Taas nostaa masennus päätään.. kuudes viikko,eikä yhtää tunnu helpottavan,päinvastoin. Tänään mukaan tuli yhtäkkinen hajoan tähän oloon ahistus kohtaus,jotka jo niin tottuja aikasemmilta masennus kausilta. Mulla siis vuosia ollut diagnoosina toistuva vaikea asteinen masennus ja myös persoonallisuushäiriöitä..
mulla meni noin 3kk suht hyvin,tuntu et elämä vihdoin hymyilee ja toivoin että olisin vihdoin parantunut. Kunnes 6 viikkoa sitten yhtenä aamuna mikään ei ollutkaan mun päässä enään hyvin. Kaikki ilo ja mielenkiinto oli hävinnyt. Ajattelin että no tämmösiä kausia tulee kaikille.. 2 viikkoa toivoin et menee kyllä ohi,kolmantena viikkona aloin pelkäämään uusiko masennus taas,ja neljäntenä viikkona hyväksyin että niin siinä kävi,ja ajattelin että kyllä mä tästä nousen,niin kun ennenkin,mutta 5 viikko kun alko, alko tuntumaan etten jaksa,en jaksa olla sairas jatkuvasti ja nyt kuudes viikko kun alko tuli mukaan se aivan kamala hajoan just nyt tähän oloon ja haluan kuolla just nyt en kestä läjässä,sekoan. Niin kokonais valtasia nuo mun tommoset yht äkkiset pelkotilat on.. se hajoamisen tunne on pahin ja pelottavin.
Lapsuuteni on hyvin traumaattinen ja aikuis elämässä olen kokenut todella rankkoja asioita.
Mutta siis.. miten tämmöistä ainaista masennus uusii kausia jaksaa loputtomiin? Lääkityksenä iso arsenaali eri lääkkeitä yhtä aikaa käytössä ja kokeiltu myös paljon.
Hoitosuhde on hoitajaan ja myös lääkäriin..
perhettä on.. mies vaan ei koskaan ole osannut tukea.. turvaton olo. Ystäviä ei montaa,harvoin edes nään heitä.
Joskus pahimpina hetkinä kun ahdistus on liian suuri ei edes tajua tätä hetkeä kun olo vie mennessään ja haluaa vaan karkuun sitä oloa,pois,turvaan. Pelottaa.
Onko kukaan muu kokenut semmosia todella pelottavia hajoamisen tunteita? Mitkä tulee aivan yht äkkiä ja saa aivan kauhun valtaan ja haluaa vaan karkuun.. tuntuu että sekoaa pää niissä hetkissä.
Näinä vaikeina kausina on vaan niin vaikea jaksaa ajatella että tästä selviää kun jokainen sekuntti tuntuu ikuisuudelta..
Taas on alkanut tuntumaan tekisinkö kuitenkin kaikille vaan palveluksen ja päättäisin päiväni täällä.
Hei minävaan00,minulta on mennyt ohi,miksi sinun päätäsi kuvattiin😐Milloin saat vastaukset😐
Kiitos kun olit minulle kirjoittanu.Minä oon taas ihan alamaissa😭
Hei Jardin Prive ja elämänilohukassa ja kiitos kun kirjoititte 😍
mulla on ollu semmosta outoa nykinää päässä niin siksi se kuvaus, ja vissiin kun muutenkin ollu outoja oloja ym. se on enemmän just silleen pois sulkua. en tiedä milloin saan tulokset, meinasin huomenna psykan lääkäriltä kysellä jos saisin sen lääkärin vaan kiinni. vähän pelottaa että mitä jos sieltä paljastuu joku sairaus tms.
poika oli viikonlopun meillä ☺️❤️ vähän mietittiin miten se menee kun pojalle iskikin ripuli torstaina ja perjantainakin vielä oli mutta pääsi onneksi silti tulemaan meille ja ripulia tosiaan oli vielä perjantaina mutta lauantaina ei enään ja ihan pirteä poika oli koko ajan ripulista huolimatta. ei ollut se rota virus mikä tytöllä oli, joku tavallinen mahatauti vaan pojalla. eikä ainakaan vielä meille muille oo tullut mitään.
