Hei.
Ajattelin aloittaa ketjun, johon kaikki voivat vapaasti kirjoittaa. Ajatukseni on, että voimme keskustella painonhallinnasta, laihdutuksesta ja siitä, mikä on tavoitteemme. Toivon, ettei tähän ketjuun tulisi kovin laihdutus-vastaisia viestejä. Niin, että positiivinen asenne painonhallintaan ja laihduttamiseen säilyisi.
Itse aloitin tämän laihdutus-prosessin kesän alkupuolella. Käytän ensisijaisesti Nutrilettia. Välillä olin hetken normiruoalla. Kiloja on jokunen tippunut, mutta nyt junnaa paikoillaan. Ehkä siksikin ajattelin aloittaa tämän ketjun, että voisin saada motivaatiota tähän omaan painon pudottamiseeni. Vaikka mieli on maassa, on mulla kuitenkin motivaatiota laihduttamiseen. Ja näin se on helppoa. Ja hei, tämä ei ole mikään Nutrilett mainos! Olen ollut aikanaan Painonvartijoissa, ja menisin uudelleen, jos se olisi vielä Suomessa.
Minkälaisia kokemuksia teillä on? Oletko laihduttanut joskus tai laihdutatko nyt? Miten olet onnistunut? Mitä muuta aiheen tiimoilta on mielessäsi? Kirjoitellaan…🙂
Yöllä, kun valvoo, tulee syötyä ihan liikaaa. Tälle yölle tuossa edellisen heräämisen ja valvomisen aikana söin jo paljon. Jotenkin kohtuu pitäisi saavuttaa öisinkin. Kai se meinaa sitä, ettei kaapissa tai jääkaapissa eikä kyllä pakkasessakaan saa olla mitään sellaista hyvää, mikä tulisi mielitekona syötyä.Ei edes leipää...Ja varsinkaan levitteitä! - Niin hyviä ja vähärasvaisia kuin ovatkin. Paljaaltaan en leipää juuri syö, joten pisteitä säästyisi muuhun eli ihan oikeaan ruokaan.
Moitin itseäsni ja syytän, kun en saa pidettyä pisteitä ja siis syömisiä, kurissa. Miten ihminen voi olla näin heikko!?😐 Jääkaappi on kai taas tyhjennettävä.
Paino nousee. Mutta jotenkin tiedän, että pisteet riittävät tänään. Aion syödä oikeaa ruokaa -ja puuroa. Ja aamupalaksi - toiseksi sellaiseksi - otan Nutrilettin. Puuron jo söin. Päivä tulee kuuitenkin olemaan vähän ongelma. Olen liikenteessä puolestapäivästä liki viiteen. Pitää syödä lounas ennen lähtöä, ja ottaa evääksi vaikka Nutrilett. Se voisi toimia...
Mutta tätä painon pudottamista en vain saa käyntiin. Olen ollut sairaalasta ulkona jo useamman viikon, mutta ei vain onnistu. Mulla on onneksi aika terveydenhoitajalle maanantaina. Jos hän pystyisi auttamaan.
Jardin Prive kirjoitti 24.4.2016 6:19
Olen läski. En pidä peilikuvastani. Kun olin lihavampi, en tajunnut kuinka iso olin. Nyt näen kilot. En ymmärrä, kuinka kukaan voi koskettaa mua. Hieroen tai muuten. Koen itseni niin vastenmielisenä.
Minulla on aika paljon sama juttu. En tunne olevani läski, ylipainoinen. Pystyn liikkumaan ja tekemään fyysistä työtä, mutta kun katson peiliin meinaa oksennus tulla. Varsinkin vatsanseudulle on kertynyt iso makkara läskiä. Huomaan usein että ihmiset tuijottavat vatsamakkaraani ensimmäisenä ja melkein luen heidän ajatukset että kuinka ällöttävä ihminen. Eli ei auta että olen ystävällinen heitä kohtaan.
Myös mieheni on alkanut vältellä minua niin että ei meillä enää nykysin ole läheisiä hetkiä. Siksi minun on nyt pakkko alkaa tehdä jotain.
Yritän syödä päivittäin monipuolisesti ja kevyestikin. Nyt olen alkanut kokeilla kookosöljyä teen joukossa jos se vilkastuttaisi aineenvaihduntaani. Käytän myös vatsantoiminta lääkkeitä silloin tällöin. Illalla otan ja aamulla vatsa toimii. Mutta ei se noita läskejä mihinkään sulata.
Pelkään että kun alan laihduttaa homma saattaa karata käsistä eli tulee sitten jotain muita vaikutuksia. Pitäisi löytää se kultainen keskitie että laihtuisi ja samalla vointi pysyisi hyvänä.
