saloka kirjoitti:
Kotiin kävellessä,lääkäri soitti. Ehdotti litiumia mulle seuraavaksi. Saan ma asti miettii asiaa. Ristiriitaiset fiilikset. Pelkään niin paljon niitä sivuoireita. Siinäkin on ummet ja lammet ja sit täytyy käydä verillä ja venkslata sen lääkkeen kans. Äiti sano et ensi vuonna sitten vasta. Sitä mieltä mäkin olisin.

Tyttö kävi illalla kääntymässä hyväntuulisena.

Muuten en illalla tehnykään. Nyt nukkumaan...

Tuo lääke, litium, on vähän kuin arpajaislääke. Kelle se käy, ei juurikaan sivuvaikutuksia ja kelle ei, saattaa olla suma seurauksia. Pidän peukkuja, että sulle ei haittoja, jos sitä kokeillaan sulle, koska sen vaikutus mystisesti kaksijakoinen, auttaa sekä manioita estävästi että masennusta vähentävästi. Lääkerepertuaaria ei silloin tarvita niin montaa lajia. Litium on yksinkertaisimmasta päästä lääkkeitä.

Aloittaessani oli lisäksi jossain vaiheessa aamulla Abilify (manian estoon) ja Voxra (aktivoi). Koskaan en ole pitänyt lääkkeistä, mutta lääkevastainen en ole ollut. Sen verran kuitenkin pitänyt itsestä. Hyvää oloa saa välillä/välillä-enimmäkseen hakea, aina se on vaivan väärti. 😏

keskustelua kirjoitti:

saloka kirjoitti:
Kotiin kävellessä,lääkäri soitti. Ehdotti litiumia mulle seuraavaksi. Saan ma asti miettii asiaa. Ristiriitaiset fiilikset. Pelkään niin paljon niitä sivuoireita. Siinäkin on ummet ja lammet ja sit täytyy käydä verillä ja venkslata sen lääkkeen kans. Äiti sano et ensi vuonna sitten vasta. Sitä mieltä mäkin olisin.

Tyttö kävi illalla kääntymässä hyväntuulisena.

Muuten en illalla tehnykään. Nyt nukkumaan...

 

Tuo lääke, litium, on vähän kuin arpajaislääke. Kelle se käy, ei juurikaan sivuvaikutuksia ja kelle ei, saattaa olla suma seurauksia. Pidän peukkuja, että sulle ei haittoja, jos sitä kokeillaan sulle, koska sen vaikutus mystisesti kaksijakoinen, auttaa sekä manioita estävästi että masennusta vähentävästi. Lääkerepertuaaria ei silloin tarvita niin montaa lajia. Litium on yksinkertaisimmasta päästä lääkkeitä.

Aloittaessani oli lisäksi jossain vaiheessa aamulla Abilify (manian estoon) ja Voxra (aktivoi). Koskaan en ole pitänyt lääkkeistä, mutta lääkevastainen en ole ollut. Sen verran kuitenkin pitänyt itsestä. Hyvää oloa saa välillä/välillä-enimmäkseen hakea, aina se on vaivan väärti. 😏

Mulla on just nyt ability ja voxra menossa. Ajattelin että laitan ma hoitajalle viestin, että pelkään niitä sivuvaikutuksia, mutta olisin kiinnostunu kokeilee ensi vuonna.  Mä tärisen nyt jo pelosta.

Olen saanu vissiin punkit tapettuu kukistani.

Mun toi yks hammas on kipee. Pitäis uskaltaa soittaa siitä. Ei se kipu lakkaa ennen. Se on poskihammas jossa on vissiin reikä js ehkä haljennu. Juuret on ok, sillä kylmä, kuuma ja lämmin tekee häijyä.

Sain huivin valmiiksi. Samantien aloitin tekee tyynynpäällistä.

Jossai vaiheessa pitää tiskit hoitaa, mut tänään en jaksa.

Ruuaksi otin soseita pakkasesta ja tein sosekeittoa. Siitä tuli tosi hyvää.

Olen väsyny. Todella väsyny. Mietin jo sänkyyn menoa.

Onnittelut punkkien vastaisen sodan voittamisesta! 🙂

Kiitos jp. En uskalla vielä iloita, ehkä ensi vuonna sitten.

Oon tosi väsy, päätäkin sattuu. Miettisin, jos huomenna tekis joulutorttuja. Tekis sen yhden kilon.

Mä leivoin eilen joulupiparit. En ole ainakaan vielä koristellut niitä. Tuli tuo koristelu vasta juuri äsken mieleen...

Meinaatko tänään tehdä torttuja?

Tuntuu omat annettavat lahjat niin vähäisiltä. Mietin siis miehelle vielä yhtä kivaa lahjaa.

Mua väsyttää. Pitäisiköhän pyykätä tänään...  vai väsyttääkö liikaa...

Yö taas hammassäryssä. Huomenna pitää kerää rohkeutta ja soittaa sinne.

Ajattelin jp ottaa taikinat sulaa ja tehdä.

