Kummallista budia. Liian vahvaa. Jotenkin nyt kun kävin hoitajalla ja myönsin, että minun ajatukset ei mene yhteen todellisuuden kanssa... jep. Tavallaan tähän antipsykootti ei vaikuta. Ajatusten määrään ehkä hieman (puolittaa ne, ei lopeta täysin) ja miten koen ja näen maailman (jonkinlaisen helvettinä) niin ei muutu, kuin hetkeksi (rauhoittavat, hetken mielentilat, hyvä päivä ym.) Psykoosisairaus tavallaan luo potilaalle oman todellisuuden, vaikkei se ole välttämättä "totta". Syy miksi potilas vaikka päättäisi elämänsä on kuitenkin se, että hänestä tuntuu todella ankealta elää sen kanssa. Ja jos ajatukseni eivät mene yhteen todellisuuden kanssa liki koskaan, niin jeps...

Vielä palatakseni tuohon Twin Peaks sielukohtaukseen. Se löytyy kyllä ihan youtubesta, koska miksei? Aika pirullinen ja häiritsevä varmaan useimpien mielestä (on se joo) ja toki hienosti tehty, mutta se sai miettimään, että omaa sielullista sairastelua on ollut ja paljon. Juuri tuon L:n takia, joka on spirituaalisesti narsistinen. Tavallaan tuossa on juuri sellaisia juttuja, joita pelkään. Riivaus, kontrollin menetys itsestään, pimeää kauppaa. Olenko oman mieleni orja, vai vaikuttaako siihen oikeesti joku juttu? Miettinyt joskus olenko tehnyt jotain, enkä enää vaan muista sitä? Skitsojuttuja oikeastaan, jos edes tuollaisia päätyy miettimään. Varsinkaan koko päiväksi :/ Kun ei usko enää mihinkään outoon apskaan, niin ei ole skitso. Tosiaan, mikä on normaalia sitten?

Taiteellisesti ainakin hieno kohtaus, jos sen nähdäkseen haluaa pilata päivänsä 😇

https://www.youtube.com/watch?v=5W8_bPIICzs

Eli miten minua ja L analysoisi? L kiinnosti tarpeeksi, että riiputti suhteessa, että pysyin kiinni jossain kankanpäässä. Limerenssi = sinua kiinnostaa 100%, toista ei yhtään. Mutta kuitenkin L kiinnosti tarpeeksi pitää kiinni narunpätkässä. Tuon 1 homomiehen ja ex-lapsuudenystäväni limerenssi = minua ei kiinnostanut, häntä 100%. Limerenssissä voi lopulta käydä jotenkin niin, että LO (limerenssin objekti) voidaan ehkä nähdä pahassa valossa, kun sitä ei kiinnosta. L oli helvettiä sen takia, koska se oli koukuttavaa (tutkittuja manipulointikeinoja käytettiin) ja en tiedä, joku psykoosi siinä sitten iski :/ Lopulta oli kyllä mahdoton ajatella niinkään, että kaikki oli vaan sattumaa, eikä mikään ollut tarkoituksenmukaista. Varmasti oli. Kuitenkin tuo, että asiat mitä toiselle sanoo, menee joskus aikalailla sieluun. Ja L:n spirituaalinen puoli oli pelottava, koska vaikka olin limerenssissä, en koskaan uskonut sen juttuja. Eli eri vakaumus oli siis jotenkin "syntiä" ja "pääsylippu helvettiin". Limerenssissä muodustui myös aika pirun toksinen määrä naiivia luottavaisuutta ja se oli heikoin lenkkini, sanoisin. L voi sanoa vaikka jotain aivan typerää, ja minä se pelkäsin. Tiedän kyllä että hän on satuttanut muitakin ihmisiä, vaikka tuskin nyt ihan pirullista pahuuttaan. Ihan tarpeeksi vaikea L silti on, että joku syy siihen oli lukita se tapaus johonkin mielisairaalaan, ennen mihinkään vapauteen pääsyä. Tuntui siltä aina, että L käytti tilaisuuksia hyväkseen. Jos pelkäsin jotain, hän koitti lohduttaa "ei hätää, usko tähän, niin kaikki on ok!" En sanoisi että mitään tuollaista tosin voisi kutsua kovinkaan lohdulliseksi, koska uskonasiat ei toimi niin. Ei niin että "Ok uskon tuohon tai en usko tuohon, koska päätin, että uskon tuohon tai en usko tuohon mitä sanot" hm? :/

