Masentuneiden foorumi

Mulla on vaan koko ajan mielessä im.

Olen tässä miettinyt että minkä takia tänne pitää edes syntyä? Kun elämä kerran on tällaista helvetinmoista kidutusta.

Sitten kaikki sukulaiset sanoo että:  "on kyllä hyvä kun opiskelet." Koko elämä on silkkaa lässytystä vain, että kyllä huomenna on parempi päivä jne. Mutta kun harvoin on.

Minkä v.... takia täällä pitää olla tällaiset luonnonlait, sairaudet, uskonnot, tiede, taide, koko elämä?

Jotkut sanoo että on onni syntyä maailmaan, mutta mikä onni tämä muka on? Kun sattuu koko ajan niin perkeleesti. Ja kun kaikki lääkkeet on kokeiltu eikä mikään tehoa ja viisi vuotta tätä kidutusta. Ja sitten sanotaan että itsemurhaajat joutuu helvettiin. Mutta en näe että se helvetti voisi olla paljon pahempi paikka kuin tämä.

Pitäisi olla nyt jotenkin aikuinen, mutta kun jos Jumala on olemassa hän on jakanut minulle niin huonot kortit ettei tästä kohta selviä edes bluffaamalla.

Ja puran näitä kiukun purkauksia tänne, enkä usko että nämä auttavat ketään ja tuskin edes itseäni, mutta kun on niin risainen elämä.

Kun saisi vain tukehtua rauhassa, mutta kun ei uskalla tehdä itsemurhaa.

Ja sitten sitä jauhetaan uutisissa kuinka maailma tuhoutuu ja eliölajit ja itsellä koko ajan pyörii sillan kaide mielessä. Eikä tämä pimeys kyllä yhtään auta.

Sori ny... 🙁

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: vähennetty kirjosanoja

minäitse89 kirjoitti:
Eikä tämä pimeys kyllä yhtään auta.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kirkasvaloa. Eihän se auringon veroinen ole, mutta auttaa ainakin minulla, on ollut käytössä melko tarkalleen 2 vuotta.

Okei. Pitää kokeilla.

Tiedoksi kaikille masentuneille:

Mieli Maasta vertaischat masentuneille on Tukinetissä tänään torstaina 3.10. klo 18-20.

Aiheena: Parisuhde ja sen merkitys masentuneelle.

Tervetuloa mukaan avoimeen ja anonyymiin chattiin keskustelemaan aiheesta! Chatin järjestää Mieli Maasta ry. 🍁

Pääset chattiin tästä: https://tukinet.net/teemat/mieli-maasta-vertaischat/live-discussions/

tai Tukinetin etusivulta, kun chat on käynnissä. Muista kuitenkin kirjautua sisään ensin! 

Hello. En aikaisemmin ole kirjoiittanut tänne enkä tiedä olenko oikeasss paikassa mutta masentunut olen kyllä. Olo on raskas, raskas..  Juuri ja juuri jaksoin työpäivän läpi raahautua. Sen jälkeen olen lähinnä itkenyt,  jopa saunassa. Tunnen olevani pohjattoman väsynyt, yksinäinen parisuhteesta huolimatta. Loputtoman surumielinen ja toivoton. Huomenna pitäisi olla sosiaalinen enkä tiedä miten jaksan edes tämän yön yli. Masennuslääkityskin on mutta nyt tekisi mieli napata jotain jolla pääsisi pois kaikesta.

Mulla menee nyt ihan kohtuullisen hyvin 🙂

On se kyllä kumma, ku itteään pitää vahingoittaa koko ajan 🙁

Pääset chattiin tästä: https://tukinet.net/teemat/mieli-maasta-vertaischat/live-discussions/

tai Tukinetin etusivulta, kun chat on käynnissä. Muista kuitenkin kirjautua sisään ensin! 

