Ihastumisesta saa voimaa, positiivista virtaa. Jossain työpaikassa oli esimies, joka sanoi ihastuvansa joka päivä, ja eipä ihme, olikin kai siksi niin hyvävireisen oloinen aina kun satuin näkemään...

Twin Peaks kolmos sesonki on ollut aika upea. Kaunista, brutaalia, sattumanvaraista. Tykkään sarjoista, joissa on selvä taistelukenttä hyvän ja pahan välillä. Jotain hyvän ja pahan välille sijoittuvia hahmoje myös tietenkin mahtuu paljon.

keskustelua kirjoitti:
Ihastumisesta saa voimaa, positiivista virtaa. Jossain työpaikassa oli esimies, joka sanoi ihastuvansa joka päivä, ja eipä ihme, olikin kai siksi niin hyvävireisen oloinen aina kun satuin näkemään...

Kunhan ei ihastu oikeesti ihan väärään ihmiseen, joka taas imee kuiviin. Mietin tässä, että itselläni on ollut aika valtavia tunnelukkoja. Minkäänlainen äärimmäinen tunteellinen ilmaisu on ollut mahdotonta. Ihmiskeho on jonkinlainen lihavankila joo, mutta parempaa nyt ei ole. Katson mitä tässä käy, kun tilaisuus tulee vastaan. Yleensä myyjä tekee jotain iltavuoroa, niin silloin isken kiinni ^^ On minuunkin ihastunut ihmisiä ja aika syvästikin, mutta ne on aina olleet vääriä. Sitäkin pitää tosin arvostaa.

Psykiatrin määräämät rauhoittavat jaetaan, josta koituu vuodessa yli 300e + hukkaan mennyttä aikaa. En suostu tuohon apskaan, koska se on sama melkeinpä, kuin ylimääräinen vuokra vuodessa. Puhun tästä psykiatrin kanssa. Lähettämäni palaute on myös mennyt perille myös potilasasiamiehelle, joka oli hänen mukaan tärkeää. Jees.

Mukavaa viikon alkua 😍

Noniin, sain sanottua että oon aika kiusallinen näissä sosiaalisissa tilanteissa ja että 1kk sitten piti jo kysyä lähteekö kahville, mutta varattu se mimmi on. Taputin sen selkää lopuksi, sanoin "ei se mitään" ja lähdin ivttuun sieltä :/ Jotenkin tuossa kun jään spekuloimaan kämppääni ja juttelen tuolle nahkatuolille, kuvitellen että siinä on seuraa, todellisuus hämärtyy. Ai ivttu että sattui, mutta minkäs teet. Soitin vielä kriisipuhelimeen tuon jälkeen, koska why not. Otin unilääkkeen tässä vaille 8 noin. Tajusin että jos en ota Opamoxia = lihakset jumiutuu ja somaattisesti on kipeämpi. Jos en ota unilääkettä säännöllisesti, niin mieli sekoaa. Tavallaan kuin se olisi... liekeissä. Ongelmana unilääkkeen otossa, kuten nytkin, on tietty se että, etten muista niin paljoa. Mutta sain tuon paineen tuosta nyt pois hartioilta, ja myyjää ei tarvitse enää ajatella. Hetken mietin tietty jos hyppäisin sillalta alas tjsp. koska tuntuu että todellisuus ja minä, ei olla kovin hyviä ystäviä oltu pitkään aikaan, hm? Se lyö aika kovin pataa, aina kun lähestyn sitä ideoillani. Eli siis ideoilla, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Todellisuuden siis.

👽 < koska olen avaruusolento, niin ehkä siksi ihmiset ajattelee hetken aikaa, että "onpas tuo kovin älykäs ja omalaatuinen heppu". Sitten kun kaikki outoudet on nähty, on aika vaihtaa eläintarhaa.