Eniveis, jotain vapautumista tunsin ehkäpä, kun tajusin että ihmisillä ei oikein ole mitään mussutettavaa toisten ihmisten sielunasioihin. Itsekin joskus mietin skitsoillessa, että itse haluaisin L:n sielun kaiken tuon apskan jälkeen, mutta enpä oikeastaan. Sitä en vieläkään halua jotenkin uskoa, että 3v jälkeen L muuttui yhtäkkiä pahaksi. Jotenkin tosi vaikea kakku niellä... Käsittämätöntä itselleni ensin muodostaa niin paljon luottamusta, ja sitten alkaa pilaamaan sitä :/ 1 iso vinkki kyllä: älä pilaa välejä ihmisten kanssa, jos jääpi vaikka vaivaamaan se, miten päätit suhteen. Joskus käynyt niin, että itse päättänyt suhteen, joskus toisinpäin, mutta usein ne päättyy eniveis.

Jep.

Noh, huonoja uutisena se, että psykiatri se ei sitten reagoinut mitenkään lääkeuusintapyyntööni, vaikka hoitaja tänään sanoi että ne on jonossa. Eli varaudun tuohon viikon, lääkäri on sen ajan poissa, sitten 1 päivä takaisin, ei tee mitään, ensi viikko kokonaan pois ja en saa laitettua uusimispyyntöä, olen lääkkeettä ja sitten takaisin määräämään joulun jälkeen vai? Aika iso virhe jo sanoisin, jos olettavat, että nukun ilman ketiapiinin tai mirtazapiniin tasoista lääkettä jonkun 10 päivää... Joihin kuitenkin olen kumpaankin aika tottunut. Nykyään otan mielummin ketiapiinin, ehkä mirtazapiinin harkiten. Mirta on minulle jotenkin "koukuttava" siinä mielessä, että sen tuomaan iltaramaisuun tottuu.

Schizotypal personality disorder -artikkelin wikipediasta:

"They frequently interpret situations as being strange or having unusual meaning for them"

Eli tulkitsee tilanteissa helposti olevan jotain "outoa" tai kenties sana voisi olla "salakavalaa"? Tuo on tavallaan psykoosin mahdollisuus. Kaikki teoriassa vähänkin mahdolliset tai epäolennaiset asiat saa liian suuren merkityksen. Ja skitson noidankehä on syttynyt tuleen. Otan liian henkilökohtaisesti asiat, kyllä. Joskus ne voi tosin ottaakin. Toki voi tuon tulkita miten sattuu, jos reseptit tuli voimaan vasta sen jälkeen, kun mutsin kanssa käytiin illalla päivystyksessä? Joskus 7-8 jälkeen varmaan. Päivystyksessä olin klo 6 selittämässä, että psykiatri ei määrännyt mitään. Oli 3 tunnin jono, mihin en lähtenyt mukaan. Mutsinkin mielestä oli varsin omituista. Miksi lääkkeet tulee voimaan vasta juuri ennen apteekin sulkemista, eikä niistä siltikään tule tekstiviesti-ilmoitusta? Jaa-a. Olen ollut laskupilvessä koko päivän ja kun soitin päivystykseen, olin tunnistavani psykiatrini äänen vastaajassa. Voi olla tietty, että ne käytti hänen ääntään siinä, vaikea sanoa. Vaikuttaa tosi ujopoika älyköltä. Silti, en jaksa miettiä mitään skitsoa nyt. Rahaa taksiin meni vaan se 10e mutsilta ja hänellä oli vaikeuksia kävellä paluumatka takaisin astman takia. Tajusin että mutsikin kärsii ja hänen pitää ainakin laihtua. En tiedä sopisiko tuo topiramaatti hänelle, koska se on aika raskas lääke. Minusta se on tosi hyvä laihduttamiseen, ja tuntuu että ei tarvitse syödä enää ikinä liikaa? Basinskia soimaan.

https://www.youtube.com/watch?v=9UBWgeSJlWw

Rauhallisia unia, hyvää joulua ja uv.

-Non

Tosi kökköjä sattumia sulla argh systeemi! Jäi vähän auki, saitko lopulta mitä olit lähtenyt hakemaan? Saatko tänään jos et eilen ehtinyt?

