Läsnäolemisen vaikeus

Läsnäolemisen vaikeus

Käyttäjä Sakira aloittanut aikaan 13.05.2017 klo 23:07 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Sakira kirjoittanut 13.05.2017 klo 23:07

Onko kukaan saanut apua hengitysharjoituksista masennukseen, ahdistukseen ja unettomuuteen. Kovasti nyt tuntuu siltä että ahdistus ja keskittymisvaikeus vie pohjan hyviltä harjoitteilta.Ja sitten siinä vielä tämä väsymys/uupumus.

Olis kiva lukea toisten kokemuksista, Nyt kun tähän uutena tupsahdin niin kaipaisin kohtalokaveria ja juttu seuraa muistakin mieleen liittyvistä asioista. Toivoisin sellaista tukea että voisin hyssyttelemättä kertoa miten paska olo on ja miten on lähes mahdotonta selviä kunnialla töista.

Niin ja mitä apua ois sairaslomasta jos sitten jääkin kotiin peitonalle kärvistelemään kaikessa yksinäisyydessä. Tarvitsisin sairaslomaa mutta pelkään sitä. Ja pelkään kohdata itseni

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 03.07.2017 klo 09:30

Olipa hankala aamu. Nousin jo neljältä 😮 Ja siinä sitten tunnin taistelin pyörtymistä vastaan. Yritin ottaa jotain syötävää mutta aina oli luovutettava ja mentävä takaisin makuu asentoon. Mittasin sitten verenpaineenkin ja se oli todella matala. Pikkuhiljaa olo kuiteskin koheni ja pääsin lopulta lenkille asti. Kiva sitten tuolla vesisateessa lenkkeillä. Olin kyllä yltä ja alta ihan märkä.

Mollyan mulla on toi paino tippunut 4-5 kuukaudessa. Ja lisäksi oon lisännyt veden juontia. Voi olla että pyörtyileminen johtuukin siitä että saan liian vähän suolaa. En oikeen tiiä. Janottaa vaan kokoajan.

Kyllä sinne mökille haluaisin mennä. Se on ihan mahtava paikka. Ja päästä saunaan ja uimaan. Poika ois kyllä lähdössä mukaan mutta on sanonut etttä mennään ihan sen mukaan miltä musta tuntuu ja rahatilanne näyttää. Koira on mulla ollut jo muutaman vuoden ajan yhdessä ihanassa hoitolassa hoidossa. Siellä on hyvä hoito ja ulkotarha josta ilmeisesti tykkää kovin.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 04.07.2017 klo 12:35

Hei Sakira. Kyllä se huimauksen tunne on oire jostakin ja pitää ottaa vakavasti. Minullakin oli tuollaista tunnetta joku vuosi sitten. En tietenkään mennyt luonteeni mukaisesti lääkäriin ja oire sitten hävisi. Syytä en tiedä kyllä.
Täällä on pilvistä ja jotenkin syksyisen oloista. Mies touhuaa kyllä ulkona ja järjestelee varastoja. Lupasi panna saunan lämpiämään. Minulla taitaa olla lukupäivä. Eilen tai yöllä sain kirjan loppuun ja nyt aloitan uutta.
Kyllä hyvä koirahoitola on tosi tärkeä,kun pitää saada paikka esim. ulkomaan matkan ajaksi. Täälläkin lähistöllä on vain yksi paikka,jonka kelpuutan omalle koiralleni. Sinne on kova tunku ja paikka pitää varata ajoissa. Ei heidän tarvitse mainostaa itseään,kun sana kulkee. Ystäväni toisella paikkakunnalla hoidattaa koiran ja kissan opiskelijapariskunnalla,jotka tulevat matkan ajaksi kotiin asumaan. On hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Varaa ruoat pakastimeen ja jääkaappiin heille matkan ajaksi sekä maksaa päivärahaa. Kaikki hyötyvät tästä ja eläimet ovat tyytyväisiä myös.
Huomenna lähdemme koko porukka kaupunkiin ja olemme siellä ehkä pari päivää. Pitää jo vähän asennoitua siihen,että tällainen huoleton lomakin loppuu ja palataan normaaliin arkeen. Onneksi mökkiä ei tarvitse sulkea,kun läpi vuoden siellä vapaa-ajat vietämme.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 04.07.2017 klo 15:01