Meni varmaan 12x 100mg Ketipinoria, koska rupesi masentamaan ihmiset tai niiden kanssa sattuneet asiat. Ei ihan paras lääke, millä vetää pöllyt, mutta paremman puutteessa. Tämän seurauksena yöllä iski sitten paniikkikohtaus ja piti ottaa toinen unilääke. Jotenkin siinä 2 jälkeen lopulta nukahdin, herääminen oli äärimmäisen vaikeaa ja masentaa. En tiedä käynkö enää tuossa kaupassa, mutta ei sinne mitään porttikieltoakaan ole.

Tiedän skitsotyypin kirouksen. Ei ymmärrä paljoa ihmissuhteista, miten ne muodostuu, voi olla ujoakin ujompi, silti helkkarin avoin kokemuksille, joka kostautuu hyvin usein ja asiat ottaa liian henkilökohtaisesti. Jotkut ihmiset saattaa pelätä tämän takia. Empaattisesti voi olla myös hidasta, joten välillä saattaa olla aika pahakin rpä ihmisiä kohtaan. En vihaa tuota kassamyyjää todellakaan, mutta otin vähän nokkiin tuosta. Toisaalta 3 juttua olisi voinut käydä, joista kävi 1:

1. Pyydän myyjää ulos ja se kieltäytyy - masennus ja häpeä iski yrityksestä
2. Pyydän myyjää ulos ja se suostuu, lopulta jättää taakse - varmaan samaa apskaa
3. En pyydä myyjää ulos ja fantasisoin siitä kuplassani loputtomiin - masentaa koska en saa pyydettyä häntä ulos

Ei ole mitään valintaa lopputuloksen suhteen, todennäköisesti.

Kämpässä haisee pahalta. Rööki ja joku qsi. Otin lääkkeet ja keitin kahvit. Somac juuttui ruokatorveen kiinni, joka polttaa. Eniveis kahvia, moido >

Rohkean vedon teit ⭐ ei askarruta enää... ken kokee niin näkee. Elämä on suureksi osaksi sattumien summaa.

Ikävää, että rankaisit rankasti omaa kroppaa ja mieltä, kun eihän se sinusta johtunut, vaan siitä että oli varattu. Otit kuitenkin riskin, siitä saat nostaa hattua itselles. 🌷 siitä näin naismaisesti. Kaikista ei ole riskinottajiksi. Joskus tulee lunta tupaan, mutta so what, niin käy jokaiselle joskus. Elämässä vähemmän on enemmän?

keskustelua kirjoitti:
Rohkean vedon teit ⭐ ei askarruta enää... ken kokee niin näkee. Elämä on suureksi osaksi sattumien summaa.

Ikävää, että rankaisit rankasti omaa kroppaa ja mieltä, kun eihän se sinusta johtunut, vaan siitä että oli varattu. Otit kuitenkin riskin, siitä saat nostaa hattua itselles. 🌷 siitä näin naismaisesti. Kaikista ei ole riskinottajiksi. Joskus tulee lunta tupaan, mutta so what, niin käy jokaiselle joskus. Elämässä vähemmän on enemmän?

Tänks. Joo ja sotken noilla Imovaneilla päätä enemmän. Tuijotin sitä myyjää kyllä ihan niihin vihertävän harmaisiin silmiin, samantyyppisiin mitkä itselläkin on. Se hymyili kiusaantuneena, eikä halunnut varmaan sanoa nimeään. Sanoin että "Olen kiusallinen näissä sos. tilanteissa. Mikä on nimesi?" > "Ööh, kuinka niin <vastaa suoraan kuitenkin>?" on aika hermostuneen ihmisen vastaus. Luin joskus vaikka onkin bullshittia, että harmaasilmäiset olisi herkempiä. Vaikuttaa totiselta, hermostuneelta ja kunnianhimoiselta ihmiseltä. Siksi varmaan kiinnostuin. Mutta nyt ahdistaa nähdä se uudestaan.

