Hei Jardin Prive ja muut 😍

Tänään on todella vaikea olla. En tiedä miksi. Tai tiedän, masennus, muuta en tiedä. On niin pahaolla että mietin jo kysyisinkö pääsisinkö vähäksi aikaa osastolle. En tiedä mitään mikä helpottaisi tätä oloa. Mitään en saa tehtyä ja itkettää vaan. Kaikki pienetkin asiat saa mut tolaltaan.
Ulkona on hieno ilma, en pysty vaan menemään sinne.
Ei mulla ole edes sanoja tähän oloon, on vaan kamalan pahaolla ja jaksaminen melkeinpä nolla.

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Miksi miellä on näin huono olla??!

Mitä mieltä olet tänään sairaalaan menosta? Jos siihen päädyt, toivon, että sinut otetaan osastolle! Ei ole varmaan helppo valinta hakeutua sairaalaan. Ainakin mulla tuntuu, että sotken sillä kaikkien läheisteni elämän. No, nyt mulla ei ole sitä huolta, kun mua ei osastolle oteta. Tosin ei tämä pienten yliannostusten ottaminenkaan ole järkevää. Tiedän sen, mutta otan niitä silti...

Minkälainen vointisi on muuten tänään?

Voimia päivääsi!😍

Hei Minävaan!
Voimia Sinulle, toivottavasti tänään on jo parempi olla.

Hei Jardin Prive ja Arka ☺️❤️☺️

ei ole tämäkään päivä ollut juuri sen parempi, ehkä hiukan koska sain edes mentyä terapiaan itkemään. En puhunut osastosta siellä.. kun en voi nyt ainakaan perheen vuoksi viikonloppuna mennä.. tytöllä on huomenna kevät juhla ja oon kerennyt jo lupaamaan jotain mukavaa tekemistä yhdessä viikonlopuksi kesäloman alun kunniaksi. nyt vaan pelkään mitä siitäkin tulee.. pystynkö olemaan edes vähän iloinen, en tiedä.
tänään en ole ottanut kun yhden opamoxin vaikka mieli tekisi ottaa vaikka kaikki, mut en voi perheen vuoksi.
mietin sairaalaan menoa ensi viikolla jos tää vaan jatkuu tämmösenä tai pahenee. lääkäri mulla on torstaina, jos silloin on vielä ihan kamala olo ollut, niin viimeistään sillon siitä puhun.
jollain tavalla musta tuntuu että mun elämä on ohi. en tiedä. tuntuu että haluan luovuttaa edes yrittämästä kun ei mistään ikinä tule kuitenkaan mitään, ei ole tullut tähän mennessäkään.
kamalaa valitusta vain tämäkin.
oon koittanut etsiä positiivisia asioita, koittanut katsoa luontoa, mutta mikään ei saa mun oloa hyväksi, makaan kuin kuolleena jossain pimeässä yksin.
koko ajankin vain väsyttää. voisin nukkua taukoamatta. olenkin tänään nukkunut aamun heräämisen jälkeen vielä noin kolme tuntia.
haluaisin hävitä pois. pois häiritsemästä muita.

Hei minävaan!
Voimia päivääsi ja rukoilen että olosi helpottuu. Iloinen asia kun nuorilla kevätjuhlaja saavat jäädä lomalle. Minullakin vaikea olla, pakkoajatuksia on ja ahdistusta, onneksi on tuo mies kotona keittää nytkin kahvia hän on tuki minulle ja tyttärestä iloitsen. Onko sulla rauhoittavaa jota voit ottaa. Minä saan taas oxamin-reseptin kuukauden päästä. Rukouskirjaa olen paljon lukenut. Toivon ilon hetkiä päiviisi ja kirjoita pian tänne mitä sinulle luuluu.

Hei Arka ja kiitos kun olit kirjoittanut ja rukoilet puolestani ☺️❤️☺️

olen pyytänyt tädiltäni joskus että voisi laittaa poikamme puolesta rukoispyynnön seurakunnassa, kun pojalla on välillä sairautensa kanssa todella pahoja kausia ja huoli on ollut kova selviääkö.. toivon että rukoukset on kuultu. itse rukoilen joka ilta perheeni puolesta. en koskaan ole pyytänyt rukousta itselleni, tuntuu etten ole sen arvoinen.

