Mun elämässä on synkkä kausi. Taas kerran ja ollut jo pitkään. Vahingoitan itseäni. Mietin kuolemaa. Haluaisin pois. Ihan oikeasti kuolla vain pois. Masennus on aika kova, enkä sen usko muuksi muuttuvan. Haluaisin huutaa. Ja pyytää apua. – Mutta korrekti kun olen, niin pysyn hiljaa. Pitäisikö hakeutua sairaalaan?!
Väsyttää.
Oon miettinyt tytön sukkia. Teen niihin yksinkertaisen palmikon sivuun. Muuten saa neuloa varren 2 oikein, 2 nurin joustinta.
Menenkö nukkumaan?
Mieliala on alhaalla.
Ystävä ei ole soittanut aikoihin. Minä olen aina soittamassa hänelle. Ja tuntuu, ettei hän halua olla mun kanssa tekemisissä. Nyt mun on odotettava ainakin siihen asti, että hän ottaa yhteyttä. Muuten sotken kaiken.
Päätä särkee - taas. Ja tuntuu tämä kipuna käsissä. Ja paleltaakin... Ei ole muuta kuin valittamista. Mikään ei käy.
Olen tänään ommellut mekkoa. Osaisin tehdä sen loppuunkin. Odotan kuitenkin vielä viikonloppuun. Helman pituutta pitää vielä miettiä. Jä se aiheuttaa vielä muutakin muokkausta. Huomenna on kuitenkin kodin ulkopuolella käsityökurssi. Mennään sitten miehen kanssa käymään kaupoilla. Helpottaa, kun on eläkepäivä. Rahaa tosin menee jo ihan kuun alussa.
Mietin taas itsetuhoisia. En nyt juuri kovin vakavia; mutta silti. En haluaisi olla olemassa.
Saunassa käyty. Oon miehen luona. Nyt ei ole tarvetta soittaa mihinkään. On levollista olla. Vähän väsyttää. psykologinluona käynti mietityttää. menisinkö jo nukkumaan...?
Eläkepäivä.... ei tullu asumistukee, tulee vasta ma. Nyt on p-a koko vkl. Onneks on ruoka suunniteltu ja on tekoa vaille valmis ja leipää on. On alkanu voimat hiipuu....
Päivälääkkeet muistin ottaa.
Olen ottanut pari kertaa Opamoxia ahdistukseen tarvittavana. Ehkä mun pitäisi ottaa se pois mukana kulkevasta lääkepussukasta. Olen juuri päässyt lääkkeestä eroon. Miksi aloittaisin taas sen käytön?! Se vain auttaa niin hyvin ahdistuskohtauksiin... Olisipa joku yhtä hyvä kohtauslääke! Mulla menee tarvittavana Olantzapinia ja Truxalia, mutta ne eivät ole yhtä tehokkaita kuin Opamox. Olen aina ensin ottanut muuta, mutta jos lääke/lääkkeet ei ole alkaneet auttaa, olen saattanut ottaa myös bentsoa. Jotenkin tämän ahdistuksen kanssa pitäisi tulla toimeen.
En halua viettää joulua sukuni kanssa. Vietän sen mielummin vain miehen luona. En tiedä, voinko tehdä niin, mutta kun ajattelen meneväni jouluaterialle äitini luo, mua alkaa ahdistaa rinnasta heti. Hengitys lukkiutuu.
Ja nyt en siitä ahdistuksesta pääse irti. 🙁 Pelottaa...
Tuntuu kuin alkaisin hyperventiloimaan, ja sen estääkseni jännitän hengitykseni. Voi luoja, miltä tämä voi tuntua!
Miksi et viettäisi joulua miehen kanssa? Hengitä, hyperventilaatio tulee jos on tullakseen mutta ei siinä mitään vaarallista tietääkseni ole. 🙂
Mulla taitaa tulla yksinäinen joulu, nii ku viime joulukin oli. Tyttö menee ehkä taatan luo tai on yksin. Meillä ei ole enää aterioita, kun äiti on aina töissä. Äiti ostaa jouluruokia ja niitä saa syä. Mä en syö ku määrättyy maksalaatikkoa.
Hei, Soroppi ja Saloka! Se on sitten sunnuntai. Nyrkkipyykkään alkkareita, kun en jaksa mennä pyykkituvalle asti katsomaan, onko vapaita vuoroja.
Pitää jutella miehen kanssa joulusta. Nyt on tosin vielä turhan aikaista käydä syvempiin keskusteluihin sen kohdalta, mutta kaipa asiaa voi jo pyöritellä...
Väsyttää. Menen vielä ehkä nukkumaan.
Minä en tiedä vielä Joulu suunnitelmista mitään. Ehkä sitten Joulun alla tilanne selkiytyy.
Hyvää joulun odotusta. Ja vietä vain Joulu miehesi luona.
Hei, Pikemiten! Mä viettäisin joulun vaikka ihan yksin. Tai en oikein tiedä, miehen kanssa olisi varmaan mukavampaa... Mulla on hassut kuviot. Mies on viettänyt joitain vuosia mun äitini ja siskoni seurassa, vaikken minä ole ollut paikalla. Eli tarvitsee sopia hänenkin kanssaan, mitä hän haluaa. Jouluun on vielä aikaa, mutta olen siis sitä jo alkanut ajattelemaan. En usko, että tilanteeni tässä ajassa ehtii paljon muuttua. En tiedä, mikä tunne kuvaisi nyt suhdettani ja suhtautumistani äitiini. Psykologi ainakin kehotti olemaan mahdollisimman paljon poissa tekemisistä hänen kanssaan. Eli ajattelen, että ei se ainakaan tee mulle hyvää. Nyt mulla on ammattilaisenkehoitus, miten toimia.
Isäni oli väkivaltainen ja alkoholisti... Hakkasi ainakin äitiä...
Miksi kukaan ei ympäristössä suojellut minua lapsena? Vaikka ainakin moni naapuri tiesi tilanteestamme...
Miksi äitini ei suojellut minua? Kuuntelin ja seurasin isän hakkaamista ja kaikkea. Pelkäsin...
Ja nyt äitini kokee, että hänen on suojeltava itseään - minulta...!
Tänään, kun olin "hoidatuttamassa" itseäni, mulla iski taas iso ahdistus... Otin siihen Opamoxia, puolikkaan...
Sulla taitaa liittyä hoitokuvioihin jonkin verran ahdistusta, vai tulkitsenko oikein?
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: typo
Ehkä on parempi että unohdat äitisi ja isäsi vähäksi aikaa, ja mietit heitä sitten kuin olet turvallisesti hoitokontaktissa, ei missään tapauksessa hoitokontaktin jälkeen, yritä unohtaa.