Mun pitäis pudottaa painoani, mutten ole kyllä ylipainoinen. Olen normaalipainoinen, mutta hoikempana tunsin itseni ihanammaksi. Mutten kyllä aikoisi pudottaa painoani kuin viitisen kiloa.. Aion silti seurailla tätä ketjua 🙂 Tullut mässäiltyä aivan liikaa ja muutoinkin paino vain nousee nousemistaan..

Uusi päivä edessä ja hirvee himo syä kaikkea kiellettyy. Sammutin sen jo hiukan kaakaolla, mut tekee mieli edelleenkin jotain. Apua!
tänään ajattelin kokeilla salaattia syä. Teen pelkästä salaatinlehdestä, kurkusta ja paprikasta salaattia ja ehkä paistan hiukan perunaa tai keitän riisii mukaan. Saa nähä saanko sappikohtauksen kurkusta tai paprikasta.
Pitäis alkaa siivotakin. Apua/seuraa kyselin, mut hän ei oikee innostunut ollu mun ajatuksesta. Ikkunoita tarvis pestä. Olen ajatellut hoitaa ne yksi kerrallaan koska joka huoneessa on 2 ikkunaa. Se menis aika pitkälti liikunnaks ja jos koittais samalla siivoilla. Pyykkikonekin tarvis mennä laittaa päälle ja vanhat pyykit kaappiin.

Hyvä ajatus tämän ketjun aloittaminen! Netissä on kaikenmaailman kiloklubeja sun muita, mutta tuntuu, että niissä laihduttamisen fiilis on ihan erilainen. Täällä aiheesta keskustelu on varmaan helpompaa ja stressittömämpää. Ja kun täällä ihmisillä on varmaan muutakin huolta elämässään kuin vain paino.

Mä olen aina ollut kamalan perso kaikelle makealle ja mussuttelen karkkia aina kun on vähänkin tylsää. Aina välillä yritän vähentää ja hyviä yrityksiä on ollutkin. Nyt viimeeksi olen yrittänyt vaihtaa karkit pähkinöihin. Mä en osaa lopettaa napostelua kokonaan, joten yritän vaihtaa edes hiukan terveellisempään. Jotain se on sekin, eikö.

Mun paino nousee hitaasti, mutta varmasti. En omista vaakaa, koska pelkään että tulen sen kanssa neuroottiseksi ja punnitsen itteni päivittäin. Mutta vaatteista huomaan, että paino hiipii koko ajan ylöspäin.

Liikun tosi vähän ja kunto onkin huonontunut aikalailla. Arkista hyötyliikuntaa koitan harrastaa, kävellä kauppaan ja muille asioille. Varsinaisiin liikuntaharrastuksiin mulla ei ole rahaa. Kotona voisin jumpata, mutta selkäkivun takia en oikein löydä oikeita liikkeitä.

Helpottaa heti kun saa tänne kirjoittaa. Mulle ulkonäkö ja paino on jotenkin tosi arka aihe, enkä halua jutella siitä kenekään kanssa. Toivottavasti täältä löytyy vinkkejä ja vertaistukea. Aurinkoista viikkoa kaikille! 🙂🌻

Hei! Ja tosi hyvä tämmönen ytheinen yritys lepposasti painoa pudotellen.
Itte liityin keventäjiin helmikuussa, tuloksena 2 kg:a on lähteny. Tykkään et saa jutella ja pohtia asioita liittyen laajaan painonpudotusmeininkiin. Mie oon puottanu painoa monta monituista kertaa elämässäni, lähes aina lasten jälkeen ja kerran jo ennen heitä 18v kieppeillä. Sillon paino lähti lenkkeillen ja nyt ei tiiä mitä tekis. Ikää kun tullee lissää niin paljon asioita kertyy ruoan ja perheen ja kaiken ympärille. Itte oon keikkatyöläinen hoitoalalla ja siellä on aina herkut pöydällä, mistä sitä rahaa riittää näihin herkkuihin?

Nyt on flunssa päällä ja toisin kuin eräillä, mulla ei mene ruokahalu, sen tekemisen halu kyllä, joten tulee napsittua kaikenlaista....haluaisin taas alkaa pyöräileen, mutta kuumeisena se ei oikein onnistu eikä oo suositeltavaa.

