Parempaa huomista…

Parempaa huomista...

Käyttäjä saloka aloittanut aikaan 03.04.2019 klo 12:12 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.04.2019 klo 12:12

Ajattelin nyt aloittaa uuden, kun edellinen oli yli 244 sivunen. 

Istun porrastasanteella, kylmällä portaalla. En halua mennä tonne ryhmään, mut mun on pakko. 

Fysio meni 20 minuutis ohi. Joten oottelin hoitajaa. Pääsin tunti aikaisemmin. Siellä ei sit mennykään nappiin. Itkin ekaa kertaa siellä. En vaan voinut enää olla ja hymyillä. Olen nii väsyny tähän kaikkeen jo. Hoitaja laitto uuden ajan jo ensi viikkoon. Et ei menny ihan nappiin. Nyt siis ootan ryhmän alkuu. Ohjaaja lähti syömään vielä. Sitten pääsen kotiin. Nyt tuli ohjaajakin ja pääsin sisälle. 

Illasta ei o suunnitelmia. Kai katon pelii ja oon. 

Ulkona on kaunis ilmakin. Otin isot kuulokkeet päähäni. Se on kevättä ilmassa….

Eilen tytön sossu kysy, kelpaako mulle sittenki miestukihenkilö. Lupasin harkita. Siinä on niin monta ei:tä. Mut jos pääsen niistä lukoista eroon ja jne. Se voi olla mahollista. Mut sossu yrittää vielä naista.

Nyt käsitöitä….

 

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 21.01.2024 klo 18:45

saloka kirjoitti:
Olin jo valmis polttaa kaikki langat ja tuhomaan tarvikkeet.

Kuulostaa siltä että tauko varmaan paikallaan. Mitähän muuta kuin käsitöitä voisit aikasi kuluksi tehdä?

Tulin tänään kolmeksi viikoksi työpaikkakunnalle, ja kylläpä taas kehtuuttaa ja kyrsii. Harmittaa ettei voi olla työ samalla paikkakunnalla kuin perhe niin kuin 'normaaleilla' ihmisillä... mutta toisaalta eihän kumpikaan (työ tai perhe) ole mikään normaaliuden tae tai oikotie onneen muutenkaan. Kestää aikansa tottua siihen että iltaisin ei ole ketään jonka kanssa höpötellä, ja siihen että on pikkuisen ikävä vähän koko ajan. Ehkä se menee taas ohi.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 25.01.2024 klo 12:21

Masentaa ja väsyttää. Olen nyt nukkunut vähän enemmän, vaikka katkonaisesti. Olo on vaan ihan nuutunut. Yritin kahvilla saada itseäni liikkeelle aamulla.

Mikään ei kiinnosta enkä saa oikein mistään tekemisestä kiinni. Lukeminenkaan ei onnistu.

Saloka, miten sinulla menee?

Käyttäjä saloka kirjoittanut 27.01.2024 klo 11:43

moi

yrtän tässä kirjoitella jotain. TOi koiruli tuli taas hoitoon äskö ja nyt riehuu ison peiton kanssa sohvalla. Se on tälläst alku riehuntaa.

Eilen sain uuden tietokoneen, mut en oo uskaltanut pakettia avata vielä. Saa nähä onko rohkeutta tänään jossain kohtaa.

Päivät on mennyt aika huonosti. Yks päiväns.uhohin syä koko päivänä. Eilen en oikee juonut kun yöllä vasta. tyttö sanoikin mulle että olen mestar unohtamaan syömisen ja juomisen. Minkä sille mahtaakun aika kuluu ja ei ole nälätn tai janon tunnetta. Eilenki kävi että ajattelin hetken päästä mennä hakee juomista. Parin tunnin päästä hoksasin kattoo kelloa ja tuli mieleen että en sit ole 2 tuntiin hakenut vieläkään sitä juomista itelleni. Sit kun vihdoin sain juomista, toisen mukin join suht äkkiä,mut toinen jäi sitten pöydälle yli tunniksi oottaa, ennen kun taas huomasin että toihan piti jua. EN osaa sellai selittää et joku ymmärtäis, sillä tätä kirjoittaes alkaatuntuu että lukija saa sen kuvan että tekisin tahalleni.

