin. Viime kesänä löydettiin tai koira löysi maastosta ison kasan keitettyä riisiä ja kanankoipia puoliraa'an näköisiä. Arveltiin ulkomaisten marjanpoimijoiden  olleen asialla. Myös nuotio oli ollut sytytettynä.

Joo minuakin harmittaa, kun mies kutsunut ihmisiä mökille minulta mitään kysymättä ja voivat tupsahtaa milloin vain. En ala ylimääräistä ruokaa varaamaan, mies keksiköön tarjottavat.

Meillä on jo kaupungin kirjastossa sellainen palvelu, että uutuuskirjojen laina-aika on 2 viikkoa ja siinä ajassa ehtii kyllä lukea.

Kyllä minäkin rajoitan kirjojen ostoa, mies ei niinkään. Meillä on jo kokonainen huone kirjoille ja enempää ei mahdu. E-kirjoja en ole oppinut lukemaan, pelkään että se rasittaa silmiä liikaa.

Minua sitten nauratti nuo riisit ja kanankoivet metsässä. Oluttölkkejä ja makkarankuoria kyllä löydän.

Meillä on sellainen idiootti systeemi, että kun varaa kirjan, sen saa pitää kuukauden. Sitten, kun kaikki varaukset on loppu, kirja muka uuteena tulee hyllyyn ja sitä saa lainata kaksi viikkoa. Enpä olisi uskonut, että kirjoista tulee tämmöinen ongelma. Ei munkaan silmät taitaisi kestää e-kirjoja, kun tulee muutenkin oltua liikaa tietokoneelle töiden ja opiskelun takia.

Puita vaan heitellyt ja ilmat just sopivat. Ei ole marjat vielä kypsiä. Nyt on jo heinäkuu kohta puolivälissä. Ja saa ruveta oottamaan hiihtokelejä..

Kyllä on ilmoja pidellyt. Välillä on ollut ehkä turhankin lämmintä, mutta mitäpä siitä valittamaan. Kesä on niin lyhyt aika kuitenkin. Hommia olen tehnyt ja lähes kaikki lomalle suunnitellut asiat ovat hyvässä mallissa.  On kiva tehdä hommia, jotka poikkeavat leipätyöstä täysin.

Ikävä luontoon liittyvä asia on kuitenkin tapahtunut. Lähimetsässä tehtiin isolle alueelle avohakkuu. Maisema on nyt kuin pommituksen jäljiltä. Monet mökkiläiset ovat kauhistuneita. Laki on kuitenkin sellainen, että näin voi metsänomistaja tehdä omille metsilleen eikä siihen ole mitään sanomista. Valtion metsille kai yritetään saada avohakkuu kieltoa, niin olen ymmärtänyt.

Nyt pitää elää sen asian kanssa, että parhaimmat marjamaat on menetetty sienimaista puhumattakaan.  Ei oikein voi kilpailla metsästä saatavan euromäärän ja luonnon säilymisen kanssa, ne ovat niin eri tasolla määriteltäviä asioita.

Mie ajoin mönkijällä kolarin, toinen oli syyllinen. Käsi ollut kipsissä.

Muuten ei kuulukaan mitään erityistä. En laisinkaan tykkää tästä uudesta tukinetista ja siksikään täällä ei huvita kirjoitella.

Hyvää syksyä sulle.

Lunta on 120 cm pihalla, yöllä satoi taas lisää. En jaksa enää tehdä lumitöitä, eilen meni monta tuntia ja pitäisi lähteä taas kolaan. Ainakin pitäisi päästä koirien luokse, kun ne eivät voineet tulla yöksi sisälle vaikka kuinka pyysin. Mulla on kyllä pieni lumiaura mutta ei sillä joka paikkaan pääse. Naapuri käy vielä isolla koneella vetämässä tien.

Sitten vielä pitää poroille viedä ruokaa joka päivä, kun ei ne saa kaivettua ruokaa lumimäärän alta. Siihen on kyllä apumies. En olisi ikinä uskonut, että kyllästyn lumeen. Onneksi ei ole muita töitä nyt.

