Minut on taas terveeksi todettu, jihuu. Särkylääkettä joudun syömään vielä ainakin kaksi viikkoa, tuli heti takapakkia, kun innostuin liikaa.
Ikään kuin minulle haluttiin muistuttaa etten kuitenkaan ole kuin tietylle tasolle terve ja kun sen tason ylitän, olenkin kohta taas tosi sairas.
Mutta en aio hyväksyä sitä vaan tulen sen ylittämään heti taas enkä suostu elämään vajavaista elämään.

Aamulla söin lääkkeet ja jo aamulääkkeitä on 9 ja yksi neljäsosa. Niitä joudun syömään lopun ikääni. En koskaan tule pääsemään eroon edes tuosta neljäsosa pilleristä. Tietenkin jossain vaiheessa tulee halu kokeilla mitä tapahtuu, kun jätän tuon neljäsosan pois.

Me olemme muuttamassa pois kotoa, tästä tulee meille kesämökki. Minä olen saanut työpaikan ainakin vuodeksi. Muutamme vielä pohjoisemmaksi.
Miehen työpaikka on myös lähempänä ja hän voi yhdenkin vapaapäivän ajaksi tulla kotiin.
Meidän uuteen taloon rakennetaan myös lastenhuone. Emme kelpaa adoptiovanhimmaksi, koska me olemme liian huuhaa perhe emmekä osaa olla aloillamme vaan yhtäkkiä jompikumpi saattaa haluta mennä toiselle puolelle maapalloa muka töihin.
Mutta kelpaamme sijaisperheeksi. Meillä on jo kerran ollut lapsi neljä päivää sijaishoidossa. Emme häntä kadottaneet, muistimme koko ajan, että meillä on lapsi hoidossa eikä kumpikaan lähtenyt omille teilleen.
Siksi ajatellimme, että me voimmekin olla hyviä vanhempia ja rakennamme uuteen taloomme lastenhuoneen.

Ei varmaan ihan ole sovelias asia tälle foorumille mutta en muutakaan paikkaa keksinyt. Mutta mun pitäisi innostua shoppaileen uuteen kotiimme huonekaluja ym. Mulla on edessä nytkin kuvastoja ja sieltä ruksailen jonkun sohvan tai nojatuolin tai sängynpeitteen ja sanon miehelle, että käy tuollainen ostaan, se näyttää sopivalta. Sille ei kelpaa vaan sen mielestä meidän pitää lähteä joko Ikeaan tai huonekalukauppoihin kierteleen ja katseleen ja mittaileen.
Ikea on maailman kaikkeuden kauhein paikka. Sitä paitsi meille tulee aivan varmasti avioero, jos alamme kahestaan niiden huonekaluja kokoamaan.

Meillä on tietty summa rahaa mitä voimme tässä vaiheessa käyttää ja minusta on selkeintä ruksata kuvastosta jossa on hinta ja väri ja koko. Sitten meille on tulossa ylimääräistä rahaa aika paljonkin, koska hilla-ja muu marjasato näyttää tulevan tosi hyväksi. Ja niillä rahoilla voisimme sitten mennä shoppaileen ihan kauppaan asti. Minusta hyvä suunnitelma, miehestä ei.

Sitä paitsi mua nyt pelottaakin muuttaa kauemmas adoptiovanhemmista ja siskostani. Niille on aina voinut vaan kävellä, jos on jotain missä en yksin pärjää. Olen voinut mennä niille yöksi, jos on pelottanut olla yksin tai jos biologinen äitini on tullut kummittelemaan. Nyt, jos se tulee uuteen kotiini, ei turvana ole kuin kissat tai koirat ja haulikko, jos mies on työmatkalla. En minä ampua halua äitiäni sentäs.

Lisäksi mun pitää yksin selvitä lääkkeistä. Ja piikityksistä. Kukaan ei kysy olenko muistanut syödä aamulääkkeet ja mitannut verensokerit. Olenko käynyt suihkussa tai vaihtanut pussilakanat.
Kai mun uusi työnantaja ainakin kysyy, miksen muistanut aamulla tulla töihin.

