Bongasin tänään ylen etusivulta jenny+ jutun ortoreksiasta, ja pakko sanoa että aihe kolahti kokonaisuudessaan. En ollut aikaisemmin kuullut tästä, mutta pääasiassa ortoreksiaa sairastava rajoittaa ruokavaliotaan tarpeettomasti, muttei laske kaloreita vaan pyrkii esim. terveellisyyteen ruuan suhteen. (http://www.kauneusjaterveys.fi/treeni-ravinto/painonhallinta/varo-ettet-syo-liian-oikein sekä https://fi.wikipedia.org/wiki/Ortoreksia )

Pakko sanoa että tutustuttani ortoreksiaan, hieman osui ja kolahti ainakin omakohtaisesti. Vatsavaivojen takia tuli rajoitettua kuitenkin omaa ruokavaliota todella paljon ja tunnettua epäonnistumista jos maha reagoikin sitten johonkin "väärään" ruokaan. Etenkin tuon linkin takana samaistuin tekstiin: "Usein alkusysäys ortoreksialle voi olla jokin oire tai vaiva, johon haetaan helpotusta ruokavaliosta. Esimerkiksi toistuvat vatsavaivat tai häiritsevä migreeni voivat johtaa ruokatottumusten karsimiseen, joka vähitellen laajenee ortoreksiaksi. Myös psykologiset tekijät voivat altistaa ortoreksialle, sillä ortorektikko voi tiukoilla ruokailusäännöillä tavoitella tunnetta paremmasta elämänhallinnasta."

En ollut koskaan ennen kuullut tätä termia, joten tahdoin jakaa tämän tänne foorumille jos joku muukin sen vaikka bongaisi ja samaistuisi. Ehkä kiva tietää että tällekin on jokin nimi vaikka ilkeä asia onkin. ☹️

Mollyan, miten on mennyt? Itsellä jäi ruokatestit tekemättä (tuli kiireinen viikonloppu), mutta oli oikeastaan kiva vierailla ja olla aktiivinen. Testasin minä kuitenkin muutamaa uutta leipää mihin aikaisemmin en olisikaan koskenut! Yksi ilta vietimme myös kavereiden kanssa saunailtaa ja innostuin (!!!) syömään sipsejä, eikä tullut vatsavaivoja. Kaikki pieniä edistysaskelia, olen ihan ylpeä vaikka varsinaiset suunnitellut testit jäivät toteuttamatta. ☺️

Voi ihanainen vaniljapulla. Tunnistin heti itsestäni noita ortorektisia piirteitä. Jo alusta lähtien olen tiennyt,ettei tämä ainakaan anoreksiaa ole,tämä minun oireiluni. Pitää ottaa asiasta lisää selkoa.
Sairastuin lauantaina flunssaan ja olen nyt jäänyt lepäämään,vaikka se oli vaikea päätös. Teen nyt kuitenkin asioita terveys edellä. Ruoka tuntuu välttämättömältä pahalta,mutta syön sovitusti,siitä en ole livennyt.
Kiva kuulla,että olet viettänyt hyvää aikaa ystävien kanssa ja maistellut sellaista,mitä et tavallisesti syö. Siitä se alkaa vähitellen toipuminen,niin haluan uskoa.

Mollyan kirjoitti 9.4.2018 9:37

Sairastuin lauantaina flunssaan ja olen nyt jäänyt lepäämään,vaikka se oli vaikea päätös. Teen nyt kuitenkin asioita terveys edellä. Ruoka tuntuu välttämättömältä pahalta,mutta syön sovitusti,siitä en ole livennyt.

Voi ei, ikävä kuulla että olet saiarstunut! Varmasti ruoka tuntuu pahalta (eikä ketään oikein kiinnosta syödäkään liian kipeänä), mutta tosiaan kannattaa pitää kiinni ruokailusta. Pitää yrittää ajatella että ruokailu kuitenkin auttaa pitkällä tähtäimellä terveyttä, voi olla että kun sairastamisten määrä vähenee kun ruokailukin paranee. Se kannattaa pitää mielessä kun ruokailu tuntuu pakonomaiselta. ☺️

Kiitos tsempistä vaniljapulla. Pidän tuon mielessä. Ulkona upea sää ja tilanne tämä,harmittaa!!! Lohdutan itseäni,että tämä vain flunssaa eikä mitään vakavampaa. Hyvää alkanutta päivää sinulle.