Nukuin ehkä tunnin 500-600mg Ketipinor ym. mömmöillä ja sain psykoottisia oireita herätessä. Kävin hoitajalla ja hänellä tuli vatsavaivoja yhtäkkiä, joten päästi minut kotiin. Olin sekoillut jotain hoitsuille tekstareille minipsykooseissa taas vaihteeksi, josta sain palautetta jo aiemmin. Ajattelin tänään aamulla, etten mene kyllä sinne kritisoitavaksi, jonka tekstasin. Ajattelin oikeesti, että kaikki nauraa minulle :/ Että kaikki vanhat kaverit kun ottaa puheeksi, olen vaan naurun kohde. Myyjät puhuvat siitä kun olen läähättänyt sen yhden perään. Hoitohenkilökunta jakaa luottamuksellisia juttuja toisilleen kahvihuoneessa. Hoitaja kehui väkisin vääntäen, missä olen hyvä, varmaan piristääkseen väkisin. Sitten sille iski se ripuli. Ok. Kakosin vessaan hoitsun jälkeen. Ainiin kerroin myös hoitajalle, että tulee ehkä budia, jota varmasti haen. Hoitaja sanoi viimeisenä ennen kuin päästi: älä hae budia.

Budia hain sitten sen 3 grammaa. Diileri oli mukavalla päällä näennäisesti. Pääsin kotiin ihan ok. Sitten pelasin ja voice chattasin 1 pelaajan kanssa, joka on top 3 nykypelaajista. Voitin enemmän varmaan, tai 50/50. On oikein mukavan tuntuinen tyyppi. Diilerin kanssa kun juttelen näistä, niin hänessä ilmenee psykopatiaa. "Ei kiinnosta, tässä minun pelissä on paljon korkeammat vaatimukset, pelisi on triviaali". Vähän kuin sanoisi: et ole mitään. Psykopaatin piirteitä ehdottomasti joo. Ylimielinen asenne, emotionaalisesti kuollutta. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Outo tyyppi, kun teki hyvän remixin biisistäni nopeasti ja sitten on psykopaatti välillä joku 3-5min, kunnes sanon "riittää". En tiedä mitä mieltä olla hänestä, mutta diipimpiä välejä en pysty muodostamaan. Sanoisin että simppeleitä vaihtoja, minimaalinen määrä puhetta. Vaihdoin joskus bentsoja paljon budiin, mutta nyt pidän ne itselläni. En pysty luopumaan terveyssyistä :/

Ihan ok päivä muuten. Isä laittoin vähän rahaa tilille, kun pyysin vähän ravintolafyrkkaa. Oikeesti menee varmaan vaan kauppaan se. Harkitsin kyllä taksiakin tänään, että saisi liki ilmaiseksi, mutta päätin kävellä koko budireissun. Kysyin miten hänen selkä voi nyt, kun hänellä on ollut kremppaa sen kanssa. Hänhän on eläkkeellä juu. Joo, olen nyt erittäin pilvessä.

Pitäkää hauskaa viikonloppuna. Twin Peaks viisauksia << tuossa muuten.

Tässä on perinteistä skitsotyypin ideointia. Eli aikalailla päivittäistä arkeani. Kävin pilvessä kaupassa, jossa lähestyin myyjää. 1 myyjä katsoi, mutta ei moikannut heti? Ajattelin että on saanut pahaa palautetta minusta. Kassalla hän moikkasi hiljaa, sanoin kiitti hei, ei kuulunut mitään. Ulkona alkoi tulla ideoita, että autot jahtailee, ja joku niistä on tietenkin minua varten. Tietenkin, ainahan ne ovat :/ Niinkin pitkälle meni nerokkaat ideat taas, että jossain niistä autoista on se kassamyyjä. Vieläpä poikaystävän kanssa, jolla on muita tilanteeseen osallistuvia kavereita lyijyputkien ja ketjujen kanssa mukana ja ne opettaa minulle läksyn: Ei saa puhua tuolle naiselle :/

Lieneekö tässä joku traumaperäinen ajatusmalli, joka on syntynyt joskus vuonna nakki, mistä en enää muista mitään? Ei saa lähestyä ihmisiä, joihin on ihastunut. Eka ihastuksen taisi olla 1-luokalla ja se petti luottamukseni melkein suoraan. Liittyi myös kiusaajien joukkoon ja jotain mistä en enää muista. En tiedä mutta jotenkin tuntuu, että kun muut kielsivät minut, mikä ivttu olinkaan lapsena, niin kielsin itseni. Narsisti? En tiedä. Joskus olen halunnut tietää, että jos olen, niin voin vaan päättää elämäni siihen. Koskaan ei ole diagnosoitu NPH:riötä. Tunne-elämän epävakautta on, mutta ei siinä ole ihan perverssimmät defenssimekanismit. Pervoimmat mekanismit on niillä, jotka saa muut vakuuttumaan olevansa oikeassa, vaikka aina tekisivät jotain väärin. En halua olla missään tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa.