Lapaset on vissiin eilen neulottu siihen pisteeseen että enää ei tarvitse kun laskee kerroksia ja sitten alkaa päättelee ja ottaa puikoilta pois jne. TÄhän mennessä ei oo tarvinnu enää purkaa töitä, mut en iloitse asiaa vielä.Ai nii, peukalot pitää vielä jotenkin osata neuloa.

Koiraki rauhottui viereen sohvalle maate.

 

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 30.01.2024 klo 08:05

saloka kirjoitti:
Eilen sain uuden tietokoneen, mut en oo uskaltanut pakettia avata vielä. Saa nähä onko rohkeutta tänään jossain kohtaa.

...

Minkä sille mahtaakun aika kuluu ja ei ole nälätn tai janon tunnetta.

Kiva että kirjoitit, sua tulee aina välillä ikävä 💛 Tsemppiä tietokone-paketin avaamisprosessiin, kuulostaa just sellaiselta asialta jonka mä lykkäisin ainakin seuraavaan viikonloppuun 😅 Toivottavasti tietokone on hyvä!

Ei tullut selityksesi jälkeen ollenkaan mieleen että jättäisit syömättä tai juomatta tahallasi - tottahan se unohtuu jos ei nälän tai janon tunnetta erotu! Mutta toi että otat silti jotain juotavaa johonkin näkysälle kuulostaa tosi fiksulta.

Rapsuta koirulia munkin puolestani!

Purjevene, tsemppiä myös sinulle väsymyksen ja masennuksen keskelle - toivon että jompi kumpi alkaa vähän kerrassaan väistymään tai jos ei, että pysyvät ainakin siedettävällä tasolla!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 30.01.2024 klo 13:28

tuttu kuuli äsken millainen ääni mun vanhasta koneesta tulee, kun katon esim. tubee. Sillä meni heti hermot ja kysy etpitiks tost saada jotain selvää. Sanoin et en tiä mun kuuntelen tätä yli 12 h päivässä joka päivä. Hän sano et pitää tytölle alkaa sanoo, jos tulee auttaa uuden koneen kanssa. En siis ole saanu siihen vieläkään tehtyy mitään, en ees otettuu paketista.

TYttö kävi eilen kaupassa ja toi mulle hiukan kaikkea. EIlen sit oli maha illalla todella kipeenä, kun söin hiukan kaikkea ja vissiin liikaa.

Sain lähetteen labraan taas. Pitäis tilata, mut en jaksa tänään ainakaan.

On tässä ollu huonoja öitä. Viime yönnä sain nukuttuu muutama tunnin ja sitä edellisenä en yhtään. Alkaa menee hermot jo ja eilen alko ajatuksena tulla että hyppään.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 30.01.2024 klo 20:01

Älä nyt ainakaan ikkunasta hyppää! 😯 Unettomuus on kyllä tosi turhauttavaa, kun se (ainakin mulla) vaikuttaa myös päivän aikaiseen jaksamiseen ja mielialaan niin vahvasti. Eikä sitä itseään voi vaan pakolla käskyttää nukahtamaan vaikka miten sitkeästi yrittäisi sängyssä pysyäkin.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 01.02.2024 klo 16:31

Kiitos, Soroppi!

Saloka, sullakin on huonoja öitä. Minullakin on. En vaan saa nukuttua millään.

Tänään olen makaillut kotona koko päivän, kun ei ollut pakko lähteä mihinkään. Olen aivan lopussa, vaikken ole mitään tehnyt. Söin valmista ruokaa, lämmitin mikrossa. Sen sentään sain tehtyä.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 03.02.2024 klo 13:20

sain eilen vihdoin asennettuu tietsikan jotenkin, tosin sisko ja poikkis tulee jossain vaiheessa kattomaan että onko oikein asennettu.