Kaikkea hyvää sun painonpuotokseen ja yritetään yhdessä.

terv.ritu😎😴🙂👍

"En omista vaakaa, koska pelkään että tulen sen kanssa neuroottiseksi ja punnitsen itteni päivittäin" Leijonamieli, tuo on totta.. Mie tosin oon nyt vähentämässä vaa'lla käymistä, oon ollut jo 2 päivää ilman. Normaalisti saatan käydä kolmesti päivän aikana.. Joskus useamminkin. Hups vaan, siihen jää helposti koukkuun! Nyt tosiaan vähennän ja pidän vaakalakkoa.. Houkuttelisi tosin käydä nopeasti vilkaisemassa... : )

kivaa että tänne on muitakin tullu, ei oteta paniikkia eikä aleta häröilemään.

Tein mulle ja tytölle ruuan. Spaghettii ja jauhelihakastiketta ja salaattia. Tein annoksestani pienen, paljon pienemmän mitä ennen. Pelkään nyt vaan että alan syömään iltaa kohden taas niin hirveesti. Onneks jääkaapissa ei ole kun jogurttii ja soijavanukasta.

Kävin pienellä lenkillä, menin kaupan kautta vanhemmille ja sieltä pidemmän kautta kotiin. Ei tuu yksin kierreltyy mitään lenkkii. Pyörästä haaveilin, mut sekin on jäänyt. Jumppapallon täytin vkl:na mut en o sitäkään täyttänyt. Mahalihasvyössä on ollut parin päivän tauko. Kaikki tuntuu vaan jäävän. Pitäis saada vaan se pirun kärpänen purasee.

Mulla on taustalla sh ja siihen vertasin alkua. Tiedän että jos alan enemmän ajattelee painoani, ni saan pahan olon ja lopetan syömisen. Nytkin se on koko ajan hilkulla, koska taistelen mahani kanssa. Olen v. 09-10 laihtunut yli 30 kiloa alle vuodessa osittain häröilyn tuloksena. Kun jouduin taas lääkitykseelle ja isä sairastui, ni alko maistuu kaikki kielletyt ja hups paino nousi ja nousi. Tällä hetkellä se nousee vaan hiukan ja menee alas hiukan, mut ei tarpeeksi.
Ihailen laihoja ihmisiä telkkarista ja mainoksista ja itken miksi en ite voi olla semmoinen. Miksi olen tämmöinen melkein 100 kiloinen sinivalas.

Tekis mieli tehä pannukakkuu ja siihen hilloo ja "kerma"vaahtoo. Mut onko se sit liian lihottavaa kans.

Hei kaikille painonpudottajille 🙂

Kaikilla on varmaan omat keinonsa muuttaa elämäntapansa erilaisiksi. Haluaisin kuitenkin kertoa, mikä itselläni on auttanut painon pudottamisessa.

Ensin päätin, että todella haluan tehdä töitä tämän asian eteen enkä pelkästään pudottaa painoani, vaan muuttaa elämänasenteeni ja -tapani toisenlaisiksi. Mielestäni onnistuneessa laihduttamisessa on kyse juuri tästä: jos henkinen puoli ei ole täysillä mukana, kilot tulevat nopeasti takaisin kun kyllästyy ehkä liiankin tiukkoihin itselle asetettuihin sääntöihin siitä, miten pitää syödä ja liikkua.

Aloitin laihduttamisen nelisen kuukautta sitten. Olen nyt päässyt tavoitteeseeni, laihduin sellaiset yhdeksän kiloa.

Aloitin päätöksellä siitä, että nyt haluan muuttaa elämäni positiivisemman näköiseksi. Sitten ostin hyvät (talviulkoiluun sopivat) lenkkarit, mikä innosti minua aloittamaan lenkkeilyn. Aloitin samoihin aikoihin myös erään toisen uuden harrastuksen, mikä piristi elämääni ja muistutti siitä, että uusi elämänvaihe oli alkanut.