Joulutortut tehty. Laitoin pelkkää vaniljakreemii. Sisko tulee hakee isälle muutaman. Maistoin jo yhden ja se oli ihmeen hyvää. Hiukan suolsnen taikins js pehmeä kreemi keskellä.  Nam.

Tyhjensin astiakoneen js laitoin sen puhdistukseen. Saa nähä onko siitä hyötyy. Puhdistusaine oli semmoista että olis voinu astiat samalls pestä, mut mä vähän vierastin ajatusta ja laitoin tyhjänä.  Laitan uudelleen sit astioiden kans pesuun.

Olo on väsy. Pelottaa ja ahistaa huominen päivä. Silloin pitäis olla tieto, mitä teen sen litiumin kanssa. Kummalle annan periks. Hyvälle vai pahalle. Mulla on ku DNAn mainoksessa ne peikot olslla, kun mies valitsee puhelinta. Annanko pirulle pikkusormen?

Eikä se pelotuksen aihe siihen lopu, pitää sinne hammaslääkäriin soittaa ja mennä sinne sitten, jos ajan saan. Haluaisin pärjätä ilman, mut en ehkä pärjää kun joulukin tulee.

Kannattaa kuunnella oloa, ja sen myötä tehdä mitä tekeekään. Puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty? vai oliko niin, etä hyvin suunniteltu -? Itelle yllättäen iltavuoro perjantaina, meni vähän aikomukset uusiksi. Eilen en jaksanut mitään. Tänään jos koettas vaikka tuota suunnittelua, nyt vasta 15.pvä... yhtään en ole jaksanut ajatella joulusyömisiä. Torttutaikinan ostin pakkaseen pari viikkoa sitten. Motivaattoriksi löysin kiuaspannun, vai saunapannuko se nimeltään? Aattona paras lahja, jos kiuaslenkkiä löylyjen päätteeksi. Eli sellanen kiukaan yläpuolelle kattoon kiinnitettävä ruostumattomasta teräksestä tehty 24 halkasijaltaan oleva, rautakaupasta löytyi. Niitä oli jotain parikymmentä vuotta(vai enemmän ?) sitten. Lapset on tänä jouluna lähistöllä, mutta ehkä haluavat olla kumppaniensa kanssa? Sika raskas syksy takana kohta!

saloka kirjoitti:
Olo on väsy. Pelottaa ja ahistaa huominen päivä. Silloin pitäis olla tieto, mitä teen sen litiumin kanssa. Kummalle annan periks. Hyvälle vai pahalle. Mulla on ku DNAn mainoksessa ne peikot olslla, kun mies valitsee puhelinta. Annanko pirulle pikkusormen?

Eikä se pelotuksen aihe siihen lopu, pitää sinne hammaslääkäriin soittaa ja mennä sinne sitten, jos ajan saan. Haluaisin pärjätä ilman, mut en ehkä pärjää kun joulukin tulee.

Merkkaako sulle tuo litium sitä pirua vai sitä toista?

Hampaat kannattaa hoitaa, ja nykyään hammaslääkärit aika paljon inhimillisempiä kuin -60 luvulla.... Omista hampaista kannattaa pitää kiinni, tekarit aika epäkäytännöllisiä, voivat lentää esim.suusta kun reilusti aivastaa 😁nähty  nimittäin kun eräs kookas asiakas aivasti purukalunsa lattialle....

keskustelua kirjoitti:

saloka kirjoitti:
Olo on väsy. Pelottaa ja ahistaa huominen päivä. Silloin pitäis olla tieto, mitä teen sen litiumin kanssa. Kummalle annan periks. Hyvälle vai pahalle. Mulla on ku DNAn mainoksessa ne peikot olslla, kun mies valitsee puhelinta. Annanko pirulle pikkusormen?

Eikä se pelotuksen aihe siihen lopu, pitää sinne hammaslääkäriin soittaa ja mennä sinne sitten, jos ajan saan. Haluaisin pärjätä ilman, mut en ehkä pärjää kun joulukin tulee.

 

Merkkaako sulle tuo litium sitä pirua vai sitä toista?

Hampaat kannattaa hoitaa, ja nykyään hammaslääkärit aika paljon inhimillisempiä kuin -60 luvulla.... Omista hampaista kannattaa pitää kiinni, tekarit aika epäkäytännöllisiä, voivat lentää esim.suusta kun reilusti aivastaa 😁nähty  nimittäin kun eräs kookas asiakas aivasti purukalunsa lattialle....

 

 

Keskustelua, kiuasmakkara kuulostaa hyvältä. Harmi va kun en pääse mihinkään saunaan.

Tuntuu et se litium on se piru. Mut nyt kun olen "puhunu" ja puhunu ihmisten kanssa, niin suostun kokeilemaan. Mutta sanon lääkärille et ensi vuon vasta ja että pelkään sitä lääkettä ottaa. Ehkä lääkäri ymmärtää sit hiukan. Aijon uv:nä ottaa viimiset kännit, koska litiumin kanssa ei varmaan saa tippaakaan ottaa. Mun täytyy myös lopettaa sh pelleily, tai onhan se roimasti jo vähentyny, mut nyt mun tarvii lopettaa oksentelu.

