Hei, Dahliakukka!☺️❤️☺️

Ensinnäkin kiitos, kun et ole minua unohtanut!😍

Ja toiseksi... En ihan ymmärtänyt, mitä yritit viestittää. Mutta ilmeisesti olet ainakin ollut kiireinen.😉

Kävin tuossa iltapäivällä kävelyllä. Nyt ilmeisesti askelmitari toimi ja antoi kävellyksi matkaksi vähän reilut 2,5 kilometriä. Matkaan meni hitusen alle puolituntia. Kun loppumatka on nousujohteista, tulen aina hikisenä pihaan. Jaloissa tuntui alkumatkasta pienen ylirasituksen oireita, penikkataudiksi oletan, mutta se ei ollut kovin paha ja helpotti kokonaan vähän aikaa käveltyä. Kaikkinensa tuntui ihan hyvältä kävellä. Ja kun tuuli, niin matkalla ei tullut kovin kuuma. Olen nyt itsestäni aika ylpeä☺️

Mitenkähän mun kävely-harrastukseni käy, kun säät viilenevät ja alkaa sataa? Ei kuulosta oikein hyvältä. Mutta ehkä siihenkin tottuu.

Hyvät päivän jatkot!

Hei Jardin Prive ☺️❤️☺️

Todella hienoa että olet alkanut käymään kävelyllä, oikeasti voit olla ylpeä itsestäsi! ☺️❤️☺️ pienistä asioista kaikki lähtee, kun mä aloitin laihduttamaan ensimmäisen kerran, mäkin aloitin pienillä kävely lenkeillä, ja kestoa pidensin aina pikkuhiljaa.
Nyt oon mennyt liikunta asiassa todella paljon takapakkia. Musta vaan tuntuu ettei mun voimat yksinkertasesti riitä siihen. Välillä silti aina käyn, mutta joka kerta, vaikka kävelisin 20minuuttia tuntuu että se on keholle liikaa. 4 vuotta sitten kävelin tunnin lenkkejä melkein joka päivä. Viime kesän jälkeen alkoi jotenkin liikunta tuntumaan todella raskaalle ja yritin ja yritin silti, joka kerta vaan huomasin että kroppa ei kestä. Nyt olen sitten harvakseltaan välillä käynyt kävelyllä, en vaadi enään itseltäni niin paljon kun vielä keväällä vaadin. Mutta ehdottomasti jos liikunta tekee hyvän olon niin ehdottamasti sitä kannattaa harrastaa! mä haluaisin kyllä harrastaa, ja kyllä mä aijonkin vielä pienin askelin alkaa kokeilemaan mitä jaksaisin tehdä ilman totaalista uupumusta.

Kannattaa kokeilla sitä aloe veraa, jos siitä ei sitten tunne saavansa mihinkään mitään apua niin ainahan sen voi lopettaa. Mä yllätyin kyllä positiivisesti kun sainkin avun siitä mun mahantoimintaan. Olen kärsinyt vuosia huonosti toimivasti mahasta, kamalista suolisto krampeista siitä johtuen. Ne kivut on aivan järkyttäviä, olen meinannut joskus ihan pyörtyä niihin. Ei ole niitä ollut nyt jokuseen viikkoon.

Voit todellakin olla ylpeä itsestäsi että olet jaksanut aloittaa ison projektin painon suhteen, se kannattaa aina. Itse huomasin paljon positiivisia muutoksia kun itse tiputin painoa silloin, olin silloin ylipainoinen siis. Laihdutin erissä, raskauden vuoksi, mutta kokonais painon pudotus oli 2 vuoden aikana yli 40 kiloa. Mutta silloin meni kyllä jo alipainon puolelle ja ihan överiksi koko laihdutus.. mutta siihen oli useita syitä. nyt mua harmittaa että mulle on tullut kymmenisen kiloa takaisin tässä parin vuoden aikana, tai en tarkkaan muista nyt milloin aloin syömään paremmin jonka vuoksi paino alkoi nousemaan, mutta suunnilleen joskus vuosi-kaksi sitten. Mutta.. olin tosiaan silloin alipainon puolella niin onneksi kymmenisen kiloa ei vielä maata kaada, vaikka kyllä se harmittaa.. Haluaisin pudottaa painon takaisin niihin lukemiin, mutta yritän miettiä järjellä asiaa..

