Kiitos "valelääkäri" 🙂

Olen jatkanut juomista, tosin nyt vettä vaan. Ja paino on tosiaan tippunu parissa päivässä ihan kivasti. Mulla ei onneks ole ongelmii ton juomisen kanssa, yhtään. Ennemmin syömisen kanssa.
Onneksi tyttö on täällä taas, ja hän säännöstelee mun syömisiä. Ehkä liikaakin.

Kaipa tämä tässä menee, kun muistaa että ei syö liikaa...

Pelkään että vanha mörkö kummittelee ja pääsee valloileen ja siksi leipä mitä voin syä ja keksit mitä voin syä maistuu pahalle. RUoka on vastenmielistä. Ainut mikä vissiin menee jotenkin alas on perunalaatikko ja lihakeitto. Niissä ei ole ainakaan vielä tullu pahaa oloo eikä vastenmielistä oloa.

Mut taistelu on kova sitä mörköä vastaan!

TÄnään oon liikkunukin, kävin pesemässä mattoja, taas. Tuli hyvää hikijumppaa tyhjälle mahalle.

Maha on oireillu jo jonkin päivää. Luulin että soija auttaisi siihen, mut olin väärässä.

Mut nyt illan viettoon ja juomaan limppaa, et saan nestettä kehoon. Se onkin ainut vissiin mikä ei ole vastenmielistä tai tee pahaa oloo. Eilen pelkkä vesikin sain mahan kipeeksi. Huomenna juon taas teetä, jos se auttais ees hiukan. Ja tietenkin jotain hyvää ruokaa. Olisko se sit keittoa?

MOI valelaihduttajat🙂

mä aina alotan jokun liikunnan ja sit prakaan, tulee flunssa tai niin pahat ahdistuskaudet et en jaksa ees kävellä.
Miten tähän sais tolkkua--
nytki ollu sängyssä pari päivää vaan ja koko ajan tekee mieli jotain makeeta, ku ei oo kuumetta kuitenkaan.huoh.

veden juonti olis hyvä--- oon jo niin kauan toivonu mahtuvani niihin housuihin mihin viime kesänä mut ei toivoa.

toisaalta mietin kovasti, et mun käsitys itsestä on ihan aina ollu negatiivinen, sillonki kun olin laihempi. Kumpa pystyis iloitseen itsestään nytkin - ehkä sillon laihdutuski onnistuis paremmin. en tiedä.

Mikä teiän suhde omaan kehoon tai iteen ylipäänsä on? Uskotteko et kelpaatte?

Kohta päästään hei mereen laihtumaan ja rannalle ootan tosi paljon niitä hetkiä!
heippa, A

suhde omaan kehoon ja itteeni... Hmm... Hiukan ristiriitainen kai. Sitä tuntuu että olis laiha, mut todellisuus näkyy peilistä ja vaatteista. Inhoan alastonta kuvaani, niitä läskejä jotka pursuu ku kermavaahto pursotinpussista. Isoo peppuani, joka on niin iso että näkyy joka puolelle ja kun istuu ei mahu penkille. Reidet on ku isot pölkyt. YÄK!

Tänään on lepopäivä. Nilkkani on niin kipee kun astun siihen että lepoa tarvii. En halua mennä sen vuoksi lääkärille, kun ei edes lääkäri aikaa saa. Kyl mä pärjään, kai...

Mulla on erittäin hyvä suhde kehooni ja tunnen et kelpaan erinomaisesti. Ja osittain tykkäänkin pienistä läskeistäni. Mut silti oli kivempi olla hoikempi.

Ny o rahatki niin vähissä, et josko sekin sais aikaan ettei mässäis 😀 saa nähä..😟

Oon ollut vähän allapäin työttömyyteni kanssa, enkä ole siksi jaksanut tännekään kirjoitella. Mutta nyt vähän kuulumisia. Mä olen syönyt tosi paljon salaatteja viime päivinä. Vastapainoksi namia ja jäätelöäkin on kyllä mennyt.

