Kiva kuulla sinusta vaniljapulla,luulin jo jotakin tosi vakavaa tapahtuneen ja niinhän on käynytkin. Tuollaiset vatsakivut ovat kauheita ja samoin noin kivulias tutkimus. Toivottavasti jotain selkoa nyt tulee ja asianmukainen hoito voidaan aloittaa. Ei työhön yksinkertaisesti voi mennä,jos tilanne on noin paha. Onneksi sinulla on tietoa asioista ja osaat hoitotaholle selittää asiallisesti ja oikein missä mennään.
Minulla menee normaaliin tapaan. Yritän pitää syömisistä kiinni,vaikka tiukkaa tekee välillä. Varsinkin nyt lämpimillä säillä ruoka ei maistu sitäkään vähää mitä ennen.Periksi en ole antanut kuitenkaan.
Olen nyt mökillä ja teen hommia täältä käsin. Aamulla varhain lenkkeilen koiran kanssa. Sitten töitä ja välillä siesta. Illemmalla voi sitten taas jatkaa. Voi kun saisit vaniljapulla sellaisen työn,jota voisit tehdä oman jaksamisesi ehdoilla. Sinulla on sellaista energiaa nyt sairaanakin,ettei monella kroonisesti terveellä.

Niin, ei tässä auta kun odottaa vastauksia... Osittain pelkää jos jotain löytyy, toki myös pelkää jos jotain ei löydykään. Kaipaisi apua ja hoitoa jo tässä tilanteessa.

Hyvä ettet ole luovuttanut vaikka syöminen on tehnyt rankkaa. Itsekin pakotan itseni syömään joka päivä vaikkei mieli tekisikään. Minulla on myös teoria että näin kuumalla on tullut juotua vettä paljon niin ei sitten ruokakaan mene alas niin hyvin, kun vatsa on täynnä nestettä koko ajan. Nyt kun kaikki ruoka on tullut vauhdilla ulos niin huomaan myös innostukseni ruokaan vähentyneen huomattavasti. Kun on ruuan tehnyt ja sitä katsookin, ei tee mieli koskea siihen lainkaan. Lopulta kun saa sitä pakotettua alas niin tulee hetkeksi hyvä olo, mutta puolen tunnin kuluttua sitten alkaakin mahan reagointi ja se hyvä olo häviää hetkessä. Stressikin ja henkinen huonovointisuus tuntuu nousevan sitä mukaa kun oireet pitkittyvät, varmasti ihan normaali reaktio tälläisessä tilanteessa.

Oletko muuten huomannut itsessäsi mitään muutosta kun olet syönyt sitä rautalääkitystä? Itsellä on ensi viikolla d-vitamiinin mittaus ja tulokset tulee parin viikon kuluttua, jännitän onko arvot nousseet mihinkään suuntaan.

Vaniljapulla,tottakai on normaali reaktio pelätä,mitä voi noin vakavien oireiden takaa paljastua. Kuitenkin se,että tiedetään missä vika on avain myös toipumiselle. Jos on joku tunnistettava sairaus,siihen on yleensä jo keksitty hoitoakin.
Minun tilanteeni on mutkikkaampi ja vaatisi pään vaihtamisen vähintään ja niitä kai ei vielä tehdä. Kyllä Hb-arvo on jo noussut lääkityksen ansiosta. Voinnissa en juuri huomaa eroa. Hyvin väsynyt välillä olen ja voimat hupenevat hetkessä. Työstäni pidän kovasti ja teen sitä jaksoittain ja niin se sujuu hyvin. Työ on minulle myös voiman lähde ja harva sitä ymmärtää.Alkukesä on aina uuden toivon aikaa,niin sen koen ja toivon,että sinä kin koet niin Vaniljapulla.

Mollyan, HB:n nousu on mainio asia! Toki se ei heti vastaudu keholliseen jaksamiseen. Toki vaikka HB olisi hyvä voi vitamiininpuutos väsyttää (itellä oli hyvä HB, mutta d-vit. vajaus niin olin aina väsynyt). Hieno että saat työstä voimaa, muista kuitenkin pitää huolta itsestäsi ettei työstä tule ainoa hyvän olon lähde, se on äkkiä alamäki mihin moni ei halua. Tärkeintä on yrittää pitää itsestään huolta.