me ollaan oltu paljon pihalla ja tehtyä piha töitä, niin paljon että mun olo on ollu tosi ärtynyt koko viikonlopun. en tiedä miksi mun pitää sitten tehdä asioita mitkä koen liian rankoiksi, miksi on vaan pakko? sitte niitä inhottavia ajatusketjuja pyörii päässä, joka päivä joku uus ketju ja en saa niitä lopetettua. tänään aloin miettimään onko tytöllä hyviä kavereita, ei kai häntä kiusata koulussa ja onko joku hälle ilkee ja kaikkea.. tyttö ei paljoa puhu tunteistaan tai ajatuksistaan, se harmittaa. huomaan monesti että tyttöä vaivaa jokin tai mieli on paha, mutta ei kerro mitään miksi. ehkä ei itse tunnista mistä huono olo tulee. mä oon niin herkkä kaikelle.. joku yks ainoo sana voi saaha mun päässä kamalan ison ajatusketjun aikaan, tai jonkun ilme, tulkitsen toisia joskus väärin, kuulemma.
inhottaa kun en saa niitä ajatuksia pois, ne vaan pyörii ja pyörii ja pyörii. miksi?
mies on tän viikon lomalla, onneks.. mun olo on parempi kun mies on kotona. monesti toivon kunpa olisi aina kotona, siis ettei tarvitsisi hänen käydä töissä. mun olo on jotenkin turvaton ja tyhjä ilman miestä.
pitäis lähtee tästä nukkumaan. mua harmitti tänään tosi paljon illalla kun koko viikonlopun olin aika hermona kaikille ja kaikelle, ja sit tänään pojan piti lähtee. poika kun tulee torstaina niin mä päätin et sit mä en tee mitään piha tai muitakaan hommia, vaan keskityn pojan ja tytön kanssa olemiseen. niin harvoin kuitenkin poikaa nään.
mä en tajuu miks mä olin niin levoton nyt viikonlopun, vaikee oli pysähtyä, koko ajan piti vaan touhuta vaikka samaan aikaan se ärsytti mut sit en pystyny kuitenkaan olemaan tekemättä mitään. oon outo... joko tehään ja tehään ja tehään tai sit makaan enkä tee mitään. miksen voi olla semmonen normaali, joka tekee sopivasti, ei liikaa tai liian vähän. meinasin puhua tästä hoitajalle tiistaina.
kaikille hyvää maanantai päivää ja toivottavasti aurinkoista 🌻🙂🌻
Hei, Minävaan00!😍
Kirjoitit, että puuhasit viikonloppuna puutarhassa. Olit ajatellut viettää aikaa tytön ja pojan kanssa. Ehditkö olemaan heidänkin kanssaan. Touhusivatko hekin ulkona?
Kyllä mullakin on jonkin verran sitä samaa kuin sinulla, että joko tehdään täysillä tai sitten ei tehdä mitään. Ja sitten on nämä "pitäisi"-asiat.
Mä mietin edelleen sairaalaan menemistä. En tiedä, en osaa päättää. Ehkä olisi järkevää antaa ammattilaisen päättää. Mennä paikalle, kertoa olo ja ajatukset ja teot, ja antaa toisen tehdä ratkaisu. Tyytyä sitten siihen. Mutta ei tänään, luultavasti... Torstaina olisi vielä yksi tytön juttu, jossa mun pitäisi olla paikalla. Eli pitäisikö tässä viivyttää päivystyksessä käyntiä perjantaihin...?
Voimia päivääsi! Paistaako teillä aurinko? Täällä ei, mutta ei sadakaaan...
Hei Jardin Prive ja kiitos kun kirjoitit ☺️❤️☺️
ehdin kyllä olemaan lastenkin kanssa,mutta jostain syystä tuntu ihan ku mun ois vaan pakko ollu tehä jotain koko ajan,en osannu pysähtyä. Se harmittaa kovin. Mutta nyt kun poika tulee torstaina niin mä päätin et sillon ja perjantaina keskityn vaan lasten kanssa olemiseen enkä käy mitään touhuumaan. Harmitti niin kovin jälkeenpäin tuo viikonloppu. En mä yleensä tolleen touhuu kun poika on kotona. Mutta ehkä opin tästä että pitää osata pysähtyä.
Mä en saa niitä pään kuvaus tuloksia kun vissiin vasta kesäkuun alussa kun on lääkäri aika.
mä olisin sun kanssa samaa mieltä että mee päivystykseen perjantaina ja kerro rehellisesti sun olosta,anna niiden päättää sitten mikä olisi paras ratkaisu. Joskus kun on liian pahaolla niin ei pysty ite tekemään päätöksiä,tarvitsee apua siihen muilta. Mä tulisin sun kanssa sinne päivystykseen jos vaan mitenkään pystyisin ☺️❤️☺️
onko sulla ketään joka voisi tulla sun mukaan? Joka tietäis sun olosta?