mua väsyttää aivan tulkuttomasti. tänään oli tytön kevät juhlat, mua kävi sielläkin itkettämään ja sen jälkeen. mua itkettää nykyään paljon, ihan missä vaan.
tyttö on innoissaan kun sai uuden pyörän tänään, mutta tyttö menee aika ylikierroksilla tällä hetkellä.... on vähän sitä ongelmaa välillä tytöllä, keskittymisen kanssa.

mä meinasin mennä nukkumaan vähäksi aikaa. mä en jaksa päiviä ilman jatkuvia päiväunia.

on mulla oxamineja tarvittavana. otin eilenkin niitä vähän liikaa. olo on niin sietämätön ollut. itkin sitten miehelleni pitkin iltaa että me ei selvitä.. kaikki romahtaa meidän elämässä. itkusta ei meinannut tulla loppua. pelkään miten huolehdin tytöstäkin tässä olossa kun miehen pitää käydä töissä. miten hoidan kodin, tytön, kaikki asiat elämässä. olisiko mun sitten parempi mennä osastolle koska tuntuu että kotona olen vain rasitteena ja pilaan kaiken. ehkä mies sitten saisi töistä lomaa hoitaakseen tyttöä.
saisin mäkin rauhassa vain olla, ei tarvitsisi koko ajan huolehtia jostain joka lisää vaan mun väsymystä. olenko itsekäs pa...ka?

ajattelin että otan nyt ihan luvan kanssa oxaminia aina kun siltä tuntuu.. se helpottaa oloa siedettäväksi. jään sitten riippuvaiseksi vaikka.. pääseehään niistä aina sitten irti kuitenkin. niin kuin ennenkin olen päässyt. mutta yritän pitää käytön lyhyenä. ehkä tässä tilanteessa se on ihan sallittua jos niistä on apua edes vähän.

mä lähden nukkumaan.

Hei hyvä Minävaan!
Ota v aan oxamineja ja ota vastaan se apu minkä niistä saat. Olet ansainnut helpotusta oloosi. Minä saan Oxamineja kahden kuukauden välein ja on pitkä aika oottaa kun mun täytyy ottaa kolme kerralla että olo helpottuu. Onneksi saan niitä kuitenkin säännöllisesti. Alkoholi on toinen asia josta apua haen ja olenkin saanut. Voin sen verran huonosti ja IM-ajatuksia on niin paljon että ihan selviämisen kannalta käytän sopivassa määrin. Lisäksi olen mennyt mukaan vapaaehtoistoimintaan että saisin vähän vaihtelua. Sinä olet niin tärkeä perheellesi ettei sinua voi kukaan korvata. Pidä tämä mielessäja koeta kerätä voimia ja hoitaa itseäsi hyvin. Kiva kun tyttösi sai uuden pyörän. Minunkin tyttöni sai stipendin mistä olen iloinen. Olen iloinen että rukoilet, niin minäkin teen ja lisäksi olen pyytänyt Pirkko Jalovaaraa rukoilemaan puolestani.

Hei vaan kaikille ketjulaisille!

Huomasin otsikon puhuttelevan itseäni ja pääti laittaa pienen viestin. Olen tänään Todella väsynyt. Eilen olin naapurissa ylioppilasjuhlissa ja jatkot vierahtivät yli puolen yön. En käytä alkoholia, joten siitä ei ole kysymys, mutta jäin tilaisuuden jälkeen niin virityneeseen tilaani, etten pystynyt lainkaan nukkumaan. Muutaman tunnin yritettyäni ja taisteltuani levottomien jalkojeni kanssa, etsin esiin jo käytöstä poistetut voimakkaasti rauhoittavat lääkkeeni. Otin muutaman - eivät tehonneet, siispä otin muutaman lisää ja vähän särkylääkettä. Uni tuli lopulta.
Heräsin aamulla joskus kahdeksalta ja nukahdin istualleni kahvipöytään. Sen jälkeen olen vielä kahdesti nukkunut istualleni ja ottanut yhdet päiväunet. Paljoakaan en muista tästä päivästä.

En ole itsetuhoinen, mutta näköjään tuo itsesuojeluvaisto ei aina pelaa. Tämän tarinan opetus lienee se, ettei yliannostuksessa ole mitään järkeä - katoaa vain se vähäkin tolkku mikä elämässä vielä on.

Muisti ja perhe ovat kuitenkin ihan tärkeitä juttuja.