Moi Mollyan! Miten menee? Koin eilen saman kohtalon kun sinä, tulin nimittäin sairastuneeksi flunssaan. Nyt sitten lepäilen nenäliinoja tuhlaillen, mutta muuten viikko on mennyt hyvin.

Testasin ekaa kertaa uutta ruokaa ja vältyin pahemmilta reaktiota. Maitotuotteet on miulle maustamatonta rahkaa ja juustoa lukuunottamatta paha paikka, mutta maidon asemasta testailin kaurakermaa ekaa kertaa ja hyvin toimi! Mukava onnistuminen, koska nyt jatkossa voikin ajatella esim. kiusauksien lisäämistä ruokavalioon. ☺️

En muista olenko tässä ketjussa ottanut puheeksi mutta olen ollut ssri-lääkityksellä nyt kuukauden ajan, pienimmällä mahdollisella annoksella. Lääkitys on kyllä todella hyvä, vaikka olin niin lääkevastainen aikaisemmin. Sairastuin kuitenkin näiden ruokailuasioiden takia ahdistushäiriöön (josta aiemmin kerroin täällä ketjussa), nyt lääke on tasannut sitä ettei vatsan reagoiminen kaada päivää tai aiheuta itkukohtauksia. Uskaltaa myöskin kokeilla hieman rohkeammin noita ruokia, mikä on myös plussaa.

Kävin myös psykologilla juttelemassa ortoreksiaan liittyvistä asioista ja tunsin että asia otettiin vakavasti. Rupeamme sitä käymään läpi tässä vielä tulevilla kerroilla. Olin myös kavereiden kanssa illanvietossa, otin sinne omat eväät ettei liikaa tarvinnut stressailla ja hyvinhän se meni. Kyllä ne sosiaaliset kontaktit piristävät, kun oppii hieman mukautumaan tilanteisiin. Onneksi minun kaverini tietävät ruokailuongelmistani niin eivät kyseenalaista miksi en välttämättä ota kaikkea mitä pöydältä löytyy.

Voi ei,vaniljapulla ihanainen. En kai vain minä tartuttanut sinua.Minä en voi vieläkään hyvin,vaikka olen lepäillyt ja pitänyt sovituista ruoistakin kiinni päättäväisesti.
Hyvä,kun otat selvää näistä ortorektisia oireista psykologin kanssa ja kai jotakin minulle kerrot,sellaista yleistä tietenkin. Nyt pitää mennä lepäämään,suosittelen sitä sinulle myös.

Mollyan kirjoitti 15.4.2018 10:40

Voi ei,vaniljapulla ihanainen. En kai vain minä tartuttanut sinua.Minä en voi vieläkään hyvin,vaikka olen lepäillyt ja pitänyt sovituista ruoistakin kiinni päättäväisesti.
Hyvä,kun otat selvää näistä ortorektisia oireista psykologin kanssa ja kai jotakin minulle kerrot,sellaista yleistä tietenkin. Nyt pitää mennä lepäämään,suosittelen sitä sinulle myös.

Ei hätää Mollyan, ihan omaa tyhmyyttäni kävin loskakeleillä ulkoilemassa ja oltua liian pitkään märissä kengissä tulos olikin sitten tämä. 😉 Olen kuullut että nyt on pitkäkestoista flunssaa liikenteessä, toivottavasti sinun tautisi ei kuitenkaan tuota luokkaa olisi.

Laitan ehdottomasti tietoa ortoreksiasta aina jos siitä saan lisätietoa. Lepäillään molemmat omilla tahoillamme ja toivottavasti olo molemmilla tästä paranee 😴

Nukuin taas välillä ja yritin tuossa patiollakin istua vähän aikaa,kun on upea sää. Hetkisen kuluttua oli sisälle tultava ikäänkuin aurinko vain pahensi oloa! Nyt ei olisi hyvä aika sairastaa,mutta koskapa olisi sitten. Nämä on niitä asioita,joita ei voi itse päättää.
Ystävät on melkeinpä parasta,mitä elämä antaa. Minä viestittelin eilen pitkään yöhön eli tämän päivän puolelle ystäväni kanssa,joka asuu satojen kilometrien päässä.Ei se välimatka meitä haittaa. Ihan samaa päivää eletään...

meitä

Itselläni flunssa olikin vain parin päivän tapaus, ei onneksi mennyt tämän pahemmaksi.