Aloin käydä vaa'alla viikottain, mutta aluksi se oli todella turhauttavaa, sillä paino ei millään suostunut putoamaan. Ihan ensimmäisellä viikolla se putosi kyllä kokonaisen kilon, mutta sitten painonpudotuksesta tulikin haastavampaa. Juttelin asiasta läheisteni kanssa ja he muistuttivat minua siitä, että jokaisen keho on yksilöllinen eikä laihduttaminen ole kaikille niin helppoa kuin ihmisille keskimäärin.

Olin varautunut siihen, että jossain vaiheessa laihduttaminen alkaisi tökkiä, joten keksin itselleni palkintoja ja kaikkea uutta piristävää muistuttaakseni itseäni siitä, että elämäni on nyt uudistumassa. Vaihtelin myös liikuntalajeja - esimerkiksi kevään loskakeleillä vaihdoin lenkkipolun kuntosaliin.

Aluksi olin innostunut terveellisestä ruoasta, mutta lopulta unohdin salaatit ja muut sellaiset ja keskityin vain pienentämään ruoka-annoksiani pienemmiksi. Huomasin, että illalla saattoi jäädä hieman nälkä, mutta aamulla nälän tunne oli kadonnut. Tajusin myös, että se illalla oleva nälän tunne ei estänyt minua nukahtamasta (kunhan se ei ollut liian suuri). Käytin huomiota hyväkseni pienentämällä iltapalaani ja muistuttamalla itseäni ennen nukkumaanmenoa, että vaikka nukkumaan mennessä olisikin vähän nälkä, niin ei se haittaa, koska olen syönyt päivällä ravinteikasta ruokaa, joka kyllä pitää kehoni tyytyväisenä.

Pidin huolta ihmissuhteistani, opiskelustani ja mielenterveydestäni, jotta laihduttaminen olisi vaivattomampaa ja tapahtuisi ikään kuin siinä muun elämän sivussa. Luulen tämän olleen eräs suurimmista syistä siihen, että painonpudotus onnistui.

Minulla oli monia syitä siihen, että halusin laihduttaa. Halusin viihtyä paremmin kehossani ja tulla itsevarmemmaksi. Tämän lisäksi halusin yksinkertaisesti alkaa pitää huolta kehostani ja muuttaa elämäntapani terveellisemmiksi. Nämä kaikki tavoitteet on nyt saavutettu ja olen onnellisempi kuin hyvin pitkään aikaan.

Mutta se onni ei tullut vasta päästyäni tavoitteeseeni. Se tuli pikkuhiljaa, jokaisen pudotetun kilon myötä. Heti kun olette päässyt alkuun laihduttamisessa ja saatte sen yhden kilon pudotettua, olette onnelisempia kuin ennen laihduttamista. Kuulostaa ehkä naiivilta, mutta siltä minusta tuntui aloitettuani painon pudottamisen.

Tsemppiä kaikille unelmaansa rohkeasti tavoitteleville painonpudottajille! 🙂

PS: En ollut ylipainoinen aloittaessani laihduttamisen, mutta jo aika lähellä sitä. Jotkut läheisistäni varoittelivat minua siitä, että painonpudotus menisi liian pitkälle ja sairastuisin syömishäiriöön tai jotain, mutta koska tunsin laihduttamiseni olevan hallinnassa, en itse pelännyt moista. Nyt olen mielestäni melko hyvässä jamassa: en lähellä ylipainoa, mutten myöskään alipainoa.

Kävin tänään kaupassa ja tarkoitus oli ostaa vain lisää maitoa, kun huomenna on kaupat kiinni. No, niinhän siinä kävi, että poikkesin pakastealtaalla "katsomassa" mitä siellä on. Yhden jäätelön jo söin ja toinen odottaa pakastimessa. Karkkiakin on, ylläri ylläri.

Se on se pieni hetki kaupassa, jolloin mun olis tehtävä fiksummat päätökset. Jos ei osta, sitä ei ole kotona, eikä sitä voi silloin syödä. Tuon neuvon mä annan aina toisille, mutta en osaa tai pysty noudattamaan sitä itse.