Eilen oli pitkästä aikaa ihan mukava päivä. Aamulla hetken ahdisti mutta oxamin auttoi ja jaksoin ihan hyvin koko päivän.
Viime viikko oli kyllä todella vaikea. Mä en siis käytä oxamineja kuin pahimpaan pahaanoloon,en jatkuvasti. Ja tämän hetkiseen oxamiinien käyttöön vaikuttaa mahdollinen ms tauti,olen siitä ollut kovin ahdistunut. Mutta en edes joka päivä ole oxamiineja ottanut. Mun väsymykselle ei ole syy pelkästään oxamiinit,mua väsyttää käytän niitä tai en.
Mulla on enemmän päiviä etten käytä oxamiineja kuin että käyttäisin.

vähän olen tänään jaksanut koti puuhia tehdä,nyt alkoi taas väsyttämään ja en ole ottanut oxamiinia,kyse ei ole siitä.

Mulla on psykan lääkäri torstaina. Neuropolille koitan tänään soittaa että jos on mahdollista siellä päässä niin olisin halukas ottamaan vastaan peruutus ajan pienelläkin "varoitus" ajalla. Mutta en tiedä onko se mahdollista,ajattelin kysyä kuitenkin.

Toivon kaikille voimia päiviinne ja aurinkoa 🌻🙂🌻

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Saitko yhteyden neuropolille? Onko mahdollista saada sinne aika aiemmin? Kuinka paljon sun mieltä vaivaa tuo MS-diagnoosin mahdollisuus?

Mä otin tuossa herättyäni yhden Temestan. Yritän, jos yksi riittäisi. Otan sitten toisen, jos tarvitsen. Olen viime päivinä ottanut heti suoraan ahdistukseeen - yleensä puolenpäivän aikoihin - kaksi Temestaa, mutta nyt tuo lääkäri yrittää saada vähennettyä annostusta. Pitää soittaa hänelle joku päivä.

Tunnen itseni niin väsyneeksi. Ystävä tulee mulle ensi yöksi. En jaksaisi, mutta miten voin sen sanoa!? No, voihan se olla kivaakin. Nyt mua masentaa. Väsymystä kai...? Miten tunnistaa ja ilmaista omat rajat?

Ahdistaa. Otan varmaan lisää Temestaa kohta...

Voimia sinun päivääsi!😍

Hei Jardin Prive ja mukava kun olit kirjoittanut ☺️❤️☺️

Sain peruutus ajan neuropolille jo ensi viikon torstaille! kannatti siis kysyä peruutus aikaa sieltä. Mua vaivaa se ms diagnoosi jatkuvasti, pelkään ja ahdistaa ja masentaa koko asia. itken joka päivä, pelottaa että koko elämä oli sitten tässä, saan sanoa kohta hyvästit kaikelle vanhalle, puhun tässä lähinnä liikkumisesta ym. tiedän että pitäisi ajatella valoisasti, mutta en jotenkin pysty. mua pelottaa niin kovin. mulla kun on ollut jaloissa heikotusta jo todella kauan, useamman vuoden ja tasapainon kanssa myös ongelmia. olen pitkään ollut sitä mieltä että mun lihaksissa on joku vika. sitten mulla on sitä pään tärinää/nykinää. ja mitä kaikkea...

mä olen myös miettinyt miten kertoa ystäville omat rajansa, ilman että loukkaa toista ja toinen ei ota sitä henkilökohtaisesti. huomaan että tässä on eroja ystävien välillä, ei mulla montaa heitä kyllä ole edes ja näen aika tosi harvoin heitä, mutta siis silloin joskus kun näen tai joku heistä kysyy voitaisiinko nähdä, niin toiset ymmärtää jos en jaksa ja toiset ottaa sen vähän niin että en vaan viitsi tai syy on heissä. kannan siitä häpeää hirmu usein. sitten mä sorrun kyllä semmoseen että en vastaa ystäville, kun en vaan jaksa nähdä mutta en myöskään uskalla kertoa miksi. ja jotenkin musta tuntuu että pitäishän mun nyt jaksaa heitä nähdä. ja joskus kun sitten näen, niin olen sen jälkeen todella väsynyt.
vaikka olen onnellinen että on edes joitain ystäviä, samaan aikaan musta tuntuu että mä en heitä edes ansaitse. ja mun olis parempi sitten olla vaan aina yksin kun en kerta jaksa mitään.

mulla on huomenna se psykan lääkäri. olen puhunut omalle hoitajalle alustavasti siitä osastolle menosta, huomenna varmaan sitten lääkärin kanssa vielä jutellaan siitä asiasta ja mun lääkityksestä ja siitä mahdollisesta ms taudista.

