Kotona.... 5500 askelta rikkaampana ja muutaman kympin köyhempänä.

Hoitokokous on marraskuun lopulla. Just sinä aikaa kun isää pitäis hoitaa.

Nyt saa onneks levätä loppu illan...

Hoitaja mietti olisiko mulla se väsymysoireyhtymä. Saa nähä mitä asian suhteen tehdään. Lääkitys ainakin muutetaan kai loppu vuonna, kun voxrasta ei o mun masennukseen mitään hyötyy. En sit tiä, mitä kokeillaan. On melkein kaikkea kuulemma kokeiltu. Labraan sain 1.11 ajan. Taas pääsee verta antaa.

Ilta pimeytyi aika nopeesti. Saa nähä kuinka kauan valvon tänään, huomenna saa kumminki nukkuu.

Hei saloka.

Minulla menee suht´koht´hyvin! Olen ollut vähän flunssanen, mutta yrittänyt käydä koulua!

Oletko sinä ollut nyt terveempi? Miten on nykyisin suhteesi lähiomaisiin?

Pikemiten nyt kirjoitti:
Hei saloka.

Minulla menee suht´koht´hyvin! Olen ollut vähän flunssanen, mutta yrittänyt käydä koulua!

Oletko sinä ollut nyt terveempi? Miten on nykyisin suhteesi lähiomaisiin?

En tiä olenko terveempi. Flunssaa eikä muitakaan tauteja ei ole, maha nyt reagoi rautaan. Väsy iski kun söi ruuan.

Äitin ja isän kans välit on ihan ok:t. Isälle just aloitin villasukkia tekee. Siskon kans en o puhunu ties koska viimeks. Tytön kans puhuttiin aamupäivällä.

Koht pääsee lämpimän peiton alle...

Lämmin peitto kuulostaa hyvältä! En tiedä oonko tulossa kipeeksi vai mitä, mutta koko ajan paleltaa.

En tiedä olenko taas masenntuneempi... Ehkä tämä on ikävöintiä, kun näin tyttöä, epävarmuutta, kun ystävä huomautteli painosta, ja ihan puhdasta väsymystä... Haluaisin juoda itseni ihan humalaan. Pois tästä tietoisuudesta.

Sukulaisten kanssa on toisinaan aika hankalaa. Joskus aivan mahdotonta! En haluaisi olla äitiini missään tekemisissä. Hän saa mussa pintaan syyllisyyden. Haluaisin olla erityisesti joulun jossain muualla kuin kotona, koska joudun silloin mukaan sukujouluun. Voinko tehdä ratkaisun, etten sinne mene?!

Haluaisin jo oman peittoni alle. Vielä vajaa vuorokausi poissa kotoa. Omassa kodissa on hyvä olla, yksin tai miehen kanssa. Tai ei se taida aina hyvältä tuntua, mutta siltä se nyt tuntuu...

Kun olen tytön nyt tämän reissun aikana tavannut ja tiedän, etten häntä tänä viikonloppuna enää tapaa, en haluaisi olla enää poissa kotoa. Tätä voisi kai kutsua masentuneeksi oloksi, vaikka eihän tämä tietysti kaikkinensa toteuta masennuksen kriteereitä

Miten sinulla etenisi tuo väsymys oireyhtymän tutkiminen. Ainakin se selittäisi paljon olostasi. Miltä tuo diagnoosi sinusta kuulostaisi?

Soroppi, mulla tulee aina syömisen jälkeen kylmä. Ja sit tääl kämpäs on kylmä. Saa olla villasukat jalassa 24/7. Voi olla myös verestäkin kii.

Jp, en tiä mitä tästä seuraa jatkoa, vai  oliko se vaa hoitajan joku heitto. Toivoisin et siitä jatkuisi joku että tietäisi onko vai ei. Tosin hoitoa siihen ei ole, joten mikään ei muutu.

Sain vihdoin astiakoneen päälle. Huomasin kun "raamatustani" katoin et tukari tulee huomen aamulla jo. Täytyy herätä ajoissa, et ehtii laskutkin maksaa. Vielä pitäis roskat korjata. Suihkussakin ehtisin jo käydä.