Kai tästä pitää lähteä kolaan lunta.

Jospa kirjottasi tänne. Tulin verrannaaksi oloani avovankilaan ja sain netin raivostumaan. Kirjoitin vain, että tuntuu ihan siltä, kun menen ulos, tulen sisään ja on tietty raja mihin asti saa mennä. Jotenkin se sitten loukkaa kun en osaa ajatella miltä vanhuksista tuntuu olla eristyksissä vanhainkodissa, kun pitää olla vaan omassa huoneessa ilman, että heitä pääsee omaiset katsomaan. Tietenkään mulla ei taaskaan ole empatiakykyä, kun en kykene tuntemaan kaikkien oloja just tällä hetkellä. Perkele etten jaksa ihmisiä, mitä enemmän nyt olen yksin, sen vähempi kestän ihmisiä edes netissä. Mulle voi tulla todellisia vaikeuksia sitten, kun tämä loppuu, pärjätä työelämässä.

En tiedä miten oikeasti pitäisi surra ikäihmisiä, kun heitä nyt alkoi kuolemaan koronaan. Jotenkin vaan tuntuu ihan luonnolliselta, että ikäihmiset kuolevat. Yksin omassa huoneessa ja eivät taida saada edes runsasväkisiä hautajaisia. Minä haluaisin niin kuolla.

Pitkä väli. Ikäihmisten muistoksi.Pakkasta 22 astetta. Yleensä ilta on pahinta aikaa. Aamulla herään ja vähän aikaa en edes muista koko koronaa. Nyt yönkin mietin ikäihmisiä, aamulla katsoin montako heitä nyt kuoli. Espoossa ainakin on kuollut. Lähden kohta hiihtämään kierroksen ja palaan takaisin avo-osastolleni.

Voi perse, miten tämä muutuikin nyt niin vaikeaksi. En käy enää kuin sydän-chateissa, niitä ei ole joka päivä. Ei ole enää kirjaa mitä en olisi jo lukenut. Luen noita isän ja äidin vanhoja kirjoja joiden lopun jo tiedän. Äidillä oli tapana jättää lappuja jonkun tärkeän sivun väliin. Sitten jumitun siihen ja mietin mitä se tässä näki. Jos äiti eläisi ja meidän kahistaan pitäisi olla karenssissa jossain mökissä, me tulisimme kumpikin hulluksi.

Kittilässä on paljon koronaa. Siskon mies käy siellä töissä. Tai ei nyt enää käy, kun kaikki paikat on suljettu mutta on voinut saada koronan ja siksi se ei käy kotona vaan on jossain mökissä vähän aikaa.

Pitäisi mennä nukkumaan. Voisin luetella tähän loppuun kaikki kirosanat, kirvata viimisen päälle ja sanoa amen. Ennen mie kirjotinkin kaikki kirosanat, jossain vaiheessa tietämättäni minä olen lopettanut lähes kokonaan kirosanojen kirjoittamisen. Siskikö mulla onkin niin paska olo juuri nyt. Jos tämä loppuu vasta toukokuun viiminen päivä, mie kyllä alan uuvelleen kirvaamaan.

Aikamoinen kirjoitus illalla. On vaan niin etten kestä Kittilän tilannetta, koska monet tuttuni ja sukulaiseni olivat siellä töissä juuri ennen kun kaikki meni kiinni.

Aamu ollut taas parempi. Tein kaikki hommat, paitsi etten vielä hiihtänyt, kun on pakkasta yli 20 astetta. Jotenkin kai pitäisi säätää tuota tekemistäkin ettei kaikkia ole heti tehnyt. Vähän kuin ettei saa lukea monta sivua kirjasta päivässä. En kestä tekemättömiä töitä.

Kirjoitan tässä laatikossa, koska se on varmin tapa etten loukkaa ketään. En ota yleisesti kantaa mihinkään. Tai siis en ota kantaa toisen ihmisen mielipiteeseen.

