viime yönnä heräsin ainakin 12 kertaa 7,5 h aikana. Mutta silti oli pakko jaksaa tämä päivä tehä loppuun. Ei ole paljoo ollu lepohetkee. Olen myös sosiaallisoitunut tänään, enkä o 4 seinän sisällä ollu. Olen joutunut puhuu ihmisille, mikä on mulle vaikeaa ainakin väsyneenä.

Jos ens yönnä saisi paremmin nukuttuu, ja jaksais huomenna vaikka koneellisen pyykkiä pestä ja pestä itteni.

Mut nyt uniterapian tehtäviä kirjaamaan tältä päivältä. Aika masentavaa luettavaa ne on, mut minkä sille mahtaa...

Kävin ostamassa Triptylin, kun kivutkin ovat tulleet sietämättömäksi. Söin puolikkaan tabletin ja nukuin 12 tuntia. Ei kai pilleri vaikuta noin paljon, taisin vaan olla niin väsynyt, että se psyykkisesti vaikutti enemmän.

Aamu on aika tokkuruinen. En lähtisi töihin autolla tässä kunnossa. Onneksi on jo vapaapäivät. En syö enää lääkettä, kun vasta sitten kun unettomuutta on jatkunut pitempään. Lieneekö tuossa mitään järkeä.

sain itteni pakotettuu tänään 12.30 sängystä kun äiti käski lähtee sinne. Olin torkuttanut yli 12 tuntia sitä ennen. Kävellessä huomasin että tämään on näköjään väsy päivä. Millään ei jaksa tehä mitään, ei kävellä, ei syä ei mitään muutakaan. Kroppaa tärisyttää taas, ni ku jo about jo 3-4 päivää jo. Ilmeisesti ruoka laittaa kropan tärisyttää.

Menin eilen illalla aika varhain nukkumaan ja varmaan nukahdinkin aika nopeasti mutta yö oli silti katkonainen ja unet kevyitä ja painajaisten täplittämiä. Kinastelin illalla kumppanin kanssa eikä kummallakaan ollut sopivaa aikaa tai tilaisuutta selvittää erimielisyyttä ja sopia asiaa (vaikka tekstiviesteillä parhaamme yritimmekin), ja siitä jäi varmaankin jotenkin levoton olo päälle. Ja tänään oli yksi kokous jota vähän pelkäsin ennakkoon mutta lopputulema oli lopulta parempi kuin aiemmin osasin toivoakaan. Ehkä. Jospa tänä yönä nukuttaisi paremmin, nyt kun molemmat huolet ovat pois päiväjärjestyksestä.

Juu, huolien kanssa ei kannata mennä nukkumaan. Mulla kai pyörii isän asiat niin paljon mielessä, että monesti herätessäni, huomaan ensimmäisenä ajattelevani isää.

Otin kuitenkin Triptylin taas, kun muka taas särki joka paikkaan. On tullut todella raskasta lunta ja sitä olen kolannut ja siitä nuo säryt tulevat. Niihin riittäisi sauna ja burana. Mutta jäin taas koukkuun tarvittaessa syötävään lääkkeeseen ja syön sen vaikka en tarvisi.

Nukuin iltakahdeksesta aamu kuuteen. En ottanut illalla diabeteslääkettä, kun en tiennyt nukkuvani noin aikaisin. Aamulla verensokeri oli 1.2???? Voiko noin alhaista ollakaan? Mittasin kaksi kertaa. Kahden tunnin päästä arvo oli 5.6. Päätä kyllä särki ennen aamiaista. Tänään ajan apteekkiin viemään lääkkeen takaisin ja sanon kiitos lainasta, ei sopinut.

Nyt  olen kai valvonut koko yön. Kohta on verikokeet ja niihin pitää paastota. Koska mulla on tapana unissani syödä, en sitten uskaltanut nukkua. Olin sängyssä ja luin ja ehkä torkuin välillä ehkä en. En halua insuulinipiikkejä enkä lisää lääkkeitä, siksi menee hermot näihin paastoverikokeisiin.

Sellainen tunne, että nyt pitäisi tälle asialle jotain tehdä. Keskiviikkona on d-hoitaja mutta häntä tuskin kiinnostaa uneni. Sain monta seurantalomaketta täytettäväksi. Niissä missäkään ei kysytä unesta mitään. Heitä kiinnostaa syönkö vihanneksia, täysjyvää, en kai käytä voita, syönkö kalaa. Liikunko vähintäin puoli tuntia päivässä, poltanko tupakkaa, juonko viinaa. Miksei kysytä nukunko, niin pääsisin heti asiaan hoitajan kanssa?

Aivan iki-ihana diabeteshoitaja oli tänään. Mitään ei arvostellut, paremminkin toppuutteli mun elämänparannuksia ja neuvoi ottamaan vähän hitaammin kaikki suunnitelmani. Verensokeriarvot ovat niin hyvät, että luultavasti lääkäri tiputtaa lääkitystä. Hoitajan mielestä voisin päästä kokonaan pois  diagnoosista vuoden sisällä.

Otti myös kantaa nukkumiseen ja aikoi puhua lääkärille asiasta. Melatoonia suositteli kuitenkin. Ensi yönä aion nukkua 8 tuntia .Sekin oli yksi neuvo, kun sanoi ettei koskaan kannata nukkua väsymyksen jälkeen 12 tuntia. Vaan herätä jo 8 tunnin yöunen jälkeen. Ja 6-8 tuntia mulle on ihan sopiva määrä unta.

