Pikemiten kirjoitti:
Kävin kävelyllä, kävelin muutamia kilometrejä ja tulin takaisin kotiin. Kovin oli pilvistä. Ja paljon ihmisiä liikkeellä. Kävin postilaatikolla ja kaupassa matkan varrella. Kiinnitin huomiota siihen että ihmiset ajavat paljon pikku autoilla, vaikka bussit kulkevat tasaista tahtia, itse en viitsinyt odottaa bussia, joten kävelin. Ensi viikolla on taas koulua, saa nähdä mitä opettaja sanoo kuin sanon hänelle etten vielä viitsisi mennä työ harjoitteluun hänen ehdottamaansa paikkaan, kuin en ole varma jaksanko käydä koulua.
-moikka pikemiten. Kiva kuulla että olet jaksanu ulkoilla ja käydä vielä koulua. Olisiko sinulla pian se työharjoittelu? Mun tyttö aloittaa huomenna taas koulutaipaleensa. Saa nähä millainen vuosi tästä tulee.
Aamupäivällä kävin vanhemmilla postit kattoo. Isä on saanu 4 jaksoa intervallia tohon lähi vanhuskeskukseen. Toivottavasti viihtyy ja pysyy siellä. Eka jakso on syyskuun lopulla ja mun pitää viä isä sinne.
Samalla reissulla kävin kaupas ostamassa 1.5 litraa colaa, mulla on mahan kanssa vaikeuksia ja toivoin colan auttavan, mut ei auttanu. Lääkkeitä en taho alkaa popsii.
Loppu päivän olen sukkia kutonut ja huomannut että sukissa on miljoona virhettä varmaan. En tiä johtuuko keskittymisestä tai mistä. Onneks ne sukat on joko mun tai siskon, kumpikaan meistä ei kato ja laske kerroksia tai kavennuksia.
Huomenna on taas kotipäivä, saa vähän hengähtää. Tykkään kotipäivistä enemmän ku niistä päättömistä jolloin juostaan räkä poskella a paikasta b:hen
Keskiviikkona olis tukari ja to labra. Olen miettiny, auttaako toi rauta yhtään. Näin kotipäivinä tuntuu et jes, se auttaa, mut sit kun on viikon painanu joka puolelle ja nukkuu 14h yöunet, ni silloin on usko koetuksella.
Mitähän sitä tekis tukarin kanssa. Ulos pitäis mennä, mut en jaksa pitkii matkoi vielä kävellä. Tai jaksan, mut sit siinä menee loppupäivä palautukseen.
Mut mennään päivä kerrallaan. Huomenna olis hyvä saada tyttö kouluun ja ajoissa. Jännitän varmaan koko yön, aamun ja päivän, et miten hänellä menee.