oon niin väsynyt..
Taas nostaa masennus päätään.. kuudes viikko,eikä yhtää tunnu helpottavan,päinvastoin. Tänään mukaan tuli yhtäkkinen hajoan tähän oloon ahistus kohtaus,jotka jo niin tottuja aikasemmilta masennus kausilta. Mulla siis vuosia ollut diagnoosina toistuva vaikea asteinen masennus ja myös persoonallisuushäiriöitä..
mulla meni noin 3kk suht hyvin,tuntu et elämä vihdoin hymyilee ja toivoin että olisin vihdoin parantunut. Kunnes 6 viikkoa sitten yhtenä aamuna mikään ei ollutkaan mun päässä enään hyvin. Kaikki ilo ja mielenkiinto oli hävinnyt. Ajattelin että no tämmösiä kausia tulee kaikille.. 2 viikkoa toivoin et menee kyllä ohi,kolmantena viikkona aloin pelkäämään uusiko masennus taas,ja neljäntenä viikkona hyväksyin että niin siinä kävi,ja ajattelin että kyllä mä tästä nousen,niin kun ennenkin,mutta 5 viikko kun alko, alko tuntumaan etten jaksa,en jaksa olla sairas jatkuvasti ja nyt kuudes viikko kun alko tuli mukaan se aivan kamala hajoan just nyt tähän oloon ja haluan kuolla just nyt en kestä läjässä,sekoan. Niin kokonais valtasia nuo mun tommoset yht äkkiset pelkotilat on.. se hajoamisen tunne on pahin ja pelottavin.
Lapsuuteni on hyvin traumaattinen ja aikuis elämässä olen kokenut todella rankkoja asioita.
Mutta siis.. miten tämmöistä ainaista masennus uusii kausia jaksaa loputtomiin? Lääkityksenä iso arsenaali eri lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja kokeiltu myös paljon.
Hoitosuhde on hoitajaan ja myös lääkäriin..
perhettä on.. mies vaan ei koskaan ole osannut tukea.. turvaton olo. Ystäviä ei montaa,harvoin edes nään heitä.
Joskus pahimpina hetkinä kun ahdistus on liian suuri ei edes tajua tätä hetkeä kun olo vie mennessään ja haluaa vaan karkuun sitä oloa,pois,turvaan. Pelottaa.
Onko kukaan muu kokenut semmosia todella pelottavia hajoamisen tunteita? Mitkä tulee aivan yht äkkiä ja saa aivan kauhun valtaan ja haluaa vaan karkuun.. tuntuu että sekoaa pää niissä hetkissä.
Näinä vaikeina kausina on vaan niin vaikea jaksaa ajatella että tästä selviää kun jokainen sekuntti tuntuu ikuisuudelta..
Taas on alkanut tuntumaan tekisinkö kuitenkin kaikille vaan palveluksen ja päättäisin päiväni täällä.
Hei elämänilohukassa ja kiva kun kirjoitit☺️❤️
mulle määrättiin nuorena kaikenmaailman lääkkeitä ja sen jälkeen niitä oon joutunut käyttämään. Mut pakotettiin nuorena niitä lastenkodissa syömään. Jälkeenpäin kyllä ymmärrän miksi,oli vain pakko.. sen jälkeen oon elämässäni vain jokusen vuoden nukkunut ilman unta antavia lääkkeitä.
Täällä on ollut aurinkoinen päivä. Tyttö lähti yökylään tuttuva perheeseen. Ollaan miehen kanssa kaksistaan.
Kohta varmaan mennään pihalle piha hommiin.
Mukavaa loppu päivää kaikille 🌻🙂🌻
Hei, Minävaan00☺️❤️☺️
Tulin sinua vain tervehtimään...
Miten vikonloppusi on mennyt? Oletko ollut puutarhasssa?
Mä en ole saanut oikein mitään aikaiseksi. 😍
Mä en tajua miksi tänä aamuna en olis taas halunnut nousta enään ikinään sängystä ylös,mielenkiinto koko elämään karisi taas yhdessä yössä ilman mitään syytä. On jotenkin tosi pahaolla.
Mun elämässä mieliala voi vaihtua masennukseen hetkenä minä hyvänsä,ja usein se menee niin että joku aamu herään ja mikää ei enään tunnukkaan hyvältä.
Nytkin haluaisin vaan kadota pois. Väsyttääkin kamalasti vaikka nukuin vissiin 9 tuntia.
