Hemmetin pettynyt olen, kun en ole pystynyt vielä tähän ikään mennessä muodostamaan parisuhdetta. On ollut mahdollisuuksia kyllä. Oli jo about 20 vuotta sitten. Mutta kun ei niin ei. Pitäisi varmaan liikkua enemmän kaupungilla. Käydä kahviloissa yms. Tinderi tuntuu olevan täysin turha sovellus. Ei sitä kautta ketään löydä... Mutta kysymys herää, että mitä kautta sitten?

Pohdin koko kävelylenkin ajan, että onko kuolema oikeasti paha asia? Kuoleminen on paha asia tai ikävä asia. Siis se prosessi. Mutta entä kuolleena oleminen? Tiedän että kuolemaa on kai syytä pelätä. Tai ainakin ihminen vaistomaisesti sitä pelkää. Mutta yksi asia kävi mielessä: kuolleena ei voi kärsiä. Se on mahdotonta silloin. Kuoleminen on varmasti yhtä kärsimystä. Hirveää. Pelottavaa. Mutta silti fakta on että kuolleena ei voi kärsiä... Tällainen ajatus vaan pyöri päässä koko kävelylenkin ajan... En silti tarkoita, että itse aikoisin kuolla...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 5 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Tuntuu että elämä on vain arkisia askareita. Ei paljon muuta. Siihen on kai tyydyttävä sitten...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 5 kuukautta sitten. Syy: Osa pois

Sain tänään lääke-injektion. Olo parani kummasti. Viime yönä olin erittäin ahdistunut. Hirveä hiki oli päällä. Muuten ollut pitkään ihan hyvä jakso. Eilinen ahdistus oli poikkeus. Katsoin illalla yhtä ohjelmaa TV:stä ja se oli kamalan ahdistava. Pyöri mielessä yöllä. Onneksi nukuin kuitenkin jonkin verran. Kai se ahdistuneisuus on aika yleistä. Ikävää se kyllä on... Inhottavaa...

Yksin ollessa luonnon keskellä itsemurha-ajatukset kaikkoavat. Sosiaaliset tilanteet puolestaan lisäävät niitä. Miksi siis elää ihmisten parissa? No ainakin siksi että kaupassa on pakko käydä ja siellä pakostikin tapaa ihmisiä. Unelmieni täyttymys olisi jos pystyisin olemaan koko ajan yksin. Mutta se näyttää olevan mahdotonta. Niinhän sitä sanotaan ettei kukaan ihminen ole saari. Enpä tiedä silti. Mietin joskus nuorempana usein, että lähtisin johonkin lapin erämaahan ja asuisin siellä. Mahdotontahan se olisi. Se oli niitä nuoruuden hulluja unelmia. Mutta kun ihmisten parissa elää, niin usein tulee riitoja yms. Ei vaan jaksaisi riidellä... Sitten pahimpia tilanteita on ne kun näkee jonkun vanhan tutun, vaikka nyt sitten kaupassa. Sitten pitää heittää jotain läppää ja vastaavaa. Ja kun pääsee kotiin niin on aivan uupunut... Ei voi muuta sanoa kuin voi elämä sentään...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 5 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Luonto, mitä on luonto? Ovatko ihmiset irrallaan luonnosta? Jos itsekkin ihmisenä on osa luontoa?
Vaikeita juttuja?

minäitse89 kirjoitti:
Yksin ollessa luonnon keskellä itsemurha-ajatukset kaikkoavat.

<hr />

Täysin sama kokemus. Mutta jos siellä luonnossa tulee vastaan yksikään muu ihminen, niin illuusio katoaa. Kummallista sekin. Pitäisi olla tarpeeksi korvessa. Muut ihmiset muistuttavat siitä, että ei sovi tähän yhteiskuntaan, ei ole arvokas eikä hyväksytty. Luonto ei arvostele.

Joo niin se on. Monesti olen huomannut, että jopa kaupassa käydessä kauppias voi yrittää lytätä asiakkaan henkisesti. Mutta sellaisia me ihmiset välillä olemme.

Parasta on mennä veneellä järvelle kalaan yksin. Se on nautinnollista.

Olen tässä viime aikoina todellakin huomannut, että ihminen on sosiaalinen eläin. Mutta silti kivaa olla välillä yksin.

Mutta pakko on nähdä muita ihmisiä päivän aikana. Ideaali tilanne olisi, jos olisi parisuhteessa. Ehkä...

Mutta kysymys kuuluu, miten päästä parisuhteeseen?

Onko teidän mielestä Tinder hyvä väylä? Itse koen sen vain siten että ihan kuin se olisi jonkinlainen peli.

Varmaan paras tapa olisi mennä esim. johonkin ryhmäliikunta porukkaan tai johonkin vastaavaan.

Mutta joo...

Itsellä ei ole kokemusta Tinderistä (tapasin kumppanini töiden/opiskelujen yhteydessä) mutta veli löyti sieltä nykyisen tyttöystävänsä, ja hyvinhän noilla näyttää menevän.