Noniin, ostin eilen vielä päälle 1g, mutta näytti vähäiseltä. Pyydän jatkossa näyttämään fiktistä (vaaka) varmaan. Muutaman moxin typeränä vaihdoin tietenkin, hoah... mutta kyllä ne nyt riittää ensi pe asti joten kuten. Paljoa en eilisestä muistakkaan. Lähdin kuoseissa meinaa kävelemään sen 10km lenkin + unilääke piti ottaa, koska tuli paniikkikohtaus. 1 kerran piti pysähtyä matkalla. Onneksi nyt ei ole unilääkkeitä, kuin 2 ensi viikoksi. Niistä menee sekaisin. 1 biisiä korjasin, sen muistan. Pitää korjailla vähän lisää.

Rahaa riittää täksi kuukaudeksi ihan ok + eläkkeet nousi viimeisten päätösten myötä myös hyvin. Hinnathan nousee aina, mutta sairaseläke hyvin harvoin. Kurkku ja kitalaki on hieman tulehtuneet, mutta Buranaa on.

Koitan sietää ahdistusta niin pitkään, kuin vain mahdollista. Bentsojen kohdalla on jotkut viisaammat sanoneet: less is more. Eli mitä vähemmän niitä on, sitä enemmän niillä on tarjottavaa. Joskus pitää paikkansa.

Ah joo, soitin a-klinikan terapeutille vielä henk.koht kunnianosoituksena, koska minulla on nyt ohjaaja sieltä, joka käy täällä. Häntä tosin ei vaikuta kovin paljon kiinnostavan tai jotenkin pälyilee ympäriinsä. Just doing his job...

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: Huumeiden käytön ja annosten kuvaaminen

22:14 ja olen ottanut vaan... topiramaatin, zoloft ym. ei-tarvittavan. Koitan selvitä tämän päivän, ehkä huomisenkin (ei lupausta kuin vain tästä päivästä) ilman bentsoja. Kieltämättä tauko niistä tekisi terää. Kukat on poltettu ja suu on kitalaesta tulehtunut aika ikävästi. Ei saisi polttaa tupakkaa, mitään oikeastaan, kuin juoda teetä tai vettä. Välillä suisidiajatuksia, varmaan siksi koska ööh... no, olet lukenut jo näin pitkälle? :/ Hoitajalle maanantaina ja näin.

Ihmissuhteet on ...vähintäänki niin kulmikkaita. Kiusatuksi tuleminen tunteenosoittamisen jälkeen on pahinta kulmailua, arghh. Harmittavan dorkia tapauksia sattunut sun matkalle. Hoitotahossa jos tuollaisia vielä tulee vastaan, ei mene oikein, ei. Joskus jnkn kohdalla voi herätä toivo tulleensa huomatuksi, ja aika näyttää olikin omaa toiveajattelua. En myönnä mitenkään olevani romantikko, mutta tämän tästä elämä näyttää "taas ajattelit ja/tai tulkitsit toiveensuuntaisesti".  Miten sitä jaksaiskin kaikesta huolimatta säilyttää toiveikkuutensa tässä elämässä sinne maaliin asti!

Mietin tässä noita seksuaalisia estoja / mistä lie peräisin aseksuaalisuuden piirteet. Puhdas aseksuaalisuus (ei fantasisoi, ei masturboi, ei harrasta seksiä) ei ole kyseessä.