toivon että sä pärjäisit niillä vähemmillä temestoilla, mutta mä ymmärrän että se ei todellakaan ole helppoa. mä olen yrittänyt että otan oxamiinin vain pahimpaan ahdistukseen taas, yhdessä vaiheessa meinasin luovuttaa että otan sitä pienempään ahdistukseen myös, mutta nyt olen ajatellut että parempi jos koitan sinnitellä nyt etten jäisi siihen taas riippuvaiseksi. on vaan välillä todella kamala olo, tulee semmonen mieli hajoaa olo.. ja suurimmaksi osaksi päivää mun olo on epätodellinen. dissosiaatiosta mulla on puhuttu siitä tunteesta, mutta virallista diagnoosia siitä ei ole. on siis jo useamman vuoden ollut tuota oireilua aina välillä, nyt sitä on ollut joka päivä.
usein musta tuntuu ms taudin epäilyn kanssa siltä että jos mulla se on, miten paljon kärsimystä,pahaamieltä ja lisää rasitusta mä aiheutan sillä vielä lisää mun perheelle. ja se on tehnyt mulle ajatuksia että kannattaako mun silloin enää edes jatkaa elämää... en halua olla vaivaksi yhtään tämän enempää muille. nyt jo koen että olen liikaa vaivaksi.

mä taidan käydä lepäämään vähäksi aikaa että jaksan illan. kai tämä tästä.. kun saisi jotain varmuutta asioihin niin pystyisi sitten sen mukaan alkaa ettimään apuja ja voimia jaksaa itselle ja perheelle. nyt vielä kun kaikki on epävarmaa en voi mitään apua mistään pyytää tai hakea.

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Mulle se, että sain MS-diagnoosin, oli iso kriisi. En olisi luultavasti selvinnyt hengissä ilman osastohoitoa suljetulla. Kävin sieltä tosin yksin terapiassa ja lasta tapaamassa, mutta muuten olin pari kuukautta sairaalassa. Toivottavasti sinulle mahdollinen taudin varmistuminen ei olisi niin iso juttu ja saisit käsiteltyä asian muuten.

Nyt olen sopeutunut tautiin kohtalaisen hyvin. Ainahan se jonkin verran huolettaa, mutta eteen päin mennään.

Otin äsken toisen Temestan tälle päivälle. Olin päivän ystävän kanssa kirpparilla. Nyt hän tulee yöksi mun luo, ettei tarvitse koko ajan olla samasa majapaikassa. He eivät ole vielä yöpyneet uudessa kodissaan, koska siellä on niin likaista ja siellä siivotaan tällä hetkellä.

Nyt tuntuu, että jaksan illan hänen kanssaan. Mutta on totta tällä hetkellä, että haluaisin olla kotona yksin ihan kokonaisen illan! Ehkä tässä joku päivä... Huomenna mun pitää taas pistää itseäni...

Voimia iltaasi!😍

Mä en saa unta. Oli pieni riita illalla miehen kanssa pitkästä aikaa ja se vie aina mun unet sitten.. kai jään ylikierroksille.

muuten tuntuu että pari päivää on ollut vähän helpompi olla. Tänään jopa olin ulkona pihahommissa pitkästä pitkästä aikaa noin reilu tunnin. Poika auttoi,hän on niin reipas auttamaan aina.

Pelottaa kuitenkin se ensi viikon neurokäynti. Sinänsä pelkään että diagnoosi jää auki.. toisinaan pelkään diagnoosia. Pelkään paljon että joudun joskus pyörätuoliin ja olen täysin toisten armoilla.surettaa myös että sitten loppuu mun liikkuminen,olen liikkunut vuosia aika säännöllisesti,sekin sitten jää. Eniten surettaa lapset.. kun heidän kanssa en voi sitten touhuta enään niin kuin ennen. Se surettaa eniten.

