Amanda, sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Olen ilolla lukenut sinun kuin kaikkien muidenkin kommentteja. Tuo lohtua ajatella, että täällä on ihmisiä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia tai ihan vain purkaa mieltään.

Varmasti kaikki täällä tiedostavat, ettei aina jaksaminen riitä. Useilla, ellei jopa valtaosalla tänne kirjoittelevista on asiasta myöskin omakohtaista kokemusta. Sellaisessa tilanteessa on aivan ymmärrettävää, ettei kommentointi ole prioriteettilistalla kovin korkealla. Olen tehnyt itsekin niin, että olen lykännyt vastaamista pitkäänkin, kun jaksaminen on ollut kortilla tai ihan vain koska en ole ehtinyt.

Toivon kovasti, että osaisin sanoa sinulle jotain piristävää. Jotain, joka räjäyttäisi pahan olon taivaan tuuliin. Niin lattealta kuin nämä nyt kuulostavatkin, niin toivon sydämestä sinun löytävän lempeyttä itseäsi kohtaan ja valoa päiviisi.

Edit. Jotenkin mieleeni tuli tarra, jonka joku oli liimannut muutoin niin siisteihin Pietarinkirkon aukion vessatilojen erään vessakopin oveen: "knowing you is such a gift".

• Muokattu kirjoittajan toimesta 8 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Taas työahdistusta, koska, jälleen kerran, työpaikalle on mahdollisesti tulossa isojakin muutoksia. Ahdistaa, vaikka muutokset voivat jopa olla eduksi minulle, koska voin saada lisää työtehtäviä ja sitä myöten lisää työtunteja. Ahdistaa ja jännittää, koska huijarisyndrooma puskee taas pintaan kera mokaamisen pelon.

Ahdistaa, koska tieto näiden toteutumisesta voi tulla vasta kesän jälkeen tai vasta paljon myöhemminkin - jos siis edes koskaan realisoituvat - ja siihen asti olen raastavassa epätietoisuuden tilassa, yhtä aikaa toivoen ja peläten niiden toteutumista.

No'tt tuo epävarmuus työpaikan muutoksista on varmaankin raastavaa, vaikka kaikki voi kääntyä hyväksikin. Minulla ei ole tällaisesta kokemusta. Pääsin heti opiskelun jälkeen isoon organisaatioon ja vaikka muutoksia itse työssä välillä tapahtuu niin itse työ on vakaalla pohjalla ja itsenäistä. Teen etätyötä ja välillä on kokoustamista ja neuvotteluja, mutta ne ovat luonnollista yhteyden pitoa.

Kun sinun työpaikkasi muutokset voivat venyä kesän yli ja jopa pidemmälle se aiheuttaa jännitystä ja epävarmuutta. Se ei ole hyvä tilanne.

On tietenkin hyvä tietää, että muutoksia on tulossa, mutta aikaväli on liian pitkä minun mielestäni.

Kyllä työntekijät ovat usein heikoilla tällaisessa tilanteessa. Työnantaja tietenkin haluaa varmistua siitä, että tekee oikeita päätöksiä omalta kannaltaan, mutta sittenkin.

Ehkä kannattaa jättää asia mielestä kokonaan ja elää vain tätä hetkeä. Harmittaa, jos on pelännyt ja jännittänyt turhaan kuukausia ja tulos on hyvä sinun kannaltasi. Huonot uutiset ehtii kuulla sitten aikanaan ja toimia sitten niiden edellyttämällä tavalla.

Kiitos, Mollyan.

Noinhan sen pitäisi mennä, että murehditaan vasta sitten kun sen aika on, mutta minulta se taito puuttuu. Nytkin jäi yöunet vähiin. On taas sellainen olo, että toivoisin jääväni vaikka auton alle pienen hengähdystauon toivossa.

