Hei, Minävaan00!😍

Tosi mukavaa, kun tyttösi alkaa toipua!

Ymmärrän tuon sinun halusi sairastua, ettei tarvitsisi kaikkea jaksaa. Pyritkö täydelliseen ja oletko kovin vastuuntuntoinen? Tunnistan nimittäin itsessäni tuon sinun halusi sairastua ja mulle on ominaista juuri tuo täydellisyyden tavoittelu... Tuntuisi helpotukselta, kun joku sanoisi, etten saa siivota. Nyt kaikki on kiinni itsestäni.

Mukavaa tuokin, että koet haluavasi tehdä asioita. Toivottavasti olosi on tosiaan helpottumassa! Voi hyvin, voimia ja iloa elämääsi!☺️❤️☺️

Mä kirjotin äsken pitkän viestin ja se katos yht äkkiä kun painoin vahingossa jotain.
mut lyhyesti mua ahistaa mennä nukkumaan ja en tiedä mitä tästä taas tulee.. yötä kohti ahistus lisäänty ja aamusta heti oli taas epäluulosia ajatuksia koko päivän..
ahistaa kaikki. Nukkuminen ja kaikki. Haluun nukahtaa ja nukkua mut pelkään nukahtaa myös samaan aikaan..

nyt kuitenkin menen yrittämään unta.. harmittaa että se viesti katos äsken tuhkan tuuliin. Ahistuksesta ja epäluulosista ajatuksista siinä oli.

Jardin Prive, mä kirjoitan huomenna sulle,kirjotin jo siihen viestiin mikä hävis ni sullekkin,että mä en tajua miks tää koko ruutu vaan meni valkoseks ja kaikki tekstit hävis.
No.. ei maha mitään.
ahistaa..... pelottaa.... mä en halua mennä nukkumaan,tekis miel itkeä mut itku ei tule. Pelkään että herään aamulla tähän samaan oloon. Päivässä ei ollut erikoista mikä selittäis tän.

Hei Jardin Prive ja muut!

Pyrin aikalailla täydellisyyteen itseni kohdalla,en siis ihan ole siinä suhteessa ns mahdoton,mutta vaadin itseltäni liikaa ja nimenomaan itseltäni. Ja oon hirmu vastuuntuntonen.. ja mua ahistaa usein että mieheni ei ole ja sitten siitä tulee riitaa kun mä haluan että jäljet siivotaan,pienimmätkin,ja että asiat huodetaan eikä jätetä roikkumaan.. mutta silloin kun mä voin huonosti mä en vaan yksinkertasesti jaksa tehä asioille mitään ja se ahdistaa kun tiedän että pitäis mut en jaksa.

mulla oli ihan kamala viime yö. Piti ottaa useempi tenox ja myös opamoxia että edes kolmelta sain jotenkin unta. Pakko pyytää kunnon lääkkeet tohon nukkumiseen! Oon jo aivan liian koukussa noihin tenoxeihin ja vähän jo taas opamoxeihinkin..
mä vaan jokunen viikko sit huomasin et opamox tekee mulle helpomman olon.. ja ilman sitä kaikki tuntuu niin pahalle.. ahdistavalle. En enää jaksanu vaan kärsiä siitä olosta joten ajattelin että otan opamoxin ja sit taas seuraavanankin päivänä ja seuraavana ja seuraavana jne. Mut en mä siis liikaa oo niitä ottanu ja vaan yleensä yhden päivässä että ees pieni hetki päivästä olis parempi.

Taas mua oksettaa,oksetti yöllä ihan hirveest,miksi mua on viikon oksettanu vähän väliä? Onkoha mulla joku syöpä tai jotai? Pitäsköhän käyä lääkärissä? Vai onks mul joku lievä vastapöpö?

eilen mulla alko heti aamusta taas ihan kamalat epäluuloset ajatukset.. aivan kauheat. Mä en jaksa niitä enään.. eikä mieskään... mitä mä teen niiden kanssa? Kun mä uskon et ne on totta osa mun kavereista varmana haluukin mulle pahaa ja haluaa et mulla on pahaolla ja yrittää lisätä varmana sitä ja vihjailee kaikkea.. ja sit esittää et mä vaan yli reagoin. Mä uskon et osa kavereista yrittää saada kaikki vihaamaan meitä.. se on joku sen elämän tehtävä. Nää alko yks kaks eilen.. totta vai en,en tiedä?