Mollyan uskon itsekkin että se pyörtyily on oire jostain. Olen nyt saanut ohjeen ottaa yhteyttä terveyskeskukseen sairaanhoitajaan tai lääkäriin. Sydänlääkkeen lopettamseksi ehkä. En kait sitten voi tehdä sitä itsekseni vaikka tekis vaan mieli kokeilla. Psykiatri ei sellait ottanut muuten kantaa asiaan. Voi olla että on lääkkeiden yhteisvaikutuksesta kyse. Tai ehkä jopa laihtumisesta. Tiedä tota sitten.

Olin tänään siis sairaanhoitajan vastaanotolla. Kun lähdin niin se muistutti mua vielä hengittämisestä. Niin mukava ja taitavan oloinen, iloinen mutta silti vakavasti ottava. Saan kyllä olla tyytyväinen.

Huomenna piti viedä auto korjattavaksi. Siinä on vaikka mitä vikaa. Ei tarvii miettiä mihin käyttää kesälomarahat. Olis hyvä kun ei tartteis koko autoa. Mutta täällä maalla on mukavaa kun on auto ja kun työmatkakin voi välillä olla niin pitkä että autoa tarvii siihen. Ja bussitkin kulkee niin harvoin.

Nyt sitten mietin että miten tän päivän kuluttaisin. Ei oo mitään muuta tekemistä kuin siivoamista. Siihen mun on vaikea ryhtyä. Vaikea aloittaa mitään. Lukeminenkaan ei luonnistu ja pitkän lenkin oon jo tehnyt.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 06.07.2017 klo 11:10

Tänään ahdistaa. Taidan ottaa vaan lääkettä ja mennä peiton alle. Oonkin jo tänään tarpeeksi yhden päivän osalle toiminut. Kävin tuolla kaupungin keskustassa verikokeissa ja sydänfilmissä. Ainakin on nytten tutkittu pyörtymisen ja matalan verenpaineen syitä. Pitäis olla tyytyväinen. Tulokset kuulen ensiviikolla kun lääkäri soittaa.

Lenkille meen iltapäivällä jos olo kohenisi ennen sitä ees vähäsen. No kun vaan pakotan itteni lenkille niin se on parasta lääkettä. Paino on yhä laskusuuntainen ja ruokapäiväkirjanpito on auttanut hillitsemään ahminta kohtauksia. Onneksi.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 06.07.2017 klo 12:09

Hei Sakira. Hyvä,että kävit tutkimuksissa. Siinähän sitten selviää mistä on kyse,eikä tarvi itse arpoa. Me tultiin koko porukka kaupunkiin ja huomenna lähdetään maalle takaisin. Kävimme lounaalla miehen toivomuksesta. Onneksi oli seisova pöytä ja sai itse valita,mutta ainahan se on minulle vaikea kokemus. Sitruunavesi ainoa joka oikeasti maistui. Kyllä minulla taitaa olla herkutteluhetket lopullisesti ohi.
Eilen taas viestittelimme ystäväni kanssa pitkälle yöhön. Hänelle pystyn rehellisesti tästä syömisongelmasta puhumaan ja hän yrittää miettiä syytä siihen. Kaiken pitäisi olla parisuhteessa kunnossa ja muutkin asiat. Ei pitäisi olla mitään syytä tällaiseen. Kun syyt on jossakin syvemmällä sitä on vaikeampi saada selville. Mies on huolestunut enkä tällaista hänellekään haluaisi painolastiksi sälyttää. Tämä on minun ongelmani eikä hänen.
Minäkin alan nyt lukemaan. On välillä hyvä pitää sellaisia hetkiä,että voi vain olla ihan rauhassa mitään tekemättä.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 07.07.2017 klo 05:45

Mollyan kaupunki reissut on varmaan välillä hyvää vaihtelua. Sitten osaa taas nauttia mökin parhauksista. Ulkona syöminen on mullekkin nyt haaste. Mutta käyn syömässä lähinnä sellaisen kaverin kanssa joka tietää ettei mulle oikein ruoka maistu niin hän ei mitenkään reagoi mun pienempiin annoksiin. Lempi ravintolassani kiinalaisessa pystyn syömään vähän enemmän.