Poron vasoja kuolee nyt paljon. Lunta on yli metri eikä porot jaksa kaivaa ruokaa. Niille kyllä viedään lisäruokaa muttei mikään määrä riitä.

Kun tulin tänne, mulla oli 9 viestiä oma tukinetissä. Vauv, tulipa tunne, että mulla on ystäviä. Vaikka ne olikin palutekyselyjä kahdesta chatista mihin osallistuin. Toiseen ehin vaan hetkeksi, kun olivat päällekäin enkä siitä hetkestä kehannut antaa mitään palautetta.Sydän chattiin annan nykyisin aina positiivista, kun se taitaa olla mun paras kaverini tällä hetkellä. Enkä halua sitä menettää. Tänään alkaa epilepsia chat, siinäkin kyllä aiheena korona, menen koska olen vuosikausia ihmetellyt miksei täällä ole mitään epilepsiaan liittyvää.

Mun mies on tuolla Kreikan pakolaisleirin lähettyvillä missä nyt leviää korona. Yleisesti suomalaisia on vielä paljon ulkomailla töissä eikä he niin vain voi tulla sieltä pois tai lomille. Muutimme kyllä tänne siksi, että voisimme olla enempi yhdessä, sitten tuleekin käsky mennä muualle. Ehkä joskus tulee taas käsky tulla takaisin.

Perkele, jos tuo Uusimaan raja taas avataan, kun Lapissa on kevät nyt parhaimmillaan ja he tänne tietenkin tulevat. Ohittavat Kittilän tai Kolarin ja siellä on paljon koronaa ja sitten tuovat sen ylös asti. Vihon viiminen törppöys hallitukselta, jos raja aukenee.

Tuntui hyvältä kirvata. Ei tule perhepääsiäistä. Ehkä tulee radiopääsiäinen. Vaikka miksi Kristus nousisi kuolleista tässä koronatilanteessa. Pysyisi terveenä ja kuolleena eikä turhaan ottaisi riskiä sairastua koronaan.

Eilen olin lähes koko päivän pilkillä ja nyt on tuoretta kalaa. Ostin e-kirjoja muttei ne kirjoilta tunnu. Äitini oli alleviivannut kirjasta " ei ole muuta vankilaa kuin oman minän vankila" abhul baha.

Taas oli 6 kirjettä oma tukinetissä. Veinasin kaikkiin vastata, sitten vastasin vaan yhteen, kun tuli joku kiltteyskohtaus, hetkellinen.

Koska sanoin tämän myös suoraan palveluntarjoallekin, niin sanon tähänkin. Epilepsiachat oli suurensuurensuuri pettymys. En ymmärrä miksi näitä mitäsullekuuluumitäolettehnytkoronachatteja tulee aina vaan lisää. Vissiin kukaan muu kuin sydänchat ei ymmärrä, että koronasta huolimatta, ihmiset tulevat johonkin chattiin sen vuoksi, että haluavat puhua nyt vaikka siitä epilepsiasta. Joidenkin elämä on sellaista, että jokaisessa toiminnasta pitää ottaa esim. epilepsia huomioon, olkoon koronaa tai ei. Voin saada koronan, jos menen kauppaan. Todennäköisesti ennemmin saan siellä epilepsiakohtauksen, jos joku lamppu on rikki ja valo vilkkuu. Noin että siitä olisi mukava keskustella mutta v.......t ei ole paikkaa missä keskustella. Koska on pitkäperjantai, en kirvaa kokonaista saa.

Ja, koska meillä on tyttöhallitus, ei kukaan joudu eroamaan vaikka ostettiin miljoonilla paskoja suojavarusteita huijareilta. Naismisterin mukaan on päivänselvää, että hankinta epäonnistui. Toinen naisministeri ei tiennyt asiasta mitään. Ja tätä hallitusta kehutaan. Voi p---se. Koska on pitkäperjantai, en kirvaa kokonaista sanaa.