Jotain ruokaa tarvii kehittää. Pää lyö ihan tyhjää.

Mut nyt isän sukkien pariin....

Hei, Saloka. Istun junassa. Ympärillä on kaikki paikat täynnä, mutta silti olen ihan yksin. Mies odottaa mua, kun olen perillä. Pääsen kotin... olemaan yksin. Kumpi yksinäisyys on syvempää? Sekö, että on yksin muiden ympäröimänä, vai se, että on kokonaan yksin?

Mainitsit, että olet hankkimassa talvikenkiä. Kerro sitten, minkälaiset löysit. Ja maksoivatko kuinka paljon...

Mulla on huomenna aika fyssarille. Odotan kyllä sitä, mutta vähän pelottaa. Pelkään sitä, osaanko olla ja toimia "oikein". Vai koenko vain olevani tyhmä?

Voimia viikon alkuun.

Jardin Prive kirjoitti:
Hei, Saloka. Istun junassa. Ympärillä on kaikki paikat täynnä, mutta silti olen ihan yksin. Mies odottaa mua, kun olen perillä. Pääsen kotin... olemaan yksin. Kumpi yksinäisyys on syvempää? Sekö, että on yksin muiden ympäröimänä, vai se, että on kokonaan yksin?

Mainitsit, että olet hankkimassa talvikenkiä. Kerro sitten, minkälaiset löysit. Ja maksoivatko kuinka paljon...

Mulla on huomenna aika fyssarille. Odotan kyllä sitä, mutta vähän pelottaa. Pelkään sitä, osaanko olla ja toimia "oikein". Vai koenko vain olevani tyhmä?

Voimia viikon alkuun.

Juu kerron jp.

Kyyneleet valui taas pitkin poskia, kun tytöl on niin paha olla. Kuinka kauan mä jaksan ottaa vastaan. Tuntuu et ympärillä kaikki räjähtää ihan koska va. Haluis pitää tämän korttitalon pystyssä, mut tuntuu etten onnistu.

Olen henkisesti aika loppu.

Lapsen kipu on vahvana vanhempien mielessä. Mun tyttöni oireili useampia vuosia sitten. Hänellä oli ahdistusta ja viiltelyä. Mutta ymmärtääkseni se on nykyään ohi.

Koulukiusaamista, masennusta, ahdistusta jos on omalla lapsella... ne tekevät kipeää myös vanhemmalla. Tiedätkö, mikä tyttösi saa itkemään? Onko se masennusta. Hänellähän on hoitokontakti? Miksi he eivät pysty parempaan?! Pystyykö tyttösi puhuimaan heille kaikesta? Itkeekö hän siellä?

Mun äitini on joutunut kuuntelemaan mun itkuani - aikuisena -, kun voin tosi huonosti. Hän myös huolehti tytöstäni, kuten myös toiset isovanhemmat. Onko ketään kenelle sinä voit itkeä? Kerrot siitä täällä, mikä on hyvä. Mutta onko ketään, joka oikeasti näkee kyyneleesi?

Jardin Prive kirjoitti:Koulukiusaamista, masennusta, ahdistusta jos on omalla lapsella... ne tekevät kipeää myös vanhemmalla. Tiedätkö, mikä tyttösi saa itkemään? Onko se masennusta. Hänellähän on hoitokontakti? Miksi he eivät pysty parempaan?! Pystyykö tyttösi puhuimaan heille kaikesta? Itkeekö hän siellä?

Mun äitini on joutunut kuuntelemaan mun itkuani - aikuisena -, kun voin tosi huonosti. Hän myös huolehti tytöstäni, kuten myös toiset isovanhemmat. Onko ketään kenelle sinä voit itkeä? Kerrot siitä täällä, mikä on hyvä. Mutta onko ketään, joka oikeasti näkee kyyneleesi?

Hän ei osaa sanoa kun et on paha olla.yritin eilen kysyy. Sellaista 100% hoitokontaktia hänellä ei ole. Hoitaja eikä lääkäri aikaa ei ole sovittu. Käy psyk. Testeissä nyt. Mä en tiä mistä ne puhuu, eikä se mulle kuulu. Mut aina sille on paha olo tullu. En usko et itkee, sillä on niin iso muuri eessä.

