Miten olisin voinut ottaa vanhempani huomioon enemmän heidän elinaikanansa. Olisiko ollut mahdollista kiinnostua enemmän siitä mitä heille päivittäin kuului. Olisiko ollut mahdollisuus ottaa selvää heidän ajatuksistaan ja mielipiteistään. Olenko jäänyt tahallani paitsi siitä syystä huolenpidosta, hellyydestä ja rakkaudesta, jota vanhemmat osoittavat lapsillensa. Muistan, kuinka vanhempani kyselivät olenko heidän lapsensa, ja olenko varmasti kuopus ja tytär. Ilmeisesti se ei ollut niinkään varma asia. Saattoi olla että olin vaihdokas, ja siitä suuttunut ja vihainen heille. Mitä olisin voinut ajatella ja tehdä toisin, toisenlaisella tavalla. Olisinko voinut kunnioittaa vanhempiani, niinkuin he kunnioittivat minun mielipidettäni, etten halunnut mennä aikuisena naimisiin ja tehdä lapsia, vaikka vanhempani olivat suhteellisen onnekkaita avioliitossaan. Mielentilani hajosi, koin kuinka vanhempieni resunssit huolehtia minun ajatuksistani eivät riittäneet. Olin yksin ongelmieni kanssa. En tiennyt mitä olisin tehnyt, jotta omatuntoni olisi ollut hiljaisuus, ja vielä mieleni rauhallisuus. Muistan kuinka koin ajatuksieni hajoamisen, aivankuin vanhempani olisivat lyöneet minua, mutta kukaan ei lyönyt minua. Olin unohtaa ketkä ovat vanhempani. 😁