Musta ei varmaan koskaan tule tasapainoista ihmistä,siitä toiveesta olen jo luopunut. Nyt enään mietin onko järkeä edes elää tämmöstä elämää.
Mä en edes osaa kirjottaa mitään järkevää,mulla on vaan pahaolla ja tekis mieli oksentaa tää olo pois.
Mä taidan käydä nukkumaan. Sitten en varmaan saa yöllä unta,mutta ihan sama. En vaan halua elää tällä hetkellä tätä elämää.. haluan vaan nukkua. 😭
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Ei ollut sunkaan olo eilen hääppöinen. Miten voit tänään? Saitko yöllä nukuttua?
Mä menin nukkumaan puoli yhdentoista aikoihin ja heräsin jo seitsemän jälkeen aamusta. Mä en jotenkin halua nukkua. Ehkä se liittyy tähän itsetuhoisuuteeni. En halua suoda itselleni lepoa.
Toivon sinulle voimia päivääsi!😍
kiitos Jardin Prive kun olit kirjoittanut ☺️❤️☺️
ei ollut eilinen mulla parhaimpia päiviä tosiaan. kävin sitten nukkumaan ja nukahdinkin, vähän olo oli herätessä parempi. illalla en tosin jaksanut tehdä enään yhtään mitään eikä kyllä huvittanutkaan yhtään mikään.
miehellä on tänään viimonen lomapäivä, huomenna siis töihin. se vähän ahdistaa, miten taas saan päivät kulumaan.. en tajua miksi melkein kuin lamaannun kun mieheni ei ole kotona, toimintakyky on melkein nolla usein. pitää ittensä pakottaa aina tekemään jotain.
mun on ollut tosi vaikea herätä parina aamuna, en millään jaksaisi nousta sängystä ja aloittaa päivää. kaippa tääkin on jotain ohi menevää.
tänään sain sentään imuroitua pitkästä aikaa vähän. vettä satelee niin ei ole ulos huvittanut mennä, enkä edes kyllä olis jaksanu vaikka ei sataiskaan.
mulla on keskiviikkona hoitajalle aika. tosin on taas tuntunu onko niistä mitään apua.. tuntuu ettei hoitaja ymmärrä mua, tai jotenkin ei silleen aina edes muista mitä olen kertonut jo.. ja on vähän semmosta pomppimista asiasta toiseen ja tuntuu ettei löydy oikein semmosta yhteistä säveltä. jospa se siitä ajan kanssa.. en tiedä. meinasin kysyä lääkäriltä kesäkuussa sitä psykoterapian mahdollisuutta. ei mulla odotukset sen suhteen kyllä ole edes isot.. jotenkin oon luovuttanut siinä suhteessa että musta koskaan mitään "tervettä" ihmistä tulis. mä oon millanen oon ja tää tulee olemaan mun elämää loppuun asti.
mua väsyttää vaikka nukuin yöllä vissiin 10 tuntia. nyt taas tullut sitä että voisin vaan nukkua koko ajan. jos joskus elämässä löytäisin sen keskitien, ettei tarvitsisi aina mennä joko liian lujaa tai vastavuorosesti liian hitaasti.. mieheni kanssa ollaan usein puhuttu kuinka sekin näkee että mun elämä on joko tai, keskitietä harvoin on mulla asioissa, ylipäänsä elämässä mulla. rasittavaa, tiedän. koenkin että olen kaikille rasittava ja ärsyttävä ihminen jonka ei pitäis ees saada olla olemassa rasittamassa muita. en vaan tiedä kuinka pääsisin piiloon kaikilta.. niin etten olisi rasitteeksi muille.
koitan jatkaa päivää.. olemalla.. en jaksa mitään. hävettää.
Hei minävaan00🙂
Minä olen ihan samanlainen kuin sinä,että lamaannun kokonaan,jos olen yksin kotona☹️ En vaan pysty mihinkään.Tänään taas huono päivä,koirat käytin pihalla,kirjaimellisesti.En päässyt pitemmälle.
Toivo minullakin paranemisesta jo mennyt😞
Kun sais edes nukkua yönsä...
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Mullakin on elämän, lopuelämän, suhteen aika samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Mustakin tuntuu, että psyykkistä terveyttä en tule saamaan. On tultava toimeen sillä kapasiteetilla, mikä on. On vaikea hyväksyä sitä, ettei ole kuin "muut".
Ja en minäkään jaksa tehdä oikestaan mitään. En saa aloitettua tai jatkettu hommia.
Tällä mennään...