Iso askel elämässäsi. Mutta siitä kasvu pääsee alkamaan. Hyvä kokeilla siipiään välillä.

MÄ en kans jaksa mennä shoppailee kauppoihin. Pelkkien kenkien ostaminen on jo raskasta ja vaikeeta. Jos tytölle tarvii jotain ostaa, ni äiti on shoppailemassa mukana. HUonekalut jos jotain joskus tarviin, käytän nettiä ja sitten meen paikan päälle kattoo ja ostaa. Ikea on aika vieressä.

Kiitos viestistä, saloka.
Mulla ei ole Ikea kovin lähellä ja lisäksi on vielä Ruotsin puolella. Ja mieheni käyttää aikaa kun laskee mikä on euron kurssi vai kannattaako ostaa visalla ja kun on hyvä kurssi, sitten heti pitäisi lähteä. Ja siellä menee matkoineen koko päivä ja pitää syödä lihapullia.
Yritän kyllä vaan piirtää kuvastoihin ympäröitä.

Nythän mie keksin hyvä keinon eli että laitan noista ympyröidystä kuvista tarjouspyynnön suomalaiseen liikkeeseen. Kysyn milläkö hinnalla ne saadaan, jos ostetaan kaikki yhdestä ja samasta paikkaa. Varmasti tulee halvemmaksi kuin miehen kurssikatsomukset. Lisäksi laiton vielä, että kaikki pitää tulla koottuna. Tai että hinta pitää sisältää kotiintuomisen ja kokoamisen. Hitsi, että kuullostaa hienolta.
Voin minä tarjouksen jälkeen käydä ne vielä katsomassa liikkeessä ja sitten vasta hyväksyä.
Tai olen avioliitossa, niin miehenkin pitää ne hyväksyä. Muuten tässä kohta käy niin, että meistä toinen vaan muuttaa ja toinen jää vanhaan kotiin.

Ensimmäiset hillat taitavat olla kypsiä jo ensi viikolla. Ja kun mieskin on hillahullu, voimme vaan soilla rämpiä ja unohtaa shoppailun. Ikeaan se ei ainakaan halua pariin viikkoon, kun sinä aikana naapuri ehtii poimia jo saavillisen hilloja.

Hei. Mukavaa tuo sisustus suunnittelu. Monien huonekaluliikkeiden netti sivuilla on 3D- suunnitteluohjelma. Pitää vain tietää suunilleen huoneiden mitat.
Älä vain väsytä itseäsi liikaa hillajängällä. Nauti ihanasta luonnosta ja hyvää hillastusta. 😎

Olenkin just tuota suunnitteluohjelmaa käyttänyt ja tarkat mitat on talosta tiedosta.
Olemme nyt sopineet myös, että hillarahoilla sisustetaan sijoituslapsen, siis hänen joka tulee silloin tällöin vaan, huone Ikean tavaroilla. Se huone on kyllä samalla työhuoneeni, koska teen jatkossakin paljon etätöitä, toivottavasti.
Meillä alkaa sopua löytymään suunnitellusta, koska molemmat pidämme mykkäkoulua ja molemmien äidit käyvät kertomassa miten voisimme tehdä.

Tuo hillasuo onkin taas yksi vaaran paikka missä voin innostua liikaa ja taas menee kunto alas. Mutta olen jo luvannut etten lähde suolle yksin ja katselen sykemittaria ja en tule hillahulluksi vaikka suo olisi keltaisenaan rahaa.

Minulle määrättiin Lyricaa kipuun, voi hittojen hitto. Kivuilla oli joku hieno nimikin. Ne johtuvat leikkaushaavoista mutta kipu ei ole niissä vaan niiden ympärillä olevissa lihaksissa. Kun kävelen saan ihan kuin sähköiskuja tai kun eilen lääkäri paineli vartaloani eri kohdista tuntui kuin olisi tikarin lyönyt.

