Mikä on nihilismi? Tai mitä se on?

Näin illan viimeisinä tunteina kaikki ajatus syvenee.. Nyt ajattelen, että ei minusta ole mihinkään, ei edes tekemään itsemurhaa. Muut osaavat nekin hommat paremmi

Kunhan halusin vaan kertoa

Minä en halua kuolla

En ainakaan nyt vaikka itsetuhoisia ajatuksia on

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Nihilismi tarkoittaa sitä että ei usko mihinkään. Siis uskontoihin tai ideologioihin.

En minäkään kuolla halua.

Elämä tällä hetkellä tuntuu jostain syystä kamalan raskaalta. No, mitäpä muutakaan elämä tarjoaisi kuin haasteita...

Hengenahdistusta taas. Eipä mitään uutta auringon alla. On tämä elämä nyt taas sitten tätä... Alkaa kyllä vähitellen kyllästymään... Vuosikaudet jo ollut kaikenlaisia oireita... No, eipä elämältä voi hirveästi vaatia mitään... Pitää vain ottaa aika iisisti... Tänään kalastamaan...

Elämä tuntuu olevan vain kipua... Koko ajan hirveä väsy... Ei voi mitään, on vaan elettävä päivästä toiseen... Kyllä tämä maailma sitten tuottaakin tuskaa... Mitäpä sille sitten voi... Ei pysty oikein nauttimaan mistään... Ei pysty nauttimaan siitä että on lämmin sää... Miksen pysty? En tiedä... Joskus kaukaisessa nuoruudessa varmaan nautin elämästä... Nyt tämä elämä on vain kärsimistä... No kai sitä sitten pitää vain kärsiä...

Tuntuu että maailma on aika vihamielinen paikka. Jossain mielessä... Luonnonvoimat voi olla ihmistä vastaan. Toiset ihmiset voivat kaltoiden kohdella toisia ihmisiä... Henkistä väkivalta harjoitetaan paljon... Mutta sellainen nyt maailma sitten on ja siellä ihmisen täytyy jotenkin elää...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: korjailu

minäitse89 kirjoitti:
Tuntuu että maailma on aika vihamielinen paikka. Jossain mielessä... Luonnonvoimat voi olla ihmistä vastaan. Toiset ihmiset voivat kaltoiden kohdella toisia ihmisiä... Henkistä väkivalta harjoitetaan paljon... Mutta sellainen nyt maailma sitten on ja siellä ihmisen täytyy jotenkin elää...
<ul id="bbp-topic-revision-log-410477" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-410477-item-410478" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 12 tuntia, 24 minuuttia sitten. Syy: korjailu

Mutta ajattele, miten paljon siellä (täällä 😉 ) on asioita jotka ovat kohdallaan... Ihan lähtien siitä että maapallo kiertää aurinkoa prikulleen oikealla etäisyydellä jotta täällä on kehittynyt mahdollisuudet näinkin mahtavaan ja monipuoliseen elonkehään. Monet ihmiset suhtautuvat kanssaihmisiinsä ainakin hajamielisen ystävällisesti (ja uskoisin että aika harva satuttaa toista pelkästään vahingoittamisen ilosta, vaikka sairaita ihmisiä toki löytyy), vaikka vahvemmat välittämisen tai tunteiden osoitukset onkin tässä kulttuurissa yleensä rajattu niihin jotka koetaan läheisiksi.

soroppi kirjoitti:

Mutta ajattele, miten paljon siellä (täällä 😉 ) on asioita jotka ovat kohdallaan... Ihan lähtien siitä että maapallo kiertää aurinkoa prikulleen oikealla etäisyydellä jotta täällä on kehittynyt mahdollisuudet näinkin mahtavaan ja monipuoliseen elonkehään. Monet ihmiset suhtautuvat kanssaihmisiinsä ainakin hajamielisen ystävällisesti (ja uskoisin että aika harva satuttaa toista pelkästään vahingoittamisen ilosta, vaikka sairaita ihmisiä toki löytyy), vaikka vahvemmat välittämisen tai tunteiden osoitukset onkin tässä kulttuurissa yleensä rajattu niihin jotka koetaan läheisiksi.

Niin, onhan se vähän kulttuuri kysymys. En väitä että kaikki ihmiset olisivat ilkeitä, ei sinnepäinkään, mutta olen vaan itse törmännyt tosi usein ilkeisiin ihmisiin jotka saavat nautintoa siitä kun käyttävät sitä henkistä väkivaltaa.

On toki moni asia kohdallaan, mutta liian moni asia ei ole... Mutta tähän on  tyydyttävä... Ei elämältä voi liikaa vaatia...