Voimia päivääsi!😍
Hei elämänilohukassa ja Jardin Prive, kiva kun olitte kirjoittaneet ☺️❤️☺️
mun päivä ei oo vielä oikein edes alkanut vaikka kello on yli kaksi päivällä. aamulla kyllä heräsin puoli ysi, ja olin hereillä johonkin yhteentoista, mutta sen jälkeen olen vaan nukkunut, toivottavasti yöksi riittää unta. mua taas vaan väsyttää ja väsyttää. monella masentuneella menee unet, mulla menee toisinpäin, nukun aivan liikaa. joskus nukuin yössä 12 tuntia ja vielä sillonkin päivälläkin nukuin. joskus mun unen tarve tuntuu vaan loputtomalle. mut sit on kausia et nukun paljon vähemmän.
mulla on ollu kamalia ajatus ketjuja taas päässä, aivan pienistä asioista.. en tiedä väsyttääkö ne taas enemmän. niitä kun tulee aivan siis älyttömän pienistä asioista. joskus tuntuu että mun pitäis olla ulkomaailmaa jossain piilossa, näkemättä, kuulematta mitään niin jos ne ajatukset sitten loppuisi.
mä en tiedä mitä loppu päivällä tekisin, ahdistaa. mun ei ole nyt hyvä itteni kanssa yhtään. en jaksa.
Hei minävaan00 ja kiitos,kun olit kirjoittanut minulle🙂
Ah jos voiskin nukkua päivällä(ja yöllä)...vaikka olisin ihan tillin tallin päivällä,en vaan nukahda...oikeestaan haluaisin aina vain nukkua,aamuisin kun herään,olen vähän pettynyt,kun uni loppui...unessa ei koske eikä masenna enkä ajattele mitään...
No ei tuo kyllä kivaa ole,kun väsyttää...mutta minkäs teet...
Minun päivät täyttyy seuravista asioista:netissä roikkuminen,ristikot,joskus telkkarin katselu,koirien käyttö ulkona...olisi oikeesti ihanaa joskus torkahtaa viltin alle sohvalla...
Tänään ollut parempi päivä kuin eilen...minulla vaihtelee hirveesti nää olot😮 mutta ei siis tänäänkään mikään ns.normaali olo(verrattuna johonkin terveeseen ihmiseen) ole,ei vaan ahista niin paljoo kuin eilen ja olen saanut jopa pyykkiä pestyä ja koirien kanssa käytyä lenkillä,tuo on jo paljon minulle.
Jaksamista sinulle😍
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Miten sun yösi meni? Mä sain nukuttua ihan mukavasti, kun herasin puoli yhdeksän aikoihin kännykn herätykseen, olin ihan pirteä. Tosin siloin aamusta viiden aikoihin, kun olin hereillä, mietin, saanko enää unta. Onneksi sain.
Mulla on puurolautanen edessä. Siinä on sukulaisten omenapuiden satoa soseeksi muokattuna. Hyvää. Ja pakkasessa on vielä lisää sosetta. Toivottavasti tulee hyvä omenavuosi. Näin paljon kuitenkin ajattelen tulevaisuutta.
Yritetään jaksaa.
Päätin, että jaksan tehdä ystävälleni vastapalveluksen eli otan hänen lapsensa hoitoon luokseni muutamaksi tunniksi, kun hän käy tärkeillä asioilla. Ei tarvitse ottaa lasta mukaan.
Voimia sinulle tähän päivään!😍
nyt mua pelottaa, pelottaa ihan älyttömästi.. juttelin äsken lääkärin kanssa puhelimessa ja mulla epäillään ms tautia. niissä pään kuvissa näkyy jotain tyypillisiä ms taudin muutoksia. mitä mä nyt teen? mua pelottaa ja olo ihan epätodellinen. oliko mun elämä sitten tässä? toisaalta se selittäis monen oireen mitä mulla on ollu pitkään, onhan ne oireet ollu mut nyt niille olis nimi.. mut miten se sitten etenee.. kykenenkö huolehtimaan lapsista, kodista, itsestäni? en tiedä. pelottaa. eikä tätä voi varmaan ees lapsille kertoa koska on vasta epäily. miten peitän tän pelon lapsilta kaksi kuukautta? kun vasta heinäkuun lopulla neuropolille aika. siihen asti mietin yksin ja pelkään.