Meillä ei paistanut tänään aurinko,vettä ripotteli vähän. Pihahommia ollaan edelleen tehty. Tytöllä on paljon kavereita niin on ollut heidän kanssaan,mutta ollaan myös perheen keskenkin yhdessä.
Mulla on nyt mennyt aika hyvin. En tosiaan tiedä mikä sitten on auttanut. Mutta edelleen käyn täällä ja mielelläni kirjottelen tänne. Oon kokenu tän hyväksi paikaksi.
Mä en tiedä voiko sillä olla jotain tekemistä jos mulla on se rajatilahäiriö niin yhteyttä siihen että välillä menee lujaa ja välillä huonosti,en tiedä. Meinasin kysyä sitä lääkäriltä. Sitä väsymystä ja masennusta vastaan kun tuntuu että on mahoton taistella vastaan,sitä kestää aikansa ja sitten se pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Monesti keväisin tulee tuo masennuskuoppa ja kestää jokusen kuukauden.
On mulla niitä outoja ajatusketjuja.. toisten sanomisista tulee omia tulkintoja ja päätelmiä.. että vaikka noni,tuo vihaa mua oikeesti tai se tarkotuksella nyt yrittää saaha mut hermostumaan tai jotain tämmösiä. Ne on inhottavia kun en saa niitä ajatuksia pois,ne vaan kiertää kehää ja kehää. Mies tietää niistä. Kai se on joku luottamus juttukin,ei uskalla luottaa keneenkään. Perusluottamus niin huono. Rakentunut väärin. Kunpa keksis jonkun keinon millä saada ne ajatus ketjut pysäytettyä,olla välittämättä niistä. Mut jos yritän olla ajattelematta niitä ajatuksia niin jotenkin ahdistun. Vai pakenenko niillä vaan omaa ahdistustani? Ahdistusta mille ei ole syytä. Joskus lääkäri sano mulle et mä en pääse koskaan täysin eroon sisäisestä ahdistuksesta. On jotenkin väärin kehittyny suhde elämään.. tai jotenkin paljon mennyt pieleen. Mut jos sen kanssa vaan oppii elämään.
Mulla on ollu semmosia paniikkikohtauksen alkuja jonkun verran nyt,alkaa kurkkua kuristaa ja sit tulee semmonen melkein pakokauhu aivan yht äkkiä. Yritän siinä itteeni rauhotella,mut en löydä taas mitään syytä miksi niitä tulee. Tuntuu kun sisällä vaan olis joku ahdistus möykky joka kuristaa välillä mua. Oon yrittäny välttää ottamasta oxaminia kun ihan pakosta. Otin aika usein tossa jokusen viikon,sit aloin pelkäämään että taas alan jäämään riippuvaiseksi ni pakotin itteni lopettamaan,mut joka päivä ne käy mielessä,kuinka sais helpotuksen niin nopeesti,mut.. pakko se on vaan sitkuttaa eteenpäin ja koittaa kestää,ei tässä muutakaan voi. Masennuksen koen että se on alkanut helpottamaan.
pitäisi lähteä nukkumaan.
Koitan Jardin Prive huomenna jossakin vaiheessa kirjoittaa sun ketjuun,luen kyllä joka päivä viestisi,anteeksi etten ole nyt niin usein kirjotellut,olet kuitenkin ajatuksissa ja toivon sulle vaan hyvää ja toivon että saisit avun ettei sun tarvitsisi voida niin huonosti.
Jaksamisia kaikkien päiviin ja toivottavasti aurinkoisia päiviä 🌻🙂🌻
Hei, Minävaan00!☺️❤️☺️
Kirjotiin jo ketjuuni... Otin eilen illalla yliannostuksen. Olen jo hereillä, joten se ei ollut liian paha. En kyllä yöllä heräillyt. Milloinkohan sitä uskoo, että on sairaalaan mentävä?! 😑❓
Hei, Minävaan00!
Mitä sinulle kuuluu? Onko asiat - riittävän - kunnossa?
Mulla on illalla yksi tyttöön liittyvä tilaisuus, jonne menen. Olin ajatellut mennä sen jälkeen päivystykseen. Siellä menee myöhään. En tiedä, olisiko parempi siirtää päivystykseen meno huomiseen... Se tosin tietäisi todennäköisesti yliannostusta.