Kun edes tietäisi, että onko niitä muutoksia tulossa. Sekin helpottaisi, vaikka ne menisivätkin kauas. Mutta tämä alituinen epävarmuus epävarmuuden päälle, sitä minä en jaksa. On yksikin muutos, joka on roikkunut mietintämyssyssä jo ainakin vuoden.

Hyvä että sinulla on vähemmän tuuliset oltavat töissä! 👍

Miten sinun kevät on mennyt?

Tervehdys taas!

Vappu on ohi ja on palattu taas normaaliin arkeen. Tämä vapaa keskellä viikkoa piristi kummasti ja sain vähän kevätöitäkin tehtyä kotipihalla. Säät kun olivat niin suotuisat.

Viikonlopuksi lähdemme sitten maalle pitkästä aikaa. Tie ehtii kuivua, jos lämmintä riittää. Kissakin on jo päässyt ulkoilun makuun ja maalla se onnistuu parhaiten, toki valvottuna kuitenkin. Ennen piti koira huolta kissasta pihalla, ettei lähtenyt kauas vaeltelemaan. Nyt  se on meidän ihmisten tehtävä.    Toivon, että tämä aurinkoinen sää piristää myös sinua ja pääset huolia aiheuttavista asioista eroon välillä.               ..........            Elämä jatkuu...

Äh, helkkarin katkonaiset työviikot. Ensin vappu keskellä viikkoa, nyt helatorstai. Menee työrytmi sekaisin.

Jälleen huonosti nukkumista. Lisäksi on taas ahdistusunia. Viime yönä näin unta, että joku leikkasi minulle otsatukan vastustelustani huolimatta ja siitä tuli vielä aivan liian lyhyt, toissayönä varastin kaupasta perunan ja sitten poliisit tekivät rynnäkön asuntooni.

Työhommat ovat edelleen levällään. Sen sijaan saattaa olla, että siellä on tulossa lisädraamaa. Ei tosin itselleni, mutta ahdistaa olla sivustaseuraajana ja viattomana puun ja kuoren välissä. Pelkään joutuvani valintatilanteeseen ja sitä myötä vedetyksi mukaan soppaan.

Mollyan, joka olet päässyt pihaa laittamaan? Meillä päin oli taas maa valkeana aamulla, jo ties miten mones takatalvi.

Mites teillä kaikilla muillakin menee?

Tervehdys

Maalla ollaan kissan kanssa. Kovasti oli suunnitelmia mm lehtien puhallusta koivukujalta. Se on syksyinen ja keväinen operaatio. Vanhat koivut pudottavat valtavan määrän lehtiä. Kova tuuli esti  tämän työn, saa nähdä koska tyyntyy. Laiturikin on kärsinyt vaurioita, mutta se korjataan vasta lämpimämmillä säillä. Nyt on vain kotoiltu ja vähän siivoiltu. Tunnelma on eri kuin koiran eläessä, mutta senhän jo tiesi tänne tullessa

On ikävä jäädä välikäteen työpaikan välisissä mittelöissä. Kumpikin osapuoli odottaa jonkinlaista kannanottoa ja puolen valitseminen on usein hankalaa. Se vaatii  liiankin suurta diplomatiaa välillä.

Kesä kuitenkin tulee tänäkin vuonna, mutta minkälainen, se jää nähtäväksi

Ei helkkari tule selvää näistä työkuviosta. Luulin edes tietävänä, että mitä mahdollisia muutoksia tapahtuu, niin sekin matto vedettiin jalkojen alta. Kiva, kun ei yhtään tiedä mitä on tekeillä. Minähän olen vain töissä siellä. 🙃

Katkonainen nukkuminen vaivaa edelleen, mutta ahdistusunet ovat ainakin hetkeksi hellittäneet.

Mollyan, on kevät teillä päin miten pitkällä? Tänne se tuntui tulleen kunnolla vasta tällä viikolla ja aivan kerta rysäyksellä. Ihan ykskaks puissa olikin hiirenkorvat.

Tervehdys maalta.