mulla oli tossa talvella semmonen tosi pelottava koko kehon puutumis kohtaus, kesti useemman päivän. syytä sille ei löytynyt. ei sillon voitu mulle lähetettä neurolle tehä. nyt sit pään kuvauksessa kuitenkin taisi selvitä sen puutumisen syy. mua ei vaan sillon otettu tosissaan, taaskaan. tiesinhän mä järjellä ettei tommonen vaan yks kaks normaalisti tule, kun melkein koko keho puutu. mutta minkä teet kun ainoa hoito mitä saat on fysioterapia. sanoohan järkikin ettei lihasjännitys tee yht äkkistä koko kehon puutumista. ja onhan mulla muitakin oireita ollu todella kauan, just tyypillisiä ms tautiin sopivia. enpä ole niistä koskaan lääkärille puhunu, oon ajatellu et ne vaan on jotain. ei mua kuitenkaan olis ees otettu todesta jos olisin niistä kertonut.
nyt en tiedä mitä teen.. kestääkö mun mielenterveys vielä tämänkin? en tiedä.
ahdistaa 😭
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
*iso halaus* sinulle!
Et ole yksin!. Myös mulla on MS-tauti. Mä sain diagnooosin joskus 4 vuotta sitten. Ja hengissä olen, vaikka muuta päänuppi haluaisikin. Oireita mullakin oli ollut jo pitkään, mutten ollut halunnut/uskaltanut lähteä tutkimuksiin. Mun oli helpompi elää ilman diagnoosia.
Tällä hetkellä mulla ei ole oikeastaan mitään oireita MS-tautiin liittyen. Se ei ole mielessäni koko ajan. Kädet ovat ehkä hieman aiempaa hitaammat,(Olen soitanut lapsena ja nuorena pianoa jonkin 10 vuotta, joten sillloinen sorminäppäryys voi vaikuttaa oletukseeni, etten enää ole yhtä näppärä.) mutta se on pieni haitta, jos sitäkään edes on.
MS-tautiin on toimivia lääkkeitä, joilla estetään pahenemivaiheita, kuten tuota sinun kehon puutumista. Mulla on käytössä lihakseen pistetävä lääke. Ja mulla se on vaikutanut niin hyvin, ettei pahemisvaiheita ole ollut yhtään tänä aikana. Mutta tämä vaihtelee ihmisen, sairauden ja lääkkeen mukaan... Ja kai siten on joku sattuma.
Joistain MS-tauti lääkkeistä sanotaan, etteivät ne sovi kovin masentuneelle ihmiselle. Pahentaisivat masennusta. Mutta minun mielestäni sitä ei tarvitse kovin paljon miettiä. Halusin loppujen lopuksi tämän käytämäni lääkkeen, vaikka siitä todetaan, että se voi pahentaa masennusta. Ja toisaalta MS-tauti itsessään ja tulevaisuuden pelon puolesta aiheutta sekin masennusta. Homma toimii molempiin suuntiin...
En tiedä sitten, mutta masennuksen katsotaan nykyisin olevan aivojen tulehdussairaus, näin olen ymmärtänyt. Ja samanlainen tulehdussairaus on MS-tauti tai 1-tyypin diabetes. Autoimmunisairauksia, jolloin oma keho hyokkää itseään vastaan.
Olen joskus ajatellut, että en kysyisi niinkään, miksi olen sairastunut, vaan ennemmin miksen se olisi minäkin, joka sairastuu.
MS-taudin oireet vaihtelevat eri ihmisillä kovastikin. Ja se kuinka tauti eteneee on yksilöllistä. Kyllähän se pelottaa kun ei tiedä miten voi vuoden tai 10 vuoden päästä. Voi myös olla ettei tauti huononna vuosien kuluessa toimintakykyä juurikaan.
Jos sinulla todetaan varmasti MS-tauti, toivon ja uskon, että saat hyvät ja toimivat lääkäri-kontaktin ja sopivat lääkkeet.😍
Kirjoittele!