Nyt mua väsyttää.
Voimia päivääsi!😍
Hei Jardin Prive ja kiitos viestistäsi ☺️❤️☺️
mulla on mennyt ihan hyvin. epäluuloset ajatukset tosin vaivaa joka päivä ja suurimman osan ajasta. ja ajatusketjuja kaikesta ja en saa niitä pysäytettyä. ne vaikeuttaa elämää, tuntuu etten voi hengähtää omilta turhilta ajatuksilta.
jotenkin keskittyminen on vaikeeta tähän hetkeen. mutta kyllä tämä tästä..
poika tuli tänään kotiin ja nyt vietetään lasten kanssa tää ja huominen päivä. nyt tosiaan en käy mitään puuhaamaan. kurja vaan että ulkona satelee. mutta kaippa se kesä joskus sieltä tulee.
miten tuntuu nykyään että tää kirjottaminen on vaikeaa? ei saa ajatuksia järjästykseen että osaisi kirjottaa jotain järkevää.
Jardin Prive, mene vaan päivystykseen illalla. se on varmasti paras ratkasu, anna heidän päättää mikä olisi sulle nyt parasta ☺️❤️☺️
kaikille voimia päiväänne 🌻🙂🌻
mä oon syöny tenoxia joka yö nyt kohta jo vuoden, ensin söin vaan puolikkaan ja nyt oon vissiin kuukauden syöny kokonaisen. siitä mun pitäs päässä eroon ja se pelottaa. opamoxeista vierottaminen pari vuotta sitte oli aivan kamalaa.. onkohan se sitte Tenoxista vielä pahempaa? mulla ei ollu opamoxin vierottamisessa mitään apuja, siis muuta lääkettä siinä apuna viekkareihin, näinköhän tenoxin vierottamiseen saisin jonkun toisen lääkkeen hetkellisesti helpottamaan viekkareita. toivoisin jonkun toisen lääkkeen tenoxin tilalle, jonkun mikä ei aiheuta tollasta riippuvuutta, mut mikä se sitten olis.. pitää jutella kesäkuussa lääkärin kanssa kun aika lääkärille.
mua vaan pelottaa hirveesti se vierottautuminen.. miten kestän läjässä taas henkisesti siitä..
mä oon syöny jo 16 tai 17 vuotta joka ilta lääkettä mikä antaa unen, vuosia ketipinoria ja sit olin jokusen vuoden ilman, söin tenoxia vaan satunnaisesti, sitte ku poika sairastu ja mulla oli tosi vaikeeta ni sain imovanin nukahtamiseen ja sitä söin vissiin 4vuotta joka yö ja sitte se vaihettii tenoxiin, jota siis oon nyt vuoden verran kohta jo syöny.
tenoxia ei vissiin voi vaihtaa lennossa imovaaniin? siis niin ettei tulis viekkareita? toleranssi selvästi kasvanut ku nyt tarviin kokonaisen tenoxin.
tulipa pitkä teksti.
onko teistä kukaan vierottautunu tenoxeista? miten ja miten selvisitte?
Hei!
Haluaako lääkärisi että lopetat Tenoxin? Minä käyttäisin kyllä jos saisin, minulle määrättiin Imovanea vaan kaksikymmentä kappaletta, ei kauan kestänyt kun kolme pitiottaa että uni tuli. Oxaminia on luvattu kahden kuukauden välein. Ketipinoria otan kyllä iltaisin mutta paljon saan valvoa. Miten sinulla päivät menee. ? Mikä on muuten diagnoosisi? Minulla on vaikea masennus, pakko-oireinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Vapaaehtoistyö alkaisi 26. päivä. Olisin voinut aloittaa aikaisemminkin mutta pitäisi saada sossusta bussilippu.Oletko sairauslomalla? Minulla määräaikainen eläke tämän kuun loppuun, pitäisi jatkua vuodella.