Kiitos jakamisesta, ja vastakaiusta.

Valoisaa joulun💓Aikaa sinne missä luet ja vastailet!

keskustelua kirjoitti:
Tosi kökköjä sattumia sulla argh systeemi! Jäi vähän auki, saitko lopulta mitä olit lähtenyt hakemaan? Saatko tänään jos et eilen ehtinyt?

Niitä sattuu joo. Astmainen mutsi tuossa enemmän kärsi, mutta sai hän vähän liikuntaa ainakin. Sain lääkkeet lauantaina nyt. Kaikki kunnossa, paitsi rahaa voisi olla. Forever poor.

keskustelua kirjoitti:Kiitos jakamisesta, ja vastakaiusta

Kyl

keskustelua kirjoitti:.

Valoisaa joulun💓Aikaa sinne missä luet ja vastailet!

Samoin, samoin

Taitaa olla ensimmäinen joulu hyvin pitkästä aikaa, kun en ole ihan 100% masiksessa tai koomassa? Jouluateria oli aika nihkeä, koska kinkkua ei ollut lainkaan, paitsi jotain kaupan 300-400g leivänpäällisiä. Äiti tykkää vähän hifistellä hotellilomillaa liikaa, josta olen huomauttanut. Voisi esim. ostaa pojalleen kaikkea sen sijaan, vai? Mietin tuossa sitäkin, että hyvin olisi varaa ostaa melkeinpä joka kuukausi vaikkapa vaatteita budin sijaan. Pieneen päähäni ei kuitenkaan tuo idea mahdu, koska vanhemmat = vaatteet ja oma eläke = budi. Olen vaan tämmöinen etuoikeutettu, omahyväinen milleniaali. On tuo periaatteessa fiksua ajattelua, mutta lopulta ostelen niitä itse sitten. Kun vanhemmat kupsahtaa oletettavasti minua ennen, ellei rööki sitten tapa tjsp.

Olen tehnyt tuosta Twin Peaks teemasta tuota omaa versiota ja se on puutteellinen ja kummallisen kuuloinen. Ainakin ennen kuin aloin fiksaamaan säröilevän sellon nuotteja... Klusterisoinnut sain toimimaan ihan hyvin. Pohjasoinnut yleensä tajuan, mutta nuottien sävelkulun kanssa se on aina arvailua. Musical theory - do you understand it? No :/

Jouluaaton iltana kuitenkin alkoi ivtuttamaan kaikki puukot selässäni. Kävin päivystyksessä lääkärin arviolla, että onko osaston tarvetta. Kuulemman olen täysin todellisuudessa, enkä ole vaaraksi kellekään, itselleni tai muille. Selvä. Lääkäri oli muuten minuakin nuorempi. Sain kriisipuhelimen numeron, jonne soitinkin, jossa pölisin aika pitkään. Ennen tätä söin pizzan mutsilla, jonka miesystävä suuttui sille, kun mutsilla on tapana koetella kaikkien hermoja hyppimällä silmille. Hänen talo, hänen säännöt? En ihmettele että suuttui, ja mielestäni mies teki ihan oikein tilanteessa, eikä päästänyt asiaa irti ihan minuutin sisään. Äiti ei tajua ymmärrä, että muitakin ivtuttaa yhtälailla. Se osaa olla aika tavallinen kusipää, vaikkei nyt mikään narsisti ole. Tainnut mainita tästä, mahdollisesti joo. Hyvä perhe minulla silti on.

Saisi luvan saada lisää hyviä ihmisiä elämään, mutta riski saada lisää jotain vaikeitakin tapauksia on aina olemassa. Mitä niitä paikkoja edes on? Klubitalo ym. yhdistykset? Jotain sellaista joo. Etuoikeutettu milleniaalius ja boheemius menee vähän huonosti yhteen yhdistysten kanssa, ainakin ennen meni. Jos on jotain tekemistä musiikin kanssa, niin joo ehkä voisi ollakin jotain.

Kämppä on siivoton, mutta sain pestyä pyykit, ennen kuin pakkasin kamat mielisairaalaa varten. Vielä 60c pyykkiä pitäisi pestä ja imuroida koko kämppä perusteellisesti. Vihaan imuroida :/

Kostealla lattioiden ottaminen kysyy enemmän fysiikkaa kuin imurin varressa oleminen.. Saitko kuitenkin lähetteen sairaalaan? Kuulosti siltä että ettet ole räjähdyspisteessä; onko osastolla tilaa?