Täällä suunnassa olen ollut isojen asioiden äärellä. Tänä aamuna pääsi itku, kun lääkäri soitti. Uusista tutkimuksista löytyi mikroobinen löydös suolistossa, paikallinen tulehdus. Lääkäri myönsi että se on oireiden syynä ja aloitan siihen ensi viikolla lääkityksen. Lääkitys voi viedä oireilun kokonaan, mutta kyseessä voi olla myös loppuelämän vaiva, joka tulee ja menee. Mutta minulla on viimein nimi ja syy mikä oireet aiheuttaa, mikä on myös helpotus, kyseessä ei ole enää PELKKÄ ärtynyt suoli vaan TULEHDUS SUOLISTOSSA. Mistään pahalaatuisesta ei ole kyse, eikä kyseessä ole esim. Chronin tauti, vaikka oireet voivat pahimmillaan vastata tautia.

Eniten lääkärin sanoissa iski se, että hän pahoitteli syvästi etten saanut lähetettä tutkimukseen aikaisemmin koska olisin voinut saada apua. Lisäksi hän määräsi lisää sairauslomaa lääkityksen ajaksi, koska kyseessä voi raju lääkitys ettei työnteosta tulisi mitään. Mutta on mahdollisuus että parin kuukauden lääkityksellä oireilu loppuu täysin.

Olen myös iloinen että minulla on nyt lääketieteellistä todisteita vaivastani. Enää kukaan ei voi sanoa että suolisto-oireiluni on stressin aiheuttamaa oirehdintaa tai "masennuksen aiheuttamaa somaattista oireilua". Siitä olen tyytyväinen, minun ei tarvitse enää koskaan kuunnella tuota sontaa koska minulla on tulehdus suolistossa, piste. Toki tieto sairaudesta on aina järkyttävää, mutta tuntuu että aurinko paistaa hieman toiveikkaammin tulevaisuuden suhteen.

Kaikki ketkä painivat suolistosairauden kanssa: vaatikaa kolonoskopia (peräsuolen tähystys). Se on hirveä tutkimus, mutta minunkin vaivani löytyi vasta näytepalasta, joka otettiin suoliston seinämästä.

Hieno asia, vaniljapulla, että sait selvyyttä tilanteeseesi ja toivottavasti myös enemmän rauhaa ja toivoa sen myötä. Aivan kauhealta kuulosti se tutkimus. Onneksi se sitten ei ollut turhaa, vaan sen kautta myös selvisi jotain merkittävää! Eikä tartte nyt ihan heti miettiä mitään työkokeiluasioita, kun lääkitys alkaa ja sairaslomaa jatketaan.

Varmasti pitää paikkansa tuo mitä kirjoitit, että nyt, kun sinulla on sairaudelle nimi ja oireille selkeä fysiologinen syy, niin sinut otetaan vakavasti ja on helpompi hoitaa asioita. Muuttaa luultavasti TE-toimiston suhtautumista myös, kun toimitat sinne uuden lääkärintodistuksen sairaudestasi. Ei olla sitten väen vängällä työntämässä työkokeiluihin, kun ihminen on sairas. Toivottavasti lääkkeistä olisi apua ja tulehdus saatais hoidettua!!

Voi vaniljapulla mikä helpotus,että vakavan oireilun syy selvisi ja hoito voi alkaa. Olen niin iloinen puolestasi. En siitä,että olet sairas,vaan siitä,että nyt näkyy tunnelin päässä valoa. Kyllä rankatkin hoidot kestää,kun tietää,että apua on tulossa.
Kyllä minä tiedostan sen,ettei työ olipa se miten mielenkiintoista tahansa ole vastaus kaikkeen ja toki minulla on muitakin mielenkiinnon kohteita elämässä. Mutta parasta juuri nyt tämä hyvä uutinen,jonka kerroit.

Joei ja Mollyan, kiitos todella paljon tsemppaavista viesteistänne. 🙂🌻 Kyllä kolonoskopia oli elämäni hirveimpiä kokemuksia, mutta pitää sanoa että tutkiva lääkäri kertoikin suolistoni olevan hurjan mutkainen ja mitä mutkaisempi suolisto, sitä enemmän kipua (koska suolistonmutkat ovat kaikista kipeimmät kohdat). Toki on nyt jälkikäteen otettava huomioon se että suolistosta löytyi tulehdus, joka varmasti vaikuttaa myös kiputuntemuksiin itse suolen sisäpuolella.