Mun suhde omaan kehoon on ihan hyvä. Mua ei ulkonäöllisesti haittaa liikakilot, mutta terveyden kannalta tahtoisin niistä eroon. Vyötäröä pitäisi saada kapeammaksi, koska vyötärölihavuus on oikeasti riski monille sairauksille.

Mulla on aina ollut huono iho kasvoissa ja se on heikentänyt itsetuntoa välillä tosi paljonkin. Karkin ja suklaan syöminen pahentaa ihon kuntoa ja siinä on yksi iso syy miksi haluan makeanhimosta eroon. Karkkilakkojen aikana iho on muuttunut aina paremmaksi ja silloin olo itsestä muutenkin on ollut parempi. Se ei vaan näytä riittävän motivaattoriksi painon pudotukseen.

Tänään ostin lisää salaattiaineksia ja teen niistä itelleni viikonlopun ruoat. Lisäksi kevyttä itse tehtyä sosekeittoa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!🙂🌻

Suhde omaan kroppaan on kyllä mielestäni terve, mutta nämä järjettömät lohtusyömiset eivät ole tervettä!! Olen normaalipainoinen, mutta vatsa on jatkuvasti turvoksissa ja finnejä tulee naama täyteen, kun syö makeita. ☹️

Valoa on kuitenkin kiikarissa! Aloitin toissapäivänä masennuslääkkeen (Aurorix). Kumma kyllä, multa on koko ahmimisvimma kadonnut! Kuinkahan kestävää laatua tämä on? Ois hyvä, jos veis ees pariks viikoks makeanhimon pois, kerkeis vierottua...😎

Mä oon ainaski huomannut, että vaikka käy pari kertaa viikossa uimassa ja vielä tanssimassa, niin ei se auta, jos sit ahdistuksen tullen on Dumle, Daim, Domino- ruokavaliolla. Siitä kierteestä on niin hemmetin vaikea päästä pois! 😯🗯️

Tsemppiä! 🙂🌻

Mun jalkani on pakottanut mut melkein istuu koko ajan ja se sit näkyy puntarissa 😭. En tiä koska voisin kunnolla alkaa kävelee, ilman kipua. Tänään menin pienelle "lenkille", mut heti sen jälkeen alko kivut taas. EN tahtois alkaa särkylääkkeitä syömään, kun muutenkin on mahaongelmia.
Eilen herkuttelin oikee kunnolla, meillä oli tytön kanssa leffapäivä ja syötiin tosi epäterveellisesti 😳

Menin sitten eilen mattoja pesee, joten se kävi aika liikunnaksi mulle.

Nyt tekis mieli syä kaikki mitä eteen va sattuu. On niin paha olla. Kuulin huonoja uutisia. Onneks mulla ei ole mitään oikee mitä voisin kurkusta alas pistää. Jos illemmalla pannukakkua söis. Just tein itel ja tytölle nakkirisottoa, josta tuli hyvää. Pitääkin ostaa lisää seuraavalla kerralla ku kauppaan menee.

Saloka,

mä kirjoitan tänne, josko tavoittaisin sinut täältä. Oltiin äsken molemmat live-ryhmässä, mutta en jotenkin saanut sanotuksi asiaa siellä. Tämä ketju on ehkä vähän väärä paikka aiheensa puolesta, mutta silti.

Siitä sinun rakkaasta koirasta. Toivottavasti et lue tätä liian myöhään. Mulle tuli mieleen eräs asia kaverini koirasta, joka jouduttiin nukuttamaan sairauden vuoksi. Kaverini teetätti koiran kulmahampaasta itselleen muistoksi korun. Ison koiran kulmahammas on suuri ja siihen porattiin kultasepällä reikä, ja kaverini laittoi siihen nauhan. Se on hänellä usein kaulassa. (Eläinlääkäri siis poisti hampaan nukutuksen jälkeen, ja putsasi ja kiillotti sen.)