Yritin tossa siivoilla kämppää yksinäni. TIesin että se on iso riski ja niin se taisi ehkä hiukan ollakki. TIskit sain koneeseen ja koneen päälle. Sit alko tuntuu että juu taitaa jäädä siivous tähän. Istuin ja otin mehuu. SIt päätin kokeilla jos sittenki jotain pystyis, aloin kerää roskii. Juu ei ehkä kannata enempää tehä. Päässä tuntuu että voi alkaa särkee ja muutenki on heikko olla. Joten lattian lakasu ja kukat jää tulevaisuuteen. TOivon ettei noi kukat kuiolis kovinkaan äkkiä.

Herätessä housuja kun laitoin jalkaan, huomasin että nekin menee roskiin tämän päivän jälkeen. Ihme kohassa on iso reikä. Ihan ku olis silitysraudan alle jäänyt. Otin kuvan ja lähetin äitille ja kysyin että keksisikö se mistä reiteen on reikä tullu. Ei hänkään kuulemma tienyt ja sano että se reikä on sellainen että ei oikee voi ommellakaan umpee. Nyt pitää sit huomiseksi ettii kaapista uudet housut jostain. TIedän että mulla on, mut en oo oikee jaksanut ettii niitä. Olen pitänyt niitä mitä eteen on ekana tullu ja nyt tarvii kaapin perältä ettii.

eilen taisin aloittaa uusia lapasia ja vissiin on onnistunut peukaloon asti ongelmitta. Ne mitkä tein valmiiksi jo, ni en oo niitä tarkistanut vielä enkä päätelly lankoja.

Mitähän sitä syötävää tänään tekis? Pitäis keksii jotain mitä jaksais syä ja tekis hiukan mieli. No katotaan jossain kohtaa sitten sitä.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 04.02.2024 klo 09:53

saloka kirjoitti:
sain eilen vihdoin asennettuu tietsikan jotenkin, ...

Mitähän sitä syötävää tänään tekis? Pitäis keksii jotain mitä jaksais syä ja tekis hiukan mieli. No katotaan jossain kohtaa sitten sitä.

💛

Mun ruokasuunnitelmat meni eilen illalla pilalle vatsakivun takia, mutta tänä aamuna oli taas nälkä. Söin kaurapuuroa, puolukoita, jugurttia ja kaapista löytyneitä kaakaonibsejä.

Jaksamista kaikille tätä ketjua seuraaville!

Käyttäjä saloka kirjoittanut 07.02.2024 klo 01:58

Odottelen edelleen lääkäriltä vastausta, mitä mun nilkalle tehään.

Olen yrittäny olla tytön tukena ja puhuu ja kuunnella häntä. He olivat poikkiksen kans sopineet et poikkis menee muutamaks päibäks vanhemmilleen. Tyttö tarvi hiukan hengähdystä ja poikkis on myös saanut hengähtää ja ajatella. Poikkis on vissiin ollu aika stressaantunu juuri koulun aloittaneena ja nyt työssäoppimisessa olleena. Hän on oireillu aika pahasti. Nyt oli kuulemma saanut itsensä lääkäriin ja jutellu ja saanut saikkua ja jotain lääkettä. Tyttö sit tuntee syyllisyyttä siitä että pärjää koiran kanssa liian hyvin yksin.

Mul on päivät samanlaisia. Yritän va jaksaa. Isä oli tos viikon hoidossa  hoitopaikassa ja siellä oli annettu ihan ihme listan mukaan lääkkeet. Jännitimmekin su et missä kunnossa isä kotiin tulee ja missä kunnossa on viikon päästä. Vielä onneks on suht ok.

Hitto ku olis ihanaa alkaa nukkuu, mut jalassa on niin kivaa kipuu etten tiä mis asennos pitäisi  sitä ettei sattuis.

Käyttäjä Purjevene kirjoittanut 07.02.2024 klo 09:43

Saloka, hienoa, että sait tietsikan asennettua!

Minulla päivät menevät samanlaisessa harmaassa uupumuksessa kuin aiemminkin. Nukun entistä huonommin. Viime yönä sain unta noin kolme tuntia. En tiedä mitä tehdä.