Ahistaa tää koko päivä.. ahdistaaaaaa!!!!!! Haluisin vaan nukkua mut en saa nukuttua nykyään kunnolla niin kun joskus. Mä haluisin vaan et tää olo menis pois. Mietin eilen jos lopetan kaikki lääkkeet,kun ei ne auta. Tänään haen lyricaa kun lääkäri anto luvan korottaa sen annosta ja korotan nyt sitä. En haluais noita opamox/tenoxeja syyä joka päivä tähän oloon.. ja nyt tää olo vaan eilen alko taas pahenemaan,epäluuloset ajatukset tuli ensin,sit siitä pikkuhiljaa alko ahistaa kaikki ja aloin miettii miks ees oon täällä maailmassa... ja miks mikää ei tunnu oikein miltään,mihin se kaikki ilo joka vielä kaks kuutautta sit oli ni hävis?
mä en tajua mun tekis miel itkee kun ulkona sataa vettä,mä haluisin ees olla pihalla,mut siellä sataa tän päivää. Oon jumissa sit täällä sisällä omassa ahdistuksessa. Tekis miel itkee.
mun ei oo aikoihin tehny miel nähä kavereita eikä tee vieläkään.

Mä koitan nousta sängystä ylös. Kunpa mä oksentasin saisin vaan olla oikeesti väsyny 😭

Hei, Minävaan00!😍

Harmi, kun sulla meni viime yökin huonosti! Mä heräilen yössä jonkun kerran, mutta nukun muuten hyvin. Tosin nukun liian paljon, ja se on ongelma minulle.

Musta ei tunnu nyt miltään. En siis tiedä, mitä minulle kuuluu. Jotenkin tämä on kuitenkin alakuloinen olo. En ole ainakaan iloinen. Ahdistaa ehkä hitusen. Kysyit jotain, mihin aioin vastata, mutta en nyt muista mitä se oli...

Vaikka kirjoitit, ettei mun tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että huolestutan esim. sinua puheillani itsetuhoisuudestani, tunnen silti syyllisyyttä. Ehkä sekin juontaa lapsuuteen. Ehkä sille ei ole ollut tilaa tai se on ollut vaarallista. Tuntuu, että saan melkein ajatuksesta kiinni, mihin se voisi liittyä, mutta häntä katoaa koko ajan.

Onko teillä jo satanut? Pääsetkö lainkaan pihapuuhiin? Meillä taivas on ihan pilvessä, mutta ilmeisesti vielä ei sada. Mun pitää käydä vielä kaupassa ja menen pyörällä. (Autoa tai edes korttia ei ole.)

Teen tänään makean kakun tytön synttäreille. Eilen tein suolaisen piirakan. Ja sitten siivoan, osittain ystävän kanssa.

Voimia sinulle tähän päivään! Voiko toivoa toiselle, että toinen sairastuisi vaikka mahatautiin?😐 Toivon sitä kuitenkin nyt sinulle!😉

Hei Jardin Prive ja muut😍

mä sain tänään läppärin niin nyt mun on paljon helpompi kirjottaa 🙂
aikasemmin kirjotin aina puhelimella ja se on aika hidasta.

päivä meni aika sekavissa tunnelmissa, musta tuntuu että ne yöllä otetut tenoxit ja opamoxit teki vielä päivälläkin humalaisen olon. nyt on jo sen suhteen parempi.