Mutta, toivon sinulle paljon jaksamisia ja todellakin ole ylpeä itsestäsi ☺️❤️☺️

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Kiitos kun kirjoitit!😍

On varmaan tosi hyvä, että saat edes välillä käytyä kävelemässä, vaikka sitten vähemmän! Kyllä se kävelyllä käyminen useimmiten tekee hyvän olon, vaikka lähtiessä sitä vielä epäilisi.

Otan kävelysauvat käyttöön sitten, kun siltä tuntuu. Yritän nyt vielä näin ihan kävelemällä alkaa nostaa kuntoa. Ja ymmärtääkseni liikkuminen nostaa - oliko se nyt - aineenvaihduntaa niin, että energiaa kuluisi enemmän myös ihan muutenkin kuin liikkuessa. Osaako joku sanoa tästä? Riittäälö pelkkä käveleminen tuohon?😐

Pudotit painoa, Minävaan00, tosi paljon silloin aiemmin kahdessa vuodessa. Sulla oli tosi paljon sitoutumista siihen. Osaisitko jotenkin motivoida mua lisää tuohon projektiin? Mulla on edessä vielä reilut 15 kiloa, mielellään 20 kiloa... Jossain vaiheessa laskin, että se olisi jouluksi ohi, mutta nyt painon tippuminen on hidastunut niin, että vie ensi kesään. Saisikohan sitä pudotusta jotenkin taas lisättyä? - Olisiko se sitten liikuntaa lisää, ja tarkemmin seurattava syömisiä? Nyt olen viime päivinä ylättänyt ruokapisteet reilusti.

Tai osaisiko joku muukin yrittää lisätä mun motivaatiota?

Mulla on tänään aika terveydenhoitajalle. Saa nähdä, mitä mieltä hän on. Ja saanko hänestä apua tähän projektiin?

Viikon pudotus oli 0,4 kiloa. En ole jotenkin ihan tyytyväinen, mutta on se kuitenkin ihan kohtuullinen tulos.

Hyvää päivän jatkoa ja kirjoitelkaa!😍

Pihahommat ulkona pitänyt kiireisenä ja stressaan kamalasti, kun menen Himokselle Linkin Parkin konserttiin. Ovat Usalainen nunmetalli bändi, jonka läpimurtohitti taisi olla Numb. En osaa laittaa linkkiä, mutta youtubessa löytyy mm linkin park numb. Heidän musiikki on aina tuonut mulle voimaa ja lohtua. On unelmien täyttymys lopulta, näiden vammojen kanssa päästä keikalle.🙂👍

Hei, Dahliakukka!☺️❤️☺️

Kävin kuuntelemassa yhden kappaleen. Ymmärrän tykkäämisesi! Mukavaa reissua Himokselle!🙂👍

Kävin tapaamassa terveydenhoitajaa paino asioissa. Jatkan näiden pisteiden laskemista. Lisään ruokavalioon lusikallisen pellavansiemen öljyä. Saan siitä samalla tarvittavat omega-rasvahapot eli niitä ei tarvitse ostaa erikseen apteekista. Säästän tällä tavalla myös vähän rahaa... Tapaan hoitajan seuraavan kerran syyskuun lopulla. Pääsen hänen seurantaansa.

Mun pitää käydä labrassa. Otatan samalla lääkärin lähetteet ja tämän paastosokerin, josta tänään sovittiin.

En ainakaan nyt ole menossa ravitsemusterapeutille. Jotain lisää haluaisin. En vain tiedä, mitä. Laihdutus ryhmä saattaa alkaa syksyllä, luultavammin ei. Onneksi voin tänne kirjoittaa...

