Sitä im:ää vaan ei uskalla tehdä... 🙁

❕Muistutus❕

Seuraava Mieli Maasta ryhmächat on Tukinetissä tänään torstaina 19.9. klo 18-20. Chat on jatkossakin aina parillisten viikkojen torstaisin, eikä keskiviikkoisin, kuten aikaisemmin. 

Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat osallistujat! 🌷

Chat löytyy täältä: https://tukinet.net/teemat/mieli-maasta-vertaischat/live-discussions/ tai pääset siihen myös Tukinetin etusivulta, kun chat on käynnissä. Muista kirjautua sisään ensin!

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: korjattu kirjoitusvirhe

En tiedä mikä se pirullinen voima on joka saa tämän elämän välillä näyttämään niin synkältä, vaikka toisaalta meissä kaikissa on sisällä se halu elää kuitenkin. Uskon ainakin niin.

Tavallaan täytyy vain muuttaa tietyt asiat voimavaroiksi. Elämähän tuntuu olevan, evoluutio opinkin mukaan, vain hengissä selviytymistä pohjimmiltaan.

Elämä on myös tavattoman mutkikas asia. Kun meillä on uskonnot ja tieteet ja taiteet, ja niitten pohjalta pitäisi jotenkin raapia esiin totuus maailmasta.

On totta että meillä on tämä elimistö ja siitä täytyy pitää huolta, mutta minusta karmiva ajatus on juuri se että meillä ei olisi muuta kuin tämä elimistö. Se hirvittää. Toisaalta yritän jotenkin pitää tasapainon materialismin ja henkisyyden välillä. Tämä koko elämä on vain tällaista jonkinlaista balanssin hakemista. Aivan niin kuin on pouta päiviä ja sateisia.

Elämä täytyy pohjimmiltaan ottaa vakavasti, myös masennuksen keskellä. Täytyy vain painaa eteenpäin, koska päivät vaihtuu, tunnit kuluu. Joka sekunti ja kaikki teot ratkaisevat tulevaisuuden. Täytyy aina miettiä etukäteen mitä meinaa tehdä. Jokainen asia, mikä tuntuu jotenkin mitättömän pieneltä, saattaa olla se ratkaisevin juttu.

Tämän olen oppinut elämässä, että mitä teet tänään, vaikuttaa huomiseen.

Yksi hyvä juttu myös minkä olen oppinut masennuksen keskellä on, että hämää aivoja. Sen pystyy tekemään mm. musiikilla ja kirjoilla.

Että tällaisia juttuja. En nyt tiedä ketä tämä loppujen lopuksi auttaa, mutta tällaisia mietin...:)

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Korjailu

❕Muistutus❕

Käsikkäin-chat on Tukinetissä jälleen tänään perjantaina 20.9. klo 16-18!

Aiheena tällä kerralla on: Masennus ja siitä toipuminen.

Tule mukaan jakamaan ajatuksia sekä saamaan veraistukea!

Chatin löydät täältä:

https://tukinet.net/teemat/kasikkain-chat-1389578813/live-discussions/

tai pääset siihen myös Tukinetin etusivulta, kun chat on käynnissä. Muista kirjautua sisään ensin!

Minkä ihmeen takia tämä elämä on näin raskasta? On henkisiä ja fyysisiä kipuja. Tuntuu välillä että muserrun niitten alle. Ei vain jaksaisi koko ajan vaan juosta karkuun. On välillä vaan niin toivoton olo että eikö nämä kivut ikinä lakkaa. 🙁

Kauheasti ole tehnyt asioita ja elämä on on kohdellut minua kaltoin. Sitä vaan ihmettelen että minkä takia mun pitää kantaa niin hirvittävää paino lastia?

Tämä kärsimyksen ongelma on kyllä outo: Minkä ihmeen takia me synnymme näin rikkinäisinä? Minkä takia meillä ei voi olla parempaa terveyttä ja hyvinvointia? Kun tuntuu että kaikki vain kasautuu ja kasautuu harteille ja sitten pitäisi vain painaa eteenpäin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Osa pois

Oletko minäitse perehtynyt buddhalaisen perinteen ajatuksiin kärsimyksestä? Siellä on paljon sisältöä aiheesta.

En ole perehtynyt. Mitäs se pitää sisällään?

Perkele kun tekis mieli kuolla... 🙁

Jotenkin sitä vaan aina kääntyy Jumalan puoleen, kun on näitä tuskia. En tiedä miksi, mutta niin se vain menee. En tiedä saanko siitä mitään... Mutta luulen että se oikea elämä alkaa vasta kuoleman jälkeen ja tämä on vain koeaika.

minäitse89 kirjoitti:
En ole perehtynyt. Mitäs se pitää sisällään?

Lyhyesti sanottuna sen voisi kai tiivistää niin että elämässä on väistämättä kärsimystä/epätyydyttävyyttä, että osa kärsimyksestä johtuu ihmismielelle tyypillisistä (taitamattomista) tavoista reagoida, ja että tätä mielen aiheuttamaa kärsimystä on mahdollista vähentää.