hain tänään ne miedommat lyricat ja alan ottamaan niitä lisänä aamu ja ilta lyricoiden kanssa, jospa ne auttais ettei tarviis niitä opamoxeja ottaa... toivon. kasvaahan lyricaankin toleranssi mutta jospa ennen sitä mun olo kerkeis parantua niin etten tarviis ahdistusta helpottavaa niin paljoa. mua varmaan seuraa lopun elämäni tää kaikki ailahtelu, masennus, ahdistus, pelot.. lääkäri on joskus sanonut. kai oon niin rikki sisältä ja en oo kehittyny tasapainoseksi lapsena. lapsuus oli niin traumaattinen. mulla kun ei ole siskoja eikä veljiä niin olin paljon yksin koska isä jätti mut paljon yksin kun lähti baariin ja vaikka itkin niin se vaan huus että olen yhtä hullu kun äitini,äitilläni siis oli paranoidinen skitsofrenia. ja olin tuolloin siis alle kouluikänen. tota samaa jatkuu monia monia vuosia, kunnes 12 vuotiaana mut pakkohuostaanotettiin ja menin lastenkotiin ja asuin siellä 18vuotiaaksi asti. kuuluu tuohon lapsuuteen paljon paljon muutakin pahaa... oon paljon sitä käynyt terapiassa läpi. mun isä oli myös narsistinen. muutin isän luokse 3 vuotiaana. koskaan en oppinut sanomaan isää isäksi, en tiedä miksi. hänellä ei ollut mulle nimeä ollenkaan. toi myös paljon juopuneita kavereitaan öisin baarista meille... eikä mulla ollu ketään kuka olis välittänyt musta. siitä olen aika pettynyt miksei kukaan välittänyt. ja edelleen tuntuu ei kukaan musta voi välittää. kaikki haluaa vaan pahaa mulle..

tyttö voi onneksi hyvin ja tänään on jo oma itsensä, siitä on hyvämieli. huomisen vielä kotona ja maanantaina varmaan kouluun sitten. ei pitäs enää tarttua 2 oireettoman päivän jälkeen, lääkäri ja hoitajat sanoivat.

mä en oo tänään tehny muuta kun käytiin miehen kanssa kaupassa mikä vähän piristi ja sitten oonkin vaan ollut ja tossa päivällä meni ajatukset aivan ylikierroksille... koin parhaaksi käydä nukkumaan ja nukuinkin 1.5 tuntia. mut nyt jotenkin ahdistunut olo vaikka otin lyrican päivällä. millon tää helpottaa? mä en vaan haluis ja jaksais olla tässä, elää, en halua kuolla mut en jaksa myös olla minä.. vaikea selittää. kaikki tuntuu niin harmaalle ja musta tuntuu ettei mulla oo ketään kuka välittää, kaikki vaan haluaa pahaa. vaikka kuinka yritän ajatella kauniita ajatuksia mun päässä joku koko ajan huutaa älä usko, noi ei ole totta.. onko tuttua kellekkään?

en päässyt pihalle tänään koska satanut koko ajan ja pihakin on ihan liti märkä. ahistaa sekin. mut en mä kyl varmaan jaksaiskaan, mut en jaksais olla sisälläkään, en jaksais olla missään, en jaksais olla olemassa. unessa vaan on hyväolla. koen huonoa omaatuntoa etten mene tonne pihalle sadevaatteet päällä. tässä mä vaan sohvalla makaan enkä tiedä mitä tekis ja kun mikään ei ees huvita. silti haluisin tehdä jotain, jotain mistä tulis hyväolla, mut mistään ei tuu mitä teen, hetkellisesti ehkä.

maanantaina mulla on omalle hoitajalle aika, onneksi. kerron miten pahaolla mulla on taas ollut. ja puhun siitä kela terapia mahdollisuudesta.

onneksi huomenna ei varmaan sada. jos huomenna pääsis pihalle. mua ahdistaa välillä nähdä pihalla muita, mutta joskus ei, vaihtelee, välillä en vaan jaksais nähdä ja joskus mua pelottaa muut, ja häpeän itteäni ja muiden näkeminen joskus laukasee niitä epäluulosia ajatuksia... mitä tuokin katto noin se varmasti nyt ajattelee sitä ja tätä musta ja sit kaikki karkaa lapasista mun päässä.. mieskin on aika väsynyt siihen.. mun pitää saada joku apu siihen, en jaksa enään sitä.