Mulla on ihan realistiset ajatukset painon pudotuksesta ja terveellisempään elämään siirtymisestä. Jostain syystä vaan en osaa ottaa niistä ajatuksista kiinni. Mä aina ajattelen, että huomenna sitten. Varmaan aika tavallista.

Nyt saa jäädä kaikki pois, olen liikaa jo vetkutellut tätä. Seuraavaksi syön herkkua heinäkuussa, jollen sitä ennen repsahda.
Lisään jumppaa kotona. otan pallon käyttöön ja yritän sillä saada jotain aikaiseksi. Käytän tota vyötä ja jumppaan illalla ennen nukkumaanmenoo.

Eilen sain liikuntaa kun kävelin kauppakeskuksen päästä päähän ja kaupassa sinne tänne. Jalat oli tosi kipeet, mut tiesin et ne oli vaan kävelemisestä. Ostin uudet sandaalit itelle, eli hemmottelin vähän itteäni. Ostin myös lisää kurkkua, koska mahani näyttää hyväksyvän sen. Kotiin tullessa, otin ruokaa ja lämmitin sitä ja sit laitoin lautaselle salaatinlehtiä jonkun verran ja paljon kurkkuu. Tänään kokeilen paprikaa.

Huonoksi onneksi aamulla huomasin että paino on taas lisääntynyt. Nyt se on loputtava tai en kehtaa ollenkaan laittaa naamaani kesällä ulos. Nyt jo se on siinä ja siinä. Pelkään ettei mulla ole kesällä yhtään sortseja käytettävissä.

Ei tästä tuu mitään...

Monella on varmaan taipumusta naposteluun, vaikkei olisi edes nälkä. Tulee käytyä jääkaapilla ihan muuten vaan. Herkkuja pitääkin olla lupa syödä, koska itseltä kieltäminen on ehkä pahinta mitä voi tehdä. Mä en varmaan ole ainoa, joka kaipaisi vinkkejä terveelliseen herkutteluun? Jos teillä on jotain hyviä ideoita ja reseptejä, niin tänne vaan tulemaan.

Mä tein tänään terveellistä rahkaa, sokeritonta ja rasvatonta, ja ihan oikeasti hyvää! Sekoitin keskenään vaan pakastemarjoja ja rasvatonta rahkaa. En lisännyt yhtään sokeria. Hyvällä mielellä söin sitä välipalaksi, kahteen otteeseen 🙂.

Leijonamieli kirjoitti 19.5.2012 21:42

Monella on varmaan taipumusta naposteluun, vaikkei olisi edes nälkä. Tulee käytyä jääkaapilla ihan muuten vaan. Herkkuja pitääkin olla lupa syödä, koska itseltä kieltäminen on ehkä pahinta mitä voi tehdä. Mä en varmaan ole ainoa, joka kaipaisi vinkkejä terveelliseen herkutteluun? Jos teillä on jotain hyviä ideoita ja reseptejä, niin tänne vaan tulemaan.

Mä tein tänään terveellistä rahkaa, sokeritonta ja rasvatonta, ja ihan oikeasti hyvää! Sekoitin keskenään vaan pakastemarjoja ja rasvatonta rahkaa. En lisännyt yhtään sokeria. Hyvällä mielellä söin sitä välipalaksi, kahteen otteeseen 🙂.

Minä oon kokeillut sellaista, että syön pienemmältä lautaselta vaikka lautanen olisi täysi, niin silti siinä on vähemmän ruokaa kuin isolla lautasella. Olen myös ostanut pieniä rasvattomia jugurttipurkkeja ja syön vain yhden sellaisen aamuisin. Jos ostaisin kilon pänikän, niin söisin varmaan sen hetkessä koska ainahan voi ottaa vähän vielä lisää 😉 Ja napostelu"kohtauksiin" on porkkanaa ja kurkkua jääkaapissa, niin ei tule niin herkästi syötyä jotain makeaa (varsinkaan kun siellä jääkaapissa ei juuri muuta ole) ja niihin on helppo tehdä dippikastike rasvattomaan kermaviiliin.