Klubitalo, joo, jos sielläpäin sellainen on, on paikka jossa meitä on, voi olla. Mielen kanssa tasapainoilevat, me, ehkä liian usein jäädään mukavuusalueelle, mikä tosin ehkä voisi löytyä klubitaloltakin?

keskustelua kirjoitti:
Saitko kuitenkin lähetteen sairaalaan? Kuulosti siltä että ettet ole räjähdyspisteessä; onko osastolla tilaa?

En koska olen 100% todellisuudessa, en ole vaaraksi itselleni tai muille ts. psykoosissa t. nuori kloppi lääkäri, joka tietää pääkoppani täysin :/ Tosiasiassa ottaa päähän sen verran, että ivtuttaa poikkeuksellisen paljon syrjivät naapurit ja sitten tuo polin kaksinaamainen mulkku nyt ainakin. En tykkää ihmisistä, jotka ei uskalla sanoa päin naamaa, miten asiat oikeesti on, ja sitten myöhemmin moikkailee normaalisti hymy huulella...

keskustelua kirjoitti:

Klubitalo, joo, jos sielläpäin sellainen on, on paikka jossa meitä on, voi olla. Mielen kanssa tasapainoilevat, me, ehkä liian usein jäädään mukavuusalueelle, mikä tosin ehkä voisi löytyä klubitaloltakin?

Joo kait täällä sellainen vielä on. Ainoa syy miksi lähtisin, on nähdä ihmisiä. Jos niissä sitten mitään näkemisen arvoista on.

Tosiasiassa ainoa ihminen, joka on näkemisen arvoinen, tuli huumemaailmasta. Hänkin haluaa vaan kunnollisia ihmisiä elämäänsä, vaikka onkin käyttäjä.

Tuo kombinaatio tuleekin vastaan kaikkialla; jokainen etsii vain 'kunnollista' riippumatta miten kierteissä ehkä  itse milloinkin on. Ylipäätäänkin, paikat joissa ehkä samanmielisiä jotenkin, joissa samansuuntaista kiinnostusta esim.jotain kieltä kohtaan, kokoaa ihmisiä, joilla ei halua tutustua uusiin edes yhteen uuteen ihmiseen. Joka kerta tuloksena pettymys, jos toivoo tutustuvansa tuollaisella johonkin.

Joskus muinoin 'mielen kuvat' nimisellä kurssilla tuli tutuksi ihminen. Siitä on monta kymmentä vuotta mutta melkein joka vuosi, tai kolmas, liikutaan jossain tilaisuudessa ja tavataan kerran pari. Ehkä se, ettei ole ollut itessäkään halua minkäänlaiseen tiiviimpään, on taannut että yhteys säilynyt. Meidän energiat aika vähät, arki jokaisella vie isoimmat mehut.

Asia, minkä otit esiin, on aika monelle kipeä ongelma. Sitä vois miettiä enemmänkin?

Joo, siis on mulla noita lapsuudenystäviä toki 2 jäljellä, joita tapaan ehkä 4-6x vuodessa kumpaakin erikseen, kerran ehkä yhdessä 1-2v. Kunnollisia molemmat.

https://vocaroo.com/hnChF1kRdN8

^ Puhdas linkki, kuten viimeisinkin. Tuon tein tosiaan pössypäissä, ja käytin kaikki krediitit promoomiseen, epäonnistuen. Meni aikalailla usko tuohon promojuttuun, jos pitää käyttää rahaa epäonnistumiseen, hm? :/ Epäonnistua voi ilmaiseksikin. Silti, ihan ok tuo on, vaikka jotain juttuja voisi parannella. En vaan tiedä mitä/miten.

Tuo ystävä kuvan mielen kurssilta oli aikuisuuden ystävä. Taisin olla siinä vaiheessa lapset saanut ja vielä naimisissa.