Eilen maha reagoi tosi voimakkaasti johonkin (en edes tehnyt ruokatestejä), joten päivästä iltaan menikin sitten toipuessa ja mieliala onkin ollut sen jälkeen todella matalalla. Toki olen iloinen että nämä "pahimmat" kohtaukset ovat jääneet aika minimiin, viimeisin oli n. kk sitten verrattuna että näitä tuli pahimmillaan usean kerran viikkoon. Mutta tänään pitäisi lähteä hoitamaan asioita ja pelkään hirveästi että kohtaus iskee tänäänkin, vaikka eilen vähän lääkkeitä vaivaan otinkin. 😭

Lääkärit ovat olleet sitä mieltä ettei sairauslomaa oikein heru enää, tuli eilenkin mietittyä mitenköhän sitä enää työmarkkinoilla pärjää tälläisen suolistosairauden kanssa. Kuka ylipäänsä palkkaa jo valmiiksi sairaan työntekijän jolla on paljon erityisvaatimuksia, kun terveitäkin työntekijöitä on tarjolla pilvin pimein? ☹️ Toki tarkoitus minulla on suunnata ensin kuntouttavaan työtoimintaan, mutta jo ennakkoon surettaa miten tämmöinen sairaus on vienyt jo kyvyn tehdä töitä mitä rakastaisin, sekä ne pari työpaikkaa mitä minulla oli lähtivätkin alta sairastumisen takia. Vuosien työt hukkaan, nyt pitää aloittaa taas ihan nollasta.

Hieman synkissä tunnelmissa tänään, mutta kenties näitä asioita on hyvä miettiä kun jättää miettimättä kokonaisuudessaan. Toivottavasti tästä päivästä tulee parempi.

Ikävä kuulla vaniljapulla,että suolistosairautesi on taas antanut ikäviä oireita ja olet tietenkin ihan syystä allapäin. Flunssa onneksi on ohi ja niin minullakin melkein.
Työ on tärkeä osa ihmisen elämää,mutta silloin,kun on terve ja jaksaa sitä tehdä. Ja mielenkiintoinen,haastava työ on lottovoitto. Sinä nyt tarvitsisit sellaisen työn,missä luovuutesi pääsisi esille. Varmaan sinulla on jo valmiiksi mietittynä,mitä haluaisit tehdä.
Mutta älä kiirehdi työhön menoa,jos et tunne olevasi vielä kunnossa. Sinä olet oman vointisi paras asiantuntija ja osaat taatusti lääkärille oman mielipiteesi kertoa.Parempaa oloa vaniljapulla!

Mulla taisi sh äityy taas. Mitään ei tee mieli ja mitään ei saa alas jollei tuu huonoo oloo. Huomenna ajattelin tehdä vispipuuroo pitkästä aikaa. Jos se uppois. Muuten oon ihan tiedoton. Ja sit ku en syö paljoo, ni mahasta menee nekin vähäiset läpi.😭

Vaniljapulla,anna kuulua itsestäsi,jos suinkin voit. Olet nyt apealla mielellä ja syystäkin. Kun joutuu monien ikävien asioiden kanssa kamppailemaan ei oikein näe niitä hyviä asioita,joita varmaan elämässäsi on.Toivon,että tilanteesi paranee kaikin tavoin ja olet se elämänmyönteinen,hyvin asioista perillä oleva ja avulias ihminen. Kaikkea hyvää sinulle!

Hyvin voi ymmärtää, et harmittaa kun sairaus rajoittaa elämää paljon. Työhönpaluuseen liittyen tuli mieleen, että on niitä erilaisia kuntoutuskursseja, joihin voi Kelan kautta päästä. Niissä mietitään, kuinka oma sairaus vaikuttaa työkykyisyyteen, mikä ala olisi itselle sopiva ja millaisia tukijärjestelyjä tarvitsee. En ole itse tällaisella kurssilla ollut, mutta olen kuullut kaverilta semmoisesta, kun hän oli. Helpottaa ehkä kun tapaa muita ihmisiä, joilla on sama tilanne eli on sairauden tähden osatyökykyinen. 🙂

No, ehkä tiedät tämmöisistä jutuista, kun kirjoitit että kuntouttavan työtoiminnan olis tarkoitus olla eka askel. Sitä voi käsittääkseni aloittaa hyvin pienelläkin tuntimäärällä ja jos voimat riittää, lisätä tunteja vähän kerrallaan.