Tai sitten vaihtoehtoisesti orjallisesti noudatan kirjoittamaani kauppalistaa, en osta herkkuja kotiin, jos ei niitä erikseen lue kauppalistassa. Vaatii vaan armotonta itsekuria, ainakin mulla.. Mulla on myös proteiinijuomajauhetta kotona, pitää nälkää kurissa aika hyvin ja sillä olen korvannut aamupalan koska harvemmin pystyn silloin mitään syömään. Joskus korvaan sillä aterian vaikkei niin ehkä saisi tehdä 😳

Mun tekis hirveesti mieli yrittää jelpata teitä, mutta mie vähän mietin että onko näistä mun jutuista nyt sitten mitään apua. Tuntuuko teistä, että nää mun tekstit herättää teissä uusii ajatuksii? Lakkaanko kirjoittamasta tänne?

Ihan sen takia on hinku teidän kaa jutella kun mä itse tiedän ton tunteen että pitää syödä herkkuja koko ajan. Syksyllä mä söin ihan sikana kaikkee epäterveellistä enkä liikkunut just yhtään. Mulla oli niin paha olla.

Just se paha olo tekee joillekin sen tunteen, että pitää syödä. Söin herkkuja parantaakseni oloani edes hetkeksi. Semmoiset puolisen vuotta elin sillä linjalla, kunnes tajusin, ettei se elämääni paranna paskaakaan.

Minua auttoi elämän radikaali muuttuminen. Lopetin terapian, vaikka mua hoitaneet ammattihenkilöt lässytti jotain, etten vielä ole valmis siihen. Heidän mielestään en kai ollut valmis elämään haluamaani elämää. Tiesin kuitenkin itse, että he olivat väärässä. Rohkeus lopettaa avohoidossa käyminen muutti elämäni täysin toiseksi, koska se oli niin radikaali muutos: sain siitä hirveästi voimaa.

En nyt tietenkään ketään kehota lopettamaan psykiatrisessa hoidossa käymistä - varsinkin jos kokee siitä olevan jotain hyötyä - mutta ehkä teidänkin kannattaisi tehdä jokin villi muutos elämäänne, ihan tuosta vain, keneltäkään lupaa kysymättä. Siitä saa voimaa: tunteesta, että hallitsette itse elämäänne ja teillä on mahdollisuus tehdä sillä mitä ikinä haluatte.

Kertokaa mitä ajattelette!
IisaMari

Heippa kaikille!
Tämä juttu pisti erityisesti silmääni koska minun on myös aloitettava painonpudotus.

Painonnousu alkoi 2009 loppuvuodesta kun päätin laittaa avioerohakemuksen vireille.
Olin todella pettynyt ja siihen rupesin syömään herkkuja ja pizzaa tai hampurilaisaterian hain silloin tällöin muutaman sadan metrin päästä.

Nyt painan sen verran etten olisi ikinä itse uskonut painavani ja lääkäri on jo kehoittanut ettei painoni saa nousta.
Olen kova lohtusyöjä ja suklaa on ylintä herkkuani ja sitten kun syön suklaata niin tulee suolasen himo. En tiedä miten saan suklaansyöntiäni vähemmälle☹️
Jos vinkkejä on niin otan mielelläni vastaan.

Pyöräilen aika paljon hoidellen asioita. Keskustaan on sellaset 2-2,5km.
Pitäisi vielä käydä lenkillä mutten tahdo lähteä yksin ja kun ei ole oikein kaveria.

Minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta katsomaan mitä syön!

PItäis varmaan lopettaa soija, sillä taas paino vaan nousee enkä ees syö herkkua. Aloitin taas soijan käytön.
Mut kertokaas, miten tällänen maito ja viljaallerginen pystyy elää ns. terveellisesti? Muutenkin tarvii kattoo mitä syö ja koska syö.
Kurkkua ostin jääkaappiin ja olen puolet aina ottanut ruuan kanssa. Eilen söin puolet illalla ja eikä se auttanut syömishimoon, silti marrin jääkaappiin ja ottamaan sieltä mitä milloinkin. Onneks mun jääkaapissa ei ole kun jotain syötävää.
Nytkin tekis mieli vaan syä jotain...