En ole koskaan ollut Tinderissä tai missään muussakaan deittijutussa. Mutta vierastan erityisesti ajatusta Tinderistä omien ulkonäkökompleksieni vuoksi. Onhan siellä ymmärtääkseni profiilin esittelytkin, mutta mielikuvani Tinderistä on, että se on vain silkkaa swaippailua kuvien perusteella.

Mutta tarjoaako netti- tai somemaailma parempia vaihtoehtoja? Nopealla googlauksella löytyy sivustoja, joiden väitetään sopivan introverteille. Tiedä sitten niistä.

Jokin harrastusryhmä tai muu livenä tapahtuva sosiaalinen kohtaaminen voisi olla luontevin tapa, mutta siinäkin on omat hankaluutensa. Ainakin jos itseäni mietin: jonkin asteinen sosiaalisten tilanteiden pelko, olematon itseluottamukseni, sopivan harrastuksen puute, ystävyys/kumppanuus mielessä vääränlaiset ihmiset...

Edit. Tuleeko muille viestin lähettämisen jälkeen "Sivustolla on ollut kriittinen virhe." -viesti? Minulle on käynyt noin nyt jo kolmesti. Viestit kyllä menevät eteenpäin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 5 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Joo, tuntuu että se on pelkkää swaippailua eikä oikein muuta. Ja ainakin omalla kohdallani jos matchi tulee, niin harvoin kirjoitan mitään. Jotenkin vaan silloin kun on tylsä hetki niin alan swaippailemaan. Siis tunnustan, etten edes ole itse aktiivisesti yrittänyt tutustua siellä keneenkään. Toki se on sitten oma vika. Voihan se ihan hyvä sovellus olla, mutta ehkei minulle. Jotenkin en vaan jaksa siellä viestitellä ihmisten kanssa. Live-kohtaaminen on jotenkin paljon hauskempaa, kuin ikuinen tinder tekstailu. Toki voisi tehdä niin että yrittäisi sopia treffit siellä heti, kun matchi tulee...

Mietin että olisi tietenkin hyvä jos olisin ollut nuorempana vähän aktiivisempi. Mutta sitä on toki turha jossitella.

Eipä sitä ikinä tiedä jos jossain kohtaa jonkun ihmisen, jonka kanssa kemiat kohtaa. Sillä tavalla täytyy pitää positiivinen mieliala.

Se vaan että olisi hyvä ehkä löytää joku ennen 40 ikävuotta. No onhan tässä vielä vähän yli 6 vuotta aikaa. 😁

P.S. Minulle tulee välillä tuo "Kriittinen virhe" -viesti.

Nótt kirjoitti:
 

Edit. Tuleeko muille viestin lähettämisen jälkeen "Sivustolla on ollut kriittinen virhe." -viesti? Minulle on käynyt noin nyt jo kolmesti. Viestit kyllä menevät eteenpäin.

Hei,

Sivustolle on tehty päivitys, josta tuo virheilmoitus ilmeisesti johtuu. Asia on nyt tiedossa myös teknisellä toimittajalla ja toivottavasti saavat tilanteen korjattua pikaisesti. Kuten sanoitkin, niin viesti menee silti ihan normaalisti moderoitavaksi ja moderaattori voi hyväksyä viestin. Virheilmoituksesta pääsee eteenpäin esim. päivittämällä sivua. Teknisistä ongelmista kannattaa raportoida aina myös alalaidan palautelomakkeella.

Kata_K kirjoitti:

Nótt kirjoitti:
Edit. Tuleeko muille viestin lähettämisen jälkeen "Sivustolla on ollut kriittinen virhe." -viesti? Minulle on käynyt noin nyt jo kolmesti. Viestit kyllä menevät eteenpäin.

Hei,

Sivustolle on tehty päivitys, josta tuo virheilmoitus ilmeisesti johtuu. Asia on nyt tiedossa myös teknisellä toimittajalla ja toivottavasti saavat tilanteen korjattua pikaisesti. Kuten sanoitkin, niin viesti menee silti ihan normaalisti moderoitavaksi ja moderaattori voi hyväksyä viestin. Virheilmoituksesta pääsee eteenpäin esim. päivittämällä sivua. Teknisistä ongelmista kannattaa raportoida aina myös alalaidan palautelomakkeella.

Kiitos 🌸 aktiivisuudestanne teknisen virheen raportoinnissa. Nyt pitäisi taas toimia normaalisti. 👍

Olen huomannut, että mitä enemmän olen ulkona, niin sitä positiivisempi on mieliala. En tarvitse mitään mieliala-lääkkeitä kunhan vain ulkoilen tarpeeksi. Vaikka toisaalta ei huvita tehdä mitään pitkiä kävelylenkkejä, koska käveleminen on niin tylsää.

Tällä viikolla ulkoilua on haitannut se että on niin pirun kuuma sää. Tekisi vain mieli istua kotona tuulettimen edessä.

Ehkä menen tänään taas metsään. Tuntuu siltä, että metsä on minulle kirkko...