Hei! Ihan ensimmäistä kertaa kirjoittelen tänne. Tuntuu vaan näin juhannuksena, että kaikilla muilla on jotain kivoja juhannussuunnitelmia. Mä olen vaan yksin kotona, rahattomana. Sama juttu muinakin juhlapyhinä. Yleensä en käytä alkoholia, mutta nyt on sellanen olo, että pakko oli ostaa alkosta juomista, jos sen avulla kestäis. Mutta siitä tulikin entistä kamalanpi olo. Miten teillä muilla menee?😯🗯️

Simpukkana, tervetuloa kirjoitteleen.

Itsellä ei ole mitäö ihmeempiä suunnitelmia nyt kuin olla vaan kotona ja ulkoilla kelien salliessa, jos sitä vaan edes jaksaa hammas säryssä tehä mitää.

Eilen nimittäin poskihammas joko katkes tai paikka lähti ja nyt tuo ko. hammas on inhottavan terävä ja hieman kipeä, varsinkin jos puree vasemmal puolella, nii heti hammasta vihloo.

Ei oikein pysty siis kunnolla syömään :/

Ärsyttävää ku pitää maanantaihin asti odottaa..
Mut kaiken lisäks myös hammaslääkäriin soittaminen on mulle todella vaikeaa, kuten muutenki se puhelimes puhuminen on jotenki hankalaa/epämiellyttävää..

Sanoin vain mielipiteeni siitä,voisiko 14-vuotias asua yksin. En ole tavannut enkä kuullut näin nuoren ihan yksin asuvan ja elävän. Minua ei tapaus sinänsä kiinnosta mitenkään.

Hei, mitä teille kuuluu?

Mulle ok. Vaihtelee. Välillä pohjassa, välillä pinnalla. Päivittelen paremmin ensiviikolla. Äidin syöpä ok. Hoidossa. Vointi ok.

Kaikesta huolimatta Valoisaa Juhannusta kaikille🌻🙂🌻 <3

Kivaa jussia ja hyvää oloa kaikille. Minulla on aivan rauhaisa meininki, eli siivouspäivä ja ihana metsälenkki. Siinäpä se ja kaupassa kävin. Minusta jussina ei tarvitse tehdä mitään ihmeitä, elää ja hengittää ja nautiskella elosta, jos sellainen tunne sattuu tulemaan. Se ei kyllä aina tule, mutta joskus tuleekin yllättäen.

Heippahei! Liityin pitkän harkinnan jälkeen tänne, josko saisin jotain "sisältöä" elämääni. Muutakin kuin The Sims 4 ja Salaiset kansiot.

Minulla on ollut tänään todella raskas päivä. Kuolemantoiveita ja -himoja ja itsetuhoisia ajatuksia oikein urakalla. En ole oikein jaksanut pelatakaan, olen vain maannut sängyssä ja toivonut rohkeutta lopettaa kaiken.

Aika vaihtelevasti tuntuu menevän. Tunteet heittelee, välillä on ihan sama, vaikkei olis olemassakaan. Sitten taas myöhemmin olen iloinen tästäkin elämästä. Ne ilonaiheet on toisinaan vähissä. Kotona olen tosi paljon, luen jos pystyn keskittymään, lähinnä dekkareita. Ei jaksais aina selittää asioitaan esim. sosiaalitoimistossa ja asiat jää puolitiehen. En mä kuitenkaan luovuta jos elämä säilyy edes tällaisena. Kaikki muutkin, koittakaa vaan sinnitellä.🙂

Täällä oikeataan koko viime viikko oli aika huono viikko. Juhannuskaan ei mennyt kovin hyvin, koska isä juopotteli.

Olis voinut olla mukavempi juhannus, jos isä ei olis koskenut alkoholiin ollenkaan, koska jotkut ne ei vaan osaa juoda kohtuudella.

Mutta joo.. nyt on ensimmäinen ns. lomaviikko, saa nähä miten nämä 5 viikkoa menee.

Huoh.. vielä noin 32 päivää lomaa jäljellä. En millään jaksais odottaa, että olis jo elokuu.
Toisaalta, enpä sitä kyllä töissäkään tällä hetkellä jaksais olla. Mutta välillä on käynyt mielessä, että olisko pitänyt sittenkin sopia kuntouttavan työtoiminnan jatko (jo) heinäkuun lopulle.

Loma on vaan niin tylsää aikaa, kun ei ole kavereita joiden kans vois viettää aikaa. Niimpä sitä tulee yksin käytyä pyöräilemässä ja koirien kanssa lenkkeilemässä.

Tänään on tullu käytyä yks lenkki koirien kanssa, ja lisäksi oon käynyt kahdesti pyöräilemässä. Kävin myös kaupassa, ja näin ohimennen yksilövalmentajankin siellä..harmi vain kun ei tule koskaan hänen kans juteltua vapaa-aikana, vaikka mieli tekis (liekkö vähän vielä ujostelen häntä), kuitenkin moikattiin ns. äänettömästi.

No, jospa sitten elokuussa sais töitten merkkeissä vaihdettua kuulumiset.. Kun voihan olla niinkin, ett ehkei yksilövalmentaja saa vapaa-aikana jutella asiakaiden kans.

Ai niin, tosiaan.. Maanantaina kävin hammaslääkärissä ja paikattiin tuo lohjennut hammas. Lisäksi syyskuulle on sitten uusi aika.. Ai niin, pitäis käydä apteekista hakemassa jotain hammastahnaa, joka on vissiin resepti hammastahna. Mut eipä oo saanut sitä aikaseks vielä hakea..