Mä oon toinen jolla on isot muurit. Mä en itke, jollei vahingossa tuu. Määrätyt asiat saa mut itkemään ja yritän välttää niiden puhumista julkisesti.

Kiitos jp kun kirjoitit.

Kello tikittää. Tunnin päästä tukari tulee. Tyttö selvinny kouluun. Soittaa huomenna tk:hon tai sit voin ehdottaa vielä omaa polia. Ymmärrän häntä, hänel on tämän syksyn aikana kaikki ihmiset vaihtunu ympärillä, sossu, tukih. Loppui, tukiperhe ja nyt talovastaava. Kaverit ei välitä hänen oloaan. Hän tuntee hylätyksi tulemista, vaikka lähiperhe rakastaa häntä. Sen oon hänelle sanonut.

Tukarin kanssa siivottiin ja puheltiin.

Kohta lähen isää avustamaan. Vien samalla pyyheliinat ja lakanat pesuun.

Kastelin osan kukista, ne mitkä tarvi vettä. Suihkutin samalla ja huomasin et ei ne punkit o kaikonneet.

Kaupassa tarvii käydä kotimatkalla.

Sain kelasta eläkeläiskortin. Piti kestää 2-3 vko tulo ja kesti viikonlopun. Tai viikko.

Sain laskut maksettuu. Rahaa jäi. Kenkii en käyny kattoo, mut voisin tukih. Ehdottaa jos to mentäis. Ennen kun tulee kunnon pakkaset.

Tyttö hiukan paremmassa kunnossa, vaikka soitti kesken koulupäivän ahdistuneena. Hän menee kaverin kanssa liikekeskukseen naapuri kaupunkiin.

Äitin syyttely mua kohtaan satutti ni et aloin ahmii ja... nyt oon nii väsy etten jaksa ees iltapesuja tehä. Silti ei nukuta ollenkaan.

Mietin isää, tosi paljo. Liikaakin. Sillä on huomen sydänfilmi. Saa nähä onko sydän ok. Tänään huomasin ettei ollu pissannu koko päivään. Tai jos oli niin todella vähän. Melkein kuivat vaipat meni roskiin. Kerroin äitille. Äiti sano ettei viel tämäkin tähän. Isä saa nesteenp. Lääkettä koko ajan. Mahtaako isä nähä joulua enää?

Tytöstä ei o kuulunu mitään. Pitää soittaa sille.

Jotenki masisoireet puskee vasten kasvoja ku märkä rätti. Käperryn peittoni alle ja toivon etten ikinä heräisi enää...

Niskat on kipeet, etten saa päätäni käännettyy oikee. Käsityöihmisen ongelmia.

maha on oireillut taas tänään tosi paljon. Onneksi rauta loppui tänään. Saa nähä rauhottuuko toi maha siitä sitten. Loppuu kohden alko toi rauta aiheuttaa ongelmii, kun tuntuu että se sulaa mahassa/suolistossa ja ei tee mitään muuta. Kun söin ruuan, alko sekin tekee pahaa oloa. EN tiä söinkö sitten liikaa tai onko ruoka väärää.

Tyttö voi hiukan paremmin, vaikka kuulemma on paska olo. KOulussa hän yrittää käydä, vaikka ahistaa. Koittaa tehä tehtävät. TÄnään hän käy/kävi poikakaverin kanssa kaupassa. Yritän jotenkin etänä huolehtia hänestä, mahdollisimman paljon.

Isän vointia en tiä. Mulle sano ettei ole kipuja ja voi hyvin. Tiedän jotenkin että se on valetta. HÄn on sydänfilmissä ollut tänään ja ootan, jos äiti viitsii soittaa ja kertoo onko niissä tullut tuloksia jo.

Onko tätä elämää enää järkee elää? Onko mitään järkee täällä kitua. Olisin niin valmis luovuttamaan jo tämän pelin, mut joku saa mut jatkamaan. Joku sadistinen kiusanteko itteäni kohtaa.