Sain tiskikoneen verran tiskejä tiskattuu.

Huomen aamulla soitan sin hammaslääkäriin. Soitan hammaspäivystäjälle ja kysyn arvioo. Sen tiän ettei se hammas kuollu ole. Olen varmaan kesästä asti siitä kärsiny.

Isä menee huomen intervallil. Siellä tarvii rampata sit taas. Meen ehkä keskiviikkona moikkaamaan. Riippuu miten asiat etenee tässä.

Väsyttää taas niin paljon. Nukkumaan ei viitti viel mennä. Tosin jos haen iltapalaa jo nyt, niin kello on äkkiä 19. Ja sit jo kehtaa mennä sänkyyn....

Suoraan sanottua paska fiilis. Tuntuu yksinäiseltä. Ihan ku mut olis jätetty unholaan. Face täyttyy jouluruuista, kohta lahjoista. Yhdessäolosta. Ym ym. Mä makaan klo 19 sängys ja ootan nukkumattia vaan. Iltatoimet tehtynä. En jaksa kutoa, en jaksa ees istuu.  Etin seuraa striimeistä, mut sielläkään mulle ei sanota "moi". Ehkä on parempi luovuttaa vaan. Luopua tästä elämästä. Luopua kaikesta. Mennä ja käpertyy johonki kivenkoloon ja oottaa et luonto hoitaa pois. 😭

Olin suunnilleen 10 vuotta facebookissa, poistuin sieltä kun koin sen itelleni paremmaksi, vertailin liikaa ja kaikki se virrassa olo vei akut puhelimesta ja itestäni. Helpompi olla tyytyväinen siihen mitä on kuin siihen mitä ei ole eikä tarvi ollakaan. ~ Ei kannata heittää pyyhettä kehään, matsit on vielä kesken, elämä jatkuu. Eikun huomista kohti 👍 ahkera oot saamaan käsillä aikaan kaikenlaista

Paskassa olossa moni juttu saa isommat mittasuhteet kuin onkaan.. huomenna voi tuntuu jo paremmalle ja vähemmän yksinäiselle.
Joulu toki on yhdessäolemisen juhlaa, ja se saa helposti tuntemaan itsensä muita huonommaks ja yksinäisemmäks. Täytyy myöntää, että tohon tunteeseen voin samaistua välillä itsekin. Jokainen voi onneks tehdä omasta joulustaan oman näköisen, ei lahjojen määrä tai ihmistenkään, tuo välttämättä sitä satumaista joulun onnea.. mitä aina niin odotetaan.
Itse oon yrittänyt löytää sellasen sisäisen rauhan jouluun. En häsellä mitään, en saa sellasella perus -ostetaan kärryt täyteen ruokaa, ku muuten kuollaan nälkään pyhinä-käydään siellä täällä ja tuolla kylässä ja tuhlataan kaikki rahat lahjoihin-siivotaan koti priimakuntoon -hössötyksellä aikaan muuta kun stressin.

Ja sit nää facen päivitykset. Ihmiset kuvaa tasan niitä hetkiä, joissa on vähän erikoisempaa ja voi loistaa tilanteilla. Suunnitellaan oikeen hyvä kuvakulma ja valo ja kaikki et kuvasta tulee täydellinen. Ei niitä paskoja hetkiä kuvata koskaan.. älä siis masentele ainakaan facen takia, ne on aika pintakiillotettua matskua useimmiten=) Leivoin pipareita, ja siit etsitään kaunein pipari kuvaan. Entä se palanut pellillinen joka viel putos lattialle?.. ei sitä kukaan kuvaile. Ymmärrät varmaan mitä ajan takaa?

Toivon että sulla on huomenna parempi päivä, ja yöunet tekee tehtävänsä. Iloa jouluusi, kaikesta huolimatta. =)

Kiitos keskustelua ja zirkoni sanoistanne. En tiä onko tänään yhtään sen parempi päivä. Sain ajan hammaspäivystykseen, onneks lähi hoitolaan. Kipu on jonkin verran jo ja säteilee korvaan asti. Ehkä pääsen tästä kivusta vielä tänään pois.

Laitoin hoitajalle viestin että lääkkeen aloitus pelottaa ja olen halukas kokeilemaan, mutta vasta ensi vuonna. Antoin uuden ajan ensi vuodelle ja saan oman hoitajan kanssa jutella asiasta.

Riippuu kuinka kipee olen h. Lääkärin jälkeen, pitäis siivoskella. En o yli kuukauteen imuria vissiin näyttäny.

Minä en ymmärrä miksi olisi väärin laittaa kuvia kauniista pipareista eikä lattialle pudonneista? Olisiko tuo positiivista elämää? Minusta tukinettiläisten elämä olisi ainakin hetken verran parempi, jos näissä päiväkirjoissa edes yhden kerran kerrottaisiin jotain posiitivista omasta elämästä. Minä en usko, että elämämme on aika synkkää ja kurjaa, vaan se on pintamustaa elämää ja tulette tukinettiin vain sen osan kertomaan. Koska kun asiat on hyvin, ei sitä kai voi kertoa täällä.

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: -