Jos kynttilän, niin älä valoa elämästä sammuta 🤔

Hyvää itsenäisyysiltaa sinne 👍

keskustelua kirjoitti:
Jos kynttilän, niin älä valoa elämästä sammuta 🤔

Hyvää itsenäisyysiltaa sinne 👍

Kiitos keskustelua.

Yöllä tuli melkoin 12h täyteen unta. Nyt ootan et urheilut alkaa telkasta ja aika kuluu.

Huomenna teen itelle ja isälle puuroa, marjapuuroa. Kokeilen jos sais vispipuuron tosta mansikka, vadelma, mustikka pussista. Vähän erinlaista isälle.

Join kupillisen vesikaakaota. Halusin jotain lämmintä. Illalla sit mehua.

Tänään pitäis noi myynti tavarat kattoo. Laittaa äitin sukat suht koottain. Omat onki jo tiedossa. Paketoida ne keittiösetit omiin paketteihin ja jakaa ne. Liian iso valinnan vaikeus siitä että kuka saa minkä värisen.

Mietin et kehtaako siskolle tuputtaa taas 2 parii sukkaa ja -pojalle kans. Epäilen et poika ei saa ku yhet varrettomat, kun varrelliset tais mennä eilen.

Oma tyttö saa sen keittiösetin ja ison nallen (tai muun hahmon minkä tahtoo).

Vanhemmat keittiösetin, ku lahjoja eivät tahdo.

Osaantaaskirjoittaa.com

Kaipa sitä vois mennä tekee jotain...

Kuulosti siltä että uni oli tarpeen! Hyvää viikonloppua sinne 🙂

Juu tuli soroppi. Enemmänki olisin nukkunu, jos olisin saanut.

Yliaktiivi-tila. Koko ajan pitäis jotain tehä ja joka paikkaan mennä. Tekstareita tullu kirjoiteltuu, nettiin kirjoiteltuun. Saastunert kukat hoidettu ja eristetty, juurtumassa olevat kukat putsattuu ja vaihdettuu vedet, äitin sukat mitattu, kaikki sukat kuvattu ja lapaset myös. Puhuttu puhelimes.

Kohta varmaan siirryn tiskien pariin. Kukat tarvii vettä. Noi työt tarvii jonnekkin lattialta laittaa.

Oonkohan ottanu lääkkeet? Dosetti on ainakin tyhjä siitä kohtaa.

Telkkarista tulee hiihtoo, mut oon va kuunnellu, en kattonu. En ehi keskittyy.

Jos nyt yrittäis hiukan levätä...

Rauhottui hiuka, onneks.

En o saanu isää kiinni, nukkuu kai tai tekee jotain. Soitan ku äiti pääsee töistä.

Kohta taas syyään, iltapalaa. Sit saakin huomiseen olla syömättä.

Kutosin tos, tajuamatta että neulon.

Mul on tuol kaapin päällä 2 lyhtyy. Tarvii huomenna kaivaa ne esiin ja keksii paikka. Toisessa näyttää olevan valot sisällä.

Joku päivä vois ostaa torttutaikinaa ja luumumarmeladia ja tehä joulutorttuja. Pipareita en teekään. Niitä taatelimuffineja piti tehä joku päivä.

21.30 aikoihin äiti soitti, isä kaatunu ja makaa vessan lattialla. Kysy mua ekana apuun, mut sanoin ettemme kummiskaan sitä saada ylös, joten soitto häkeen. Tulivat nopeesti. Ensimmäinen kysymys oli, onko elvytyskielto. Sit muut tarkastukset. Ennen lanssin tuloo oli puhunu, mut lanssin ollessa ja kysyttäessä jotain, ei enää puhunu. Jotenki ne sai isän vessast pois ja alakertaan baareihin. Tippaa ei saatu ja isä oli harmaa. Eikä edelleenkä puhunu sanaakaan. Lanssi lähti viemään isää sairaalaan.

Kotona äiti tutki paikkoja. Isä oli rollon kans menny vessaan, mikä harvinaista. Hän ei ollu koskenukaan ruokaan tai syötäviin.

Äiti oli kysyny ennen lanssin tuloo, mitä tapahtunu ja koska, mitään isä ei muistanu. Ei ees sitä onko ollu kauan tai vähän aikaa lattialla.

Nyt me ei tiedetä onko saanu kohtauksen, tippunu pytyltä, kompastunu kynnykseen. Tai kaikkia näitä. Emme tiä onko joku paikka menny rikki. Emme mitään.

Mut ehkä huomenna ollaan viisaampia. Tänä yönnä ne ei enää kotiin laita, jos laittavat ovat hulluja.

Mä koitin soittaa klo 16 ja 2x klo 17 aikoihin. Mun olis pitäny mennä kattomaan miksi isä ei vastaa. Eikä uskotella et se nukkuu jo. En tiä, pystynkö enää isää silmiin kattoo tämän jälkeen.

Voi että, toivottavasti isäsi selviää!

On varmaan hirveän yleistä että syytät itseäsi siitä, ettet mennyt katsomaan, mutta toivon että et ole liian ankara itsellesi siitä. En usko että isäsi haluaisi että syytät itseäsi!