Kesä on pahinta aikaa, kun ei tiedä kuinka ilkeää liikkua ulkona vähissä vaatteissa. Töissä on pakko käydä, mutta muuten en paljon liiku missään. Ei ole vainoharhaa että ihmiset tuijottaa ja arvostelee ulkonäköä.
Siis ylipainoa minulla on varmastikin se 20 kg jos ei enemmänkin.
Mulla menee va nestettä. Olen pari päivää juonut monivitamiini"mehua". En tiä onko auttanut, kuhan juon. TOivoisin ettei hiukset enää lähtis päästä ja alkaisi voimaan hyvin. Tänään pitää jotain ruokaa keksii. Joudun menee kävelee. Koko tämän kaupunginosan päästä päähän. EN uskalla ees ajatella, kuinka pitkä matka on. Tulen varmaan linja-autolla takas. En jaksa niitä "miljoonia" mäkiä tulla. vaa´alla en o käyny. En uskalla.
Painontarkkailusta ja painonpudotuksesta tulee helposti pakkomielle. Sitä pelkään omalla kohdallani jos ajatukset alkaa vain pyöriä syömisen ympärillä ja vaa´alla käynnillä. En ole pakkomielteisiin taipuvainen, mutta kun on paino ongelma niin sille pitää tehdä jotain.
Olen päättänyt että päätän päiväni jos vaaka näyttää yli 100 kg ja nyt se luku alkaa olla aika lähellä. En tiedä tekotapaa, mutta ehkä sekin pian selviää.
Piakristiina kirjoitti 27.4.2016 12:44
Painontarkkailusta ja painonpudotuksesta tulee helposti pakkomielle. Sitä pelkään omalla kohdallani jos ajatukset alkaa vain pyöriä syömisen ympärillä ja vaa´alla käynnillä. En ole pakkomielteisiin taipuvainen, mutta kun on paino ongelma niin sille pitää tehdä jotain.
Olen päättänyt että päätän päiväni jos vaaka näyttää yli 100 kg ja nyt se luku alkaa olla aika lähellä. En tiedä tekotapaa, mutta ehkä sekin pian selviää.
Hei, Piakristiina ja Saloka! laihdutaminen on mulle pakkomielle. Mutta ei vielä niin paljon, että laihtuisin. Tai ehkä sen vuoksi en sitten laihdu, kun on se pakkomielle, eikä pysty suhtautumaan asiaan realistisesti. Kilot, kun ne lähtee tippumaan, on saatava alas riittävän hitaasti, että oppii syömään siinä sivussa oikein, ettei ne kilot tule niiin helposti takaisin. Mutta, kun niitä kiloja ei saa alakaman tippumaan!😠
Yritä, Saloka, syödäkin jotain. Mutta parempi, että edes juot jotain energiapitoista.
Se vie itseluotamusta ja hyväksyntää, kun tietää, mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi toimia, eikä siinä silti onnistu. Tieto on, mutta ei kykyä.
Ja, Piiakristiina, sinulle rohkaisuksi, on sieltä sadasta mahdollista tulla alas hengissä. (Toteaa hän, joka sen on kerran tehnyt. Enkä edes silloin tajunnut kuinka iso olin...😟)
Vaikka eilen söin pisteet yli, oli paino tippunut vähän. Ei se vielä laihtumista ollut, mutta ei ollut painokaan noussut. Voisin iltapäivällä käydä palstalla, jos jää jatkuu näin kauniina. Saisin vähän hyötyliikuntaa.
Mullla on aika terveydenhoitajalle maanantaina. Toivottavasti hän keksii jotain tähän painon pudottamiseen. Nyt väsyttää niin fyysisesti kuin laihduttamisenkin suhteen. Miten saan laihdutamisen alkuun?!
On tämä nyt vaikee, kun ei ennen joulua ollut mitään ongelmia. Toisaalta mulla on lisätty lääkitykseeen taas Ketipinor, joka hidasta aineenvaihduntaa, Ehkä se on yksi ongelma. Mutta laihduinhan kesällä ja syksylllä senkin kanssa. Ei voi olla kyse vain siitä. En nyt osaa tehdä jotain. Mutta mitä se jotain on?! 😐
Kahvia! Lisää!
Oksensin. Kahdesti. Tää meni nyt bulimian suuntaan...
Oksensin tänäänkin.
Oksentelusta on tullut jo ongelma. En haluaisi syödä mitään, koska voi olla, että menen oksentamaan sen pois. Olipa mitä vain. Äsken söin kasviskeittoa ja leipää. Nyt tekisi mieli mennä oksentamaan, vaikka söin ihan kohtuudella ja oikeaa ruokaa. Mulla on huomenna aika terveydenhoitajalle painoasioissa. On kerrottava tuosta oksentelusta. Mulla on jonkinlainen syömishäiriö. Häiriö sitä ja häiriö tätä... Syömishäiriö, paniikkihäiriö... Ahdistuneisuus, masennus, epävakaus... Nukkumishäiriö.
