Paineen tunnetta. Ei tiheälyöntisyyttä. Sanottiin että se on joku Tietzenin oireyhtymä. Kyllä multa otettiin röntgen ja sydänkäyrä otettu moneen kertaan. Mitään ei ole löydetty, mutta kipu on jatkunut monta vuotta. Lääkärissä sanottiin, että kipu on ollut niin kauan että aivot ovat tottuneet siihen ja on muodostunut hermoratoja jotka pitävät kivun yllä.

Olen kuitenkin harrastanut liikuntaa todella paljon, joten voihan se se Tietzenkin olla, koska liikuntaa on pystynyt harrastamaan. Ottaa vain päähän kun yöllä herää ja tuntee viiltävää kipua rinnassa. Ei se ole kyllä kivaa vaikkei vaarallista olisikaan...

Kamala olo tuli yhtäkkiä. Hirvee paniikki iski ja ei pysty keskittymään mihinkään. Pakkoo vain maata.

MinäItse89, kuinka olosi tänään? Nyt?😯

On aamu. Lauantai.Olet usein ajatuksissani. Toivon ja rukoilen, että syvin sinua askarruttava murhe aukeaisi.

Mä en jaksa enää tätä itsetuhosta oloo.. tekis nii mieli tehä itelleen jotain..

Olo ollut tänään ihan ok. Kiitos viestistä. 🙂

Ihan nii ku tänää oisin saanu psykoosikohtauksen, ku ulkona vaan vaeltelin, puhuin itekseni, tuijotin vaan enkä tienny mitä tapahtuu ympärillä, ihmiset tuntu ventovierailta.

Hei onko sulla yhteyttä hoitajaan, jolle voit kertoa tuntumiasi? Onko sulla aina ollut näitä psykoosimaisia oloja? Tuo kuin kerroit, toi mieleen dissosioitumishetken? jnknlaisen irrallisen olon muista, joita ympärillä. Onko sullä lääke loppunut, tai onko ollenkaan mitään psykoosinestolääkettä käytössä? tai onko annostus ajankohtaisen mukainen?

Onhan se rankkaa aikuisen elämä.. pitää niin paljon yksin hoitaa asioita että tekis välillä mieli nynnyköityä lattialle ja sanoa että en jaksa.. taidan tehdä niin usein..

Tuo minun ruokavaliopuhe oli vain sellaista pohdintaa.. en uskalla tehdä mitään ratkaisevaa päätöstä asian suhteen että alkaisin vain noudattaa sitä.. eikä sen tarvitsekaan itseasiassa mun mielestä mennä niin. Sitä voi ihan rauhassa katsoo ja miettii ja kokeilla.. Mä olen niin monta kertaa yrittänyt muuttaa ruokavaliota ja yhtä monta kertaa epäonnistunut siinä.. Mutta hei, kukas nimimerkki se kertoikaan puurosta jonka ottaa aina aamuisin ja vitamiinit? Pääasia että aamu lähtee terveellisesti käyntiin, hehheh.. vai kuinkas? Mulla se puurokaan ei aina onnistu. Siitä tulee välillä hassua/liikaa suolaa/liikaa vettä.. Joo, nomutta en halua joka tapauksessa kuitenkaan vielä kokonaan haudata tuota ruokavaliota, pohdin sitä vielä..

Meillä kaikilla on vaikeaa Ja vaikea sanoa että kellä tässä nyt on vaikeinta. Mutta omaankin rintaan alkoi sattua kun luin minäitse89 rintakivuista.

Tsemppiä kaikille kevättä kohti

Kävitkö tutkimuksissa minäitse89?

Tuosta ruokavaliosta vielä että jos huomaan itse että itse rajoitan jotain syömistä tai ruoka-ainetta niin sitä rupee tekee ihan hirveesti mieli. Ja sit miä yhtäkkiä huomaan mussuttavani ja tunkevani kaikkea "kiellettyä" suuhuni. Että se sitte siitä.. nytkin kun kirjoitin tänne viimeksi tosta ruokavajutusta niin olin(ko) muka päättänyt että nyt se on sitte muka se? Taisin muka päättää ja siitä ei tullut mitään hyvää vaan tällainenkin tyypillinen ahmimiskohtaus. Ravitsemusterapeutti on yrittänyt minua auttaa mutta koska en ole kertonut hänelle ongelmani rehellisesti niin eihän se toimi(nut). Ahmimiskohtauksista ynnä muuta.. mulla menee henkisesti niin huonosti että jos aletaan minun lohtua eöi ruokaa rajottamaan niin se ei sit näköjänsä minulle käy.. Mutta hei se onkin sellainen aihe josta voisi puhua vaikka joskus toiste.. ja käsittääkseni monilla on sitä..

Tässähän tätä elämää on elettävä. Tykkäättekö muute pyöräillä? Harrastaako täällä kukaan pyörälenkkejä? Kahvit mukaan ja vaihtaa vähä maisemaa.. Ei kyllä tällä kelillä mutta jos tossa kolmen kuukauden päästä.

keskustelua kirjoitti:
Hei onko sulla yhteyttä hoitajaan, jolle voit kertoa tuntumiasi? Onko sulla aina ollut näitä psykoosimaisia oloja? Tuo kuin kerroit, toi mieleen dissosioitumishetken? jnknlaisen irrallisen olon muista, joita ympärillä. Onko sullä lääke loppunut, tai onko ollenkaan mitään psykoosinestolääkettä käytössä? tai onko annostus ajankohtaisen mukainen?

Mulla menee vaan ketipinor 50 mg päivässä ahistukseen, mut muita psykoosin estolääkkeitä ei ole. Terapeutille on aika vasta 7.4

Hantzki, on mulle kaiken näköiset tutkimukset tehty. Mulla onneksi menee siihen kipuun gapapenttiini, joka helpottaa.

Jotenkin sitä on turtunut, että antaa elämän tuoda kaikkea kuraa eteen, elossa olen kuitenkin vielä. Niin kauan kun on elossa, niin on toivoa. Sitten kun kuolee niin ei ole enää toivoa. Paitsi se mistä uskonnot puhuu, mutta minun näkemykseni on että vain eläessä on ihmisellä toivo ja kunnia siitä että jaksaa taistella. Kuolema taas on niin äärimmäinen asia ja niin synkkä asia, että se nielee toivon jostain paratiisista.

Mutta kun kuitenkin ihmisen elämä suuntautuu kohti kuolemaa, niin on vain pakko toivoa että eläisi vielä kauan. Ja pakko toivoa, että ikuinen elämä olisi olemassa, vaikka aika kurjalta näyttää.

Asiasta toiseen, pitäisi laittaa pyörä kuntoon. Flunssaa vähän tällä hetkellä...

Kela myönti mulle korotetun hoitotuen, koska tarvin jatkuvaa valvontaa ja ohjausta.

Okei.

Tuntuuko teistäkin että maailman loppu on tulossa? Koronaa joka puolella ja ilmasto on sekaisin. 🙁

Maailma on todellakin ongelmissa. Ehkä sitä täytyy silti elää vain normaalisti...

Ahdistaa kyllä tuo Korona-virus asia. Mitä jos se kolahtaa omalle kohdalle? Kuoleeko sitä sitten?

Musta tuntuu ainakin. Joka paikassa on kriisejä, pahoinvointia, ihmiskauppaa yms. Välillä tuntuu että haluan lopettaa oman elämäni jotta pääsisi helpommalla ja mietin pääsenkö pois tästä minä minä maapallosta. Mä en vaan täytä niitä standardeja mitä meille asetetaan. En jaksa enään.