tollasta se Kippari-Olga mullakin hiukan on. Sitä luulee että otan va tänään tämän ja huomenna on jo parempi olla ja sit voi lopettaa, mut ei ni ei. Ei sinne uloskaan ole niin helppo mennä kun tuntuu että jokainen sit kyttää mua, jos teen jonkun lenkin. Nyt jo tuntuu että kun jalallani astun ulos, ni jokainen kyttää mua kun meen.
Vaatteet pienenee ja mulla ei tätä menoo ole enää ensi syksyksi yhtikäs vaatetta päällä. Jotain on pakko tehä, mut mitä? Mistä aloittaa. Pelkään sen menevän överiksi sitten taas. Ympärillä ihmiset sanoo etten ole liian lihava, mut painon mukaan olen ja sen mukaan että tuolit ahdistaa.
Toivottavasti saan tytön lauantaina kotiin, ni se ehkä hiukan rajottaisi mun syömisiäni. Ei tule käytyy kaapilla hakemassa kaikkea, kun pitää jakaa sit ne herkut.