En tiedä, pitäisikö mun muuttaa johonkin muualle... Vähän kyllästyttää tämä nykyinen kotikunta, kun tuntuu että täällä ihmiset ovat todella töykeitä aika usein... Ehkä jossain isossa kaupungissa olisi eri meininki...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: korjailu
• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: Osa pois

En ole viime aikoina pystynyt nukkumaan kunnolla. Ahdistaa niin paljon välillä. Sitten olen koko päivän ihan tokkurassa. Kaupassa jaksan käydä ja kävelylenkillä, mutta siinä ne päivän menot sitten on. Loppu päivän sitten istun kotona. Inhottavia kipuja myös vatsan seudulla. Alan niihinkin vähän jo kyllästyä... On tämä elämä vaan niin pirun vaikeeta ja vaikeammaksi muuttuu vuosi vuodelta... Mitäpä tässä sitten voi oikein enää tehdä? Tuntuu että elämä on pelkkää ahdistusta... Tulevaisuuskaan ei näytä hyvältä... Jos Jumala on maailman luonut, niin olisi voinut vähän huolellisemmin tämä paikan rakentaa... Pitäisi taas lähteä ulos. Ei vaan millään jaksaisi enää tätä kaikkea... Kun saisi edes nukuttua, niin elämä olisi varmaan vähän helpompaa...

Onko kenellekään muulle tuttua se, että käyttää ison osan päivästä vaan haaveiluun? Olen huomannut, että itse haaveilen asioista vähän liikaa. Jään liikaa miettimään erinäisiä juttuja. En tiedä onko se välttämättä aina huono asia, mutta sellainen tapa jäänyt päälle... Mutta en sitten tiedä kannattaako liikaa rakennella pilvilinnoja...

Olen myös jotenkin kamalan väsynyt whatsapp kirjoittamiseen. Tuntuu että koko ajan tulee viestejä ja että koko ajan pitäisi näpytellä puhelimen ruutua. Elämä menee siihen näpyttelyyn...

Onneksi musiikki auttaa kaikkeen. Myös uupumukseen. Kaikista parhaat elämykset mun elämässä on tullut musiikista...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: Lisää tekstiä

Tuntuu siltä että joka päivä on ylitettävä itsensä...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 6 kuukautta sitten. Syy: korjailu

Tänään ajoin 20km fillarilla. Maksoin rästissä olleita laskuja. Ja palkitsin itseni nakeilla ja parsakaalilla.

Tästä se lähtee taas.

Kohti uusia vastoinkäymisiä...

Ei tätä elämää voi tosissaan ottaa - tää on niin tragikoominen esitys, et jotenkin vain päivästä toiseen.

HerKaramazov kirjoitti:
Tänään ajoin 20km fillarilla. Maksoin rästissä olleita laskuja. Ja palkitsin itseni nakeilla ja parsakaalilla.

Ihana palkinto! 😄

minäitse89 kirjoitti:
Tuntuu siltä että joka päivä on ylitettävä itsensä...
<ul id="bbp-topic-revision-log-410603" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-410603-item-410604" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 18 tuntia, 24 minuuttia sitten. Syy: korjailu

Tämä oli kuvaus omasta tuntemukdestasi etkä varmaan tarkoittanut tätä mitenkään elämänohjeena, joten seuraava reflektointi menee varmaan ohi maalin mutta kerron nyt kuitenkin ajatuksia joita se minussa herätti. Vaatimus itsensä ylittämisestä päivittäin on aika kova, vaikka pitänee paikkansa että jos ei mitään yritä, ei mitään saavutakaan. Jos yrittäisin muotoilla siitä sellaista ohjetta, jota ehkä itse pitäisin järkevänä noudattaa, se voisi olla "Jos haluaa muutosta, joka päivä on hyvä tunnustella vointiaan ja voimavarojen riittäessä käydä hätyyttelemässä epämukavuusalueensa rajoja sillä suunnalla joka tuntuu kohtavan muutokseen. Yhtä tärkeää on antaa itselleen anteeksi tai täysin hyväksyä itsessään ne päivät jolloin kaikki liikenevät voimavarat kuluvat olemassaoloon."

HerKaramazov: Se on hyvä lenkki. Ja palkintokin loistava. 😀 Joo sellainen esitys elämä varmasti onkin...

Soroppi: Niin, musta tuntuu että kun menen kauppaan niin olen jo ylittänyt itseni. Ainakin viime aikoina ollut sellainen fiilis. Silloin olen jo epämukavuusalueella, kun lähden kämpästä ulos... Mutta monessa uskonnossa sanotaan, että elämä on kärsimystä... Ehkä ne sitten on oikeessa...