Tänään saan auton korjaukseen. Tai yksi vika ennen katsastusta laitetaan kuntoon. Ens viikolla jatketaan tuulilasin vaidolla. Mahtaa tulla hitsin kalliiksi. Toinen vaihtoehto ois hankkia joku uus romu mutta tykkään tästä ja jos silla vielä ajelis pari vuotta.

Eilen illalla mulla oli niin kova ahdistus että otin lääkettä. Yöllä on olo näköjään parantunut. Uni vaan loppui heti neljän jälkeen mutta muuten nyt tunttuu ihan ok. Poikakin tuli jo suihkuun. Päästään ajoissa lähtemään. Se oli kyllä tarkoituskin. Kohta lähden reippaalle aamulenkille. Piristää varmaan kun on niin viileää ja raikasta.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 08.07.2017 klo 10:55

Sakira,maalla ollaan taas. Eilinen ilta oli sään kannalta melko hyvä ja kissakin pääsi taas ulos lenkille,kun maa oli kuiva. Pitkäturkkiselle kissalle ei sovi märät säät,turkki helposti takkuuntuu. Tilasin sille myös uuden kuljetusboxin autoon. Entinen on vielä hyvä,mutta tämä uusi on kookkaampi ja siksi parempi pidemmillä reissuilla. Lapissa ollaan käyty noin pari kertaa vuodessa,mutta nyt on vähän siinä ja siinä jaksaako lähteä. Siellä olisi remontinkin tarvetta ja kaikki on aina välimatkojen takia hankalaa. Jos säätkin ovat näin vaihtelevia eli pääosin koleita,ei oikein houkuta Lapin kesä.
Auto on kyllä todellinen "säästöporsas". Jos sama auto pitkän aikaa niin tulee jossakin vaiheessa korjauskuluja ja jos vaihtaa tiheään uuteen,ei sekään halvaksi tule.
Mies lähti koiran kanssa veneellä toiselle puolen järveä ja tuovat lenkiltä palattuaan lähdevettä,jota juon runsaasti. Vähän on alakuloinen olo,vaikka syytä siihen en tunnista. Aamulla luin yhden ystäväni blogin ja se oli koskettavampi kuin muut hänen kirjoituksensa,vaikka olen niistäkin pitänyt. Laitoin kiitoksen siitä. On varmaan mukavaa saada myönteistä palautetta,ihmiset yleensä vaikenevat,vaikka kirjoitus miellyttäisikin.
En tiedä mitä tämä päivä tuo tullessaan. Mitään suunnitelmia ei ole. Ehkä joutilas oleskeleminen on joskus paikallaan. Ei aina tarvi tehdä ja suorittaa,se hyvä muistutus minulle ja ehkä muillekin.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 08.07.2017 klo 12:47

Mollyan eiks oo ihanaa kun on vähän lämpimämpi keli. Kissakin varmaan nauttii. Onneksi tehtiin pitkä lenkki jo aamulla niin ei sitten iltapäivällä oo pakko niin pitkää tehdä jos on oikein lämmin. Mä kattelin tuolla metsässä että mustikat alkaa saamaan väriä. Olivat vaan niin pieniä ja paikkapaikoin ei näkynyt ollenkaan. Toivottavasti tohon mun lempipaikkaan sentään tulee mustikoita.

Illalla mulla oli taas vaikeuksia syömisen kanssa. Nyt niinpäin että ois tehnyt mieli syödä jääkaappi tyhjäksi ☹️ Kirjasin syömiseni heti ylöskin mutta ei vaan auttanut. Ja päivällä aikaisemmin ei ois tehnyt mieli syödä muutakuin vesimelonia. Mä oon saanut elimistön ihan sekaisin.