Pakastin tuotiin. Että on posti tyly! Toivat pakkauksen eteiseen, mutta heidän hommansa ei oel kantaa sitä keittiöön asti. Häipyivät nimenkirjoituksen jälkeen. Niin kuin työtä lisäisi suuresti alle kymmenen metrin matka!🙄 No, siinä pohjassa oli muovi, niin sain työnneltyä sen itse keittiöön. Oli aikamoinen työ saada se pois muovin ja styroksin päältä, mutta nyt se on paikoillaan ja pyyhitty sisältä. Kohta tutustun käyttöohjeeseen. Luultavasti pitää pitää vielä pari tuntia pois virrasta. Enköhän tehnyt ihan hyvän hankinnan.

Mua masentaa.😞

Älä ystävä rakas masennu. Elämä on suoraan haitarista useinpina päivinä, mutta tämä on se mitä meille on jaettu. Tulee aivan varmasti parempiakin päiviä. Jopa minulle niitä tulee ja sen koen ihmeenä joka kerran. Mutta toisaalta, kun ajattelen, että selvisin koomasta omin jaloin kävelemään niin sekin on ihme elämässäni vai onko minulla suojelusenkeli? uskon aika vahvasti niin. Sinullakin on ja hän sulkee sinut syliinsä, kun oikein musta hetki tulee. Minulla auttaa musiikki ja tietysti kattini, kun oikein masentaa. Ihmiset olen elämästäni suht minimiin karsinut. Jäljellä on enää ne aidoinmat.
Olipas ikävää toimintaa postilta, mutta juu, ei se kuulu niiden toimintaan, mutta eikai se liikaa olisi, jos vähän auttaisi asiakasta. Kyllä meillä posti aina kantaa sisälle kattien muonalaatikon ja aina jaksetaan naureskella, että juu mulla on VAAN kaksi kattia. Heh. aina kättä heilauttaa postinjakaja, kun näkee, että ulkoillaan kattien kanssa.
Miten sinä koet syksyn? Tunnetko sen masentavan? Minä rakastan syksyä. Sateisia, pimeitä päiviä, koska koen sen olevan niin minua. OLen outo. Kevät on kauhistus, lumi, kesäkin..vaikka tykkään puutarhassa hommailla. Kohta pitäisi tulla omppupuita, jotka olen tilannut ja multaa. Tuurillani tulee, kun olen Himoksella...heh seuraa kymppiuutisten kevennyksiä keikan aikaan, jos vaikka uutisoivat hullun naisen nipistelemässä Linkin Parkin solistin peppua🤨...ota huumorilla..pitää vitsailla, että jaksaa. Valoa päivääsi.

mistä sitä öljyy saa? Tuli mieleen, jos sitä koittais upottaa smoothieen. Mulla on aineksia, mut se tekeminen on eri asia. Ostin soija ja kaurajogurttia (maustamatonta) eilen.

MÄ en sais laihtuu näin nopeesti. Lääkäri siitä jo sano ennen ossaa ja nyt sano ja kauhisteli hoitaja. Olen silti yli 110 kiloinen. Mut kroppa ei pysy ilmeisesti mukana enää.

Pitäisi jua, mut kaikki paitti vesi maistuu sonnalle. Makuaisti on ihan pepusta ja suu kuiva ku sahara. Varmaan toi ola alkaa nyt vaikuttaa ja antaa tällästä sivareita, tai onko tämä sit temen viekkari tai jotain nestevajausta.

Hei, Saloka!🌻🙂🌻

Ostin tuota öljyä ihan tavallisesta ruokakaupasta. Saa myös luontaistuotekaupoista. Jos ostat kaupasta, niin tuote on öljy-hyllyssä. Eli ei semmoista pellavaöljyä, jota käytetään vissiin maaleihin! Meillä tuollaisen öljypullon hinta oli jotain reilut 5 euroa ja siinä oli 250 ml. Ruokalusikallinen päivässä (n. 8 ml) riittää. Maku on aika voimakas sellaisenaan, mutta menee ainakin minulla alas silti.