Hei arka, kiva kun kirjoitit 🙂
lääkärini ei ole sanonut mitään tuosta tenoxin lopettamisesta, itse vaan mietin sen vaihtoa johonkin toiseen, pelkään niin että siinä kasvaa koko ajan toleranssi ja joskus se olis kuitenkin lopettava niin mietin että kai helpompi lopettaa pienemmällä annoksella kun sitten jos toleranssi on jo kovin korkealla.
tällä hetkellä mun päivät menee suht hyvin. oli vaikea kausi tuossa pari kuukautta, lääkemuutoksia vähän tehtiin ja kai aikakin on sitten auttanut että nyt taas menee päivät paremmin.
mä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
diagnoosina mulla on toistuva vaikea asteinen masennus ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. virallista diagnoosia ei ole, mutta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön piirteitä ja myös rajatilahäiriön piirteitä. tuosta rajatilahäiriöstä haluan jutella kesäkuussa uudelleen kun on lääkäri aika. viime lääkäri käynnillä lääkäri ensimmäistä kertaa otti sen puheeksi, ja tunnistan kyllä itseni siitä aika täysin. mutta en haasta riitaa ihmisten kanssa, se on se mikä erottaa mut tuosta häiriöstä, en ole agressiivinen riidan haastaja tms. mutta siinä oli joku ihme juttu jotenkin että pitäis olla diagnosoitu epäluulonen persoonallisuushäiriö ja sen ns alla sitten rajatilahäiriö, mutta kun epäluulosen persoonallisuushäiriön kriteerejä en täytä juuri siksi kun en ole riidan haastaja ym ja ihmis suhteissa ei sen puoleen ole ongelmia.
tulipa pitkä teksti.
täällä on sadellut koko päivän vähän väliä vettä. kovasti odotan kesää ja lämmintä. en yhtään tykkää kylmästä.
Luin edellisen viestini uudelleen ja tajusin että kirjoitin väärin, kirjoitin epäluulonen persoonallisuushäiriö vaikka tarkoitin siis epävakaa persoonallisuushäiriö!
ei oikein tuo ajatus aina pelaa täydellisesti.
Hei!
Kitos kun vastasit on kiva tietää susta lisää. Hyvä että päiväsi menevät paremmin nyt. Minulla edelleen vaikea keksiä tekemistä, luen paljon ja miehen kanssa katsotaan tallennuksia.Mies ei aio mennä enää töihin, sanoo etten pärjää yksin. Onsuuri asia että hän tukeeminua. Tytär menee tänään poikaystävänsä luo yöksi. Heräsin taas neljän maissa. Saitko sinä nukuttua?
Hei arka,kiitos kun kirjoitit 😍
mä sain ihan hyvin nukuttua,mutta silti tänään on päivällä vähän väsyttänyt ja tossa vähän torkuinkin.
miten sun mies pystyy jäämään pois töistä? Mä oon joskus niin paljon toivonut että munkin mies voisi olla kotona mun kanssa.. tuntuu usein etten yksin vaan pärjää ja en jotenkin yksin osaa toimia. Kai se tulee ku mulla on persoonallisuushäiriö,estynein ja riippuvaisin piirtein,niin varmaan se riippuvainen tulee tossa kai esiin,en tiedä. Mulla on aina ollut joku johon tukeudun täysillä..
oli mukavat kaksi päivää kun poika oli kotona,ja nyt todellakin olin vain lasten kanssa ja en touhunnut omia juttuja,mieli on hyvä siitä. Nyt vaan heti kamala surku ja ikävä kun pojan piti lähtee.. kai se on alettava touhuumaan jotain.. saa ajatukset pois.. ne raastaa niin kovin..
Hei!
Mieheni jäi työttömäksi eikä uutta yötä ole tarjottu.Ei itse aktiivisesti etsi kunhaluaa olla mun tukena. Kiva kun poikasi oli siellä, minkä ikäinen hän on. Mulla tyttö 17 ja aikuiset pojat. Tekisi mieli hoitaa välillä pikkulasta, viedä hiekkalaatikolle tai jotain. Kun ei ole tuttavilla sellaisia.
Hei minävaan00 ja kiitos,ku olit kirjoittanut minulle🙂
Voi kun me saatais joku apu näihin nukkumisiin...tämä taitaa olla aika yleinen ongelma täälläkin kirjoittavilla.Minulle ainakin unettomuus on niin rankkaa,vaikka välillä on hyviäkin öitä.Mutta sit kun taas valvon enkä saa unta,tuntuu se suunnilleen maailmanlopulta☹️
Oon kateellinen miehelle,se nukkuu yöt ja päivisinkin nukahtaa tuosta vaan sohvalle,jos haluaa.Minä en saa päivisin ikinä nukuttua. Minä nukun monta tuntia vähemmän,mitä hän vuorokaudessa.Nytkin nukkuu vielä,minä oon herännyt 1 1/2 tuntia sitten jo.
Täällä on aika harmaan näköistä ulkona,ei sada kuitenkaan.