Eilen olin äidin luonna korjauttamassa autoa. Mä kyllä ahdistuin siellä niin. En viitsinyt äidille mitään sanoa. Se ei huomaa jos tuun harvasanaisemmaksi kun sillä on ittellä niin paljon puhuttavaa. Aattelee varmaan vaan että kuuntelen vaikka oikeasti joka toinen asia menee ihan ohi. Autosta saatiin yksi vika korjattua. Seuraavaksi se menee tuulilasin vaihtoon. Katsastuksessa sit näkee mitä muuta pitää korjata.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 08.07.2017 klo 14:25

Minä olen viihtynyt täällä makkarin puolella kissa ja koira vieressäni ja yrittänyt aloittaa lukea kirjaa,joka ei kiinnosta ollenkaan. Ystävä tätä suositteli,mutta nyt kävi niin,ettei tämä kirja minua puhuttele ollenkaan. Koira on väsynyt pitkän lenkin jälkeen,kissa muuten vain tykkää nukkua. Tämä meidän mökki on iltapäiväauringon puolella ja illat aina lämpimämpiä. Illalla on sauna ja sitten voi istuskella terassilla.
Mustikkamaat alkavat heti mökin takaa rinteessä ja aina olen niitä poiminut jonkun verran satotilanteesta riippuen.
Mies oli ostanut mansikoita,mutta en ole niitä maistanut. Mansikkavuosi taitaa olla huono tänä kesänä.
On kyllä totta,että joillakin ihmisillä on niin suuri kertomisen tarve,etteivät he välttämättä huomaa kuunteleeko sitä kukaan vai ei. Kun oma juttu tulee sanotuksi se riittää eikä toisen kuulumiset ole kiinnostavia. Ei kai se pahaa tahtoakaan ole, mutta kun sen huomaa, ei viitsi edes kertoa omista asioistaan. Yksinäisyys ja puhekaverin puute saa tällaista aikaan ja onhan se surullistakin.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 09.07.2017 klo 10:49

Mollyan pystytkö kuiteskin lukemaan sellaista kirjaa mikä tempaisee mukaansa tai jotenkin miellyttää. Mä en pysty juuri mitään lukemaan. Pieniä pätkiä kylläkin. Mutta mulla on keskittymisen vaikeus ja sit en oikein meinaa muistaa likemaani. Se on ärsyttävää. Ja sama siinä että tykkään kovin kuunnella toisten ihmisten juttuja tai lukea mutta en tahdo muistaa kuulemaani. Sit on noloa kysellä että miten se asia nyt olikaan.

Kait nää oireet lähinnä johtuu masennuksesta ja ahdistuksesta. Kirjoittamisesta mä pidän, puhuminen onkin stten jo vaikeampaa. En kylläkään pidä päiväkirjaa vaikka se vois kyllä mulle sopia ja vois olla hyväkin kirjoittaa tunteista jos niitä vaan jotenkin tunnistaisi. Niin ettei olis vaan pelkkä ahdistus.

Mollyan ootko käynyt kattomassa siellä mökillä että tuleeko mustikoita. Ne on niin ihania heti tuoreeltaa syödä vaikka rahkan kanssa. Ja mansikatkin kyllä maistuu mulle, niinkuin aika monet hedelmätkin. Onneksi niin en sentään joudu ihan paastolla olemaan. Mansikoita ei vaan meinaa raskia ostaa.

Me tehtiin koirulin kanssa pitkä lenkki heti aamusta. Ihana ilma. Nyt koira makaa sängyn alla varmaan viileentymässä. Tais saada tarpeekseen tällä kertaa.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 09.07.2017 klo 17:24

Heippa taas. Aloitin lukemaan dekkaria ja se jotenkin sujuu. Pitää olla tosi kiinnostava juoni,muu ei nyt onnistu.
Kävin katsomassa mökin takana olevaa rinnettä,mutta eipä juuri ole mustikoita tulossa. Aina on ennen ollut,joskus enemmän,joskus vähemmän.
Kaunis päivä ollut. Kävin kissan kanssa 2km lenkillä. Se oli sille vähän liikaa,kun on lämmintä. Kyllä se hyvin valjaissa kulkee,kun pennusta opetin.
Aloin raaputtamaan terassin lattiaa,että voisin sen sitten myöhemmin Valtti-Colorilla käsitellä. Tykkään tehdä tällaisia hommia,jossa työn jälki näkyy heti.
Vähän tuntuu mieli apealta vieläkin,vaikka sää on ihanteellinen. Kyllä kirjoittaminen sujuu minultakin paremmin kuin puhuminen.