Toki tämä diagnoosi tuo helpotusta, mutta myös epävarmuutta. Olen kyllä kieltämättä enemmän onnellinen kuin surullinen, kun on mahdollisesti hoitoa tarjolla ja se voi helpottaa oireita. Mutta toki se krooninen suolistosairauden leima aina pelottaa, mutta etenen askel kerrallaan. Mollyan - ymmärrän toki, en minäkään ole iloinen siitä että olen virallisesti todettu sairaaksi, mutta olen onnellinen että sairaudelle on nyt löydetty syy. Olisin ehkä enemmän masentunut jos tuloksista ei olisi taaskaan löytynyt mitään, oireet kuitenkin ovat vahvat ja olemassa, ja niiden kanssa olisi pitänyt vain "oppia elämään kun on herkkä maha". Olen henkisesti myös helpottunut siitä ettei mahaoireilua enää voi kaataa pelkästään MINUN syykseni, esim. stressin/ahdistushäiriön perusteella, minkä olen jo pitkään kokenut pahentavan omaa ahdistusoireiluani koska "olen aiheuttanut mahaoireet itse stressaamalla ja pahalla olollani (kaikista itsehoidoista huolimatta)". Nyt tiedän ettei asia ole niin, tulehdus se suolisto-oireeni aiheuttaa.

Kiitos vielä kaikki tsemppaavista viesteistänne. Ihana nähdä miten vertaistuki täällä foorumilla toimii ja jaksatte välittää tilanteestani. ☺️❤️

Vaniljapulla tottakai välitän ja toivon kovasti,että oireesi alkavat helpottaa. Sitä niin helposti syyllistää itseä kaikesta ja se vain pahentaa tilannetta. Täällä on helpompi avautua kuin reaalimaailmassa,minun ainakin. Tuntuu,ettei oteta tosissaan,kun kaikki päällepäin näyttää hyvältä. Eikä oikein itsekään osaa kertoa,mikä on eniten vialla.

Mollyan kirjoitti 26.5.2018 9:51

Vaniljapulla tottakai välitän ja toivon kovasti,että oireesi alkavat helpottaa. Sitä niin helposti syyllistää itseä kaikesta ja se vain pahentaa tilannetta. Täällä on helpompi avautua kuin reaalimaailmassa,minun ainakin. Tuntuu,ettei oteta tosissaan,kun kaikki päällepäin näyttää hyvältä. Eikä oikein itsekään osaa kertoa,mikä on eniten vialla.

Onneton voi olla vaikka ulkopuolisesti kaikki näyttäisikin olevan hyvin. Sehän siinä onkin että ulkopuolisin silmin täydellinen elämä ei välttämättä sitä ole. Uskon sinunkin tapauksessasi että itsetutkiskelu auttaisi, vastaukset syömisen häiriöihin voivat löytyä ihan menneistä tapahtumista. Eihän se välttämättä miellyttävää ole, mutta vastausten löydyttyä (johon voi mennä muuten aikaa) myös toimintatapoja ja ajatusmalleja voi muuttaa. Sitä ei tarvitse yksin kuitenkaan käydä läpi kokonaan.

Vaikka olen menettänyt vatsaoireiluille 1,5 vuotta elämästäni ja se on vaikuttanut paljon kaikkeen, on se opettanut paljon. Kävin tänään apteekissa lääkkeen ja parisen tuntia sitten otin ensimmäisen lääkkeen. Olen varannut 2 päivää ihan kotioloissa olemiseen jotta näen miten lääke alkaa vaikuttaa. Kukkaroon tuli kova lovi, kela-korjauksen jälkeen lääke maksoi 85€ ja joudun ostamaan toisen satsinkin vielä, eli lähes 200€ kuluu. Mutta maksan sen mielelläni, jos siitä tulisi minulle apua pitkiin vaivoihin. Toki pelottaa myös lääkkeen sivuvaikutukset, voivat mm. aiheuttaa mahahaavaa ja muita kauheuksia, joten joudun seurailemaan tarkkaan tilannetta.