En tiedä miltä ajatus sinusta kuulostaa ja onko hampaan poistaminen teidän tapauksessa eläinlääkärillä mahdollista. Halusin vaan kertoa, että tällä tavalla voit saada pysyvän muiston rakkaasta lemmikistä.

Itselläni on kissoja ja korun teettäminen ei ole mahdollista pienten hampaiden takia. Olen etukäteen ajatellut, että haluan kissojen tuhkat itselleni talteen, sitten kun aika joskus koittaa.

Voimia ja jaksamista sinulle! Aika helpottaa surua ja ikävää, vaikkei sitä juuri nyt uskokaan.

Kiitos Leijonanmieli. Epäilen että toi ei onnistu, koska koira itessään on 5kiloinen ja siis pieni. Mulla on hänestä muistoja jo nyt ja yritän vaan saada päähäni sen että tämä on parempi.

saloka kirjoitti 12.6.2012 12:38
...todellisuus näkyy peilistä ja vaatteista. Inhoan alastonta kuvaani, niitä läskejä jotka pursuu ku kermavaahto pursotinpussista. Isoo peppuani, joka on niin iso että näkyy joka puolelle ja kun istuu ei mahu penkille. Reidet on ku isot pölkyt. YÄK!

Tuo sopii minuun täsmälleen.Tosin inhoan peilikuvaani myös vaatteet päällä. Mulla on ylipainoa sellaiset pienet 40kg eli olen todellakin läski. Etenkin masennuksen myötä viimeisimmän kuuden vuoden aikana paino on ollut noususuunnassa ja mun TODELLAKIN pitäisi laihduttaa. Mun ongelmani ei mielestäni ole herkut, koska niitä syön tosi vähän. Karkkipäivä on kerran viikossa ja sitä noudatan yleensä. Toisinaan unohdankin sen kokonaan ja saattaa mennä viikkoja ilman karkkia. Muitakaan herkkuja en juurikaan syö. Mun ongelmani on liian suuret annoskoot ja leivän mussuttaminen. Mä en usko, että mulla toimis mikään tiukka dieetti, koska olen niin heikko sortumaan sit mussuttamaan, jos on nälkä. Pari viikkoo jaksan ja sit sorrun ja sit menee usko koko hommaan. Sen sijaan saattais toimia ihan vaan annoskokojen pienentäminen ja etenkin hiilihydraattien vähentäminen. Jotenkin pitäis vaan löytää usko siihen, että onnistuis laihduttaan, niin homma sujuis. Mutta kun ei muutenkaan ole oikein uskoa tulevaisuuteen. ☹️

Hiilareiden vähentäminen kannattaisi aloittaa niin, että jättää makaroonit ja riisit pois. Ja niiden tilalta laittaisi aina vihanneksia tai juureksia.

Eilen ja tänään söin ison määrän toffeesuklaata. Tänään katsoin itseäni peilistä ja tuli sellainen olo, että hemmetti nyt nämä kilot lähtee. Raidallinen paita teki vielä paksumman ja leveämmän vaikutelman. Näytin siltä kuin olisin ollut raskaana. Muistan kun joitakin vuosia sitten olin todella hyvässä kunnossa. Normaalipainoinen ja sutjakka vartaloltani. Oli jopa vatsalihakset!

Yht äkkiä tuli niin paha olo omasta peilikuvasta. Jos on alkanut tuntua siltä, etten pidä omasta ulkonäöstäni, niin on todellakin aika tehdä asialle jotain. Mä haluan olla tyytyväinen itseeni ja katsoa itseäni peilistä ja hymyillä. Saa nähdä oliko tämä nyt se kuuluisa "napsahdus", joka päässä kuuluu silloin kun asioille todella aikoo tehdä jotain. Se, kun hetki on oikea. Mä haluan uskoa niin.

mä sen ku lihoon täällä vaan... 😭 Mut mitä välii, onhan sillä valaallakin elämää tässä maailmassa 😉