Milloin hoitoon
Henkilön kärsiessä skitsofrenialle ominaisista aistiharhoista, harhaluuloista tai ajatuksen ja puheen häiriöistä hänen kannattaa viimeistään lähiviikkojen kuluessa kääntyä lääkärin, psykiatrin tai psykiatrisen avohoitoyksikön puoleen. Jos henkilö on oireittensa vuoksi vaarallinen itselleen tai ympäristölleen, hoitoon tulee hakeutua kiireellisesti tai lähivuorokausien aikana. Skitsofrenialle ja monille muille psykoottisille tiloille on kuitenkin ominaista, että oireista kärsivä ei itse tunne itseään sairaaksi tai torjuu pelon tai häpeän vuoksi ajatuksen hoitoon hakeutumisesta. Jos hän ei tunne itseään sairaaksi ja on itselleen, toisille tai ympäristölle vaarallinen, hänet tulee toimittaa lääkärin lähetteellä tahdonvastaisesti sairaalaan (ks. «Tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito»1).
Riittävän aikainen hakeutuminen asianmukaiseen hoitoon voi kuitenkin estää sairastumisen sairaalahoitoa edellyttävään sekä opintoja tai työntekoa haittaavaan akuuttiin sairausjaksoon. Joidenkin potilaiden kohdalla tahdonvastainen sairaalahoitoon toimittaminen on välttämätöntä, jos potilas on sairautensa vuoksi vaarallinen joko itselle tai ympäristölle eikä hänen hoitonsa onnistu avohoidossa.
Skitsofrenian hoito on yksilöllistä hoitoa, jossa pyritään huomioimaan kunkin potilaan ja hänen elämäntilanteensa tarpeet. Hoidon luonne riippuu suuresti potilaan sairauden ja oireiden asteesta, sairauden vaiheesta ja potilaan sopivuudesta erilaisiin psyko-, pari-, perhe- tai traumaterapioihin. Sairastuneen neuropsykologinen tutkimus on tärkeä ammatinvalinnan ja ammatillisen kuntoutuksen suunnittelussa.
Valtaosa skitsofreniaan sairastuneista hyötyy vaihtelevassa määrin psykoosilääkkeiden käytöstä. Osalla potilaista lääkevaste on erittäin hyvä, kun taas 1015 % potilaista ei hyödy psykoosilääkkeiden käytöstä. Niiden avulla voidaan merkittävästi lyhentää akuuttien sairausjaksojen kestoa sekä useiden potilaiden kohdalla myös estää uusien akuuttien sairausjaksojen ilmeneminen. Psykoosilääkkeillä on suhteellisen runsaasti erilaisia haittavaikutuksia (mm. painonnousu ja Parkinsonin taudin oireita muistuttavat neurologiset oireet), jotka voidaan yleensä välttää tai minimoida pyrkimällä hoidollisesti pienimpään tehokkaaseen annokseen tai vaihtamalla lääke toiseen. Lääkehoidossa tulee välttää haittavaikutuksia tuottavia liian suuria annoksia ja tarpeetonta monilääkitystä.
Hoitoon hakeutumisesta sen verran etten ole sairaalahoidon tarpeessa, avohoito riittää.