jaksaakohan kukaan edes lukea tätä tai muita mun kirjotuksia ja kiinnostaako ketään edes, ajatteleeko muut että kamala mikä valittaja? tai että oma valinta, mitä et vaan tee sitä tai tätä ni paranet.

kuitenkin kaikesta huolimatta toivon kaikille voimia ja mukavaa viikonloppua 🌻🙂🌻

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Meinasin jo mennä nukkumaan, mutta halusin lukea kirjoituksesi ensin. Olet minulle tosi tärkeä, luen tekstisi aina ja ajattelen sinua hyvällä!😍

On sinulla ollut karu lapsuus. Tulen melkein surulliseksi siitä. Kiitos kun kerroit siitä. Jotenkin ajattelen, että kunpa sinut olisi huostaanotettu aiemmin. Mitä mieltä itse olet?

Kirjoitan sinulle ehdotomasti lisää huomenillalla, siis sunnuntaina. Päivä menee juhlien laitossa ja juhliessa. Nyt olen liian väsynyt kirjoittamaan enempää. Toivon, että saat yön nukuttua mahdollisimman hyvin! Voimia päivääsi!🌻🙂🌻

Hei Jardin Prive ja muut 😍

tää päivä on mennyt paremmin kuin eilinen. Nukuin viime yön sohvalla kun jotenkin tuntu että siinä olis turvallisempi olo nukkua ja sainkin siinä hyvin unta ja nukuin koko yön hyvin. Harmi että ensi yönä en voi sohvalla nyt nukkua. Mä en tajua miksi mua ahdistaa nukkua makuuhuoneessa välillä.
Oltiin tänään paljon pihalla ja piha juttuja tehtiin. Aika puhki olo fyysisesti mutta henkisesti olo on aamusta asti tänään ollut parempi kuin eilen.

Kyllä Jardin Prive mä oon myös sitä mieltä että mut ois pitäny huostaanottaa jo paljon aikasemmin... oikeestaan oon sitä mieltä että mun paikka ei olis ollut ees isän luona.. ei se tajunnut mihin ryhty kun mut luokseen halus. Mä olin paljon lastenkodissa jo ennen tuota 3vuoden ikääkin.. jopa elämäni ensimmäiset päivät vietin äitinä kanssa suljetulla osastolla koska äiti meni psykoosiin synnytyksen jälkeen. mutta siis mä rakastin ja rakastan äitiäni, vaikka hän olikin niin sairas, mutta ei hän sairaudelleen mitään voinut ja aina tahtoi mulle vaan hyvää, ja rakasti mua todella paljon. mutta ei vaan sairautensa vuoksi pystyny musta huolehtimaan.
Oon ikävöiny lähiaikoina taas tosi paljon omaa äitiä.. kaikilla mun kavereillä on äidit elossa ja on siskoja ja veljiä, ja mä tunnen niin erilaiseksi ja huonommaksi itteni kun oon tämmönen maailmaan unohtunut jonkun lapsi.. enhän mä enään lapsi ole, mut siis.. en tiiä mitä tolla tarkotin kun noin kirjotin. tuntuu vaan et mä en kuuluis tänne.. maailmaan.

tyttö menee huomenna kouluun, alkanu tänään olemaan jo aika tylsää olla vaan kotona. toivon nyt ettei tuo tauti tartu koulussa keneenkään, tyttö kyllä pesee aina kädet kun käy vessassa, mutta tiedän myös että aina ei vaan malttais ja jos kukaan ei oo muistuttamassa niin saattaa luistaa kyllä siitä. sairaalassa sanovat että 2vrk ni sit voi mennä kouluun ja muualle, eilen ei enään ollu ripulia eikä tänään.