Hei Jardin Prive ja kiitos kun kirjoitit ☺️❤️☺️
mulla on ollu vähän kurja olla, oon miettinyt paljon mitä mahdollinen ms tauti tarkottaisi mun elämässä.. mä en tiedä miten paljon muutoksia näkyi kuvissa, en tajunnut edes kysyä mitään kun menin niin hämilleni koko asiasta kun lääkärille soitin. en ollut yhtään varautunut että sieltä löytyisi jotain. tosin olen kyllä miettinyt että onneksi ei aivokasvainta kuitenkaan ole. mä en tiedä että miten mua tutkitaan sillon heinäkuun lopulla kun on se neurologi käynti. ottaakohan ne multa sitten sen selkäydinneste näytteen, en tiedä. pelottaa. kyllähän mulla kävi ms tauti vahvana mielessä kun oli se puutuminen useemman viikon, mutta jotenkin ajattelin että ei se voi olla, ja kun se meni ohi ja sen jälkeen ei samanlaista oo ollu, niin ajattelin että se vaan oli joku lihas juttu.
mulla on niin ristiriitanen olo että ajattelenko että hyvä että ne muutokset huomattiin, vai ajattelenko että kamalaa.. en tiedä. tuntuu että pää ihan sekasin ajatuksista.
eikä ole muutenkaan ollut helppoa ajatuskehien kanssa lähipäivinä, tää nyt ei yhtään helpottanut. haluisin vaan nukkua koko ajan.
ahdistaa huominen päivä kun on yks juttu huomenna ja pitää mennä vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten luokse moneksi tunniksi. miten siitäkin selviän, en tiedä.
millasia oireita sulla oli Jardin Prive? osasitko epäillä itse ms tautia? miten sulla tutkittiin se, mikä siis johti sitten diagnoosiin?
se on kyllä todella hieno asia että se lääkitys on auttanut sua ja olet ollut sen suhteen oireeton. miltä susta tuntui kun sä sait kuulla että sairastat ms tautia? vai muistatko sitä aikaa?
kiitos paljon että kirjotit ja kerroit ☺️❤️☺️
mun vuorokauteen ei siis ole kuulunut juuri muuta kun ms taudin miettimistä. niin hyvässä kun pahassa. ajatukset aika jumissa tällä hetkellä, en osaa ajatella oikein selkeesti nyt mitään.
Hei, Minävan00!☺️❤️☺️
Olin diagnoosin saamisen jälkeen psykkisesti tosi huonossa kunnossa. Vietin silloin suljetulla osastolla muutaman kuukauden. Säilyin hengissä.
Vaikka olin ajatellut, että oireeni voisivat olla MS-tautia, en halunnut tietää sitä. Mulla on ollut ensisijaisesti ihon tuntohäiriöitä jaloista ylöspäin, joskus jopa rinnan korkeudelle asti. Eli mulla tuntuu siltä, kuin iho olisi yliherkkä, kosketus voi tuntua kipuna.
Diagnoosi tuli kuitenkin näköhermontulehduksen yhteydessä. Silloin multa otettiin päästä magneettikuvaa. Ja siellä näkyi parikymmentä leesiaa. Eli aivoissa on parikymmentä kertaa ollut hermosolujen ympärillä tulehdus. Multa ei otettu selkäydinnäytettä, tilanne oli selvä muutenkin. (En halunnut selkäydinnäytettä, ja lääkärille sopi, että jätettiin sen tutkiminen pois.)
Se oli vaikeaa aikaa. Onneksi mut otettiin silloin sairaalaan. Vaikka mulla oli takana tuolloin pitkä psykoterapia, en ollut vahvistunut niin paljon, että olisin selvinnyt itse.
Nyt mulla ei tosiaan moneen vuoteen ole ollut pahenemisvaiheita. Tai mistä sen tietää, mitä aivoissa on, mutta itse en ole huomannut mitään.
En osaa nyt kirjoittaa enempää tällä kertaa. Etsi itselle ihminen tai useampi, joille saat puhua ja kerrottu peloistasi. On ymmärrettävää, että tuossa tilanteessa diagnoosin odottamine on tuskalllista. Minä kun sain oman diagnoosin alle viikossa. Kirjoita tänne ja kysy, minä vastailen mitä osaan ja tiedän!
Voimia elämääsi! Kyllä kaikki vielä järjestyy - jotenkin! 😍
Hei minävaan00 ja uskon,että olet järkyttynyt tuosta MS-taudista☺️❤️
Minulla on 3 työkaveria,jotka sairastaa sitä tautia ja he pärjäävät tosi hyvin.Yksi ei tartte mitään lääkitystä,tauti todettu joskus toistakymmentä vuotta sitten,ja 2 muulla on se pistettävä lääke ja se auttaa.Pistävät joka toinen päivä sellaisella automaatti-injektorilla sen lääkkeen.
Onkohan niitä sopeutumisvalmennuskursseja,jaksaisitko mennä?
Kamalasti haleja sinulle,se on hyvä asia,että nyt on tutkittu ja nyt voidaan myös hoitaa😍