Ilolla odotan tulevaan, katsotaan miten lääkkeet vaikuttaa. ☺️

Sinulla alkaa nyt jännittävä aika tuon uuden lääkkeen kokeilemisen kautta. Toivon kovasti,että apua nyt viimeinkin tulee. Onhan sinulla ollut pitkä sairastamisaika epäilyineen,mistä on kyse. Kun lääkärit on neuvottomia,niin on jotenkin tuuliajolla itsekin.
Minulla on todellakin itsetutkiskelun paikka. Tässä tarvitaan uudenlaista älyä ja oivaltamiskykyä,mitä on tähän asti käyttänyt. Kyllä ne vastaukset pitää itse löytää,toinen ei niitä voi valmiina antaa. Mitään ei kukaan saa helpolla niin uskon. Pitää nähdä vaivaa ja jos sitten onnistuu,voi vähän jo olla tyytyväinenkin itseensä.
Kerro vaniljapulla,miten uusi lääke alkaa tehota.

Mollyan kirjoitti 30.5.2018 8:58

Minulla on todellakin itsetutkiskelun paikka. Tässä tarvitaan uudenlaista älyä ja oivaltamiskykyä,mitä on tähän asti käyttänyt. Kyllä ne vastaukset pitää itse löytää,toinen ei niitä voi valmiina antaa. Mitään ei kukaan saa helpolla niin uskon. Pitää nähdä vaivaa ja jos sitten onnistuu,voi vähän jo olla tyytyväinenkin itseensä.
Kerro vaniljapulla,miten uusi lääke alkaa tehota.

Olen sitä mieltä että ulkopuoliset tahot (terapeutit, vertaistuki ym) voivat auttaa istuttamaan idean päähän tai antaa toimintakaavoja, mutta olet Mollyan täysin oikeassa että itse työn joutuu tekemään, kukaan muu ei sitä pysty kenenkään puolesta tekemään. Uskon vakaasti kertomasi perusteella et häiriintynyt syömisesi myös liittyy pari vuotta sitten kokemaasi elämänmuutokseen, josta mainitsetkin täällä ketjussa aikaisemmin. Itse olen oppinut kuitenkin että ahdistavista tilanteista pääsee pois menemällä niitä päin vaikka kuinka pelottaisi. Esim. paniikkihäiriöisen on mentävä paikkoihin jotka aiheuttavat mahdollisia paniikkikohtauksia, koska positiiviset kokemukset hälventävät paniikkia ja lopulta paniikki häviää kokonaan. Itselläni on tästä omakohtaista kokemusta, pelkäsin mennä isoihin kauppakeskuksiin sairaskohtausten (mahaan liittyvien) pelossa, mutta treenasin ja treenasin, eikä nykyään pelota mennä käymään suurissakaan kauppakeskuksissa. Toki mielessäni joudun miettimään aina missä on lähin vessa jos sellaista tarvitsen, mutta pelko ei hallitse elämää 24/7 mitä se esim. vuosi sitten teki.

Tänään alkaa kolmas lääkepäivä, eilen tajusin ottaneeni lääkkeeni väärin. Lääkärin ohjeistus oli eri mitä apteekin oli, joten tänään aloitan viimein lääkkeen syönnin "oikein". Onneksi ei mikään katastrofaalinen tilanne kyseessä, joten en ole huolestunut. Tuntuu kyllä vaikealta niellä aamuisin lähemmäs 7 tablettia yhdeltä istumalta (eikä pienemmissä erissä pitkin päivää miten olin niitä syönyt), mutta uskon että tämä on sen arvoista. ☺️

Näyttää siltä vaniljapulla,että olet toiveikas ja sitoutunut lääkkeen käyttöön ja se onkin paras lähtökohta.Kyllä on aikamoinen määrä 7 kpl ottaa lääkettä ihan aamutuimaan,kun minulle 1 rautalääke on jo paljon.
Olet ihan oikeassa siinä,että "siedätyshoito" on tehokkain tapa mennä kohti vaikeuksien ydintä.
Kesä on kauneimmillaan. Teen hommia mökiltä käsin. Herään varhain ja lopetan päivän puuhat yömyöhään. Päivällä pidän siestaa ja nautin kauniista alkukesästä. Hyvää päivän jatkoa vaniljapulla.

Moi Mollyan! Kuinka on menny?