Meillä oli iso lehtien puhallustalkoo ja piha näyttää siistiltä. Se aina "tapaus" täällä maalla, kun on se koivukuja ja vanhat puut pudottavat valtavasti lehtiä. Hennot hiirenkorvat ovat puhjenneet ja käki kukkuu. Kyllä alkukesä on ihanaa aikaa...

No on se harmi, kun työkuviot ovat noin sekaisin. Eikö työntekijöillä ole oikeus tietää, missä mennään? Ei kai tuollaista asiaa voi pimittää loputtomiin.

Minä jään kissan kanssa maalle etätöihin. Mieskin palaa tänne kun lukuvuosi päättyy yliopistossa. Tekee sitten etähommia myös.

Olen huolissani Amandasta, mitä kuuluu nyt. Viimeiset viestit kertoivat huonosta olosta.

Toivon kaikille hyvää kesän alkua. Nyt näyttää sää lupaavalta ja toivottavasti jatkossakin.

No voi *sensuroitu*😡 Olin jo pitkällä kirjoittamassa viestiä, kun vahingossa päivitin välillehden. Eli ei kun uudelleen naputtelemaan.

Olen nyt muutamana yönä nukkunut paremmin. Viime yönä tosin näin unta, että oli jonkinlainen iso hätätilanne päällä, joka siis koski kaikkia muitakin. Kun muut ympärillä panikoivat, niin minulla taasen oli rauhallisen realistinen suhtautuminen tilanteeseen; sattuu mitä on sattuakseen.

Mutta fiilis on ollut varsin... Mikä olisi oikea sana? Kun haluaa tehdä jotain, mutten kuitenkaan halua. Tai kun pitäisi tehdä jotain, mutten vain saa itseäni tekemään sitä. Saamattomuus on turhan negatiivissävyinen ja syyllistävä sana, mutta pohjimmiltaan totta. Miksi voisi kutsua sitä olotilaa, kun saamattomuuteen yhdistyy vetämättömyys ja päänsisäinen pysähtyneisyys?

Mollyan, työkuviosotkuissa ei liene ole kyse niinkään pimittämisestä, vaan siitä, ettei kukaan muukaan tiedä missä mennään. Muutos on pahasti vielä kesken, kenties vasta alkutekijöissään. Eli hommat on levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät. Mutta joka tapauksessa tilanne on aivan helkkarin turhauttava ja epävarmuutensa vuoksi kuluttava.

Tulee mieleen se ikivanha ja kulunutkin sutkautus: ei tämän talon töissä tarvitse olla hullu, mutta se on avuksi!

Amandasta minäkin haluaisin kuulla. Joten laitathan kuulumisia Amanda, jos vain suinkin jaksat! 🤗

Tervehdys maalta!

Jäin tänne hommiin, kun sää suosii ja täällä on vähän kuin lomalla olisi, vaikka töitäkin paiskoo. Aloitan varhain ja pidän päivällä siestaa ja jatkan myöhemmin, että pysyn aikatauluissa ja tavoitteissa. Jäät veivät osan laiturista ja se on korjauksen alla nyt, kun vesi alkaa laskeutua. Minulla on iso ikkunan pesu-urakka edessä, mutta en ota siitä stressiä.

Kissa ulkoilee vapaana pihalla eikä ole yrittänyt lähteä minnekään pidemmälle vaeltelemaan. Ehkä koira opetti hyville tavoille ja ne ovat vielä muistissa.

Kova ikävä on koiraa, kun se oli niin tärkeä persoona ja tämän alueen kunkku. Nyt pitää jo ovetkin  ovetkin sulkea yöksi, kun ei ole vahtikoiraa talossa.

Huomenna pitää käydä kaupungissa ja lähdemme kissan kanssa varhain matkaan. Onneksi se tykkää olla autossa eikä matkakaan ole pitkä.

Hyviä kesäisiä päiviä kaikille!

