Äiti on 2 päivää iltaisin soittanut mulle ja KYSYNYT miten menee, siis HÄH!????!!!!  Enhän mä oo osannut sanoo kunnolla, kun vastassa on kylmä ihminen.  Olen muutenkin taas viikonlopun ollut hiljaisella tuulella. Ei o huvittanut soittaa tai puhuu kenellekään.

Eilinen pääkipu jatkuu taas. Epäilen että se on jotain valvomisen kanssa. Vanha ku ei jaksa valvoa.

Köynnös pöydällä alkaa näyttää siltä että tarvii VETTÄ, pitää varmaan tarttua kannuun ja alkaa kipittää keittiön ja oloh. välii.

Vein käytetyt patterit ja lamput kauppaan ja ostin uusia pattereita. Jotain edes on tehty. Kävin kahvilla samalla. Olisi ollut parempi syödä ruokaa, mutta se korvautui nyt sämpylällä ja makealla.

Kastelin kukat. Ensin ajattelin kastella vain pahimmin lurpahtaneet, mutta sitten sain kuitenkin kaikille annettua vettä. Joihinkin pitäisi vaihtaa multa, mutta nyt en jaksa enempää.

Olo on vähän ku olis kännissä. Halpa ja vaarallinen humala. OLen nyt 2 vko ollu "leipäkuurilla", vain satunnaisia muuta syötävää vähän. Yleensä se on loppunut tähän tai mennyt pahemmaksi. Nyt vaan toivon ettei menis. Ruokaa tekis mieli, mut syöminen ja koostumus ja tuoksu ei. Koitin tehä paistettuja porkkanoita, mut se alko ällöttää ja alko tuntuu että kohta lentää joku muukin ku paistinlasta, ni heitin roskiin ne. Tein sit vähän pottumuusia.  Kohta onkin sit leipien vuoro.

En o mitään saanut aikaiseksi. Kukat kuihtuu silmissä, tiskit kssvaa edessä. Pitäis vessa pestä, kun lavuaari tarvis huoltomies tulla kattoo. Se heiluu. En oo kyl pyyntöä laittanut vielä.

Ei jaksa kiinnpstaa, kun lähistöllä hyöritään. Kuulemma jossain kävelymatkan päässä, näköetäisyydellä on tulipalo. En mä ainakaan haista mitään muuta ku tupakan ja en näe enkä kuule mitään. OMITUISTA.

Viikon päästä on tk-lääkäri. Pitäis jossain vaiheessa siltä kysyy lnkkakuviin, mut en tiä pystyykö hän ihan näin vaan näkemällä. VAi tarviiko siihen TAAS uusi aika tilata. Mun kroppa lahoo mun altani.

Olen väsynyt, kipuinen mutta en taho ottaa lääkkeitä siihen. Ei kiinnosta mikään. Ei jaksa mitään. Ei ees ajatella tai istua.

Ahdistava olo on. En tiedä, miten selviän ensi viikosta. En pysty rentoutumaan millään. Iltaisin on vaikea saada unta. Lopulta sitten olen kuitenkin nukahtanut.

Yritin vähän lukea, mutten pysty keskittymään kirjaan. Tänään pitäisi pestä hiuksetkin. Se tuntuu valtavalta urakalta, vaikka tiedän, että sen jälkeen on vähän parempi olo. Haluaisin vaan mennä peiton alle ja nukkua samantien aamuun asti ja jäädä sänkyyn koko viikoksi.

Ei tästä päivästä sit tullu mitään. Kaikki menee päin mäkeen. Mietin vaan, miten kummassa jokainen muu jaksaa, mut mä en. Okei, tiedän mä miksen jaksa.

En saa varmaan ikinä noita sukkia valmiiksi, kun en jaksa niitä tehä.

Mietin vaihtoehtoja, miten saisin oloni jaksavaksi, mut en keksi. Mielihaluja on, mut sit ku näen vaikka kuvan ruuasta, maha menee ympäri. Se ruuan täytyis olla hajutonta ja mautonta ja koostumatonta. Mut mitä olisi semmoinen ruoka. Olen juomistakin vähentänyt huomaamattani. Siksi kai mun pääni särkeekin. Huomenna pitää ottaa niskasta ki ja alkaa juomaan.

Anteeksi että täällä murehdin näitä "ääneen". Mut ei mulla ole muuta kun oma pääni sisäinen keskustelu.

Äiti ja siskolla on "sukset ristissä". Ja se heijastuu muhun.

Tyttö menee kavereiden kanssa mökille 3. pvä. Mun täytyy tehä ruuat ja herkut siihen mennessä. Sit mun pitää ensi viikolla tehä banaanikakku/kakkuja.