En ole mitään oireista puhunut, olin päättänyt, että ne poistuvat kun venyttelen vielä enempi.
Mutta miten niitä enää peittelet, kun kävelessä tuli sähköiskuja ruumiiseen ja rupesin vapiseen.

Tuo Lyrica on myös mt-lääke ja olen siitä lukenut kokemuksia netistä monta tuntia. Eikä niin hyviä kokemuksia ole ihmisillä. Kivun hoitoon se kyllä taitaa auttaa monilla mutta sitten sekoaa pää ja huimaa ja sun muuta. Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei ole sivuvaikutuksia mutta silti tule hirviä tunne koko lääkkeestä.
Minä syö aluksi vain yhden illalla mutta sitten on ohje kuinka annostusta lisätään, jos ei auta.
Eikä kai ole tarkoitus syödä sitä koko loppuikääni.
Hyvin selvisin Panacodin ja Tramalinkin lopettamisen eikä tullut vieroitusoireita vaikka niistä peloteltiinkin. Ehkä nyt selviän Lyricankin syömisestä.

Usein puhutaan kuinka mt-sairaiden fyysisiä sairauksia ei oteta tosissaan.
Mutta on myös toisinpäin asia eli fyysisesti sairaiden mielialasta ei juuri olla kiinnostuneita. Jos esim. leikkauksen jälkeen masentuu tai kaikki lääkkeet alkavat ahdistaa, ei siitä voi kelleen puhua.Jokainen jälkiseuranta-aika on kauhistus jo monta päivää ennen ja jokainen uusi lääke saa aikaan epäonnistumisen tunteen. On pettänyt itsensä ja läheisensä, kun ei osaa parantua vaikka on selvät ohjeet paperilla.
Olisi kai pitänyt sanoa etten jaksa mennä nyt töihin mutta oli jo eka tapaaminen kello kuusi aamulla enkä viitsinyt taas sanoa etten perkele nyt jaksa vaikka testien mukaan olen hyvässä kunnossa.
Tai no jaksanhan minä mutta, kun piti välillä tulla koneelle laittamaan työtehtäviä. niin samalla jäi aikaa valittaa.

Mun kipuni nimi on neuropaattinen kipu. Nyt pitäisi ottaa taas lyricaa ja ruveta nukkumaan.
Päivällä olin kivuton kello 17 asti vaikka oli raskas työpäivä. Silloin aloin taas saamaan sähköiskun kaltaisia kipuja mutta kävin kylmässä joessa uimassa ja sain kivut pois hetken ajaksi.
Sitten olenkin yritän mieleni avulla olla kivuton, koska minusta tuntuu, että tuo Lyrica on enempi mielialalääke kuin kipulääke ja pitäisi pärjätä ilman sitä.

No paskat mie en jaksa eikä auta vaikka rukoilen tai rummutan shamaania apuun, syötävä on lyrica-pilleri ja annettava kivulle voitto.

Tänään saisin nostaa Lyrican yhdellä pillerillä eli söisin nyt aamulla yhden ennen töihin lähtöä.
Pelottaa kuitenkin, että siitä voisi tulla huimausta tai muita sivuvaikutuksia ja en voisi tehdä töitä kunnolla.
Yksi pilleri ei kuitenkaan vie kipuja kokonaan vaan jossain vaiheessa on lähes sietämättömiä sähköiskuja tai jotain sen kaltaisia. Vaikea kuvailla kunnolla miltä kivut tuntuvat, v----maisilta on kai para kuvaus.

Töitä kyllä nyt vaihteeksi on taas todella paljon ja ehkä senkin vuoksi on kipuja. Mun ruumiini on kai hieman laiska eikä viitsii tehdä kovin paljon töitä. Tämä nykyinen työpaikkani on sellainen, että välillä ei ole töitä laisinkaan ja sitten taas on töitä lähes ympäri vuorokauden. Ja lisäksi on vielä poronhoito. Onneksi tilanne muuttuu ainakin vuodeksi syksyllä.