....Aika hieno tämä, mitä olet tehnyt, vaikka varsinasesti konemusiikkiin en ole koskaan perehtynyt. Kosketinsoittoakin... Mitä halusit kuvata tuolla musiikilla? tunne tuli hiukan sumuisesta sillasta, jostain kohtaamisesta, hetkestä josta loittoneminen... Puoliveli harrastaa myös konemusiikkia; sen verran tiedän hänen olemassaolosta. Tämä kuulosti paremmalta kuin mitä hänen aikaansaannoksensa. Jatka ihmeessä, kun sulla noin hyvä tuntuma konemusiikin säätämisiin.

keskustelua kirjoitti:
Tuo ystävä kuvan mielen kurssilta oli aikuisuuden ystävä. Taisin olla siinä vaiheessa lapset saanut ja vielä naimisissa.

Ikävä kuulla. Ennen kuin pääsin kuuntelemaan päivystyslääkärin mussutuksia, katsoin jotain hienosto jenkki-deittaus showta aulassa, ja opin siitä 1 asian: voit olla nirso valitessasi loppuelämän kumppania. En tiedä onko tuo totta, mutta ehkä?

....Aika hieno tämä, mitä olet tehnyt, vaikka varsinasesti konemusiikkiin en ole koskaan perehtynyt. Kosketinsoittoakin... Mitä halusit kuvata tuolla musiikilla? tunne tuli hiukan sumuisesta sillasta, jostain kohtaamisesta, hetkestä josta loittoneminen...

Kiitos. En soita koskettimistoa, vaan arvaan nuotit tuntumalta oikein. Eniten on vaikeuksia progression kanssa. Ja mitä kuvata, noh... kappaleen nimi on "väsyneet, hiljaset päivät" Muistan että sain tuotas tehdessä pilvipäissäni vatsaan jotain orgasmin kaltaisia tunteita, mutta se ei tuntunut kovin hyvältä. En pystynyt AK-47 lajikkeessa (apskaa :/) melkeinpä edes kävelemään. Skitsojen dopamiinitasot varmaan nousee räjähdysmäisesti kannabispäissään. Mieti mitä se olisi, jos en käyttäisi edes antipsykootti-injektiota.

keskustelua kirjoitti:
Tuo kombinaatio tuleekin vastaan kaikkialla; jokainen etsii vain 'kunnollista' riippumatta miten kierteissä ehkä  itse milloinkin on. Ylipäätäänkin, paikat joissa ehkä samanmielisiä jotenkin, joissa samansuuntaista kiinnostusta esim.jotain kieltä kohtaan, kokoaa ihmisiä, joilla ei halua tutustua uusiin edes yhteen uuteen ihmiseen. Joka kerta tuloksena pettymys, jos toivoo tutustuvansa tuollaisella johonkin.

Joku joka on ollut esimerkillisen kunnollinen minulle, voi hyvin olla vaikka jonkun toisen arkkivihollinen. Kaikki ovat ihan apskoja, jota kristinusko selittäisi syntisyydellä.

Vähän pelottaa nämä omat oireet... Agggrezzziooottt. Ajattelin tuossa hetken, että naapurin kaveri tulisi pummimaan röökiä, mutta ei se tainnut edes olla se. En jaksa moikata noita yläkerrassa kaljottelevia, budipiiristään syrjiviä lieroja kieroja. Syy tähän on se, etten aio teeskennellä, etteivät muka ole tehneet mitään. Osoitin luottamusta ja sain apskaa. Sanoisin että kunnollinen ihminen aina kertoo miten asia on, mitä tulee tekemään ja teot useimmiten vastaa sanojaan. Ei ne aina minunkaan kohdalla vastaa, mutta tuollainen apska, että puhuvat minusta yläkerrassa aika varmaan, ja päätyvät sille linjalle, että "en kyl sen tyypin kanssa aio diilata" ni jeps. Saavat nauttia sitten happamista väleistä sitten. Meinaa ongelmana tässä on se, että lupauksia kuitenkin tehtiin ja jos minua systemaattisesti vältetään ja normaalisti moikataan: ei käy :/

Tuo on kyllä hyvä säilyttää, suojeluvaisto, keneen luottamusta satsaa, mitkä koordinaatit sisäistää.

Suuntavaisto toinen olennainen.  Mistä kulmasta katsoo, mihin rajaan asti sallii. Sietää.

Tuosta musiikista. Etsitkö sillä tietä tunteen/tunteitten tulla ulos koskettimien tms. kautta? Mitä tunteita kuvaa tuo musiikki, minkä aiemmin tässä ketjussa laitoit?