Lapsena muistan 1 tilanteen, mikä tuntuu jo ihan epätodelliselta, jos sitä muistelee. Olin ihastunut 1 likkaan ekalla luokalla, ja muistan vielä nimenkin tänä päivänä. Koulussa oli myös populaarimpi hahmo, jonka kanssa oli 1 kerran homopainia, josta ei tullut mitään sen kummemmin. Penikset housujen ulkopuolella kuitenkin ja minä taisin olla oma-aloitteisempi. Erektiota ei saavutettu :/ Tämä kaveri kuitenkin yllätti minut olisiko juuri siinä 6-7v ikäisenä kertomalla tästä "painiskenariosta" ihastuksen kohteelleni, jonka kanssa kaveerasi. Avasin oven, heittivät muistaakseni kovia leluja tmv. minua päin ja nauroivat partaansa. Tödiin, siitä sai ekat leimat otsaansa. Tyypillistähän oli kakarana aina haukkua 10/10 homoksi ja mitä homompi oli, sitä kamalampi. Katsoin myös ennen tuota homopainia 1 leffaa, missä oli mauton transuvitsi. Kummaa ajatella, että oliko noilla jutuilla vaikutusta seksuaalisuuteen myöhemmin, jonka on kieltänyt kokonaan käytännön tasolla.

Sex repulsion, eli seksistä kuvottuminen on läsnä. Se on aseksuaalisuuden piirre, ehdottomasti. OCD-puoli minussa taas herättää... no luonnostaan jos menee seksuaaliseksi, niin usein pervoja kink ajatuksia, mitä ei haluaisi miettiä. Jonkinlaista pseudo-puhtautta haluaisi ylläpitää. Porno korruptoi, jota vältän. Sitten jos kaikki pitää friikkinä lapsesta pitäen, sinusta tulee sellainen :/ Tässä on hyvää matskua hoitajaa varten, joka on erikoistunut seksuaalisuuteen.

keskustelua kirjoitti:
Ihmissuhteet on ...vähintäänki niin kulmikkaita. Kiusatuksi tuleminen tunteenosoittamisen jälkeen on pahinta kulmailua, arghh. Harmittavan dorkia tapauksia sattunut sun matkalle. Hoitotahossa jos tuollaisia vielä tulee vastaan, ei mene oikein, ei. Joskus jnkn kohdalla voi herätä toivo tulleensa huomatuksi, ja aika näyttää olikin omaa toiveajattelua. En myönnä mitenkään olevani romantikko, mutta tämän tästä elämä näyttää "taas ajattelit ja/tai tulkitsit toiveensuuntaisesti".  Miten sitä jaksaiskin kaikesta huolimatta säilyttää toiveikkuutensa tässä elämässä sinne maaliin asti!

Huumemaailmassa varsinkin ei ole tullut vastaan, kuin 1 hyvätahtoinen mielestäni. Itsekin olen aika kyseenalainen ehkä. Haluan aina jotain, jos annan jotain?

Ihan riippumatta taustojen/olojen erilaisuudesta, taipumus ohittaa seksin (näkyvä) maailma niin monelle tuttua. Itsessä pohdinnat kesken. Ollakko vaiko eikö? (A- vai b- vai peräti yseksuaaliksi ajautunut vai hioutunut?) (Onnellinenko se joka unohtaa, mitä ei voi muuttaa?) Sillä alueella viillellyt henkiset haavat niin syviä. Ajattelemattomuutta niin paljon jo pihaleikkien aikaan. Onko lapsi syntyessäkään enää niin viaton kuin oikeasti ois?

Tuo win-win asetelma on ideana ok, käytännössä ei toteudu. Ainakaan itsestään. Luontaisesti haetaan omaa etua, antaessakin. Kai se on elämän luonne, taistelua, ei jakamista?

keskustelua kirjoitti:
Ihan riippumatta taustojen/olojen erilaisuudesta, taipumus ohittaa seksin (näkyvä) maailma niin monelle tuttua. Itsessä pohdinnat kesken. Ollakko vaiko eikö? (A- vai b- vai peräti yseksuaaliksi ajautunut vai hioutunut?) (Onnellinenko se joka unohtaa, mitä ei voi muuttaa?) Sillä alueella viillellyt henkiset haavat niin syviä. Ajattelemattomuutta niin paljon jo pihaleikkien aikaan. Onko lapsi syntyessäkään enää niin viaton kuin oikeasti ois?