Mulle tuli nyt masennus. Iski ihan puskasta! Ehkä kaikki tämä odottaminen (ja sinänsä myös jännittäminen), mitä tähän pivään kuului (hoitajan luona käynti ja pakastimen tuonti. Ja odotan vielä yhtä tuttua kylään vähän myöhemmin), teki sitten tämän. En osannut odottaa tällaista. Tuntuu pahalta. Viilsin äsken...😞

Hei, Dahliakukka!☺️❤️☺️ Olin ohitanut viestisi sitä huomamatta. Tai oikeastaan olin sen lukenut, mutta vastaaminen jäi... Anteeksi! Mutta iso kiitos, kun kirjoitit!🙂🌻

Mä pidän kesästä. Kevät on aina vaikea. Periaatteessa tykkään syksystä, mutta nyt se tuntuu pelottavalta, kuten talvikin. Kesä on paras, lämmin kesä!

Mulla on tänään masennus-päivä. Elämä tuntuu kurjalta ja samalla kovin turhalta. Sataa. Ei tee mieli kävelylle. Mietin siivoamista. Olisi siihen juuri sopiva sää... Ehkä myöhemmin.

Jotenkin siitä eilisestä romahduksesta en toivu. Viiltelen, otan lieviä yliannostuksia. Mitä vain, millä voin itseäni vahingoittaa. Ei tunnu hyvältä. Tuntuu, että pitäisi kaikilta käydä pyytelemään anteeksi, kun en mihinkään pysty. Ja huono ja kelvoton vain olen. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä...☹️

Hei,

täällä kanssa yksi halukas laihduttaja.
Mulla on hirveästi pudotettavaa ja ei motivoi yhtään laihduttaa sen vuoksi, mutta yritän. Näen joka yö meinaa painajaisia painostani ja siitä, että ihmiset ilkkuvat. Nyt sen on aika loppua.

Pahin lihottaja mulla on alkoholi, mihin olen ollut koukussa. Kaljassa on äärimmäisen paljon kaloreita lukien mukaan se, että hiilarit kaikenlisäksi turvottavat.

Olen lähtenyt laihduttamaan pienin askelin -> hommasin aktiivisuusrannekkeen, joka seuraa päivän mittaan otettuja askeleita (jos sitä sen myötä innostuisi lenkkeilemään; ainut vaan että jännittää lähteä ulos ilman päämäärää ihmisten ilmoille), aloitin juomaan vettä urakalla, noin 1,5 - 3 litraa päivässä, hommasin kuntopyörän, jolla olen nyt polkenut 20 minuuttia päivässä (kunto on sen verran huono, että enempää en jaksa), olen pienentänyt annoskokoja ja katsonut, ettei tulisi turhia hiilareita syötyä sekä olen vähentänyt tuota kaljan juomista. Mulla on alkoholin nauttimisen estolääkityskin olemassa, mutta jotenkin ei vaan motivoi ottaa sitä. Tuntuu, että kännissä kaikki on hauskempaa. ☹️

Hei, M3iju!☺️❤️☺️

Mukava löytää kanssalaihduttaja!

Myös mun kunto on surkea. Olen yrittänyt lähteä nostamaan sitä. Päivittäin olen hetken aikaa käynyt kävelemässä. Eilen en mennyt masennuksen vuoksi. Eikä tämäkään päivä tunnu siihen hyvältä. Mulla on ihan perus-askelmittari, joka laskee matkan ja kulutetut kalorit.

Varmaan hyvä, että olet lisännyt veden juontia. Mä juon kanssa jotain 3 litraa vettä päivässä, mutta kun juon aika paljon kahviakin, menee osa tuosta vedestä kahvin kuivattavaan vaikutukseen. Ja täyttäähän se vatsaakin.

Itse aloin tämän projektin Nutrilettilla, nyt syön lähes kaikki ateriat ruokana. Tee vain muutokset omaan tahtiisi.