Minä olen kyllä myös ajatellut etten edes ansaitse ihan kivutonta elämää. Ennen ajattelin etten ansaitse surutonta elämää vaan tuntui ihan oikealta kun joku perheessä kuoli ja jouduin häntä vuosia suremaan. Nyt, kun en enää niin kaipaa edes kuollutta äitiäini kovin paljon, onkin tilalle tullut kivut. Jos nyt kaikki kivut poistan lyricalla, mitä sitten tulee tilalle?

Niin ja nyt tämän kirjoituksen jälkeen syön sen yhden lisäpillerin ja lähden kohta töihin. Eikö vielä hetken kuitenkin mietin. Nyt on jo perjantai, jos teemme pitkän päivän, viikonloppu on vapaa. Käymme vain katselemassa onko jo hilloja ja muuten voin levätä. Voin vaikka kylmässä joessa seissä kaksi päivää ja kipuja ei siellä tunnu. Siihen kyllä kiinnittäisi koko kylä huomiota ja tulisivat kysymään onko jo kypsiä hilloja näkynyt.
Helpommalla kyllä pääsen, kun syön sen pilerin.

Kaksi pilleriä poisti kivut kokonaan. Voiko noin nopeasti lääke vaikuttaa vai olenko luulokipuinen ja kun sain taas uuden lääkkeen, niin olenkin muka terve. Entäs, jo olen vaan pelkkä narkkari jolle tuli vieroitusoireita, kun otettiin pois yhdet vahvat kipulääkkeet. Olin kyllä niitä ilman monta viikkoa ennen Lyrican aloittamista.
Toisaalta en se mie itse alkanut valittaan kivuistani vaan ne huomasi pomo.
Minä aikoinani eli nuorena säätelin itse epilepsialääkkeitä ja insuliinia ja mittailin mikä olisi sopiva annos ja olin itseni valelääkäri tai oikeastaan olin googlelääkäri. Siitähän ei tullut mitään vaan olin jatkuvasti sairaalassa kohtauksien takia tai insuliinisokissa.
Nytkin kyllä googlailen lyricasta paljon mutta annan sittenkin lääkärin päättää annoksen.

Hitto vieköön. Olen joko tullut kukkahattutäti-ikään tai olen menettänyt innostukseni kokeilla kaikenlaisia asioita. Tai yksinkertaisesti olen ehkä huomaamattani viisastanut hiukan.

Olen nukkunut näin kauan, koska on vapaapäivä. Eilen teimme 14 tuntia töitä. Todennäköisesti myös maanantai on vapaata tai on vaan koneella hommia ja ruumis saa lisäpäivän levätä.
Mies on yksin salaa lähtenyt katsomaan kypsiä hilloja. On vaan jättänyt lapun jossa kertoo hakevansa minut mukaan, jos löytää kypsiä. On myös lappuun piirtänyt jonkun hymiön jonka merkitystä en ymmärrä.
Minä ehkä haen siskon pakkaamaan tavaroita ja se saa vihdoin päättää mitä äidin muistoja se haluaa itselleen. Tämä mökki eli kotini on kuin museo joka on pyhitetty biologiselle suvulleni. Kun minä jatkossa tänne tulen lomaileen en halua tulla museokäynnille vaan mökille.

Minua joko väsyttää lyrica tai pitkät työpäivät. Nukuin taas kellon ympäri eli onko se sitten 12 tuntia. Päivälläkin nukuin eilen päiväunet. Mies lähti taas ilman mua hillaan, kun sanoo että niitä on niin vähän ettei kahden kannata lähteä, sliti toi lähes ämpärillisen eilen. Jos olisi tuonut saavillisen ilman mua, olisin saanut raivarin. Mutta tuo ämpärillinen kelpaa selitykseksi.

Me saimme siskon kanssa otettua kumpikin sen minkä halusimme perinnöksi. Veli kun tulee lomalle, saa vielä ottaa mitä haluaa. Ja sitten loput viedään jonnekin kauas hyväntekeväisyyteen ettei ne vaan tule jossain enää vastaan.
Piti siinä sitten kummankin itkeä, ei tavaroita vaan muistoja. Vaikka en mie juuri mitään muistakaan mutta sisko kertoi ja minä olin sitten muistavani. Kävimme sitten lopuksi haudoille viemässä kukkia, kulleroita, kun niistä äiti ja mummo piti.

