oon niin väsynyt..
Taas nostaa masennus päätään.. kuudes viikko,eikä yhtää tunnu helpottavan,päinvastoin. Tänään mukaan tuli yhtäkkinen hajoan tähän oloon ahistus kohtaus,jotka jo niin tottuja aikasemmilta masennus kausilta. Mulla siis vuosia ollut diagnoosina toistuva vaikea asteinen masennus ja myös persoonallisuushäiriöitä..
mulla meni noin 3kk suht hyvin,tuntu et elämä vihdoin hymyilee ja toivoin että olisin vihdoin parantunut. Kunnes 6 viikkoa sitten yhtenä aamuna mikään ei ollutkaan mun päässä enään hyvin. Kaikki ilo ja mielenkiinto oli hävinnyt. Ajattelin että no tämmösiä kausia tulee kaikille.. 2 viikkoa toivoin et menee kyllä ohi,kolmantena viikkona aloin pelkäämään uusiko masennus taas,ja neljäntenä viikkona hyväksyin että niin siinä kävi,ja ajattelin että kyllä mä tästä nousen,niin kun ennenkin,mutta 5 viikko kun alko, alko tuntumaan etten jaksa,en jaksa olla sairas jatkuvasti ja nyt kuudes viikko kun alko tuli mukaan se aivan kamala hajoan just nyt tähän oloon ja haluan kuolla just nyt en kestä läjässä,sekoan. Niin kokonais valtasia nuo mun tommoset yht äkkiset pelkotilat on.. se hajoamisen tunne on pahin ja pelottavin.
Lapsuuteni on hyvin traumaattinen ja aikuis elämässä olen kokenut todella rankkoja asioita.
Mutta siis.. miten tämmöistä ainaista masennus uusii kausia jaksaa loputtomiin? Lääkityksenä iso arsenaali eri lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja kokeiltu myös paljon.
Hoitosuhde on hoitajaan ja myös lääkäriin..
perhettä on.. mies vaan ei koskaan ole osannut tukea.. turvaton olo. Ystäviä ei montaa,harvoin edes nään heitä.
Joskus pahimpina hetkinä kun ahdistus on liian suuri ei edes tajua tätä hetkeä kun olo vie mennessään ja haluaa vaan karkuun sitä oloa,pois,turvaan. Pelottaa.
Onko kukaan muu kokenut semmosia todella pelottavia hajoamisen tunteita? Mitkä tulee aivan yht äkkiä ja saa aivan kauhun valtaan ja haluaa vaan karkuun.. tuntuu että sekoaa pää niissä hetkissä.
Näinä vaikeina kausina on vaan niin vaikea jaksaa ajatella että tästä selviää kun jokainen sekuntti tuntuu ikuisuudelta..
Taas on alkanut tuntumaan tekisinkö kuitenkin kaikille vaan palveluksen ja päättäisin päiväni täällä.
Miten paljon ihmisen pitää jaksaa elämässä kaikkea.. tällä hetkellä tuntuu että mielummin vajoaisin vaikka psykoosiin tai koomaan että pääsisin tästä todellisuudesta pois. En jaksa tätä enään, oon niin väsynyt kuulemaan jatkuvasti jotakin huonoa ja ikävää.
Ahdistaa koko elämä. Enkä haluaisi olla tässä todellisuudessa. En jaksa kohdata jatkuvasti lisää murhetta ja pettymystä.
En osaa kirjoittaa mitään järkevää. Elämä: anna minun mennä pois.
Eipä täälläkän tunnu ketään enää kiinnostavan mun höpinät.
toivon kaikille hyvää elämää, älkää luovuttako!
Hei, kuule, Minävaan00! Anteeksi, etten ole osaltani kirjoittanut sinulle. Luen kyllä kaikki viestisi, mutta kai mulla on ollut nyt oman painonpudottamisen ja lääkkeen vähentämisen kanssa niin "kiirettä", etten ole muiden ketjuja kommentoinut, vaikka on ollut ajatus kirjoittaa. Et ole ainut, jolle en ole kirjoittanut mitään! Kirjoita kuitenkin sinä edelleen tänne. Katso vaikka, kuinka moni viestisi lukee! Uskon että sinusta ja voinnistasi ja ajatuksistasi ollaan kiinnostuneita!
