Vau, kun tulin foorumille, oli punaisella, että olt kirjoittanut Mollyan tähän ketjuun. Tuo on hyvä uudistus.
Mullakin siis on aviomies mutta hän on töissä ulkomailla. Emme oikeastaan koskaan ole pitkää aikaa asuneet yhdessä, loma-ajat lähinnä.
Ei mullakaan ole mitään mt-diagnoosia, on noita fyysisiä sairauksia ja välillä kyllä meinaan niiden vuoksi tulla hulluksi. Joskus, kun luen masentuneiden juttua, ajattelen, että saisipa esim. sydänsairaanakin olla vaan. Vaikka tehdään kuinka suuri leikkaus tahansa, heti seuraava päivänä tulee fysioterapeutti ja käskee nousemaan ylös.
Minä jostain syystä tunnen olevani yksinäinen, kun on etätyöjakso. Vaikka töissäkin olemme omissa huoneissamme emmekä juuri mitään toisillemme puhu, tuntuu ettei ole yksin. Etätyöpäivänä aamulla aikaisin hoidan eläimet ja sitten teen töitä ja jo kello 12 olen jo valmis. Sitten joko lähen hiihtää tai teen pihatöitä. Iltapäivä ja ilta meneekin sitten lorvaillen. Joskus käy joku naapuri kylässä ja kirjastoauto joka toinen viikko. Illalla puhun miehen kanssa, jos se voi. Kyllä mie tämmöisessä elämässä viihdynkin mutta joskus kaipaa jotain..