Kurjaa, ettet päässyt kouluun, mutta minusta sinulla on täysi syy tyytyväisyyteen, kun yritit. 🙂👍 Minulla ei ole im-ajatuksia, mutten siltikään saanut aikaan hakea kouluun, vaikka tiesinkin katuvani sitä myöhemmin.

Olisiko sinulla mahdollisuutta opiskella avoimessa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa? Ammattikoulun kurssejakin on ymmärtääkseni saatavilla maksullisina irtokursseina. Tuntuman saaminen opintoihin voisi auttaa seuraavassa haussa ja jos oikein paljon opiskelet, niin avoimen väylän kautta voi alasta riippuen päästä suoraan sisään. Jo suoritetut opinnot on myös mahdollista hyväksilukea.

Hainkin yhteen ammattiopistoon. Kyllä tässä varmaan jostain saa opiskelu paikan syksyksi. Täytyy pitää toivoa yllä. 👍

Hienoa! 🙂 Kiva lukea, että sinulla on suunnitelmia.

Joo onhan se hyvä. On vaan sellanen fiilis, että pitäisi kai saavuttaa jotain tässä elämässä. 30 vuoden rajapyykki lähenee ja en nyt tiedä odotanko sitä innolla. Ennen halusi tulla vanhaksi, mutta enään en tiedä tuosta...

Ah, kolmenkympin kriisi. Tämä ei varmaan yhtään lohduta, mutta minulla oli ihan samanlaiset tuntemukset ja pelkään, että vuoden parin sisään on taas neljänkympin kriisin yhteydessä. Tosin noiden tuntemusten kanssa kärvistelen aika ajoin ilman ikäkriisiäkin. Säälittävintä on, että voi olla, että tuntisin samoin, vaikka olisinkin saavuttanut jotain. Minulla on paha tapa vähätellä niitä vähiä saavutuksia, joita minulla on.

Mutta tosiaan, tosi hienoa ettet niin sanotusti jäänyt tulemaan makaamaan. 🙂

Saa nyt nähän tän voinnin kanssa. Tuntuu että kaikki kehossa ei ole ihan ok. No. Ei tässä auta valittaa. Myrskyä päin vaan!

No'tt kärsin myös unettomuudesta juhannusyönä. En juhlimisen takia, mutta muuten. Aattoilta oli upea mökillä. Sitä varjosti vain se, että elämäni tärkeä ihminen oli poissa. Hän joutui tahollaan uuteen tilanteeseen. Kumpikin oltiin vähän ymmällään ja loukkaantuneita ja ei edes viestitelty kuin juhannuspäivänä. Toisaalta oli hyvä olla täydessä hiljaisuudessa ja rauhassa ja kelata semmoisiakin asioita, joita ei arjen pyörityksessä ehdi. Ihminen on niin outo otus ja suostuu tähän oravanpyörään ihan omasta halustaan. Kuinka palkitsevaa olisi useammin olla vain ja vaikkapa vain ihmetellä luonnon kauneutta. Elämä on vähän sellainen miten sen itse näkee. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta moneen asiaan kyllä...

On hienoa lukea ihmisten tarinoita, jossa on arvot kohdallaan. Jokaisen elämässä on jotakin valittamisen aihetta, mutta perusasenne ratkaisee.  Onko sitä täysin onnellista elämää edes olemassa, epäilen suuresti. Aina voi kadehtia muita ihmisiä ja se tekee elämästä sietämätöntä.

Olen huomannut itsestäni sen että jos olen liikaa esim. kavereiden tai muitten kanssa, niin mulla alkaa im-ajatukset pyöriin päässä. Ehkä olen sitten vähän semmoinen luonne että mun pitää välillä vetäytyä kammiooni lukemaan yksin.

Pystyn kyllä olemaan sosiaalisissa tilanteissa, mutta niiden jälkeen minua ahdistaa aina vähän aikaa. Silloin vetäydyn omaan kämppään. Yritän vain kuluttaa tätä aikaa jotenkin. En tiedä onko tämä elämä niin kummoinen asia tai yli päätänsä mikä tämän homman juju on? Mietin vain sitä että kuoleminen on niin hirveä prosessi, kivulias, paniikin omainen jne. Että en halua sitä, mutta toisaalta elämäkin voi olla ja on välillä todella vaikeaa ja välillä mietti kun vain saisi kadota maailmasta. Mutta im on niin tavattoman surullinen, pelottava ja halveksittava asia, että jatkan vielä elämää.

Näillä mennään vain päivä kerrallaan ja jotenkin jos välillä pystyisi edes hiukan nauttimaan olemisesta, niin olisin edes puoliksi tyytyväinen. Täytyy vain todeta: niin kuin Paasikivi sanoi: viisauden alku on tosi asioiden tunnustaminen.

Moi Tiffany3! 🙂

Joo, helteet kun hellittivät niin heti unenlaatukin parani. Vielä viime yönä nukutti poikkeuksellinen hyvin ja pitkään, mutta eiköhän se oma rytmi pian taas palaudu. Kumpa joskus olisi rahaa ostaa jäähdytyslaite, helpoittaisi kesästä nauttimista huomattavasti.