Mä en syönyt liikaa! Usko jo se, ämmä!😠 Käyn haukkumaan itseäni. Inhoan itseäni. Läski oksentelija!😝
toivon ettei mee. TÄmä ei ole hauskaa. Yritä syä jotain kevyttä ja vähän. EI se oksentaminen auta.
Oksensin sitten eilenkin, sunnnuntaina. Nyt olen syönyt rahkan ja tomaattia, ja nekin tekeisi mieli oksentaa. Aamupuuron kanssa ei ollut ongelmia. Mietin, mitä uskallan ottaa lounaalla. Ettei tarttisi mennä oksentamaan.
Painon seuranta laitettiin nyt tilapäisesti "jäihin". En tiedä, osaisinko olla merkitsemättä ja lskematta pisteitä. Pelkään niin kovin syöväni liikaa!
Ostin kaupasta kahta sokeroimatonta mehukeittoa puurolle, 5 % juustoa, maitoa ja vihaneksia/marjoja. Niin ja rahkaa. Noita luulen pystyväni syömään. Mutta juustoa vain harvoin, leivän kanssa.
Ehkä söin tomaattia liikaa, vaikken kokenut sitä ahmivani. Ehkä olo on ylitäysi, ja se saa mut kaipaamaan pönttöä. Helpottaisi oloa, vaikka en ole syönyt mitään "kielletty".
En osaa nyt syödä ruoka-aikoina. Se on kai yksi ongelma. Sairaalasssa oli niin selkeästi tietyt ruoka-ajat. Kotona tulee käytyä kaapilla. Ja nytkin sitä tarttui: tomaattia...
Totta, Saloka, ei tämä ole enää kivaa. Onko tämä mulle yksi itsetuhoisuuden muoto? En nyt vedä muovipussia päähän tai ota yliannostusta, mutta teen itselleni pahaa kuitenkin.
Söin. Tekee mieli oksentamaan. Voi hitto. En tiedä, miten muuten saisin helpotettua oloani.
Tiedostan, ettei oksentaminen ole normaali tai terve tapa toimia, mutta en osaa nyt muutakaan. Käyn sisäistä kamppailua. Olon helpotus vai normaalimpi toiminta?!😑❓
Pystyin olemaan eilen oksentamatta. Nyt olen juonut vasta kahvia, mutta tekee jo mieli oksentaa.
Paino vain pysyy ylhäällä. Suunnittelen, jos kävisin vaa'alla vain kerran viikossa. Keskittyisin nyt muuhun vontiin, kuten terveydenhoitaja ehdotti. Mutta kun tää on ollut mun projekti viimeiset 11 kuukautta. Ja kevät on mennyt ihan keturalleen. Saisikohan sitä syötyä sen verran vähemmän, että paino hitaasti tippuisi, että suunta olisi oikea. Syödä sillä tavalla fiksusti, että söisi oikeaa ruokaa, ja herkkuja tosi harvoin.
Tuntuu loistavalta suunnitelmalta, mutta mitenkäs se toteutus sitten?!😐
Maata menen tänään taas kääntämään palstalle. Vähän hyötyliikuntaa...
Syön rahkan. Saa nähdä kuinka voimaksa halu tulee oksentaa.😝
En ole pariin päivään oksentanut. Tuntuu, että jotain puuttuu.
Kun vähän luovutin laihduttamisesta, tuntuu, että nyt se paino ehkä lähteekin laksuun. Ainakin aamupainot on olleet vähän pienenevät. Seuraan edelleen syömisiä ja painoa. Mitenköhän siitä pääsisi irti. Pelkään kai, että jos luovun tarkkailusta, paino alkaa nousta. Nyt ainakin tiedän, missä mennään.
Liikkua pitäisi. Muutakin kuin vain palstalle ja takaisin. Mutta en jaksa. En viitsi. En halua. En saa mitään aikaiseksi. Sellaista, minkä noteeraisin. Vain ompelu on jotain, enkä saa siihen tartuttua. Tunnen itseni huonoksi ja kehnoksi, noin lievästi sanottuna. Voisin käyttää kovempiakin sanoja, mutta en nyt. En vain pidä itsestäni! En painosta, en ulkonäöstä, en saavutuksista, en tekemisestä. Mussa ei taida olla mitään hyvää ja kiitettävää.
Kun edes laihtuisin. Olen niin hemmetin pettynyt. Tämän projektin piti olla ohi ensin jouluna. Sitten kesällä. Ja nyt en tosiaan tiedä milloin! Ei mitään edistystä moneen kuukauteen. Ja sama painoa nostava lääke käytössä kuin aiemminkin. Voi ...itku...