saloka kirjoitti:
Mulla on 2 vapaata ja la meen tytön kans isää kattomaan. Huomenna täytyy pyykkiä pestä, muuten kaikki reilassa jollei astioita lasketa.

Jouduin luopuu yhestä kukasta tänään. Oli niin huono kuntoinen.

Laitoin tämän syys talven ekan kynttilän palaa oloh. Pöydälle. Myöhemmin laìtan parvekkeelle 3 tuikkua palamaan.

Hei, Saloka! Kyllä ne vapaapäivät on tärkeitä! Jos itsellä olisi pyykin- ja/tai astianpesukone, olisi pesu toki helpompaa. Mulla ei ole kumpaakaan, mutta pyykkääminen sujuu silti, kun pyykkitupa on kohtuu lähelä. Astioidenpesu onkin sitten hankalampaa. En meinaa millään saada sitä aikaiseksi. Eilen tosin jaksoin ja viitsin tiskata päivän aikana likaantuneet astiat! Olen siitä tyytyväinen. Mutta onhan noita pakastusrasioita ihan älyttömästi likaisena!

Sain ystävältä tuikkukoristeen lahjaksi. En ole sitä vielä käyttänyt, kun en tiedä, mihin sen sijoittaisin. Ikkunalla se olisi kiva, mutta ketju on sen verran lyhyt, että se jää korkealle. Sen sytyttäminen on hankalaa. Oon miettinyt, onko mulla lisä ketjua siihen... mutta näyttääkö se sitten hassulta, kun saan kukka-amppelit ikkunaan...

😃 Hei JP

😃 Olen taas maisemissa.

Taas uusi päivä ja yhtä ankee. Olen tullu siihen tulokseen että mun kropan iholla tosiaan kävelee näkymättömiä eläimiä. Ne vilisee koko ajan enkä saa rauhaa. Tuun hulluksi. Täytyy varmaan huomenna mennä juuriharjan kans kroppa läpi ja hingata vaikka iho rikki.

Pikemiten, kiva kuulla sinusta! Miten menee?

Saloka, oletko saanut tehtyä jotain. Ainakin, kun luin ketjuasi, tuli olo, että teet paljonkin... Mikä oma olosi on kaiken suhteen? Auttoiko pesu pääsemään "ötököistä eroon"?

Mulla oli vaikeuksia päästä tänään aamusta ylös sängystä. Sitten noustuani totesin, että jääkaappini on säätynyt liian kylmälle. Mulla on vielä kahdeksan viikon lääkkeet siellä, ja ne ei saisi jäätyä! Ja en nyt yhtään tiedä, miten on käynyt! Huolestuttaa. Kela tuskin korvaa, jos joutuisin ostamaan uudet lääkkeeet. Hinta kuukaudelta liki tonnin. Pelottaa! Tarvitsen nuo lääkkeet - toimivina!

Mulla on puolentunnin päästä lähtö tapaamaan hoitajaa. Väsyttää. Tekisi mieli päästä nukkumaan takaisin.

Tänään pääsen miehen luo ja samalla saunaan...

Hei. Yllättävää etten voi tämän huonommin. Päässä on vain noita traumaattisia ajatuksia. Onneksi tuli taas viikonloppu, saan selvitellä ajatuksiani kaikessa rauhassa. Nuo ajatukset ovat vihonviimeisiä kavereita, joita on vaikeata selvitellä. Ehkä saan ne järjestykseen taas.

Mukavaa viikonloppua. Pikemiten.

Kyl mä jotain teen, mut sit väsyynki helpolla. Yritän olla liikenteessä, muuten itkisin va. Kun pimeys tulee, menen joko sohvalle tai sänkyyn peiton alle.

"Ötököistä" en päässy eroon. Vaikka hinkasin ihoni melkein verille.

Oma olo on suorastaan paska. Huomenna pitää pistää naamari päähän ja mennä isää kattomaan. Keksiä jotain puheenaiheita ja olla huolestumatta kaikesta.

Tyttö itkee ku kaikki hänen kaverinsa ovat keskenään ja hänet jätetty yksin. Muut ryyppäävät, mutta kun oma ei ryyppää ni se on helppo jättää ulkopuolelle. Yritän keksiä hänelle muuta ajateltavaa. Onnistumatta siinä.

Hei, Pikemiten. Onko viikonloppu auttanut mielessäsi olevien asioiden järjestelyssä? Oletko tehnyt jotain nyt lauantaina?

Saloka,  lapset aiheuttavat välillä - joskus useinkin - huolta. Varsinkin, jos itsekin voi huonosti ja kokee, ettei voi vaikuttaa riittävästi lapsensa vointiin, ettei voi ja osaa auttaa... Kirjoitanko ihan hulluja? Ehkä. Mutta kyllä minäkin olen tytöstäni jonkin verran huolissani, vaikka en tiedäkään mitään hälyttävää.

Mua ahdistaa nyt. Otin siihen lääkettä. Mietin, alanko taas muuttua itsetuhoiseksi...?

En ole valmis lähtemään sairaalaan. Kuulostelen, olisiko sekin kuitenkin tarpeen. En halua.