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 11.07.2017 klo 16:59

Mollyan hyvä että olet löytänyt mieleistä luettavaa. Itse tilasin netistä yhden kirjan jota toivoisin pystyväni lukemaan. Ees pienissä osissa jos onnistuisi. Sain myös hoitajalta nipun papereita ahdistusta koskien. Toivon myös ne lukevani. Seuraava käynti onkin sitten vasta joskus elokuussa.

No ens viikolla on lääkäri. Sit pitää päättää työkykyisyydestä. Tulee olemaan mulle vaikeaa. Pari ystävistäni on suoraan sanonut että nyt ei aika riitä paranemiseen. Ja etten saisi vielä mennä töihin. En tiedä oikein tarkkaan mitä se merkitsee jos nyt en palaa takaisin töihin. Ainakin tulot pienenee ja se on huono juttu Ja sit pitää kait mennä työterveyslääkärillekkin. No ehkä joku neuvoo mua jos nyt käy niin että en palaakkaan töihin.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 12.07.2017 klo 08:28

Hyvä,kun sait tilattua mieleistä luettavaa. Kun ajatukset on muualla lukeminen ainakin minulla onnistuu pätkissä. Nyt sateiden aikaan,kun ulkonakaan ei viitsi olla ja tv:kaan ei anna juuri mitään lukeminen ainoa vaihtoehto minulle.
Sanoisin,että puolikuntoisena ei kannata töihin mennä,varsinkin jos se on vaativaa henkisesti. Siinä helposti väsyttää taas itsensä. Ehkä on hyvä neuvotella lääkärin kanssa ja kertoa rehellisesti miltä tuntuu.
Itsellä on hyvä tilanne sillä tavoin,että teen itsenäistä työtä omaan tahtiin,jota voin säädellä jaksamiseni mukaan. Nyt en kyllä paljon jaksa,vaikka loma-aika takana.
Toisaalta sanotaan,että pitkä poissa olo työstä vaikeuttaa sinne palaamista takaisin. Nämä ovat asioita, jotka ovat yksilöllisiä eri ihmisillä. Itsestä vain tuntuu,että kun voimat ovat palanneet jaksaa taas ja tuntuu kivalta palata työn pariinkin.
Hyvää päivän alkua kaikille lukijoille!

Käyttäjä Sakira kirjoittanut 12.07.2017 klo 16:05

Mollyan mun työni on henkisesti vaativaa ja vastuullista. No niin on aika monet työt, vaativia. En koe tällähetkellä pystyväni suoriutumaan siitä itsenäisesti. Jonkun avulla ehkä mutta sitten se olisi suojatyötä ja siihen ei mun ammatissa ole mitään mahdollisuuksia. Työ vaati kykyä yksin työskentelyyn.

Ostin eilen lukemisen ja vähän rentoutumisenkin korvikkeeksi Zen värityskirjan. Voi olla että juuri se sopii mulle silloin kun tulee hankala olo, ahdistaa tai tekee mieli tyhjentää jääkaappi. Ainakin nyt yritän kokeilla sitä. Onkohan jollain kokemusta niistä? Mä oon niitä katellut kaupassa monta kertaa mutta aatellut että ei sellaista nysväämistä kestä. Mutta nyt luulen että se koukuttaa mut. Hyvää vaihtelua ainakin tietsikalla olemiseen.

Nyt alkaa olemaan iltapäivälenkin aika. Yksi musta tuijottaa mua herkeämättä ja inisee hiljaa.

Käyttäjä kirjoittanut 13.07.2017 klo 09:51

Ei kaikki työ mihin tarvitsee toisen apua, ole suojatyö. Minunkin pitää itsenäisesti selvitä työstäni mutta työyhteisössäni on kyllä ihan sallittua pyytää toisen apua. Mulla se on kirjoittaminen eli aina jonkun tarvihee korjata selostukseni. Enkä sitä kyllä häpeä enkä ajattele, että olen suojatyössä.