Isä soitti, mikä oli yllätys. Jalat sillä ei kanna, muuten kai ihan ok. Oli menettäny tajun vessassa. Nyt jo muistaa asioita vähän.

Mä en tiä kuinka kauan syytän itteäni. Koko juttu on mulle surullinen. Vieläkin puhkeen itkuun. En o pystyny kun puuron tekee ja aamupäiväl kävin myyjäisis kääntymäs.

Jos huomenna yrittäis leipoo. Aineksia olisi.

Ei tee mieli syä eikä jua. Pelkään päästää tukaria tänne, ku tä kämppä on pommin jäljiltä. Yritän huomenna saada jotain aikaiseksi. Ei o yhtään fiilistä tavata ketään, mut on pakko. Ke aamulla on viel testiki hoitajalla.

Rohkeutta Saloka. Olet aina pyrkinyt parhaaseesi. Jos mieli soimaa, olen saanut sen kuvan että isäsi ei soimaa. Luota vaan, isääsi ja itseen.

❤

Maha ei tykänny puurosta. En tiä mitä lopulle puurolle teen. Syönkö ja kärsin, vai heitänkö roskiin.

Isä oli kettuillu siskolleni. Äiti soitti siitä mulle. Sanoin jos insinööri (mies) oli mukana ja ku isä ei voi sietää sitä. En tiä.

Oon yli tunnin maanu sängys kivuissani. Iltalääkkeet oon ottanut. Haluaisin nukkuu, mut en tiä olenko tarpeeksi väsyny.

Onneksi sulla se tukipäivä huomenna. Itsesyyttelyistä ei taida päästä jos ei voi kellekään purkaa?

Joskus ahdistus niin fyysistä ettei mahaan mahdu eikä nielemään pysty. Joskus voi toimia jos antautuu rentoutumaan ja keskittyy hengittämään. Päästä siitä irti Saloka.

Sisääääänhengitä.... ulosheng.........Sisäään......... ulosh...

....anna kaikkien ajatusten tulla ja mennä

hengitä vaan....

Keskustelua, mulla tulee huomenna vasta tukihenkilö. Mut kyl mä pärjään tämän päivän.

Kohta kaakaota naamaan kera pillereiden. Sitten alkaa tekemään taatelimuffineja. Sullon ne valmiina pakkaseen sit.

Äiti luki isän lääkärin tekstit. Kylkiluita on menny, mut muuten ukko ok. Veriarvoissa oli jotain häikkää. Mut mitään kohtaukseen (aivo tai sydän) ei ole näkyny.

En sit leiponu, vaa aloin siivoo. Sain yhden nurkan jo siivottuu, punkkikukat suihkutettuu, tiskikoneen tyhjennettyy ja täytettyy ja jne. Kohta vois alkaa laputtaa alakertaan kun tullaan 8 kpl mun sukkiani ostamaan.  Jatketaan sit....

... sain sukat myytyy ja nyt mulla on rahaa tytön joululahjaanki.

Tuli yksinäinen olo. Ei helpottava. Ennemmin itkettävä. Olenko sit tehnyt tänään liikaa, että se purkautuu näin, en tiä.

Tuttu joka tuntee mut yli 20 vuoden takaa. Kysy yks päivä, mikä mulla on ku teen hiki haþussa töitä. Enkä pysy paikallsni ollenkaan. Sanoin etten tiä.

Kyl tä yliaktiivisuus hiukan pelottaa. Sit ku se loppuu, tuleeko suurempi lasti harteille ku nyt ja synkkeneekö mieli enemmän. Jossain mielessä jaksan vaikka mitä tehä, mut sit ku oon koko päivän menny ku aropupu, väsyyn.

Tein eilen masennustestin ja tuli 47 pojoo. Osasin arvata sen parin päivän jutuista. Mut ei se mieliala sen kirkkaampi nytkään o.

Huomenna ja ke joutuu taas selittelee viikon kuulumiset. Jotenki en jaksais, kun ei kiinnosta. Enkä tahtois iskästä puhua. Rupeisin kumminki itkemään. Ja sitä en taho.

Ootan et äiti ilmoittaa sairaalakuulumiset. En tiä tuleeko tänne.

Haluaisin nukkumaan, mut ei uni kumminkaan tähän aikaa tuu. Telkan vois avata ja kattoo, tuleeko sieltä mitään tänään. Olkapääkin alko sopivasti sattumaan. Taidan uppoutua hartiahuivin tekoon ja kuunella kerrostalon ääniä. Syödäkin pitäis. Maha huutanu jo toista tai kolmatta tuntii.

Pahus kun meni aamulla vilaukselta näkemäni maanvaivan viesti katoamaan, oli tarkoitus ehtiä (off-topiccina) ilmaisemaan iloa siitä että hänkin vielä ainakin silloin tällöin pyörii näillä foorumeilla.

Kiva kuulla saloka ettei isälle käynyt pahemmin, ja sukkiakin meni enemmän kaupaksi kuin mitä perjantaina näytti 🙂

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: ylim. sanan poisto
• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 11 kuukautta sitten.