huominen ja tiistai mua vähän pelottaa ja ahdistaa.. mä oon tytön kanssa kahestaan, en pelkää siis sitä, mut eniten aina mietin että miltä tytöstä tuntuu jos mä oon kauhean väsynyt.. kun ei se johdu hänestä, oon monet kerrat hänelle sitä sanonut.
koitan minimoida kaiken touhuumisen etten ainakaan sillä lisä väsytä itteeni. huomenna olis se juttelu hetki hoitajan kanssa.

tää taitaa tulla aamulla vasta näkyviin, joten toivotan kaikille toivottavasti lämmintä uutta viikkoa 🌻🙂🌻

onko kellään muulla semmosta että ahdistaa käydä nukkumaan? mulla on ollut lapsesta asti, on tietysti kausia että sen suhteen ei ole ongelmia, mutta aina välillä tulee se takasin. nytkin ahdistaa kun kohta pitäis mennä nukkumaan. kun sinänsä mua väsyttää mut en vaan jotenkin uskalla nukahtaa. en tiedä miksi. tai tuntuu jotenkin pelottavalle että yöllä maailma ikään kuin pysähtyy ja hiljenee.. se tuntuu pelottavalle, on niin suojaton olo ja yksinäinen.
ja mun uniin vaikuttaa myös nykyään kun poika meinasi vauvana menehtyä nukkuessa 2 kertaa.. ei siis ollut kätkyt kuolemalla mitään tekemistä asian kanssa, vaan pojan sairauden joka selvisi sitten vasta parin kuukauden sairaalassa olon jälkeen. senkin jälkeen on sairauden vuoksi ollut menehtymisen uhka, mutta kiitän Luojaa että on suojellut poikaa. kun pojalla on sairauden kanssa huono jakso ja poika on meidän luona, niin silloin en saa kunnolla nukuttua kun oon huolissani pojasta että yö menee hänellä hyvin. sillon musta tuntuu että äideillä pitäisi olla jokin semmonen että lapsen vuoksi voisi valvoa 18vuotta aina silloin kun tarvitsee eikä se vaikuttaisi mieleen. mä syytän itteeni pojan sairastumisesta, mähän häntä kannoin 9kuukautta ja mun geenit.. mut mä en polttanut, käyttänyt lääkkeitä, en juonut en tehnyt mitään mikä olis voinu vahingoittaa sikiötä, ainoa vierasaine mun kehossa raskauden aikana oli se himskatin sikainfluenssa piikki jonka ottamista kadun joka ikinen päivä. se saattoi olla syy pojan sairastumiseen. mutta neuvola niin suositteli sitä ja sanottiin vielä mulle et se on niin kuin melkein kansalais velvollisuus ottaa se. olin niin tyhmä etten osannut ajatella. mutta entä sitten jos mulle ois tullu se sikainfluenssa, mitä se ois sikiölle sitten tehnyt.. en tiedä. mutta musta suomi toimi väärin tossa rokottamisessa kun rokotti raskaana olevat samalla rokotteella kun muutkin.. vaikka raskaana olevat muissa maissa rokotettiin eri rokotteella.

mun täytyy lähtee yrittää sitä unta 😭

Hei, Minävaan00!😍

Ymmärrän nyt paremmin huolesi ja syyllisyyden tunteesi poikaasi kohtaan. Teit parhaasi poikasi terveyden suhteen raskausaikana. Ja jos ymmärsin oikein, ei tuo sikapiikki nyt kuitenkaan ole varmasti syyllinen poikasi sairauteen. Ja vaikka olisi, et varmaan toisin olisi voinut kuitenkaan itse toimia. Voitko ajatella ihan oikeasti, ettei syy ollut sinun. Näin valitettavasti sattui vain käymään. Ja se on tosi surullista.

Mulla ei ole ollut pelkoa mennä nukkumaan. Mutta olen kyllä nukkunut sohvalla, ja jopa lattialla maton päällä. Syynä se, että koin silloin, etten ansaitse sänkyä. Sohva tai lattia on mulle riittävästi.