Tässä näkee kuinka paljon äiti ymmärtää mua ja mun olotilaani.

Kohta lääkkeiden jakoon ja nukkumaan....

Saloka

Tää on sun alotus. Ni kai sä saat kirjotella täällä mitä päähän pälkähtää? Ite pyytelin anteeksi kun en saa omaa alotusta aikaseksi kun siihen tarvii mielestäni jonkun aiheen. Tää sun otsikko 'parempaa huomista' on aika hyvä

Ja sama tunne ruuasta. Juttelin eilen erään miehen kanssa ruuasta. Juttelin jotain et nii, hyvä et ite teet et ei eineksiä. Ja hän sano et ite tykkää ruuat tehä mut joskushan eineksiinkin on sorruttava, ei siinä mikään auta. Tai joteniin näin. Sitten mä katselin siinä ja join ite kahvia ja seurustelin. Totesin että häneltähän tämä arjen pyörittäminen käy. Sanoin että hyvä että sulla ennenki ollu lapsia, että sen huomaa ku kattoo sen arjen pyörittämistä. Sanoin vähän hassusti sen mutta jotain vaan sanoakseni sanoin. Hän siihen sitten että joo ja onhan ne hänellä vieläki, isoja vaan jo. Ja sitten päästiin tyttölapsen ja poikalapsen eroon. Ne oli tosin tyttöjä kaikki, ne oli kuulemma helppoja. Nyt on poika. Noh jooh... näinon. Me sitten hetki juteltiin tyttöjen luonteista. Sanoin että niin onhan niissä eroja, eiks tyttö voi vähän venkoilla mut olla kuitenki kiltti. Se oli ihan mukavaa vaikkakin mies jutteli nopeasti ja välttelevästikin. No, työpäivä takana oli hällä. Siinö kun mä istuin siihen pöytään niin tuli todettua, että ihankun työhaastattelussa tässä nyt olisi. Otin puhelimen valmiiksi siihen kirjottaakseni mitä tapahtuu lähipäivinä. Heh. Se nauratti meitä vähän. Ja mies sanoikin ettälapsenlikaksi sua haastatellaankin. Hih. Ja eräs sano et tämä sen mies tekee super hyvää makaronilaatikkoa. Mä mietin et miten me voidaan edes puhua ruuasta näin normaalisesti. Paitsi se mies ni se on aika hätänen liikkeissään ja puheissaan. Sinne on vaikea saada sanaa väliin. Mutta jotain jutellaksemme. Sen kanssa kuitenki aijon seurustella tosta pojasta. Kun eräältä vastuu otettu pois niin pal ku mahd. Mut kun eräs pääsee kokonaan laitoksesta kotia ni riittääkö sille pelkkä kotona pyöriminen? Mä tiedän, mä hätäilen tän asian kanssa. Pv kerrallaan.

Aamutoimet on tehty ja aamiainen syöty. Hirveän ahdistava olo on. Pelkään kaikkea tulevaa.

Luin aamulla, mutta nyt keskittyminen ei enää riitä enkä pysty tajuamaan mitään kirjasta.

Saloka, rankalta kuulostaa tosiaan ruokien tekeminen tytölle mökille. En itse selviäisi vastaavasta urakasta.

APUVA, joudun tunnin sisällä lähtee äitin kanssa linja-autola isoon kauppaan. En oo tammikuun jälkeen linja-autossa ollu. Ei mua ne kaupat sellai pelota, vaan toi linja-autoilu. VArmasti reissun jälkeen olen ihannaatti.

Latasin bussikorttinikin ja kinasin äitin kanssa, kumpi on halvempi hänen vai mun kortti. Nyt täytyy kuukauden aikana käydä tuolla kauempaa kaupassa, linja-autolla ja käydä tyttöä moikkaamassa ja  ja ja . Apua. en tiä miten selviin tästä reissusta. Saan varmaan monta poissaolokohtausta ja olen ihan tiedottomassa tilassa vähän välii. Siihen väsymys ja jaksamattomuus.

Pakko mennä vessan kautta pakkaa reppu valmiiksi....

Jollei musta kuulu, en sit selvinny matkasta. Mut heippa!

Saloka, toivottavasti selvisit bussimatkasta jotenkin! Raskasta varmasti on kauppareissu mennä bussilla kahteen suuntaan ja kävellä isossa kaupassa, jos on huono ja uupunut olo.

Söin kunnolla ja kävin ostamassa kalaa. Ei ollut kovin tuoretta, mutta kirjolohta silti ostin tiskiltä. Oli tarjouksessa. Yritän tehdä siitä jotain tänään.