Okei.

Pitää katsoa kirjastosta, jos siellä olis tuosta buddhalaisuudesta suomenkielisiä kirjoja.

Kun saisi tuon menneisyyden unohdettua ja pystyisi elämään näitten vaivojen kanssa, niin kai tätä sitten voisi täysipainoiseksi elämäksi kutsua?

Tai mietin sitä myös että ehkä me kaikki ollaan vähän tai vähän enemmän rikki? Ehkä tämä, mitä me kutsumme elämäksi, on tällaista sinnittelyä. Täynnä haaveita ja unelmia, mutta kuitenkin meidän pitäisi laittaa ensin oma kämppä järjestykseen ja sitten alkaa rakentaa muuta elämää.

Tämä meidän elämä voi olla vain hyttysen pieru, mutta se ei tarkoita sitä etteikö sillä olisi arvoa. Jokainen kipu jonka kestät, auttaa sinua eteenpäin. Jokainen huono päivä, josta selviydyt, auttaa sinua tekemään sen tehtävän minkä otat vastaan.

Näkisin että elämä on tehtävien suoritusta, ja täytyy vain taistella välillä oman mielen sisällä että pystyy selviytymään niistä.

Näkisin, kun katsoin Greta Thunbergin puheen YK:ssa, että hän oli toki oikeassa, mutta hän on niin nuori ettei hän välttämättä tiedä vielä, mitä tämä elämä loppujen lopuksi on. Tämä elämä on hyvin harvalle sitä että kaikki sujuisi aivan mallikkaasti. Luulen että 16-vuotiaalla on vielä niin kovat odotukset tulevasta, että hän ei välttämättä ymmärrä arki-elämän realiteetteja. Voin olla tietenkin väärässäkin, mutta oletan vain näin.

Toki ilmastonmuutos on hirvittävä asia, mutta Greta Thunberg, ei välttämättä tajua vielä, että elämä on kärsimystä suurilta osin.

Ja juuri hän joka nousee kärsimyksen keskellä ylös ja osaa edes vähän nauttia, niin ehkä on saavuttanut elämässään jonkinlaisen pienen voiton. Sillä elämässä ei muita voittoja ole kuin pieniä.

Ja se olisi suuri voitto jos pääsisi taivaaseen, mutta minä en osaa neuvoa sinne tietä. Ja se olisi jo siis taivaallista elämää, ei tätä.

Välillä iskee kyllä hirvittävä toivottomuus.

Olen täysin tuuliajolla tämän elämän kanssa.

Joskus näin näkyjä Taivaasta ja Jumalasta, ja se oli minun parasta aikaa. Sen jälkeen minun piti palata tähän maailmaan, joka on täysin rikkinäinen.

Psykatrit ja muut tietenkin sanovat että näyt oliva vain aivokemiaa, mutta minulle ne merkitsivät paljon.

Kun olin täysin uupunut, niin sain näistä jumalaisista näyistä lohtua.

Olen nyt myöhemmin elämässäni kokenut kurjuutta yms. Mutta jotenkin se usko on siellä pinnan alla.

Joten uskon ne sanat että taivastenvaltakunnassa vasta on se oikea elämä. Täällä meidän täytyy vain pitää pää pinnalla ja yrittää selviytyä päivästä toiseen ja rukoilla että jos Jumala helpottaisi meidän taakkaamme.

Tiedän että ns. tiede kieltää Jumalan olemassa olon. Mutta tunsin Hänen läsnäolonsa noin 10 vuotta sitten. En ole sitä unohtanut. Muistan sen kuin eilispäivän.

Mutta se ei poista sitä tosiasiaa että me elämme nyt tässä maailmassa ja tällä pallolla. Täytyy keskittyä nyt vain tähän elämään ja pitää seuraava jossain mielen salaisessa kammiossa. Näin olen käytännön kautta oppinut.

Kipuilen siinä tämän maailman ja Taivaan välillä. Toisaalta Taivas olisi ihana paikka, mutta täytyy silti jatkaa taistelua maanpäällisessä elämässä.

Tämä vyyhti on niin hirvittävän monimutkainen ja ihminen on niin hirvittävän monimutkainen olento, että tämän elämän aikana tuskin pystyy pääsemään perille ihmisestä kokonaisuutena.

Perkele kun tätä elämää on vaikea hallita, kun koko ajan sellainen tunne että tänään kuolen. Miksi tämän elämän tulee olla näin hemmetin vaikeeta? Kun haluaisin vain elää kuin munkki hiljaisuudessa kotona lukien, mutta kun koko maailma tuntuu ryöstävän sieluni ja sitten kun ei kestä seuraa tuntia kauempaa. V.... kun pitää olla vaikeeta! Ei vaan voi muuta sanoo. 🙁

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 5 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: -