Yritän korjata tapojani.😉 Kirjoitan tänään useampaan muuhunkin ketjuun kuin omaani...
minävaan00 kirjoitti 14.10.2015 15:16
Miten paljon ihmisen pitää jaksaa elämässä kaikkea.. tällä hetkellä tuntuu että mielummin vajoaisin vaikka psykoosiin tai koomaan että pääsisin tästä todellisuudesta pois. En jaksa tätä enään, oon niin väsynyt kuulemaan jatkuvasti jotakin huonoa ja ikävää.
Ahdistaa koko elämä. Enkä haluaisi olla tässä todellisuudessa. En jaksa kohdata jatkuvasti lisää murhetta ja pettymystä.
En osaa kirjoittaa mitään järkevää. Elämä: anna minun mennä pois.
Kuulostat kovin masentuneelta, Minävaan00. Mulla on kai jokunen vuosi siitä, kun olen voinut noin huonosti. Taisin silloin ottaa yliannostuksia, mitä tietenkään en sinulle suosittele tai toivo. Mietin vain, miten itse reagoin. Mä en ole koskaan voinut upottautua uneen noina hetkinä ja aikoina. En saa nukuttua päivällä. Sitähän monella on. Ehkä mulla on ollut noina aikoina tämän hetkistä voimakkaampi lääkitys, mikä on sitten kuitenkin voinut lisätä yöunen määrää. Onko mitään, mikä helpottaa sun oloa?
Mä pelkään (ja toivon) masentuvani pahemmin, kun lopetan Ketipinoria. Tällä hetkellä painon lasku on kaikkein tärkeintä mun voinnissa.
Tiistaiaamuna pistin MS-piikin. Pelkään aina sen sattumista. Aion ottaa influenssarokotteen. Soitin siitä neurologian polille ja varmistin, että voin sen ottaa. Jos saisin influenssan, mitä mulla ei ole ollut kertaakaan, voisi siitä seurata pahenemisvaihe, mitä en tosiaan toivo.
Kirjoittele/kirjoittelethan... Voimia sinulle!
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️ oletko vielä linjoilla?
Mä kipuilen taas saman asian kanssa kuin, mistä olen kirjoittanut sinulle aiemmin eli tytöstä ja hän poissa olostaan. Soitin hänelle eilen, ja juteltiin vähän aikaa. Hän oli väsynyt ja ärtyisä. Kun lopetettiin, mulle iski ihan kauhea ikävä. Itkin, satutin itseäni, otin lääkkeitä. Vähitellen olo rauhoittui. Soitin jopa Mielenterveysseuran Kriisipuhelimeen, jossa toiseella soittoyrityksellä vastattiin. Siitäkin oli apua. Eli ero lapsesta on edelleen mulle kauheaa, kun en tiedä milloin nähdään. Nyt sentään nähdään tällä viikolla todenäköisesti...
Hei, Minävaan00! Oletko enää lainkaan käynyt lukemassa viestejä. Tule takaisin. Kaipaan sinua!😍
Noniin, tuli sitten hävittyä täältä pois silloin joskus ja unohdin sitten salasananikin ja piti luoda uusi tunnus, joten siksi eri nimimerkki nyt.
En tosiaan Jardin Prive käynyt täällä enään..
Mitä sinulle nykyään kuuluu? Kauhea kun aika on mennyt hurjaa vauhtia.. voi kun voisi sanoa olosta samaa että mennyt hurjaa vauhtia parempaan, mutta ei ole ja tuskin koskaan edes meneekään. Jollain tavalla oon luovuttanut yrittämästä vuosi sitten.. eli aika huonosti menee minulla. Ehkä jollain tavalla paremmin kun tuossa loppuvuodesta, mutta huonosti edelleen. Vaikeaa on. Kaikki on jotenkin muuttunut lopullisesti mun elämässä.. se halu yrittää on jotenkin kadonnut..
Luetkohan Jardin Prive tämän? Toivon niin ja pyydän anteeksi että lähdin täältä pois.. mutta epävakaa kun olen, on teot joskus outoja ja impulsiivisia ja kaikkea..
Ms tautiin aloitin vasta kuukausi sitten ensimmäisen lääkkeen.. pistos lääkkeen. Onko sinulla sama lääke kuin ennenkin?
Jospa taas tänne jaksaisin kirjoitella jatkossa uudelleen..