En saa vietyä KELAan hoitotukianomusta, kun eivät tereveysasemalla saa kirjoitettua reseptiä sen liitteeksi. Harmittaa. Mietin onko sillä reseptillä mitään vaikutusta rahaan eli veisinkö hakemuksen jo nyt vai odotanko vielä pari päivää reseptin kirjoittamista... Hemmetti kun ei tiedä, mikä olisi järkevää...

Mua masentaa. Eiliset juhlat on ohi. Nukuin liki puolille päivin. Tyttö tulee pitkäksi viikonlopuksi. Eli sairaalaan jos menen, tapahtuu se reilun viikon päästä aikaisintaan.

Voimia päivääsi! Miten sait nukuttua viime yön?☺️❤️☺️

kiitos Jardin Prive viestistä 😍

mä oon saanu ihan suht hyvin kaks edellistä yötä nukuttua, mut oon silti nukkunu aamupäivällä vielä kumpanakin päivänä jotain 1.5tuntia.¨

mä oon tänää pyöritely päässä kaikkii aika tärkeitä asioita liittyen tyttöön mut myös vähemmän tärkeitä asioita liittyen ei mihinkää. kauhee pakon omanen ajatus ketju taas syntyy päähän ja en saa sitä katkastua ja alkaa ahistamaan. miksen vaan voi olla ajattelematta mitään ja olla onnellinen. en tajua miksei mun ajatukset toimi normaalisti. epäluulosia ajatuksia melkein joka päivä, liittyen millon mihinkin ja keneenkin. mä en jaksa niitä enään! ja ku mä en ees tiiä onks ne totta, mä jotenkin uskon kyllä että ne on totta, mä nään ihmisten läpi miten ne haluu mulle kuitenkin loppupeleissä pahaa, haluu tuhota multa kaiken ja saada mut voimaan pahoin että kaikki mun elämässä hajoaa ja en saa olla onnellinen. mä en luota keneenkään. tällä hetkellä en ees hoitajaani. musta tuntuu et sekään ei ymmärrä mua. se on jotenkin outo.. ei se oikein ees ikinä muista mitä ollaan juteltu.. sit pitää uusiks selittää ja sit se muistaa väärin asioita.. eilen kävin sen luona ja musta tuntu et se oli niin turha käynti ja ihan ku sil ois vaan ollu kiire eroon musta. tuntuu melkeen turhalle käyä siellä, mut mun on pakko.. mut pakotetaan siihen. ne haluu nähä miten mä voin, tytön takia. onhan se silleen tytön vuoksi hyväkin että käyn ja ne kattoo miten voin, tuntuu vaan itestä et on täysin turhaa.. ei ne ymmärrä mua.

musta tuntuu etten mä oon nyt ollu ihan niin väsyny ku yhessä vaiheessa, mut se sertralinin nosto sillon väsytti tolkuttomasti ja kun sitte laskin sen takas alemmalle annokselle ni pikkuhiljaa se väsymys alkanu helpottaa. mut kyl silti monesti tuntuu päivän aikana et kumpa vois vaan nukkua, mut se väsymys ei oo niin lamaavaa.

mä en oo oikein mitään koti hommia saanu tehtyä, no pyykkiä pessy välillä sentään. mut sit pihalla oon saanu tehtyä sentään. koen et tärkeempää olla ulkona kun uuvuttaa itteensä sisä hommilla jolloin ulkoilu jäis sitten. uuvutan mielummin itteni pihalla.

mie oli viime yön pois, tulee tänään illalla. ihan hyvin mä sittenkin pärjäsin, ihme. paitsi nukkumaan käydessä vähän alko ahistamaan ja pelottamaan. ja sitte muistin asian mitä en oo aikasemmin muistanu enään päivällä.. mä herään joskus kun just oon nukahtanu ni semmoseen tunteeseen et mä tukehun tai mun sydän pysähtyy ja havahun siihen ja sit sydän alkaa lyömään kahta sataa ja tulee kamala olo et mä kuolen. kai jonkunlaista paniikkikohtausta, vaikka päivällä niitä ei onneksi enään oo ollu, ainakaan voimakkaita, pieniä kyllä välillä.