musta tuntuu että ms epäily on saanut mut luovuttamaan jollain tapaa.. en ole tehnyt juuri mitään.. ennen yritin kaikkeni että jaksaisin,pakotin itteni,nyt on tuntunut että aivan sama teenkö tai liikunko enään edes ja ajattelin että mun syöminen kun on aika vähäistä ollut todella kauan,vuosia.. niin siinäkin luovutin,luulin lihas voiman heikkouden johtuvan siitä,ei se siitä tullutkaan. Ja nyt olen ajatellut että on ihan sama mitä syön ja kuinka vähän. Ennen söin terveellisesti,nyt suurin osa on vaan nestemäistä.. vähä kalorista. Mä olen ollut joskus ylipainonen,laihdutin noin 40kiloa itse ominpäin,se meni vähän silloin yli... lopussa en syönyt juuri mitään. Nyt olen saanut painoa sentään jokusen kilon,en ole enään alipainonen. Mutta pelkään älyttömästi että lihon. En ajattele ylipainoisista ikinä pahaa,itestäni vain. Haluaisin olla mahdollisimman pieni.. en kauneuden takia vaan muuten.. vaikea selittää tätä..

mä käyn psykofyysisessä terapiassa hoitajan käyntien lisäksi,olen käynyt reilu vuoden,kohta 2. Ja ne jo meinattii lopettaa mutta ms epäilyn takia nyt niitä taas lisättiin. Koen niistä olevan hyötyä.

Kai tässä pitäisi jotenkin saada unta. Lääkäri antoi mulle luvan ottaa tarvittaessa yhdeb oxamiinin päivässä,vältän niin paljon kun vaan voin sen ottamista. Ms taudin tuoman ahdistuksen vuoksi sain luvan nyt ottaa useammin kun 3krt viikossa yhden. Otan vain todella pahaan oloon sen. Yksi auttaa. Tenoxin vierotus kuulemma sitten joskus.. ms juttu ensin.. ei liikaa stressiä nyt tai siis lisä stressiä kuulemma mulle.

me saadaa siivous apua,onneksi. Siitä olen hyvilläni. Ei mies jaksa kaikkea yksin hoitaa ymmärrettävästi ja mulla tulee huono omatunto kun mies joutuu kotona tekemään niin paljon nyt kun olen ollut pitkään väsynyt ja ms epäily vei viimosetkin voimat. En vaan kykene. Ja mikään ri kiinnosta vaikka kuinka yritän. Tänään sentään sain pihalla edes vähän oltua. Suurimmaksi osaksi päivät on mennyt sohvalla. Tytöllä on paljon kavereita niin on heidän kanssaa paljon,mutta ollaan myös perheen kesken.

mukavaa lauantai päivää kaikille ja toivottavasti lämmintä 🌻🙂🌻

kyllä me selvitään,vaatii vaan aikansa saada elämästä taas kiinni. Älkää luovuttako. Ottakaa kaikki apu vastaan mitä saatte ja luottakaa että kaikki kääntyy vielä paremmaksi 😍

Hei Minävaan!
Onko sulla masennusdiagnoosi tai muita diagnooseja siihenlisäksi. Mukava kuulla että yksi Oxamin auttaa sinua, minä suren sitä kun mun pitää ottaa kolme kerralla , voi sitten harvemmin ottaa. Jos yksi auttaisi saisin ottaa kolme viikossa. Kiva kuulla että jaksoit pihahommia. Minkä ikäinenon lapsesi, onko miehesi työelämässä? Olet saattanut kirjoittaakin näistä joskus mutta muistini taitaa olla vähän huono. Voi mahdollisimman hyvin ja iloa elämään sinulle ja perheellesi.

Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️

Musta tuntuu, että sun väsymyksesi, se, ettet nyt jaksa eikä ole motivaatiota, johtuu pitkälti tuosta MS-asiasta. Toivon, että saat torstaina diagnoosin. Sitten voit alkaa käsitellä sitä tilannetta, oli diagnoosi mikä tahansa. Uskon, että voit käydä neuropolilla keskustelemassa esim hoitajan luona, ja käsitellä tilannetta sielläkin. Pyydä sitä, jos tuntuu, että siitä voisi olla hyötyä, vaikka sitä ei sitten suoraan osattaisi sinulle tarjota.

Ihmisillä on niin erilaiset tavat käsitellä asioita. Toivottavasti löydät omasi!

Paikkakunnallasi voi olla tarjolla vertaistukea. Minä en sitä käyttänyt, enkä ole käyttänyt tähän mennessä. Kun olen vielä hyvässä kunnossa, en ole halunnut tietää tarkemmin huonosta kunnosta, jota ei välttämättä koskaan tule. Olen kyllä netissä sitten lueskellut asioista... Ja puhunut neuropolin hoitajan kanssa.

Voimia sinun viikonloppuusi! Olet ajatuksissani!😍