Hei maanvaiva.

Sinua kaivataan, kirjoitat tosi hyvin ja tuskin kukaan ajattelee että leuhkit jos sinulla menee nyt hyvin. Oletkan kokenut kaikenlaista elämässäsi. Kiltisti vain takaisin.
Pitäähän minun saada tietää paljonko olette saaneet hilloja....
☺️

Kyllä on ihan paikallaan kertoa tänne myös hyviä jaksoja eikä vain miten huonosti menee. toiset saa mielestäni tukea siihen että aurinko paistaa vielä risukasaankin kun joku palaa kertomaan ettei enää voi huonosti.
Vertaistukihan on sitä että on myös toipuneita jotka kertovat miten pääsivät ahdingosta selville vesille. Näin minä ainakin toivon olevan. Enkä minäkään leuhki, kerron vain miten itse toivuin, mitä keinoja käytin ja kuinka kauan meni että aloin toipua. Mutta muistan kerran kun menin erääseen vertaistukiryhmään live-elämässä ja siellä oli muutama hehkuttamassa kuinka oli asiat hyvin, perhe koossa ja kaikki hyvin, töitäkin oli ja minä tulin ryhmään täysin rikki ja epätoivoisena kun mikään ei lähtenyt menemään toivomaani suuntaan vaan aina vain tökkäsi, aina lannistuin ja lopetin kesken ja sitten valitin kuinka olin epäonnistunut taas. kyllä minua otti se päähän ja tuntui että minua pidetään pilkkanaan, että olen niin tyhmä etten osaa elää oikein ja valita oikein ja toivoa edes oikeita asioita. Sen tunteen muistan hyvin. ehkä se olikin se käännekohta että tajusin että etsin vääriä asioita ja vääristä paikoista, halusin sellaisia asioita mitä en enää voinut pitää tai saada. Aloin kääntämään niitä toiveita sellaisiin asioihin mihin kykenin.

Kiitos kirjoituksistanne salainen ja leijona.
Ei ole vielä hilla kokonaan kypsynyt mutta joka päivä jotain löytyy ja tänä kesänä hillat ovat tosi suuria, peukalon pään kokoisia. Minä säästän voimiani ja mies käy tilanteen katsomassa joka aamu ja mie lähen suolle vasta, kun on isompi saalis tulossa.

Mun pitäisi olla nyt Japanissa maailman partioleirillä mutta en saanut lääkäriltä lupaa lentää enkä kävellä viitsinyt sinne. Perkelellinen pettymys taas tuli. Kun lähdin pois lääkärin tarkastuksesta, ajattelin, että hyppään sillalta alas tai junan alle tai ostan pullon kossua ja syön kaikki lääkkeeni. Sitten ajattelin, että on kohta uusi koti ja ei mies yksin selviä asuntolainasta. Tai no selviäisi se, jos myisi kaiken pois. Hän voisi lähteä maailmalle turvaan rauhaa ja voisi elää omaa elämäänsä ilman mun ainaisia sairauksiani.
Jo rupesi sitten sillalla naurattaan itsesäälissä rypeminen enkä tehnyt muuta kuin kävelin sillan toiseen päähän ja jatkoin tavallista tylsää elämääni ilman kossupulloa.

Sinä salainen kirjoitat näin
"Sen tunteen muistan hyvin. ehkä se olikin se käännekohta että tajusin että etsin vääriä asioita ja vääristä paikoista, halusin sellaisia asioita mitä en enää voinut pitää tai saada. Aloin kääntämään niitä toiveita sellaisiin asioihin mihin kykenin. "

Me ehkä olemme erilaisia, jos oikein ymmärrän kirjoituksesi. Mun haaveeni ovat korkealla, ne ovat useimmiten sellaisia joihin lääkäri sanoo ettet siihen kykene koskaan mutta minä tarvitsen sellaisia ylisuuria haaveita ja en niinkään välitä jos ne peruuntuu just viime metreillä ja olen käyttänyt ehkä liikaa aikaa tai joskus jopa rahaakin aivan turhaan mutta olenpa ainakin ajatuksissasi tehnyt jotain mihin en sitten fyysisesti enää kykene.

Juuri nyt tämän ketjun otsikko on minulle sopiva eli pitää ottaa itseäni niskasta kiinni ja jatkaa elämistä ja keksiä uusi haave.

Koska tämä on mun oma ketjuni, niin saan tässä sanoa mielipiteeni asioista.
Minä antaisin miehelleni anteeksi, jos se pettäisi mua toisen naisen kanssa. Koska itse olen niin pihi antamaan seksiä ja mäkätän joka asiasta, on ihan oikein, että mies hakisi seksiä muualta.