Olen kotona yksin. Vähän mua pelottaa. Mua pelottaa ehkä eniten nyt se, paheneeko ahdistus kuinkakin paljon. Otin juuri lääkettä, Truksalia, lievittämään oloa. Sitä lääkettä, jota lääkäri kirjoitti loppukesästä mun sairaalassa olessani, kun olin alkanut huutaa hoitajalle. Hoitaja silloin vain luki mantraansa, ettei tiennyt, miten auttaa mua. Ilmoitin silloin, että voisi sitten kysyä joltain muulta. Ymmärsi lopulta ja kysyi apua lääkäriltä, joka ainakin yritti auttaa. Olen tuota lääkettä ottanut aina silloin tällöin. Haluaisin ottaa sitä nyt yliannostuksen.

Taidan voida vähän huonosti?

Ollaan sitten taas talviajassa. Mun mielestä tyhmää. Illat on pimeämpiä. Aamuista ei ole niin väliä. Mutta saa olla toistakin mieltä eli älä suutu, jos et ole kanssani samaa mieltä! 🙂

Mua väsyttää edelleen, vaikka kellojen siirto lisäsikin tälle yölle uniaikaa tunnilla. Voisinhan mennä vielä nukkumaan, mutta mielummin jäisin jo ylös. Pääsisin paremmin uuteen unirytmiin: kahdelsalta ylös jne.

Puhuin eilen Kriisipuhelimen vapaaehtoisen kanssa, ja tuntui vahvasti siltä, että tulin kuulluksi. Mulla on ajatuksissa vahingoittaa itseäni. Lupasin eilen, että soitan Kriisipuhelimeen, jos tulee olo, että haluan tehdä itsemurhan. Puhuttiin siitä vähän... muusta oireilusta sitten enemmän. Ja muista sairauksista, joita mulla on... Mua ymmärrettiin, ja se tuntui hyvältä.

Et sä hulluja puhunu.

Tunnen itseni ja oloni surkeaksi. Olen nyt väsynyt, mikä sitä saattaa teettää. Nukuin viime yön huonosti. Mulla oli eilen tapaaaminen, joka oli rankka. Tulen tapaamaan tämän ihmisen vielä ainakin kertaalleen. Liittyy psyykkisiin oireisiini. Huomenna on kahden muun ihmisen tapaaminen. Voi olla, että sekin käy raskaaksi. - Ja todennäköisesti käykin.

Haluaisin vahingoittaa itseäni. Se helpottaisi oloa luultavasti.

Väsyttää. Eilen nukahdin miehen kainaloon iltapäivällä.

Hei JP. Menemme koulun kanssa fazerille huomenna.

Kiva kuulla että oot saanu hyviä kokemuksia sieltä. Ehkä mäkin oon joskus niin rohkea et soitan. Pelottaa silti että vaikka saisin itsevarmuutta niin en kykenisi muuttamaan mitään. Ketä vittu varten täällä ollaan.

Lähetän halauksen, toivottavasti tämän päiväiset tapaamisesi menevät hyvin!

Kiitos.

Tapasin tänään lääkärin. Lääkitystä pikkuisen rukattiin. Yhtä nostettiin, toista laskettiin. Hoitajani oli palaverissa mukana. Nyt odotellaan vain psykologin arviota. Ensi viikolla kaiketi jotain selviää - jo - ja sitten mietitään jatkoa... Haluaisin terapiaan.

Mulla on traumatausta. Isä joi ja oli väkivaltainen. Siinä mun lapsuuteni. En muista lapsuudestani paljon. Ja pitkälti se, mitä muistan, liittyy väkivaltaan ja pelkoon.

Olen alkanut syödä vihanneksia ja hedelmiä enemmän. Mulla on seurantalomake siihen. Kerään rasteja. Kun on sellainen viikko, etten laske annoksia, voi käydä, etten syökään sitten niitä niin paljon eli riittävästi. Mulla pitäisi olla pakko koko ajan. Pakolla voisin saada vähän pudotettua painoakin. Mutta sovittiin ravitsemusterapeutin kanssa, etten siihen nyt rupea.

Mua väsyttää. Ja ehkä masentaakin, kun itseäni kuuntelen. Se lääkärissä käynti oli jotenkin turhauttava. Se ei kestänyt kuin puolisen tuntia. Kai siinä olisi jotain muutakin voinut puhua. Mulla ei vaan ollut silloin mitään ylimääräistä mielessä... Lääkitykset muistin

Ihan kuin mulla olisi vähän kuumetta. - Mittasin, ja onhan tuo lämpö vähän yli 37 astetta... Buranaa kehiin. Huomenna ei ole onneksi kalenterissa muuta kuin tyhjiä tunteja. Saan nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ilman huolta, etten nouse ajoissa. Nyt en haluaisi mennä sänkyyn.

Perjantaina tulee eläke. Pääsen ostamaan enemmin ruokaa.

En tiedä, mitä tekisin. Haluaisin vain vahingoittaa itseäni. Rauhoitaisi varmaan mun oloa.