Elämässä vaikeinta on pysytellä hengissä, mutta toisaalta sitähän elämä on. Ei tämä elämä ole sen kummoisempaa, kuin että täytyy nauttia mahdollisimman paljon ja kuitenkaan ei liikaa. En näe elämässä mitään muuta tarkoitusta kuin nauttiminen ja kuuluminen johonkin yhteisöön. Elämähän on vaikeaa ja vain sankarit selviytyvät täällä. Ja sitten kun joku on kuollut, niin hänestä ei tarvitse enää välittää. Elämä on kuitenkin se tärkein asia. Ja varsinkin hyvä elämä. Ihmisen täytyy terästää koko ajatus kykynsä ja sisunsa ahdistavia ajatuksia vastaan. Täytyy olla sitä periksi antamattomuutta, joka pitää ihmisen järjissään. Järki on kuitenkin se mikä täytyy säilyttää ja toisena tulee nautinto. Tietenkin pitää katsoa millaista nautintoa hakee. Esim. musiikin tuoma nautinto on hyvää, mutta sitten joku päihteiden tuoma nautinto taas ei, sillä päihteet pistävät elämän aivan sekaisin. Kun taas musiikki voi jopa tuoda järkeä lisää mm. klassinen. Näkisin että kulttuurielämä on todella tärkeää yhteiskunnalle ja varsinkin yksilölle. Ei ihme että valtio panostaa taiteisiin.

Ja sitten, jos on masentunut, niin täytyy nähdä masennuksen läpi. Nimittäin masennus usein on vain erilaisia haitallisia ajatuskulkuja ja kun pystyy sivuuttamaan nuo haitalliset ajatukset, niin löytää todella sen itsensä ytimen ja näkee elämän positiivisessa valossa.

Toki en väitä että masennus olisi vain sellaista, mutta itsekin lopetin kaikki mielialalääkkeet ja ei se olo ole pahemmaksi mennyt, Päinvastoin. Tavallaan sitä välillä nauttiikin kaiken tämän kärsimyksen keskellä. Se on minusta hienoa, että todella pystyy nauttimaan ja näyttämään maailmalle keskaria, että ei se vielä ole voitolla.

Toki tiedän sitten että vanhuus ei tule yksin. Kyllä sitä joka paikkaa alkaa kolottamaan, mutta vanhuus tuo myös sellaista syvää viisautta ja mielenrauhaa, että se varmasti kompensoi paljon kaikkia fyysisiä vaivoja.

Ei mulla oikeastaan ole muuta neuvoa masennuksen torjuntaan kuin kirjallisuus, hyvät kaverit, klassinen musiikki ja hyvät keskustelut, ei tämä maailma sen kummallisempi paikka ole. 🙂

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: Korjailu

En jaksa enää. Oon arvoton. Oon vaan pieni muurahainen tässä maapallolla.

Jos ei jäisi ketään mua kaipaamaan, tää olisi paljon helpompaa....

Mistä saisi edes apua. Psyk. Sairaanhoitaja ei osannut auttaa. Oon nyt ilman mitään apuja... oon niin väsynyt kaikkeen

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: virhe
• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 6 kuukautta sitten. Syy: lisäsin

Hei EksynytVarpunen,

mulla on vähän samanlainen olo kun sulla tällä hetkellä. Kun miettii, mitä kaikkee vielä pitäis jaksaa tehdä ja olla olemassa niin mietin vaan et ei, ei, ei, en jaksa enää yhtään mitään lisää. Mut aina meitä joku jäisi kaipaamaan, vaikka ehkä itestä tuntuu että ei ole sen kaipauksen tai kiintymyksen arvonen. Joten koitetaan me muurahaiset kannatella toisiamme, kunnes löydetään itellemme sellanen paikka maailmassa, jossa on ihan hyvä olla.

Mitä tohon avun löytämiseen tulee, niin olisiko jokin näistä Sekasin/Solmussa-chateista hyvä paikka, tai sitten toi Tukinetin Tukisuhde? Lisäks ehkä voisi kokeilla antaa vielä terveydenhuollolle toinen mahollisuus, jos se psykiatrinen sairaanhoitaja ei tajuu tai osaa auttaa niin kysy, missä/kenelle muulle voisit puhuu niistä sua painavista asioista.