Voisin itsekin liittyä keskusteluun!

Olen lomalla myöskin ja meinasin saada paniikkikohtauksen jo siitä ajatuksesta, että seuraava kalenterimeno minulla on 31.7. Kesä on minulle pelkkää piinaa.. kun ei ole rutiinia eikä perhettä eikä kavereita. Joka aamu herää siihen ajatukseen, että kuinkahan kauan pitää olla hereilä, että saa taas mennä nukkumaan. Tällä hetkellä olen tosin koiravahtina lapsuudenkodissa kun vanhemmat on matkoilla. Vanha koira joka toipuu leikkauksesta.. ei pitkää lenkkiä pysty. En kyllä jaksaisi varmaan minäkään.

Koitan vaan kamppailla tämän kesän, etten vaan joudu osastolle taas. Jälestä päin melkein nauratti viime kesä, suoriuduin aivan hyvin korkeakouluopinnoista, aikataulun edelläkin, muut iloitsivat kesästä ja lomasta, mitä minä tein, heti kesäkuisen kesäopinnon jälkeen osastokuntoon ja osastolta kirjatenttiin ja vihdoin takaisin koulunpenkille. Että tässä on vielä hyvin kesää jäljellä, joka päivä on taistelu siitä, meneekö olo liian vaikeaksi, vai pärjäänkö. Viimekesäisen painajaisen yli auttoi tieto tulevasta lääkäriajasta. Nyt ei ole sitäkään. Tai on mutta uusi lääkäri, jonka näkeminen ei houkuttele lainkaan.

Ootteko nauttinu lämmöstä? Vähän on tuullu mutta lämmintä kuitenkin nyt pari päivää. Toki riippuu missä päin on. itellä meinaa tulla vähän huono omatunto siitäkin, kun ei jaksa olla ulkona, tai jos jaksaiskin, niin ei ole mitään mitä tehdä. Täällä vanhassa kotikaupungissa en jostain syystä "uskalla" lähteä kävelyllekään, sen enempää kuin koiran kanssa. Minulla on tässä kaupungissa aina aika hankala olo. Jos ei olis pihanhoitoa niin ottaisin koiran omaan kotiini hoitoon.

Itellenikin tuo on tuttu tunne ett miettii kuinka pitkä ja tylsä päivä tästäkin tulee, kun ei ole rutiineja..
Ellei parina päivänä viikossa tallilla käymistä lasketa rutiiniksi.

Vasta elokuussa on sit taas parina päivänä viikossa rutiinit + tallilla käymiset.

Mut joo.. en kyl millään jaksais odottaa elokuuta. Kun silloin aika varmasti näen pitkästä aikaa yksilövalmentajan.. on nimittäin ikävä häntä.

Huoh..
Miten voikin vieläkin yks pieni asia ärsyttää, josta on jo yli vuosi aikaa.

Nimittäin semmonen asia ku kuulin viime vuoden vappuna ett yksilövalmentaja oli käynyt koiransa kanssa koirapuistossa ja lähti juuri hetkeä ennen puistosta kun itse tulin puistoon. Eniten viel ärsyttää se, kun nuorempi koira olis halunnut suorempaa reittiä puistoon, mut ei.. en antanut periksi, vaikka ois pitänyt ku olisin voinut nähä yksilövalmentajan silloin koirapuistossa koiransa kans.

Hän kun tuntuu käyvän koirapuistossa todella todella harvoin..

Delfi,tuntuu pahalta lukea,että olet noin voimakkaasti ihastunut yksilövalmentajaasi,joka on ammattihenkilö elämässäsi ja vain tietyn aikaa työnsä puolesta sinun kanssasi tekemisissä. Ei teistä voi koskaan tulla ystäviä tai vieläkin enemmän,jota ilmeisesti koko ajan toivot. Takerrut kaikkeen häneen liittyvään kuukausienkin takaa ja se on huolestuttavaa.
Sinun kannalta olisi parempi suuntautua ka kohdata ihmisiä,joiden kanssa aivan oikea ystävyyssuhde on mahdollinen.Tällainen epätoivoinen takertuminen ihmiseen ei voi olla vahingoittamatta sinua,ymmärrät sen varmaan itsekin.

Tammyka, jos tämä on sinun mielestäsi ihastumista, niin ehkä sit olen ihastunut. Mut itse en oikein tiiä.. en ole koskaan tietääkseni ollut ihastunut.

Toisaalta yksilövalmentaja on mulle vähänkuin isosisko, jota mulla ei ole koskaan ollut.
Eikä se varmaan ole ihmeellistä, että jostain henkilöstä, jonka asiakas on ollut pitkään, niin tulee tärkeä/läheinen.

Mutta joo..
Tänään olis liikuntaneuvojalle meno ja illasta sitten tallille meno, ja tallilla sitten näen yhden (talli)kaverin.

Niin kyllä tämä sun kokemus näyttää vahvalta ihastumiselta. Ei se isosiskokaan olisi tuolla tavoin koko ajan mielessä ja ajatuksissa. On totta,että asiakassuhteissa jonkun kanssa sujuu asiat paremmin kuin toisen kanssa,mutta ne ovat asiakassuhteita eikä niitä voi sekoittaa henkilökohtaisiin suhteisiin, siinä menee silloin puurot ja vellit sekaisin.