Tuli vastaukseni sinulle vaniljapulla väärään ketjuun eli Kokemuksia sertralin lääkkeestä. Tällaista se kuume teettää,tekee vähän sekopääksi. Nyt täytyy mennä lepäämään ettei enempää sekoile.

Hei Mollyan. On kulunut jo aika pitkään kun viimeksi ollaan kirjoiteltu, miten olet voinut?

Täällä suunnassa lääkkeet ovat auttaneet aika paljon. Sanotaan että on vain pari kertaa enää käynyt tässä 2kk aikana ikävä kiputila/vauhdikas vessajuoksu, joten 99% ajasta olen voinut hurjan hyvin. Viimeinen viikko on kuitenkin ollut todella hankala, henkisesti olen ollut todella väsynyt, yöunet vähän ovat menneet ja jaksaminen on häviämään päin. Pienikin rankempi fyysinen ponnistus tekee vaikeaa.

Nyt kävin verikokeissa ja siellä oli tapahtunut raju tipahdus hemoglobiineissa ja muutamassa muissa arvoissa, ensi viikolla lääkäri kertoo tuomion mistä tämä voisi johtua. Jännittää kieltämättä mikä voisi olla syynä. Toki huonot veriarvot jo voivat selittää tätä väsymystä itsessään.

En ole vieläkään uskaltanut syödä riittävän monipuolisesti ja mietinkin mistä saisi rohkeutta syödä monipuolisemmin. Vaikka sitä aina yrittää itselleen psyykata että aikaisemmat kiputilat ovat johtuneet tulehduksessa suolessa, tulee melkein kylmänhiki ajatuksesta kokeilla jotain uutta, "turvatonta", ruokaa. Olisiko kellään suolistosairaudesta kärsivällä tähän vinkkiä? ☹️

Kiva kuulla sinusta vaniljapulla, että oireesi ovat jo lähes poissa ja diagnoosi oli oikea. Kyllä varmaan kestää vielä jonkin aikaa, että "pääkin" uskoo, että ruokaa voi syödä rohkeammin ja oireita ei tule enää. Tuo Hb lasku aiheutti minulle väsymys
tilan ja kun se korjaantui olokin parani.
Minulla ei ole mennyt kovinkaan hyvin. Syöminen edelleen takkuaa, mutta nyt olen syönyt kyllä mustikoita ja vadelmia, kun niitä lähes pihapiirissä kasvaa. Olen myös ollut väsynyt, haluton ja masentunut myös. Lomaa pidin kyllä ja matkustelinkin. Nyt teen töitä mökiltä käsin ja se on tietenkin ihanne kun voi säädellä työaikaa. Täällä on myös ilmastointi, joten helteistä ei ole ollut kiusaa. Läheisen ihmisen kanssa on ollut suuria vaikeuksia. En ymmärrä hänen käytöstään ja meille on tullut jonkinlainen on-off-suhde ja se rasittaa suuresti. En millään jaksaisi enää sellaista tunnemyllerrystä ja olenkin siitä sanonut monta kertaa. Vähän aikaa menee jo paremmin, mutta sitten sama peli alkaa uudelleen. En ole löytänyt vielä keinoa ratkaista asiaa parhain päin, mutta ehkä vielä löytyy, niin toivon.

Mollyan! Hienoa että olet saanut jotain uutta (mustikoita/vadelmia) syötyä! Nythän ne ovat parhaimmillaan ja käytännössä ilmaisia jos ne lähimetsiköstä pääsee hakemaan. Itsekin pääsin maistamaan uuden sadon vadelmia ja pakko myöntää että hyviä olivat!

Ikävä kuulla että sinulla on ollut masentunut olo ja vaikeuksia parisuhteessa. En osaa asioihin parempaa neuvoa antaa kuin sen että aina pitää ajatella itseään, oli tulema mikä vain. Muutos voi sattua mutta toimimattomaan tilanteeseen jääminen sattuu entistä enemmän. Varmasti tuollainen aihettaa turhaa stressiä ja vaikuttaa kaikkeen elämässä.

Minulla oli tänään puhelinaika lääkärin kanssa ja selvisi että käyttämäni lääkkeen annostustuksen vähennys voi aiheuttaa väsymystä, unettomuutta sekä henkisiä heilahteluja. Varmuutta asiaan ei kuitenkaan voinut sanoa, mutta epäili vahvasti. Lääkäri kuitenkin määräsi hieman lisätestejä verikokein, ne olisi piakkoin sitten luvassa. Lisäksi nykyistä lääkitystä vähennetään nyt pienimpään mahdolliseen annostukseen, josta se sitten syys-lokakuussa lopetetaan täysin. Vähän pelottaa lääkkeetön tulevaisuus, sen vähän tiedon mitä netin olen löytänyt tästä sairaudestani on ollut surullista - ne jotka ovat olleet tällä samalla lääkityksellä ovat lopettamisen jälkeen joutuneet lähtöpisteeseen kun kaikki pahat oireet ovat palanneet. Kauhistuttaa koko ajatus, etenkin olen viimeiset 2kk voinut viimein elää kuin normaali ihminen. Ei kai tässä nyt auta vielä panikoida turhia, mutta on se pelko läsnä, etenkin kun lääkäri puhelimessa sanoi että minun jatkossa on pärjättävä ns. "ripulilääkkeillä" joita pitäisi syödä tarvittaessa 4 kertaa päivittäin. ☹️ Hurjalta sekin kuulostaa.