Tuo win-win asetelma on ideana ok, käytännössä ei toteudu. Ainakaan itsestään. Luontaisesti haetaan omaa etua, antaessakin. Kai se on elämän luonne, taistelua, ei jakamista?
<ul id="bbp-topic-revision-log-280132" class="bbp-topic-revision-log">
<li id="bbp-topic-revision-log-280132-item-280136" class="bbp-topic-revision-log-item">Muokattu kirjoittajan toimesta 1 tunti, 15 minuuttia sitten. Syy: lisäsin

Uskoisin että lapset eivät ole lähtökohtaisesti kehittyneitä ihan 100% empatiakykyisiksi. Geneettinen puoli on 1, ympäristö on toinen. Siinä on iso vastuu kasvattaa lapsesta kunnollinen. Paskat vanhemmat = paska ympäristö. Sitten on vielä perheen ulkopuolelta tuleva apska. Tuossahan on toki miljoona tai vaikka tsiljoona tekijää mukana. Ihmiset (esim. äitini) nauttii pompotella heikommassa asemassa olevia, jotkut jopa nähdä toinen kivuissa (puhdas cocktaili sadistille, jonka syntyperää ei kai tunneta) Masokismin syitä olen ajatellut puolustusmekanismina jatkuvalle nöyryytykselle. Jos se sattuu, opi nauttimaan siitä? Mutta miksi muuten ilman näitä maailmassa olisi jotain sairaita härkätaisteluja tai vaarallisia kamppailulajeja, joita katsoo jotkut verenhimoiset sohvaperunat? Itse katson huippu taistelulajeja kilpailun vuoksi, miten ihmiset edistyy tai ottaa askelia taakse. En siksi että joku melkein kuolee tai pysyvästi vaurioituu.

Eilen. Oli turnaus, joita en normaalisti seuraa. Kaveri pisti linkin kuitenkin, niin katsoin ilomielin. Heitin vähän ilmaisia neuvoja yhdelle tyypille, joka live streamin päätteeksi kommentoi minua siinä sitten voice chatissa, kun voitti turnauksen. Oho, pilasinko peräti 1-2 ihmisen pelikokemuksen? Tiedän pelistä kyllä ihan hyvän määrän tässä kohtaa :/

Tänään: Heräsin hengenahdistukseen ja limat tuli keuhkoista vasta jälkiviiveellä. Keuhkoahtauman merkkejä kenties? Don't think about it! Hoitaja on edelleen kipeä, joten aika peruuntui, joten menin hakemaan antipsykopaatti neulaa. Poli kuitenkin meni kiinni, kun saavuin paikalle, joten menin cappuchinolle, sitten neulalle. Tällä kertaa pistäjä ei ollut niin sadistinen, kuin viime kerralla. Jordan Petersonin videoita tulee jonkin verran. Hänen mukaan jossain videossaan skitsofreenikot on "eksyneitä sieluja". Näin voisin kuvailla 1 tapausta ainakin. Eniveis onko jo kuukausi mennyt? Näköjään. Ajattelin tässä kohtaa, kun häpeäkseni epäonnistuin ostamaan farkut tässä kuussa isän farkkurahoilla, että nyt loppuu se aastanan budin poltto. Se tarkoittaa sitä, että liikun vähemmän, jos en aloita kävelyharrastusta. Mutta rahaa myös säästyy, eikä tarvitse pummia vanhemmilta niin usein. Isähän on eläkkeellä ja sillä on nyt selkävaivaa. No mutta, ensi kuussa ostan ne, se on varma. Tänään tuli jo viestiä, että voisin ostaa kukkakimppuja, mutta en jaksa vastata tuohon mitään. Saattaa tulla yllätyksenä, mutta on minullakin jotain tahdonvoimaa jäljellä ja budin polttelu ei voi joka ivtun kuukausi määritellä sitä miten voin taloudellisesti. Tässähän on mennyt jo kohta 2 vuotta sitä polttaessa. Kohta ei muusta muista.