Olen ottanut melatoniinia kahtena iltani kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa. Eka yönä ei mitään vaikutusta. Viime yönä nukahdin n.21 ja heräsin kello 24, arviolta, en katsonut kelloa. Nousin ylös, keitin aamukahvit, puin päälleni ja lähdin hoitamaan eläimet. Ihmettelin miten ne eivät tule ovelle vastaan kuten yleensä. Pimeää oli mutta sitähän on pitkälle aamuun, joten sekään ei haitannut.

Kello kaksi tajusin, että on yö. Menin nukkumaan muttei uni tullut enää, kun join kahvia. Ei väsytä eikä ole mitenkään tokkurainen olo. En tiedä uskaltaako tuota lääkettä enää ottaa. Menen vielä naapuriin kylään keskellä yötä.

viime yömeni pipariksi kun jalka oli kipee ja siihen ei auttanut mikään. Torkahin sitten nyt päivällä ekana tuoliin ja sitten siirryin sohvalle.

2 sitä edellistämeni hiukan paremmin. olin todella toiveikas. Saa nähä millainen ensi yö on.

Stressaavia aikoja, joten viime viikolla kolme vajaata yötä. Herään normaalisti 4-5 tunnin unien jälkeen ja jos tekeillä/odotettavissa on mitään stressaavaa (tai olen nähnyt painajaista) huolehtiva mieli vetää mukaansa, ajatusmylly lähtee käyntiin enkä välttämättä saa nukahdettua uudestaan ennen kuin olen noussut pariksi tunniksi lukemaan kirjaa. Perjantain vastaisena yönä en ehtinyt nukahtaa uudestaan ollenkaan ennen sarastusvaloa joka lähtee kirkastumaan puolisen tuntia ennen herätyskelloa.

Nyt kuitenkin viikonloppu, sain ehkä tehtyä minua pelottaneen asian, ja nukuin viime yönä täydet 9 tuntia joten katsotaan jos stressin lieveneminen helpottaisi unta.

Moi. Itse nukun välillä todella huonosti myös. Viime yönä olin paniikissa. Hikoilin koko yön ja joskus neljän maissa vasta nukahdin. Mulle on viime aikoina usein tullut noita paniikkikohtauksia. Luin että voi johtua geeneistä...

Olen myös ottanut melatoniinia, mutta ei aina tehoa...

Kuluttavia nuo paniikkikohtaukset...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe

Mulla ei auta uudestaan nukahtamiseen kirja, koska en malta nukahtaa, jos se on kiinnostava. Tai nukahdan kirja kädessä ja kohta herään jatkamaan lukemista.

Olen ajatellut, että nukun liian kylmässä. Oiskohan makkarin lämpötila yöllä vain 11-14 astetta. Illalla lämpötila on korkeampi, kun pidän tulia uunissa alakerrassa. Aamulla, kun herään, on kylmä. Ehkä yölläkin on kylmä mutten sitä tajua. Asialle ei nyt voi mitään, kun sähkö on niin kallista etten pidä pattereita päällä.

Viime yönä taisin nukkua aika hyvin, kun olin ihan virkeä kello 5 ja nousin ylös. Paniikkikohtaukset varmaan ovat kuluttavia, en sellaista ole koskaan saanut. Ainoastaan ahdistuskohtauksia.

Todella kuluttavia. Olen yrittänyt tehdä hengitysharjoituksia iltaisin, että pystyisin välttämään paniikin, kun se usein tulee juuri ennen kuin menee nukkumaan. Noi mindfulness-jutut ihan toimivia välillä.

En jaksa keskittyä noin mindfulness-juttuihin. Kuntosalikortilla saisi käydä tuollaisessa ryhmässäkin mutta tuntuu etten osaa olla siten miten pitäisi siellä olla.

Nukun kai paremmin sen kuusi tuntia. En ole väsynyt mutta jotenkin haluton tekemään mitään. Menen kuntosalille ja ohjelmassa lukee 15 kertaa kolme sarjaa. Teen kahdeksan ja enkä viitsi tehdä enempää vaikka jaksaisin. Lähden hiihtään, saan sukset jalkaan enkä viitsisi sitten hiihtää yhtään km. Teen ruokaa, panen sen lautaselle enkä sitten viitsikään syödä. Lieneekö tuo viitsiä nyt oikea sana kuvaamaan tätä olotilaa.  Sitä kun luuli, että kaikki olisi sitten kunnossa, jos vaan nukkuisin ainakin kuusi tuntia.

Enkä ole varma edes nukunko sen kuusi tuntia, kun ei ole kirjoja yöpöydällä, ei ole varmaa merkkiä heräämisestä. Kun sivut olisivat kääntyneet, jos lukisin yöllä välillä. En tiedä kannattaako nyt itseään näin paljon miettiä. Aamulla syötin eläimet, tein lumityöt, hiekotin ja sitten tulin sohvalle miettimään kannattaako mitään aloittaa tekemään, jos mitään ei saa loppuun tehtyä.

Oon tehnyt vaan sellaista mindfulness harjoitetta, että istun paikallani ryhdikkäässä asennossa ja keskityn vain hengitykseen. Vaikka ajatus välillä lähtee harhailemaan niin palauttaa sen aina hengitykseen. Siitä on kyllä välillä hyötyä. Sitähän on ihan tutkittukin. Netissä luki että ihminen ei ole yhtä kuin hänen ajatuksensa. Jostain mindfulness sivulta luin... Enpä tiedä tuosta...

Itse pystyn keskittymään tuohon hengitysharjoitukseen tällä hetkellä noin 10 minuuttia. Jotkut pystyy pari tuntiakin. Se tuntuu täysin mahdottomalta. 10 minuuttiakin tuntuu pitkältä ajalta kun pitää keskittyä yhteen asiaan. Pitäisi vaan muistaa tehdä joka päivä...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 1 vuosi, 9 kuukautta sitten. Syy: korjailu