Yritän tänään syödä jotakin kunnollista lounasaikaan. Tyttö pitää sitten viedä autolla. Auto on hautautunut lumeen. Muutenkin lumitöitä pitäisi tehdä. Jaksaminen on ihan nollassa.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 09.02.2024 klo 16:51

alan tosiaan kyllästyy jo. vihdoin lääkäri vastasi viestiini. Hänen apu tohon nilkan kipuun on lepo ja buranaa ja panadolia. Mietin tässä että mitä oon varmaan yli 6kk tehnyt jo. ja se et jos alan buranaa syömään niin olen sairaalassa, kun on kielto syä sitä. Panadol ei ehkä edes auta tähän ja jos alan sitä popsii 3x päivässä, niin mun kunnolla voi käydä niin hienosti että elimistö menee. MÄ kun viestissä kysyin et tarvisko kirurgin kattoo tota kun se on 2x leikattu jo ja kipu on kova ja ollut kauan jo.

tyttö ilmoitti mulle sitten et oltiin tehty yksiä kauppoja faces. oli sopinu tapaamisen 13.30. 12.59 oli myyjä ilmoittanu että oli myynyt tavaran muualle koska ei oltu kuulemma varattu ym. no kerroin ja selitin yp:lle asian ja olen valmis lähettää mese ja tekstiviestit jos he kysyy. vielä ei olla kysytty, mut jotain hämärää myyjässä on. voi olla ettei myy tuolla enää. ootan va koska hän alkaa mua tai tyttöä pommittaa asiasta.

mut joo, mä kiehun täällä. äiti sano iltapäivällä et vissiin olis huomen tulos tän. ei pahemmin kiinnosta.

Käyttäjä saloka kirjoittanut 11.02.2024 klo 21:24

tulihan se äiti tänne siivoo. Meinasi tehä tulipalonki. Oli putsannut hellaa ja oli mennyt levyt täysille. Havahtu siihen että keittiö oli harmaassa savussa ja haisi ihan järkyttävälle.

Äiti ihmetteli, kun niin järkyttävästi pölyä ja ihan ihme paikoissa. EI ole ennen ollu näin paljo pölyy. Kysy jopa multa että miten voi olla mahdollista. EN itse tiä.

Olen taas yrittänyt syä. Lämmitin tossa ryynimakkaroita, kun en jaksa paneutua muuhun. EN maistanut yhtään mitään, mut suuta poltti kovasti ja koostumus ei mieltä ylentänyt. EN pysty enää tota viimistä makkaraa syömään ees. Olen yrittänyt jua. Onneks olen saanut aika hyvin juotuu. TOsin toi tee taisi olla aika virhe. Nyt on sit aika huono olo koko ajan, ku join sen. EI kauhiasti kiinnosta heilua yms.

EIlen äiti vei 3 lapaset jotka olen tehnyt. Nyt olen tehnyt noita seuraavia. Pitäis kerrokset laskee ja alkaa päättelee niitä ja tekee peukaloa. SIt sen jälkeen saa taas uudet laittaa tulemaan. TÄytyy toivoo va että lankoja riittää. Varastossa niitä olis, mut ei niitä mulle ketään sieltä hae.

Äiti oli ostanut 2 suklaarasiaa. TOi ne mulle ja antoi lahjapaperia ja vermeet ja sano että paketoi noi ja tossa on kortti. Yritin kovasti paketoida, mut hiukan aikaa sai painia. Hän sano mulle että toinen on tukihenkilölle ja toinen tyttärelleni. Että mun pitää nyt muistaa sit antaa ne saajille. Saa nähä kuinka käy.

Olen aika väsy tällä hetkellä. On tullu lyhyitä unia, kun saanut vasta aamulla unta, jos silloinkaan. Sit nukkunu muutaman tunnin ja taas päivä jatkanut. Mietinki tässä, et alkaako mun kuntoni olee tällä hetkellä semmoinen että pitäis tohon sohvalle alkaa menee. Et jättäisin kutimet sivuun. EN mä sellai uninen ole, mut alkaa tuntuu sellaiselta että olisin aika kännissä. Ja muutenki olo on tosta teestä aika huono. Jos toi makuulle meno auttaisi hiukan asiaan. Ehkä mun kannattaa. Onnistuu se huomennakin kutoa taas....