mua myös alkanu pelottaa et mitä jos mä en enään nouse tästä? vissiin yli kaks kuukautta ollu vaikeeta ja musta tuntuu ettei mun elämän ilo oo vieläkään palannu. mä en nauti elämästä vaikka yritän. koko elämä tuntuu raskaalle ponnistelulle missä ei oo mitään järkeä. ja nyt musta taas on alkanu tuntumaan et mä vaan valitan ja valitan, kukaan ei jaksa mua. enpä mä kavereita oo nähnykkään tänä aikana, koska tiiän ettei ne jaksais mua kuitenkaan. enkä mä jaksa ees nähä ketään. ja musta tuntuu et nekään ei ees haluu nähä mua, eipä oo paljoo kyselleet mitä kuuluu. ja hyvä niin.. mut sit taas musta tuntuu et kun ne ei oo kysyny ni loppupeleissä ne ei ees välitä musta. oonko se ollu kuitenkin aina sit mä joka oon kysyny mitä kuuluu.. en tiiä. antaa olla kaikkien. kyl mä huomaan et ei kukaan jaksa mua ja ei välitä musta. eikä piäkkään. oonhan aika rasittava ihminen.

mä koitan syyä aamupuuron, hyvä aika taas aamupalalle.. jos sit saisin mentyä pihalle ees vähäks aikaa.

kaikille toivottavasti lämmintä päivää 🌻🙂🌻

musta tuntu tänään aamulla pitkästä pitkästä aikaa et mulla on vähän elämän iloa. tätä tunnetta oon oottanu todella kauan. kävin jopa kävelylläkin ja vielä meinasin pihalla tänään vielä olla. en tiedä auttaako se lamictalin nosto, kuka tietää, vai aika. kunpa tää pysyis näin, eikä mieliala laskis takas alas enään.
epäluulosia ajatuksia on, mutta koitan työntää ne pois, ne kyllä ahdistaa..
ennen kun mulla masennus ja ahdistus palas ni mä olin kuukausia täynnä virtaa, joskus ehkä liikaakin.. nyt musta on tänään tuntunu vähän samalle, mut ei siis liikaa virtaa, mut virtaa. eikä ainoana asiana pyöri mielessä että haluan nukkua. mulla on aika paljonkin asioita tällä hetkellä päässä, ehkä liikaakin, mut semmosia hyviä asioita.. mitä haluan elämältä..
ootan viikonloppua kun nään pojan pitkästä aikaa, peruuntu se viime viikon meille tulo kun tyttö oli siinä rota viruksessa. nyt perjantaina nään taas pojan. on jo älytön ikävä ollut.
tämmöstä tänään. kerrankin voin sanoa että musta tuntuu aika hyvälle.

voimia ja lämpöä kaikkien päivään 🌻🙂🌻🌻🙂🌻🌻🙂🌻

Hei, Minävaan00!😍

Mukava kuulla, että sinun on parempi olla!

Anteeksi, etten jaksa kirjoittaa enempää. Halusin kuitenkin tulla sinua tervehtimään. Kaikki viestisi luen, vaikken aina kommentoisikaan. *halaus*☺️❤️☺️

Kiitos Jardin Prive viestistäsi, mulle merkitsee paljon että kirjoitat ☺️❤️☺️

meillä oli miehen kanssa semmonen yhteinen juttelu hetki tänään hoitajien kanssa ja mua alko väsyttää siellä tosi paljon. en tiedä miksi. kai ne asiat on vaan niin väsyttäviä.. ja koin tänään että musta tuntuu että oon vähän sinne ja tänne tilivelvollinen kaikesta, mutta ymmärrän myös että hyvää ne tarkottaa, ei vaan jaksais samaa toistaa monta kertaa viikossa eri tahoille. ehkä tää joku päivä helpottaa ettei tarvitse raportoida milloin kenellekkin miten voin.
sen jälkeen sitten valtasi aika kovakin väsymys, kaikki alko tuntumaan taas raskaalle ja en tiennyt mitä muuta teen kun otin sitten yhen rauhoittavan. se taisi helpottaa oloa, koska sen jäljeen pystyin taas tulemaan kuorestani ja tekemään asioita. mulla on tapana vähän vetäytyä kontaktista kun on huono olla. en yhtään tykkää siitä että vetäydyn, mutta mä en jotenkin vaan pysty olemaan sillon kenenkään kanssa, oon jotenkin niin sisäänpäin kääntynyt.