Eli 4 viikkoa+ pitäisi mennä ilman akuutteja psykooseja. Loppukuu menee ehkä n. 12-13e päiväbudjetilla, joka on siedettävä, ei paras. Kävin kaupassa myös, jossa kassa meni lukkoon ja minua edellä oleva asiakas oli housuunsa apskantanut vanha rouva. Vaikka nyt selvisin tuosta, röökeistä ja hampaiden pesunkin jälkeen kakomatta, tuo haju jää painamaan mieltä PITKÄÄN. Kerroin tämän 1 pelaajalle, jolle sanoin "onneksi se neiti jota vähän iskin ei ollut paikalla, tai hän olisi ajatellut, että itse apskoin housuuni". Pelikaveri vastaa kuin mikäkin hirviö että "jos olisi ollut se neiti, niin olisit odottanut kunnes hän haistaa sen ja sitten isket silmää". Normisti en jakaisi tätä infoa, mutta tuo oli niin pervoa, että pakko jakaa täälläkin, missä hoodeissa pyörin. Tässä peliyhteisössä tulee olla avoin mieli, eikä liian totinen :/

Minulla on samat diagnoosit, kuin Jeffrey Dahmerilla (STPD, BPD, AUD). Nippelitietoa minusta.

Joskus tuntuu siltä, että maailma tai joku haluaa tehdä minusta jonkinlaisen konnan/hirviön. Hyvää ihmistä ei ainakaan luoda niin, että enimmäkseen ihmiselle tuotetaan pahaa, ennen kun hän täyttää 30v? Lopulta jos ihminen kokee, että pahalla on suurempi vaikutus, niin näin se on. Ei edes ymmärrä mikä on hyvää. Tuntuu että joka päivä pitää sanoa tuo henk.koht rukous, mutta tuntuu että kusetan senkin suhteen. Etsinkö edes mitään valoa? Jos pyydän että valo etsisi minut, ja niin kävisikin että löytäisi, huomaanko edes niin tapahtuvan? Kiellänkö sen olemassaolon elämässäni? Aggressiot on tärkein syy polttaa kannabista, sanoisin, mutta SE MAKSAA MANSIKOITA. Jos on potentiaalia tehdä jotain, vaikka kuinka pieni epätodennäköisyys siihen olisikin per viikko, niin joku päivä se tapahtuu tai voi tapahtua. Eikä se auta mitään, jos tapahtuu, todellakaan. Kerran jo tapahtui, mutta sen sai sovittua. Mielipuolinen epävakaan raivo, kun iskee, se on ihan uskomaton tunne. Kuin joku... demoni vaan ottaa ohjat. Ehkä sitten joskus päästin sellaisen sisääni? Pitääkö löytää joku shamaani jostain. Epävakaan raivo oikeesti saa minut tuntemaan siltä, että Haluan satuttaa, ja että Olen paha. Ei niinkään siltä, että Ehkä haluan tai Ehkä olen. Sillä hetkellä ehkä pitääkin paikkansa. Ainoa tunne joka siinä on, on raivo, muuten se on vaan apatiaa ja jotain hetkellistä psykopatiaa muistuttavaa tilaa. Dissosiaatio. Siinä on myös jotain merkillistä provokaation etsimistä, että saisi sen purettua. Aika skitsoa joo. Kuten 1 pelikaverini sanoi unesta, jossa tapoin perheeni: Se ei tunnu oudolta, kunnes se on ohi. Hän on ilmiselvästi pervo, mutta ymmärtää psykologiaa jollain tasolla.

2 päivä selvinpäin. Ihmiset tykkää ajatella, että huumeissa/päihteissä on pelkkää negatiivista, mutta spesifisti kohdallani kannabis vie juuri yllä mainittuja oireita pois. Diilerissänikin on vähän samanlaista turhautuneisuutta elämän suhteen. Jatkan kuivilla eniveis ja Twin Peaks S3 on jatkanut hyvällä työetiikalla.