Minä seurailen itseäni vähän liikaa nyt. Kun pelkään niitä lyrican sivuvaikutuksia. Jos käsi vähän heilahtaa tai silmissä välähtää tai paino on 40 grammaa, ajattelen etten enää syö tuota kauheaa lääkettä. Rintarankaa eilen särki kaksi minuuttia ja taas tuli mieleen lääkkeen lopetus, kun ei se näköjään auttanut.
Olen sitä kuitenkin syönyt. Tiistaina soittaa lääkäri ja siihen asti syön sitä ainakin mutta tämä on nyt sopiva annostus eikä sitä enää nosteta. Päätin mie, googlelääkäri.

Nyt sitten soitti lääkäri. Ja ehdotti sellaista, että lyricasta tehtäisiin epilepsialääke. Sen saisi sitten ilmaiseksi. Lieneekö se suuri säästö vai ei, kun en muista mitä maksoi.
Mulla on nyt kolme epilepsialääkettä ja sitä on jo aikaisemmin veinattu pienentää.
Kun on yksi lääke valoherkyyteen, yksi isoihin kohtauksiin ja tuo yksi kai siksi, kun vituttaa sangen usein ja tulee sitten niitä poissaolokohtauksia. Tuo vitutuslääke ekana otettaisiin pois, kun onhan se myöskin lapsellista häipyä tilanteesta omiin maailmoihin.
Sitten en ole isoa kohtausta saanut kai pitkään aikaan, sekin voitaisiin ottaa pois.
Valoherkkä tulen aina olemaan. Se ei poistu kuin lääkkeellä.
Olen mie kyllä v-herkkäkin mutta se poistuu itseäni koulutttamalla.

Onko se sitten hyvä vai huono asia, että olisikin sama lääke kipuihin ja epilepsiaan. Olisikin tuo lyrica sitten vähän pysyvämpi lääkitys. Minä en oikeastaan jaksa asiaa miettiä. Teen kuten lääkäri ehdottaa.

Eilen oli lähes pakkasta, pipo päässä ja villasukat jalassa sai olla hilloja etttimässä. Se oli hyvä puoli ettei ollut sääskiä.
Tänään sataa vettä kaatamalla.
Minua veinaa alkaa kyrsimään oikein kunnolla mutta yritän olla -----mitä lienen yritänkään.

Hyvä jos lyricasta on hyötyy ja apua. Ei toi 40 gramman (?) nousu ole hälyttävää. Jos menee kiloihin lyhyessä ajassa, ni sitten kannattaa hiukan huolestuu.

Kiitos viestistä saloka. Onneksi ymmärsit mitä tuo 40 tarkoitti edel. viestistä kun siitä jäi osa pois. Tuo oli vaan sellainen heitto siitä miten tarkoitin itseni seuraamisesta, kun on lyrica. Oikeasti olisikin hyvä, jos sen avulla lihoisin kymmenen kiloa, niin ei aina sanottaisi kuinka laiha olen.

Ensimmäisenä, kun tulin tänne foorumille näin vauvahaaveita-ketjun. En sitä mene lukemaan.
Sanon vaan itselleni, että olen vapaaehtoisesti vauvaton. Ja niin saa sanoa myös mies. Meille tulee sijaislapsi silloin tällöin ja se saa riittää.

Mun hyvä olo eli kivuton olo jatkuu edelleen. Niin annan tämän ketjun vaipua taas alas. Ei ole oikein mitään järkeä käydä kriisikeskuksessa kertomassa, että voi hyvin. Jotenkin se olisi leuhkimista, kun muut voi huonosti. Tulipa haikea olo. Ehkä mulle taas tapahtuu jotain yhtä kauheaa kuin oli tuo lyrica ja voin taas kirjoittaa.