3652 askelta tuli ainakin kuljettuu. Ulkona oli t-paita keli ja täällä sisällä on kylmempi. Oli taas kaikenmaailman sankareita matkassa, yks kolarinki todistin näkemällä.

Kaupasta ostin kuningatar ja vadelma kiisseliä. Ajattelin jos tänään ja huomenna sais syötyy ne.

Äiti tuo huomenna leivonta tarvikkeet ja mun pitäis tällä viikolla leipoo. En mä huomenna ala leipoo,mut ke vois kokeilla tehä.

Olen ihan väsyksissä. Vois mennä hakemaan kiisseliä ja syä se.

Mun kasvoja kiristää.... Rasvasin ne aamulla ja olen iltaisin rasvannut. Ne punottaakin. Onko jollai keksintöä mitä äärettömän kuivaan ihoon voi laittaa. Mähän oon rasvoja kokeillu. TOs yks ilta koitin puhdistusmaidolla pestä kasvot. Pyyhkisin ekana kostealla pyyhkeellä kasvot, ettei olis kuiva. Sit aloin laittaa puhdistusmaitoa, kappas, kun olin puolessa välii kasvoja, oli aloittamani aineet jo kuivunut kiinni ihoon. Sanoin tytölle siitä ja se sano et kasta seuraavalla kertaa. MÄHÄN KASTOIN. Mulla on siis ihan sairaan kuiva iho, mutta en tosiaan tiä miksi. Tuntuu et tä menee pahemmaksi koko ajan. TUntu tänäänki et porukka kyttäsi mua kun kasvot helottaa kun olis palanut. Mut joo, jos joku keksii syyn tähän kuivuuteen ja jos joku keksii miten sen saa pois, niin otan tosi ilolla vastaan.

Nyt olis vapaa ilta, mitä sitä tekis? Pitäisikö kokeilla miten toi kutominen onnistuisi. Olo on suht okei. Tunnin päästä iltapala ja lääkkeet. Pitää koittaa mennä ajoissa nukkuu, aamulla aikainen herätys.

Aloitin kortisonikuurin kasvoihin. Mitenkä fiksua se ei ole, mut en keksiny muutakaan.

Ajattelin, jos jaksais lukee, kunnes lääke vaikuttaa.

Aamupäivällä siivosin ulkona vähän pihaa ja lähdin sitten syömään. Söin monipuolisesti valmiista pöydästä, ja nyt on vahvempi olo. Saa nähdä, miten loppuiltapäivä menee. En varmaan enää illalla jaksa ruokaa syödä, mutta tytölle pitää laittaa.

Jaksoin lukee eilen 2 lukua ja olin iloinen siitä. Sain kirjaa eteenpäin.

Äiti kävi kääntymässä. Veimme mun roskat roskiin. Äiti toi 2kg banaaneja leivontaan ja jauhelihaa nuorison ruokaan. Äiti vei paprikat ja kukan alut pois.

Olen taas yksin, kun vanhemmat lähti mökkeilemään viikoks.

Silmät on tuntunut kuivilta ja kasvot kiristää. En uskalla sitä kortisonia sittenkään laittaa, kun aloin illalla miettii. Jos meen ulos, ni ei saa aurinkoa ollenkaan mennä.

Nyt alko päätä vihloo... Kivaa...

Söin tos purkillisen vadelmakiirreliä. Äiti toi pienen mansikkapussin, joten saan tehtyy sitä paksumpaa mehua juotavaksi.

Ajattelin kun torstaina on hiljainen päivä, kun on pyhä. Jos silloin leipois. Olis koko päivä aikaa, laittaa vaan kuulokkeet korviin ja antaa mennä. Kyl noi banskut tuol jääkaapissa säilyy vielä, kun en kovin mustia ollu. Ainut on, että jääkaappi tuoksuu banskulle ja saa mun hajunystyrät mahan ympäri.

Meinas sepelkyyhky tuupata oloh. ikkunasta sisään. Onneks se tajus että siitä ei pääse mihinkään, vaan käänty parvekkeelta takas pois. EIpä paljoo pidetä ovea auki tänä kesänä, mut onneks tossa on ikkuna, jota voi pitää auki ja siitä ei pääse kun ampparit ja hyönteiset.

Tunnin päästä lääkkeet taas ja iltapala. Toi kiisseli teki omituisen olon ja mahan vähän kipeeksi, mut kyllä tästä selviytyy. Ei ole semmoista oksettavaa oloa, mitä yleensä. Syöminen oli vähän oksettavaa vadelmien siemenien takii....