Ensi viikolla pääsen kuitenkin 2kk tauon jälkeen terapiaan, ehkä sieltä saan vinkkejä jaksaa tuleaisuuden kanssa.

Vaniljapulla on tosi huolestuttavaa, että käyttämäsi lääke on tilapäinen luonteeltaan ja oireetkin voivat vielä palata. Olitko tietoinen tästä. Voiko olla myös mahdollista, että lääkitys voisi hyvällä onnella olla riittävä ja vaiva olisi sillä hoidettu lopullisesti. Sehän olisi ideaali tässä tilanteessa. Olen käyttänyt itse niin vähän lääkkeitä elämäni aikana, etten oikein niistä mitään tiedä. Jotkut ovat kuuriluonteisiä ja jotkut jopa koko elämän ajan käytettäviä.
Olen ollut vetämätön koko päivän. En ole saanut juuri mitään tehdyksi, mutta en ala sitä nyt stressata. En ole jaksanut lukea enkä musiikkiakaan kuunnella. Hiljaisuus on tuntunut parhaimmalta ja sitähän täällä maalla kaukana asutuksesta riittää. Saa nähdä miten sitä tottuu taas kaupungin hälinään.
Eilen juttelin terapeutti-ystäväni kanssa puhelimessa pitkään tästä väsyneisyydestä ja mielialan laskusta.
Kyllä hän hyviä neuvoja antoi, mutta en
tiedä pätevätkö minuun. Hän otti itse yhteyttä. Itse en ole valmis tästä olotilastani kovin hevillä kertomaan. Nämä syömisrajoituksetkin tuntuvat olevan joillekin ihan liikaa.
Yritän panna illalla ajoissa nukkumaan, josko se auttaisi ja huominen olisi parempi päivä.

Hei Mollyan! Olin tietoinen että lääke on tilapäinen, puhuimme lääkärin kanssa siitä että lääkityksellä saatetaan tauti "lepotilaan" ja jos se aktivoituu jälleen, söisin saman lääkekuurin uudelleen. Mutta se mikä minua järkytti oli se että lääkäri ilmoittikin nyt ettei tätä mahdollisuutta olisikaan, vaan minun pitäisi pärjätä tulevaisuudessa pelkillä ripulilääkkeillä. Se eniten pelottaa koska ne eivät vaikuta koettuun kipuun millään ja ennen virallista diagnoosia toukokuussa ne eivät enää edes toimineet. Toki olen tietoinen että tulehdus on nyt saatu aisoihin ja nyt tilanne voikin olla ihan toinen.

Harmi kuulla että sinulla on ollut hieman huonompi päivä. Hiljentyminen toki on hyvästä, joskus se valitettavasti ruokkii niitä huonoja ajatuksia koska ei ole "harhauttajaa" viemää ajatuksia muualle. Väsyneenä muutenkin mieli eksyy huonoihin asioihin helpommin. Uskon että sinun parisuhdetilanteesi rasittaa alitajuisesti, ja siitä tulee sitten väsynyt olokin. Millaisia neuvoja terapeutti ystäväsi antoi? Tiedän että osa saattaa kuulostaa välillä absurdeilta, mutta alan ihmisenä hänellä varmaan on hyvä kokemus/näkemys miten asioita voi lähteä purkamaan niin että stressi vähentyisi ja olokin siinä paranisi. 😉

Oletko muuten Mollyan miettinyt käyväsi ihan muulla terapeuttisella taholla juttelematta olotilastasi? Vaikka työpaikkasi kautta järjestettävällä taholla?

Ikävä kuulla,että toipumisesi on nyt kiinni tällaisesta ja sait väärää tietoakin. Mutta voihan olla,että oireesi nyt lievittyvät,ehkä kokonaan loppuvat. Koskaan ennakolta ei voi tietää ja on hyvä olla positiivinen.
Minä en ole kovinkaan positiivinen omaan tilanteeseeni. Kaikki ikäänkuin on hyvin,mutta ei kuitenkaan. Olen epätoivoinen en vain tämän syömisongelman takia,vaan muutenkin Minua neuvottiin olemaan positiivinen ja halukas kompromisseihin,mutta en siihen pysty. Rakkaus ainakin sanojen tasolla ympäröi minua,mutta en usko siihen. En tiedä missä on vika. Tuskin kukaan auttajataho pystyy minua auttamaan nyt tässä tilanteessa. Pitäisi olla valmis sellaiseen ja minä en ole.

siihe