Käyttäjä saloka kirjoittanut 26.02.2024 klo 12:16

mä en hitto jaksa enää. Äiti ku käy täällä ni enemmän näen tuhoa mitä se aiheuttaa. Viime reissun jälkeen olen huomannut että hukutti mun orgidean, tiputti lattialle yhen kukkasen, heittänyt tärkeän lääkemittakipon roskiin, kaatanut 2 kertaa kaaoksen vesikipon lattialle. Nä nyt ainakin, pelottaa ajatella mitä vielä löydän. Ni ja se kovin yrittää mun kukkasia tuhota rumaksi, esim. katkasemalla köynnös kukan köynnöksiä. Mä en tiä onko se näin hemmetin kateellinen tai miksi. Viimeks oliks se la ku oli täällä niin jouduin 2 kertaa korottaa ääntäni ja toisella kertaa hän nauro mulle. Mun oli pakko siihen sitten sanoo et kannattaa hiukan miettii mitä tekee ym, sillä ehkä seuraavalla kerralla ovi ei aukene ihan noin helpolla. Musta va tuntuu että kaikki mitä sanon, niin hän nauraa vaa sisäisesti mulle ja nyt se va tapahtu vahingossa niin että mä kuulin.

EIpä tässä mitään ihmeempiä ole tapahtunu. Koitan va jotenki jaksaa päivästä päivää. SUihkussa pitäisi käydä, mut olen ollu sen verran väsynyt ja heikon tuntuinen etten o uskaltanut ottaa riskiä mennä sinne. Odotan koska tyttö kävis kaupassa ja tois mulle taas ruokaa. Olen noita lapasia tehnyt, että jotenki järki pysyis päässä.

Sisko sai vihdoin mun marraskuun, joulukuun ja helmikuun labrat näytille ja arvaa alkasiko se raivoo. EI siis mulle va sitä että ketään ei kauhiasti näytä kiinnostavan ne. No meen ensi kuussa taas labraan, ni sit selvii taas miten menee. HAuskaa tässä on se, että en pääse tota rautaa ottaa, ku äiti on hävittäny sen mittakipon.

Mut mäpä taidan alkaa kutoilee taas ja alkaa kattoo tubesta jotain videoita...

Käyttäjä saloka kirjoittanut 29.02.2024 klo 17:08

2 yötä ollut taistelua ainakin. Ekana menin 10 jälkeen aamulla nukkuu ja viime yönnä joskus 6  jälkeen aamulla. Mietin vaan että kuinkakohan kauan kroppa jaksaa. Tänään on tässä vielä ollut ihan kiva olla. Koko ajan pitää miljoona asiaa tehä yhtäaikaa. Keskittyminen aika nolla. Jaksaminen aika vähäistä. mutta silti ei voi paikoillaan olla yhtään. TUntuu että pää hajoo ihan koska va, kun en oikee pysty kauan enää hallita itteäni.

Olen muutenki aika sekaisin. Päivistä en tiä välillä paljon mitään. EIlen luulin kauan että eletään perjantaita, ennen ku tuttu toitotti mulle että olen todella väärässä. Just yks päivä riitelin itteni kanssa siitä että onko 20.03.24 mehukeitto vanhaa vai ei. Heitin kerran sen roskiinki jo. SIt loppujen lopuksi tajusin että siihen on melkein kk vielä aikaa. Olin hilkulla lähettämässä kuvaa siitä ja kysymässä muilta että voiko tota syä vielä. Kelaan piti yks hakemus täyttää. Saa nähä kuinka päin mäkee sekin meni, kun ite yksinäni ten täytin. TOivottavasti saan korjattua sen jos siinä on jotain väärin.

Lapasia on tullu tehtyy. Viikonloppuna äiti tais 3 viä ja nyt on jo 3 valmiina tossa ja yhet aika pitkällä jo.

TYttö osti mulle kotipitsan. Se poltti mun suuni ku olisin chilii syönyt. Sain sen silti syötyy vaikka aikaa meni. Ihan ok makuista se oli. Jännitin miten maha reagoi siihen, mut ei ilmeisesti mitenkään. Vois kokeilla uudestaanki, vaikka maksoiki aika paljo.

Pitäis mennä jotain ruokaa tai syötävää hakee. Samalla vois yli viikon postit oven takaa hakea ja kattoa.