Kun ajattelee niitä kaikkia kiloja, joista haluaa pois, tuntuu matka siihen aivan hirvittävältä. Yritän välillä ajatella välitavoitteita, ja aina tuntuu pieneltä juhlalta se, kun yksi numero muuttuu vaa'assa. (Mielellään alaspäin, siis.😉)

Miltä tuntuu, kun ajattelet tavoitettasi? Uskotko pääseväsi siihen? Onko sinulla jokin psyykkinen sairaus, ja miten se ehkä vaikuttaa tähän painon pudotukseesi? En halua udella, vastaat mihin haluat, mutta kiinnostaa, kun näen koko ajan sen, miten mun masennus ja muut taudit vaikuttaa niin voimakkaasti tähän olooni...

Mä voin nyt psyykkisesti sen verrran huonosti, etten lähde kävelylle tai minnekään. Aamusta kävin terapiassa, ja nyt mulla on huono olla. Parempaa vointia sinulle?🙂🌻

Kiitos vastauksestasi!

Mäkin olen kokeillut Nuttrilettia, mutta ne tulee pidemmän päälle melko kalliiksi, joten lopetin. Nyt olen ajatellut, että jos saan pysyvästi muutettua elämäntapani niin olisiko jostain laihdutuspillereistä apua (?)

Kiitos kannustuksestasi, uskon itsekin, että pystyn kunhan vain pidän pääni enkä lannistu jos joskus retkahtaa. Mussa oli jo pienenä tyttönä sisukkuutta, ei kai se voi olla hävinnyt kokonaan. 😋

Musta tuntuu melko toivottomalta ajatella tuota tavoitettani, mutta toisaalta taas helpottavalta että mulla on jotain sisältöä päiviini, sekä päämäärä mitä tavoitella. Ilman sitä elämäni tuntuisi turhan tyhjältä.

Mulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, tyyppi II, sosiaalisten tilanteiden pelko ja nuoruusiän vaikea-asteiset kehitykselliset vaikeudet. Uskon, että kaksisuuntaisuuteen tarkoitettu lääke, joka aloitettiin minulla, lihotti juomisen lisäksi. Tuo lääke nosti ruokahalun taivaisiin. Olen lihonut ihannepainosta ylipainoiseksi, mikä masentaa jatkuvasti.

Mulla kun on tuo sosiaalinen fobia, niin jännitän ulos ihmisten ilmoille lähtemistä. Joskus taas on kausia, jolloin iskee hypomania, eli en niinkään välitä ihmisistä vaan annan vaan mennä. Se ei ole itselleni normaalia käyttäytymistä. Onneksi nykyinen lääkitys kuitenkin on saanut olotilan suht tasaiseksi, eikä noita heittelyitä kovin usein tule. Maksimissaan ehkä 3 kertaa vuodessa, joka on mielestäni vähän. 🙂

Olen sinusta todella huolissani ja en ole edes löytänyt sanoja lohduksi, kun masentaa, kun itsestäni tiedän, että monien lohduksi sanomat kuulostaa helposti muovisilta. En osaa muuta, kuin sanoa VOIMIA. Olet mielessäni vaikka oma tilanteeni pitää minut suht stressissä ja alan hipoa itsetuhoisuuttakin, mutta täällä yhä..olethan sinäkin?

Mä vastasin sulle M3iju kahdesti. Ensin teksti vilahti moderoitavaksi liian nopeasti ja toisella yrittämällä se katosi.😀 Joten kirjoitan sinulle vielä kolmannen kerran, kunhan jaksan. Hyvää päivän jatkoa!

Hei, Dahliakukka! Kiitos sanoistasi!☺️❤️☺️

Kyllä minä vielä täällä olen. Mutta ei tunnu hyvältä. Sen verran paremmin voin, että suunnittelen ruoan laittamista isossa mittakaavassa. Teen paljon keittoja ym. ja pakastan ne sitten... Mutta... Tämä kaikki tuntuu oikeasti turhalta.

En lähde tänäänkään kävelylle. Kahdesti olen pyörällä käynyt kaupassa, melkein tuossa vieressä.

Mulla on jatkuva halu vahingoittaa itseäni. Eri tavoin. Vähän pelottaa.

Voimia myös sinulle! Ollaan sitten itsetuhoisia tai melkein. Mutta ei siinä kyllä ole mitään hyvää... Yritetään jaksaa...