Minua kans harmittaa se, että on niin vähän töitä tarjolla ihmisille, jotka on kyllä työkykyisiä, mutta ei välttämättä kokoaikaiseen työhön tai muutoin tarvitsisi erityisjärjestelyjä. Kuitenkin mielekäs työ tuo elämään niin paljon hyvää, että olis kaikin puolin hyvä jos voisi osatyökykyisenäkin tehdä oman elämäntilanteen ja voinnin mukaan.

Hei kaikki! Pahoittelut kaikille hiljaiselosta! Sattui hieman muitakin ikäviä juttuja niin jouduin järjestelemään niitä, joka johti nettihiljaisuuteen osaltani.

Vielä olen todella kipeänä, viime yönä heräsin aivan hirvittäviin kiputiloihin ja vietinkin vessassa taas pitkiä aikoja. Ei yhtään kivaa, enkä tiedä mistä tämä on nyt lähtenyt kun ei tosiaankaan ruokatestejäkään ole tullut tehtyä. Sama olo jatkui vielä tänä aamuna, tämä taitaa olla nyt neljäs päivä putkeen kun kaikki tulee vauhdilla ulos ja pieni heikotus alkaa olla jo päällä.

Joei - tuohan se tilanne minullakin olisi, tarkoitus olisi nähdä mitä jaksan/pystyn töitä tekemään. Harmittaa sinänsä että oma sairauteni on luokiltetu VAIN krooniseksi toimintahäiriöksi, eli käytännössä mikään kuntoutusmäärä ei voi sitä lopullisesti parantaa. Se ehkä on viime aikoina tuntunutkin hieman pahalta, tuntuu että koko ajan jankutetaankin että pitäisi kuntoutua työtoimintaan, mutta miten sitä kuntoutuu kun kärsii kroonisesta sairaudesta?

Sekin harmittaa, kun työ oli minulle myös henkireikä aiemmin. Rakastin molempia työpaikkojani, oli asiakaspalvelua eri ympäristöissä ja juuri luovan alan "taustatehtäviä" toimistoissa ja tapahtumakentällä. Paljon matkustusta, uusia tilanteita ja haastavia projekteja. Se kaikki nyt on mennyt, eikä noihin työpaikkoihin ole enää paluuta kun en voi ottaa enää niin paljon vastuuta siltä varalta etten työhön kykenetkään.

Surullisinta on että jos otan tämän aiheen puheeksi hoitokontaktien kanssa, ovat he olleet sitä mieltä että minun pitää oppia sietämään asiaa ja jos asia ahdistaa liikaa, nostamme ahdistuslääkitykseen käytettävää annostusta. Ihan kuin se lääkkeen nostaminen (=tunteiden turruttaminen) auttaisi asiaa, kun vika on suolistossa. 😑❓ Tuntuu hieman ettei nyt oteta ollenkaan huomioon että kyseessä on KROONINEN sairaus, eikä mikään sitä tosiaan koskaan paranna vaikka miten paljon sitä huonoa mieltä lääkittäisiin! Toki on aina mahdollista että jaksaa jonkin verran töissä ollakin (siihen minäkin pyrin), mutta välillä juuri tämä ajatus että kuntoutus -> työkyvyn palautuminen -> aktiivinen työntekijä joka saadaan palveluiden piiristä pois ei vaan toimi jokaisessa tapauksessa.

Olen ehkä tällä hetkellä niin paljon surua ja vihaa, tuntuu mahdottomalta että kuukauden vaihteen jälkeen pitäisi mennä jonnekin kuntouttavaan työtoimintaan, kun nytkään en jaksa oikein mitään tältä heikotukselta. 😭 Palaan muutamaksi päiväksi syömään riisiä ja porkkanaa (taas), josko maha rauhoittuisi viikon miedolla ruokakuurilla.

Hei Vaniljapulla, onko sinulta poissuljettu sappihappojen imeytymishäiriö?