Olen nyt ollut pari viikkoa lääkityksellä ja tuntuu että olen saanut elämäni takaisin. Kivut ovat vähentyneet, vessakäynnit ovat vähentyneet, jaksan aivan erilailla kuin ennen. Vielä 1 kk sitten tiskaaminen seisaaltaan vei kokonaan voimat, nyt olin parin päivää raskaissa pihatöissä ja jaksoin todella hyvin. Ero on huomattava.☺️ Olen saanut myös syötyä sellaisia asioita mitkä aikaisemmin olisivat aiheuttaneet vakavat kiputilat, mikä on ollut uskomattoman hienoa. Toki kortisooneista on myös ollut haittavaikutuksia (kuten kaikista lääkkeistä), mutta suoliston tilanne tuntuu parantuneen huomattavasti.

Sain myös d-vitamiinitulokseni, olivat ne kohonneet hieman mutta harmillisesti arvo oli vieläkin suositusrajojen alapuolella. Nostamme siis d-vitamiinilisää 20 mikrogrammasta 50 mikrogrammaan ja mittaamme sitten kesän lopuksi arvot uudestaan. Mutta pienikin kohoaminen arvoissa on plussaa!

Kiva kuulla vaniljapulla,että vointisi kohenee kaiken aikaa.Elämästä nauttii ihan eri tavalla,kun ei ole oireita tai ne ovat vähentyneet huomattavasti.
Minä olen juuri nyt flunssassa. Kun heräsin aamulla ihan tukossa ajattelin,että tämä on joku allerginen oire nyt, kun siitepölyä on runsaasti ilmassa.Mutta sitten,kun oli kuumeenkin tuntua mittasin ja se oli 38,5 eli kesäflunssa on iskenyt. Nyt en sitten ole mitään oikein tehnyt. Lukeminenkaan ei ole oikein maittanut,muusta työn teosta puhumattakaan. Syömiset menee,kuten ennenkin. Se smoothie on lisänä ja siitä olen pitänyt kiinni.
Ystävä vähän ongelmoinut,kun en ole riittävästi häntä huomioinut, mutta juuri nyt en jaksa siitä välittää. Ulkona näyttää kauniilta,mutta olen pysytellyt sisällä koko päivän. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Mollyan kirjoitti 13.6.2018 15:53

Kiva kuulla vaniljapulla,että vointisi kohenee kaiken aikaa.Elämästä nauttii ihan eri tavalla,kun ei ole oireita tai ne ovat vähentyneet huomattavasti.
Minä olen juuri nyt flunssassa. Kun heräsin aamulla ihan tukossa ajattelin,että tämä on joku allerginen oire nyt, kun siitepölyä on runsaasti ilmassa.Mutta sitten,kun oli kuumeenkin tuntua mittasin ja se oli 38,5 eli kesäflunssa on iskenyt. Nyt en sitten ole mitään oikein tehnyt. Lukeminenkaan ei oikein maittanut,muusta työn teosta puhumattakaan. Syömiset menee,kuten ennenkin. Se smoothie on lisänä ja siitä olen pitänyt kiinni.
Ystävä vähän ongelmoinut,kun en ole riittävästi häntä huomioinut, mutta juuri nyt en jaksa siitä välittää. Ulkona näyttää kauniilta,mutta olen pysytellyt sisällä koko päivän. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Hei Mollyan! Harmi kuulla että olet jälleen flunssassa. ☹️ Eipä sitä kipeänä tarvitse kuin lepäillä ja yrittää toipua, työnteot ym voi kyllä hyvällä omallatunnolla unohtaa! Ystäväsikin varmasti ymmärtää ettei kipeänä tule pidettyä yhteyttä ja oman vointisi mukaan voit varmasti ottaa yhteyttä häneen sitten kun jaksamisesi on parempi.

Hyvä kuulla että syömisestä olet pitänyt kiinni ja olet saanut pidettyä uudistukset mukana ruokavaliossa. Se on tosi hyvä! Nyt kun kesä on parhaimmillaan niin voit kokeilla pieniäkin juttuja, sesongin tuoreita marjoja/vihanneksia sekä vaikka herkutteluun jäätelöä. Kehosi varmasti tarvitsee nyt vitamiineja flunssan voittamiseen ja saa näin kauniilla ilmalla herkutellakin ihan muuten vain.