Satutin itteäni taas 🙁

Mä en vaan jaksa enää 🙁

Mua vaivaa jokin hirvittävä ahdistus. En ymmärrä, että aina kun olen jutellut ihmisten kanssa ja sitten kun tulen kotiin niin haluisin tehdä im:n.

En osaa yhtään sanoa mistä nämä ajatukset tulevat. Kai se on sitten masennusta. Suomalainen kansantauti.

En vain ymmärrä sitä, että kun haluaisin tuolla ulkomaailmassa jutella ihmisten kanssa, niin yleensä en jostain syystä tee sitä. Jostain syystä elän vain pääni sisällä.

Kirjoittaa tykkään. Mutta täällä tukinetissä on hyvä kun ei olla omalla nimellä.

Kai se on jokin semmonen syvälle iskostunut juttu.

Olen varmaan sitten niin totaalisen introvertti, kun koko ajan on sitten mielessä että haluaisin vain lukea tai pelata shakkia ja kuunnella musiikkia. Tuntuu välillä että olen muiden kanssa maailmassa, mutta jotenkin ulkopuolinen. Tai että tunnen ettei minua ainakaan mihinkään asiakaspalveluun ole luotu. 🙂

Mutta kun maailmassa ei aina hyväksytä introverttejä. Se on mielestäni todella harmillinen asia.

Suuri osa meistä on ainakin vähän introverttejä. En näe siinä mitään pahaa, mutta yhteiskunnassa introverttejä ihmisiä ei aina täysin hyväksytä...

Olen superkireä ja jännittynyt. En tiedä mikä on vialla. Otin Oxaminin.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: kirjoitusvirhe

Hei ja tiedoksi kaikille,

Tukinetissä alkaa tänään perjantaina 23.8. uusi Käsikkäin ryhmächat, jossa on keskustelua mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Chat on jatkossa joka toinen perjantai klo 16-18.

Lue lisää: https://tukinet.net/uutiset/kasikkain-ryhmachatit-mielen-hyvinvointiin-liittyvista-asioista-alkavat-tukinetissa/

Tänään chatin teemana on yksinäisyys. Tervetuloa mukaan!👍

Hei ja tiedoksi,

Mieli Maasta ry on jo pitkään järjestänyt Tukinetissä ryhmächattejä masentuneille ja heidän läheisillen parillisten viikkojen keskiviikkoisin. Nyt ajankohtaan tulee kuitenkin muutos ❗❗

Mieli Maasta ryhmächatit ovat jatkossa parillisten viikkojen TORSTAISIN ja kellonaika pysyy vanhana tuttuna eli klo 18-20. 

Seuraava chat on siis torstaina 5.9. klo 18-20 ja aiheena on: Lapsuus, muistatko sen onnellisena? 

Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat osallistujat! 🌷

Chat löytyy täältä: https://tukinet.net/teemat/mieli-maasta-vertaischat/live-discussions/ tai pääset siihen myös Tukinetin etusivulta, kun chat on käynnissä. Muista kirjautua palveluun!

Mua jännittää tää syksy todella paljon. Olin koko kesän sairaslomalla ja nyt sairasloma loppui. Huomenna mulla olisi työkeikka, joka jännittää todella paljon. Toivon, että päivä menisi hyvin.

Yrität vaan esim. lukea ennen sitä. Ettet kiinnitä kaikkea huomiota tänään vain siihen. 🙂

Mä en jaksa enää. Tahon kuolla. Tahon pois.

Mulla aika samanlaista. Ei vain jaksaisi tätä elämän teurastuslaitosta. Ehkä sitten jos vointi olisi parempi ja pystyisin elämään aivan normaalia elämää, niin ehkä sitten tämä elämä tuntuisi edes jotenkin positiiviselta. Tai en tiedä.

En ymmärrä sitä, että ensin meidät synnytetään tänne hirveällä vaivalla ja vanhempamme tekevät kaikkensa usein meidän eteen. Mutta mikä on elämän lopputulos?