Lähden hiihtämään, kissat mulkoilevat siihen malliin, että paras on poistua ja antaa niiden olla rauhassa. Niitä ei kiinnosta laisinkaan äitini alleviivaamat sanat kirjoista. Normaalisti olisi täällä nyt sukua koko pääsiäisen, nyt vaan kissat ja koirat. Teen niille savustettua poronlapaa, lohta ilman suolaa ja pashaa. Vihanneksia en niille tarjoa, koska snautseri osaa erottaa herne-maissi-paprikan ruuasta pois. Se laittaa ne yksitellen jonoon lautasen viereen ja mulkoilee pahasti.

Nyt en lainaa äitiäni vaan erästä kirjoittajaa urheilufoorumilla. Keskustelu koski hiihtoa, josta luulen tietäväni aika paljon. "Onko sinulla kusta päässä vai oletko pelkästään idiootti?"

Kristus nousi kuolleista! Sain 120 viestiä ja vastasin Totisesti nousi 120 kertaa.

En edes tiennyt, että mulla on noin paljon tuttuja ihmisiä.Myös mies laittoi viestin ja oli yövuorossa ja siellä olivat ihmiset parveikkeilla riemuinneet. Minä söin kissojen ja koirien kanssa juhla-aterian yöllä ja join lasillisen kossua. Varmaan oli hyvä idea.  Loput kaadoin viemäriin.

Lunta sataa taas. Mulla on oma tukinetissä yksi viesti, kun joku on ikään kuin mulle jotain kirjoittanut koronaketjuun. Olisikin jotain henkilökohtaista. Yöllä kossun jälkeen aloin miettiin, että mitä jos en koskaan enää näe omaisia. Jos kuolen ja minut haudataan yksin ja omaiset pääsevät katsomaan hautaani vuosien päästä. Kyllä tästä selvitään, hoetaan vain. Ei tämä ilonjuhlalta tunnu, lähen lumitöihin.

" voi varjele ei kukaan saa nauttia sellaisista kesteistä kuin se joka pitää kekkerit mielikuvituksissaan" selma lagerlöf

Äitini alleviivaus. Varmaan oli taas unohtanut käydä kaupassa ja leikimme, että meilllä oli pöytä täynnä herkkuja.

Nythän mie hokasin, että siinä lukee "sinulla on yksi viesti" eikä sinulle. Siis tuossa jos alottaa jonkun uuden aiheen täällä. Kaikenlaista palvelua sitä onkin. Mietin tämän kirjotuksen ajan käynkö siihen jotain sanomassa. En enää ikinä aloita uutta aihetta, en halua noita viestejä oma tukinettiin.

Nyt on meijän uskossa Lasten pääsiäinen. Ilman koronaa ehkä olisin just nyt kirkossa siskonlasten kanssa ja kohta etsisimme pääsiäismunia. Minä kävin piilottamassa naapurin lapsille munia lumihangeen ja laitoin niille vinkit miten ne löytää.Olivat löytäneet ja mun postilaatikossa on pääsiäiskortti. Haen sen illalla, kun silloin tämä elämä on paskinta aikaa.

Lunta satanut taas 15cm. Nyt en jaksa rämpiä ja tehdä latua, joten mie keppijumppasin sydänliiton ohjeilla ja tein tuolijumpankin. Voi hitto miten noloa. Adoptioisäni laittaa tämän päivän aikana jonkun lihasharjoituksen ja jotain muuta treeniä. Ilman suksia. Ei vaan voimat nyt riitä hiihtämiseen. Tuo lumi on niin raskasta ettei vaan jaksa.

Aloitin lukemaan Pikku Pietarin piha- kirjaa. Sitä ei äitini ole alleviivannut. Siksi laitan tähän Kiroileva siili-jutun.

YHYY, elämä on niin kurjaa. Maailma on hylännyt mut. Moon aivan yksin. BYYA.

JUMALISTE NULIKKA. LOPPUU SE MÄRÄJÄÄMINEN.