Kirjoittelinkin tänne joskus aikaisemmin. Mun sairasloma loppui elokuun lopussa, sen jälkeen olenkin pikkuhiljaa palaillut työelämään keikkatyön merkeissä. Alku näytti ihan lupaavalta ja oon tykänny välillä käydä töissä. Keskiviikkona kuitenkin romahdin työpäivän jälkeen itkemään moneksi tunniksi. Töissä oli ollut tosi kiirettä ja koin, etten tullut erään työntekijän kanssa hyvin toimeen. Jotenkin vaan vaistosin, ettei hän pidä minusta. Tämä sai minut tosi surulliseksi ja aloin miettimään päässäni, miksi maailmassa on niin paljon pahuutta? Miksi työpaikoilla, kouluissa ja muutenkin missä vaan, syrjitään ihmisiä ja kiusataan? Mä jotenkin triggeröidyin siitä, että tuli tunne, ettei mua arvosteta sijaisena mun työpaikalla (teen töitä päiväkodissa),vaikka tervehdin aina kaikkia ja olen ystävällinen. Vakituiset työntekijät ovat jotkut mielestäni tosi ilkeitä sijaisille, puhuvat tavalla "kyllä minä tiedän tämän, kun olen ollut talossa yli 20 vuotta". En saa tehdä työtäni omalla tavallani, jopa siihen puututaan, jos puhun mukavia lapsille. Silti mua soitetaan töihin lyhyellä varoitusajalla ja kuvitellaan, että kyllä mä jaksan venyä. Nytkin tein 3 yli 8 tunnin päivää putkeen ja oon ihan poikki. Ei kai saisi valittaa, kun jotkut tekevät jopa 16 tunnin työpäiviä. Silti tuntuu, että tää romahdus tuli takas masennuksen kuvioihin paljon pahempana. Sekin ärsyttää, kun oon 2 vuotta tehnyt sijaisuuksia (1-5 päivän pätkiä) tohon työpaikkaan, eikä mua oo otettu sinne pidemmäksi aikaa töihin. Silti tuttuni sai samasta paikasta puolen vuoden pestin. Tuntuu tosi epäreilulta. Raivo on ollut mulla se päällimmäisin tunne, jopa im tuli taas ajatuksena mieleen. Läheisilleni en tästä tietenkään kerro, koska he huolestuisivat. Oon saanu varsinkin vanhemmiltani kuulla paljon, etten siedä elämässä mitään kritiikkiä ja että otan kaikki asiat itseeni. Ehkä se pitää osittain paikkansa. Mä en vaan osaa ottaa palautetta vastaan mistään. Suutun siitä heti. Mutta suututtaa myös se, etten osaa edes työpaikoilla pitää puoliani. Edellisestä työpaikastani lähdin ilkeän työkaverin takia, joka oikeesti simputti mua.

Minä hölmö annoin sen vaan tapahtua. Pari kertaa sanoin kyllä vastaan, muttei se auttanut. Onko mussa jokin vika? Epäilen itse, että oon tosi traumatisoitunut siitä vieläkin, että mua on kiusattu aikoinaan koulussa ja se on romuttanut mun itsetuntoa. Terapiassa kävin joskus käsittelee nää asiat, mutta jotenkin se mörkö tulee aina vaan takas, joka saa mut ajattelemaan, että mä oon ihan hyödytön ihminen täällä. Ettei musta oo mihinkään, vaikka mulla on rakastavia ihmisiä ympärillä. Välillä tuntuu, että kuolema ois tähän ratkaisu, vaikkei se oikeasti ole. Vuokraisäntäkin kävi tänään jotain valittamassa, tietysti kohta joutuu muuttamaan pois, kun mieheni on onnistunut suututtamaan naapurimme. Alkaa niin tympiä tää koko mun elämä.

Moi.

Mulla tota samaa. Jos mua kohdellaan huonosti, niin alan heti ajattelemaan im:ää. Mulle on hyväksi olla pitkiäkin aikoja välillä yksin. Se auttaa laimentamaan pettymyksen tunteet. Tuntuu tosin, että mun fysiinen puolikin haluaa toisinaan sanoa sopimuksen irti.

Lukeminen usein auttaa moneen vaivaan. Siitä on tullut yksi harvoista pako keinoista.

Olen myös vakuuttunut että maailmassa on todella pahoja ihmisiä. Todella niin riivattuja, että heiltä ei voi muuta odottaa kuin kurjuuden levittämistä toisiin ihmisiin. Ja tarkoitan sellaisia itsekkäitä ihmisiä jotka haluavat nauraa silloin kun muut itkevät.

Ja silti sanotaan, että kaikilla on samat oikeudet. Niillä narsisteilla on jopa enemmän oikeuksia, koska he pystyvät manipuloimaan muita hyviä ihmisiä.

Maailma on kamalan epätasa-arvoinen paikka. Mutta ei sitä varmaan muutakaan voi kun pitää tämä biologinenkoneemme kunnossa ja kohdata vain ne pettymykset joita elämä tuo eteen. Sitä vaan täytyy kituuttaa ja uskoa että edes Jumala olisi omalla puolella, jos ei kukaan muu.

Tsemppiä!👍

Mulla aaltoilee tää vointi.