Ainakin useiden kohdalla olen nähnyt sen että kun ikää tulee, niin sitä rappeudutaan niin täysin että sääliksi käy.

Sääliksi käy ihmistä tässä maailmassa ja elämässä. Me kaikki olemme täällä tavalla tai toisella kärsimässä.

Ja minkä vapahduksemme saamme? Me luotamme että Jumala armahtaa meidät, mutta silloin kun itsekin olen rukoillut niin mitään vastausta en ole saanut. Joko rukoilen väärin, tai en ole tarpeeksi hyveellinen tai vanhurskas, tai sitten Jumalaa ei ole, tai sitten Jumala haluaa rangaista, tai hän ei välitä.

En voi toki elää kenenkään muun elämää. Tämä on minun elämäni ja minä saan tehdä sillä mitä huvittaa lain puitteissa.

Jotkut mässäilevät, toiset juovat viinaa ja käyttävät huumeita ja jotkut hirttävät itsensä. Näissäkö siis kolme vaihtoehtoa elää edes jotenkin tämän ahdistuksen keskellä, joka on välillä aivan valtava.

Kai sitä pitää vain yrittää ja teeskennellä että kaikki on hyvin. Ja hymyillä vastaantulijoille. Ei tässä prkl muukaan auta...

Anteeksi, kun kirjoitin noin. On vain välillä niin ahdistava olo. 🙁

En jaksa enää. Tahon kuolla pois. En ansaitse elää.

Järjetön ahdistus iski taas tälle päivälle. Rauhoittavat on loppu eikä lääkäri suostunut uusimaan reseptiä. Oli sitten pakko lähteä hetkeksi pois kotoa, vaikka olen kipeä ja pitäisi levätä. En vaan enää jaksa tätä vankilaa, jota kodiksi kutsun.

Mullakin kyllä ahdistusta, kun tajuaa kuinka syvä kuilu tämä elämä on. Kuinka järjettömältä tämä elämä tuntuukaan. Silti haluan ja yritän elää, mutta se on kyllä erittäin vaikeaa. Niin kuin varmaan teillä muillakin?

On se perkeleen hyvä juttu että ihminen lopulta kuolee. Ei tätä kidutusta muuten jaksaisi. Toisaalta, kuolema on niin tuskallinen asia, luultavasti, että sitä ei uskalla tehdä.

Jos minulla olisi yhtään enempää rohkeutta, niin poistuisin tästä elämästä. Oli sitten seuraavaa elämää tai ei, niin tämä minun henkilökohtainen elämäni on jotenkin niin luisunut käsistä ja erilaisia sairauksia on, että kuolema ei välttämättä olisi minulle se huonoin vaihtoehto.

Tuntuu että on jotenkin niin ikäloppu, vaikka vasta komekymmentä, mutta silti. Minulle se ikä on jo ei-nuoruutta.

Mun täytyy nyt syvällisesti pohtia tätä minun elämääni. Mikä minut saa aina aamuisin nousemaan ja mikä saa minut enää opiskelemaan? Kun tuntuu että elämä oli silloin joskus, jolloin olisi pitänyt opiskella. Mutta toisaalta se on myös raukkamaista paeta elämästä. Mutta mikä tässä enää auttaa kun koko maailma painaa olkapäillä? Kipuja on ollut kauan, henkisiä ja fyysisiä. Olen viimeiset viisi vuotta vain laahustanut eteenpäin. Katsonut aina seuraavan päivän ja silti olen kokenut joka päivä viiden vuoden ajan näitä helvetinmoisia fyysisiä kipuja. Olen käyttänyt lääkärin ohjeesta niihin erilaisia lääkkeitä, mutta kun mikään ei tunnu tehoavan niihin.

Olen yrittänyt sulkea ne pois mielestä, mutta kun niitä on joka päivä. Miten tässä helvetissä voi elää? Ymmärrän kyllä että elämä on lahja jne. Mutta jotenkin sitä on sitten varmaan ylikuormittanut itseään. No näin...

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Korjailu