Toivottavasti varautunut tilanne on jo lauennut.

On aivan totta, että joskus tekee hyvää vain olla. Minulle tulee aika ajoin tunne, että pitäisi päästä yksin mökille keskelle luontoa, mutta mökittömänä, autottomana ja usein rahattomana sen toteuttaminen ei noin vain onnistu.

Tuntuu välillä tässä teknologian kyllästämässä maailmassa, että loppujen lopuksi elämä on tällainen aika pieni asia. Unohdamme nauttia aivan pienistä asioista. Ei tarvitse olla miljonääri jne. Musiikki kappale, hyvä kirja tai elokuva riittävät saavuttamaan taivaan edes muutamaksi minuutiksi.

Siinä on ainakin minun käsitykseni, että välillä kun on vain yksin ja istuu sohvalla kuuntelee jotain rauhallista musiikkia, niin siinä välillä voi tuntea tämän ihmis elämän olemuksen. Se on se pieni hetki vain kun tuntuu että kaikki on hyvin. Ja sitten se hetki katoaa, mutta siitä jää pysyvä muisto.

Tällaisena näen elämäni ja ehkä tällaista voi olla toisillakin? 🙂

Terve Nott

Joo kyllä tilanne helpotti helteidenkin loputtua ja muutenkin. Täällä mökillä on kyllä ilmastointi ja jos on oikein tukalaa voi sen kytkeä päälle. Vanhempieni kuoltua perin tämän mökin ja vaikka se on iso ja kovasti vaatii huoltoa en ole voinut tästä luopua. Teini-iässä en suostunut täällä olemaan, mutta nyt tämä muistuttaa vanhemmista ja siitä, miten he suunnittelivat eläkkeellä tänne muuttavansa kokonaan. Niin ei ehtinyt tapahtua.

Ystäväni kävi täällä eilen. Ajoi pitkän matkan lyhyttä tapaamista varten ja arvostan sitä. Loma-aikamme ei satu yksiin, mutta niinhän elämässä tapahtuu. Kaikki ei mene putkeen niinkuin toivoisi ja haluaisi. Yritän päästä siitä ajattelusta irti. Olen tavattoman kiitollinen, että minulla on rakastava ihminen elämässä. Toivon kovasti, että näin jatkuisi, vaikka elämä on opettanut, että voi menettää kaiken silmänräpäyksessä...

Tiffany3, mökkisi kuulostaa tosi kivalta paikalta. On varmaan myös talviasuttava, kerran vanhempasi suunnittelivat sinne kokonaan muuttamista. Onko mökki sellaisen ajomatkan päässä, että voit halutessasi käydä siellä vaikka vain viikonloppuna luonnonrauhasta nauttimassa?

Omien vanhempien yhtenä haaveena oli retkeillä Lapissa ruska-aikaan. He lykkäsivät haaveensa toteuttamista aina vain eteenpäin, koska ei sitä viitsi heti kesäloman jälkeen ottaa lomaa jne. Lopulta kävi niin, että sairaudet ajoivat ennenaikaiselle eläkkeelle. Lapissa ovat kyllä käyneet ruskaa ihastelemassa, mutta sairaudet rajoittavat merkittävästi kulkemista, joten haave on toteutunut vain pintapuolisesti.

Ehkä niiden haaveiden toteuttamista ei kannata loputtomasti lykätä, jos vain suinkin mahdollista. Koska kuten sanotaan, elämä on epävarmaa, syö aina jälkiruoka ensin. 😉

minäitse89 kirjoitti:
Tuntuu välillä tässä teknologian kyllästämässä maailmassa, että loppujen lopuksi elämä on tällainen aika pieni asia. Unohdamme nauttia aivan pienistä asioista. Ei tarvitse olla miljonääri jne. Musiikki kappale, hyvä kirja tai elokuva riittävät saavuttamaan taivaan edes muutamaksi minuutiksi.

Siinä on ainakin minun käsitykseni, että välillä kun on vain yksin ja istuu sohvalla kuuntelee jotain rauhallista musiikkia, niin siinä välillä voi tuntea tämän ihmis elämän olemuksen. Se on se pieni hetki vain kun tuntuu että kaikki on hyvin. Ja sitten se hetki katoaa, mutta siitä jää pysyvä muisto.

Tällaisena näen elämäni ja ehkä tällaista voi olla toisillakin? 🙂

Tunnistan itseni täysin kirjoituksestasi. 🙂

Moi No'tt

Joo kyllä mökki on vajaan tunnin ajomatkan päässä kaupungissa. Siellä on peruslämpö talvisin ja tie pidetään aurattuna. Osa huoneista kyllä suljettu lämmityskulujen takia. Olen siellä usein talviviikonloppuina. Tunnelma on aivan erilainen eri vuodenaikoina.

On totta, että elää pitää täysillä ja tehdä mieluisia asioita. Ei kannata jäädä surkuttelemaan, vaan mennä eteenpäin ja löytää keinoja hyvään elämään. Kaikilla ne eivät ole samoja ja ei tarvitse ollakaan.