Huh, huomenna on vihdoin taas aika hoitajalle. Tosin tää on eri hoitaja ku viimeksi. Saas nähä, miten kemiat kohtaa. Täälläpäin on meinaan psykoosityöryhmässä aina kaks hoitajaa per potilas ja oon ollu vasta vähän aikaa psykoosityöryhmän potilaana.
Mä ajattelin kysyä, voisko saada sähköä tähän masennukseen, joka vaan tuntuu pahenevan. Eilen sain vaivoin hillittyä itseni, etten yrittäny itsemurhaa uudestaan. Oli niin paha olo. Lisäksi pari päivää sitten kuulin jotain lintujen laulua aina, kun kääntelin päätäni ja mul on nyt suurimman osan päivästä kauhee ahdistus siitä, et jotain pahaa tapahtuu ehkä helpommin ku yleensä. Tää saattaa olla pakkoajatuskin vaan, mut tosi kamala tunne se on. Tuntuu, että tulen hulluksi jo viimeistään siitä ja tosi usein pelkään, että mun koiralle esimerkiks sattuis jotain, etenkin kun vanhemmat vie sen lenkille.
Mikä ikinä mua sitten vaivaakaan, niin tää on kamalaa. Helpotusta tuo vain ne nyt jo satunnaistuneet epätodellisuuden tunteet, kun mikään ei oo totta ja millään ei oo mitään merkitystä. Ja joskus epätodellisuus tulee taas yhdessä paniikin kanssa ahdistaen mua aivan hirveästi.