mä hikoilen muuten öisin joskus tosi paljon, onko kellään muulla semmosta? mä en tiedä mistä se johtuu. sitä on ollu jo joitain vuosia aina välillä. ylipainoa mulla ei oo. joskus vissiin ylipaino voi sitä aiheuttaa, ehkä vissiin.
en ole siitä sanonut koskaan lääkärille, kun en oikein ikinä tuu päivällä sitä ajatelleeksi.

huomenna mulla on se pään kuvaus, tai oikeestaan tänään, torstaina, kun tää viesti julkastaan vasta aamulla. mitenköhän nopeesti siitä saa tulokset? välillä mietin että mitä jos siellä näkyy jotain vikaa.. mutta koitan olla etukäteen miettimättä siitä sen enempää.

huomenna mun on pakko vähän ees siivota, tytön yksi kaveri tulee meillä käymään ekaa kertaa, siis tää kaveri ei oo koskaan käynyt meillä. muita tytön kavereita on kyllä. mua aina vähän jännittää kun tulee tytölle kaveri jota en oikein tunne. mut mä oonkin niin epäsosiaalinen, arka ja ujo. mut musta on kuitenkin tytön kannalta mukava että kavereita käy meillä ja tyttö käy heillä.
tyttökin on vähän ujo ja hiljainen, ainakin alussa ennen kun oppii tuntemaan toisen. mutta tuttujen kanssa on oikea papupata 🙂 samanlainen ku mä.. vieraiden kanssa tosi ujo ja tuttujen kanssa aivan erilainen, siis positiivisella tavalla.

mun täytyy varmaan lähteä yrittämään unta. aamulla taas aikanen herätys. onneksi kohta alkaa koulusta loma.. ja mies on ensi viikon lomalla. miehen lomat on mulle aina helpompaa aikaa. yksin ahdistaa usein ja en jotenkin saa yksin oikein mitään tehtyä. nyt oon vähän yrittänyt myös yksin toimia taas. katsotaan millanen päivä huomenna on.. meneekö missä tunnelmissa.

mukavaa päivää kaikille ☺️❤️

nyt on käyty pään kuvauksessa. aikamoista meteliä piti kone ja tipan laitto sattui. nyt vaan odottelen milloin saisin tulokset. nyt alko pelottaa et mitä jos siellä näkyy jotain olevan vialla. mut ei tässä auta nyt kun odotella. mä menin vielä jostain syystä tuntia liian aikasin sinne! en tajua. eilen illalla vielä tiesin tarkan ajan, mutta tänään aamulla jotenkin sitten sekotin kellon ajat päässäni. ja sitte siellä oli viellä ajat myöhässä niin mähän olin siellä sitte jotain 3 tuntia. no meni se aika sielläkin istuessa..

mulla ei oo niin kun huono olla eikä hyvä olla, semmonen neutraali, en tunne oikein mitään tunteita tällä hetkellä. tai no väsymyksen tunnen. haluisin käydä nukkumaan, mutta en kehtaa kun tytöllä on kaveri kylässä ja mun pitää kohta tehä niille jotain ruokaa. ehkä sitten myöhemmin jos lepäisin. ellen sitten mee pihalle jos ei sada vettä.

kaikille mukavaa päivää 🌻🙂🌻

Hei, Minävaan00!😍

Tiedätkö, mitä ne etsivät kuvauksista? Vai onko se enemmän poissulkua, että kun mitään ei öydy niin kaikki on ok?

Mitä sinulle kuuluu? Et ole kirjoittanut pariin päivään...

Voimia viikonloppuusi! Tuliko poikasi nyt luoksenne?