Moikka!

Minulla on ollut vaihteeksi ihan hyvä fiilis. 🙂 Viikko sitten ollut iso ahdistuksen aihe laukesi ja sittemmin on ollut melkein joka päivä jotain menoa, niin etten ole edes ehtinyt piehtaroida ahdistuksessa. Toisaalta huomaan, että menot ovat vaatineet veronsa ja kaipaisin jo tylsään arkeen. Mutta vielä olisi yksi juttu huomenna, jonne pitää mennä.

Työjutut ovat edelleen levällään, mutta juuri nyt en jaksa ottaa niistä paineita. Eivät ole minun vallassani, joten menevät, miten menevät.

Kuumuus haittaa nukkumista (helkkarin aamuaurinko porottaa suoraan makkarin ikkunaan), mutta olosuhteisiin nähden ihan ok olen nukkunut. Nyt unien melkeinpä teemana on ollut jonkun oman takaisin ottaminen, varastetun takaisin varastaminen. Olen sitten ryhtynyt omankädenoikeuden jakajaksi unissani. 😅 Viime yönä minulla oli ihan kumppaneita auttamassa ja yhdessä pöllittiin jotain, jonka sitten piilotin hellan keittolevyn alle.

Mollyan, minun on helppo kuvitella ikäväsi koiraa kohtaan. Surusi on vielä melko tuore ja sinulla on edessä pitkä lista ensimmäistä kertaa ilman koiraa -asioita. Oman kokemukseni mukaan juuri ne kuitenkin tuovat helpotusta suruun. Ainakin itselläni on ollut helpompi katsoa taakse päin aikaa kissan kanssa, kun välissä on jo jonkin verran aikaa ja edellä mainittuja virstanpylväitä.

Kyllähän kissaa tulee vieläkin aika usein ajateltua ja ikävöityä, mutta se ei enää tee samalla tavalla kipeää. Alkaa nousta aina vain enemmän ilo siitä, että meillä oli 16 vuotta jaettua elämää.

3 kuukauden päästä tulee täyteen jo 2 vuotta kissatonta elämää. Kylläpä aika rientää! 😲

Aurinkoisia kesäpäiviä sinne maalle!

Oudon eläväiset unet jatkuvat. Eivät ole varsinaisesti ahdistusunia, mutta osassa on varsin epämukava tunnelma. Eräskin yö huomasin, että minulta puuttuu jotain kursseja ja pelkäsin, että tutkintoni perutaan jälkikäteen, viime yönä olin tyhjentämässä mummolan kaappeja.

On taas ollut korostuneen yksinäinen olo. Pitäisi hakeutua ihmisten seuraan, mutten jaksa enkä tiedä, että minne edes menisin tai mitä tekisin. Pitäisi sopia jotain sen ainoan ihmisen kanssa, jota voin kaveriksi kutsua, mutten saa sitäkään aikaan. Kummallinen ristiriita, kaipaan seuraan ja samaan aikaan en jaksa sitä.

Mielessä pyörii yksi juttu, mitä haluaisin tehdä, mutta saa nähdä saanko sitäkään aikaan.

Väsyneet fiilikset täällä siis.

Pitkään mietin laitanko mitään, en halua vaivata, muutenkin näkymätön olo. Toisaalta koen ettei ole menetettävää. 08

Edelleen hengissä, en ole varma onko se hyvä vai ei, missään ei edelleenkään kuunneltu, useamman kerran nyt elvytetty yms, vaikken olisi halunnu.

Amanda1111 kirjoitti:
Pitkään mietin laitanko mitään, en halua vaivata, muutenkin näkymätön olo. Toisaalta koen ettei ole menetettävää. 08

Edelleen hengissä, en ole varma onko se hyvä vai ei, missään ei edelleenkään kuunneltu, useamman kerran nyt elvytetty yms, vaikken olisi halunnu.

Kiva että laitoit, oot ollut mielessä!