Olen edelleen äidin luona. Nukuin melko hyvin viime yön. Lonkkakipuun heräsin vaan kaksi kertaa ja nyt on ihanan levollinen olo kun on nukkunut reilut kuusi tuntia. Voi olla että vähän enemmänkin. Nyt odotan vaan että pääsen kahville. Täytyy vaan ens odotella että vatsan suoja lääke alkaa vaikuttaan. Tänään lähdetään kotiin. Koirakin on ollut ihan rauhallinen koko reissun. Mutta tälläkertaa on lenkkkeilemiset jäänyt mulle. Miehet ei oo oikein innostuneet. Saivat kai eilen tarpeeksi ulkoilusta kun olivat pilkillä. Ois pitänyt mennä mukaan.

Kivaa kuulla sakira että olet saanut nukuttua! Mäkin nukuin viime yönä hyvin, tai unet on ylipäätään alkaneet menemään parempaan suuntaan. Tulin viikoksi vanhempien luo taloa lämmittämään/koiraa hoitamaan kun ne ovat poissa. Huomenna on tarkoitus aloittaa etätyöt, mutta ainakin tän päivän aion nauttia lomailusta.

Sakira kiva kuulla, että reissusi sujuu hyvin ja sait paremmin nukuttuakin. Joskus matkalla olo voi auttaa ja jaksaa sitten paremmin kotonakin.
Minä olen flunssan kourissa eikä maalle menosta tullut mitään. Se vähän harmittaa, kun keskipäivisin on ollut niin aurinkoista. Mies ja koira käyneet lenkillä, olivat eilenkin yli 2 tuntia ulkona. Kun ajaa autolla kaupungin ulkopuolelle, löytyy hyviä ulkoilumaastoja. Odotan, että ensi viikolla mökille jo päästäisiin koko sakki. Lukea olen jaksanut vain hetken kerrallaan. Syömiseen ja lämpimän mehun juomiseen olen panostanut täysillä, josko se tilannettani parantaisi. Huomenna en vielä töitä tee, vaikka kuumekin laskisi.

Mulla oli taas tässä monta huonoa päivää, sekä voinnin suhteen että nukkumisen kanssa. Ja lonkka jatkaa kortisonista huolimatta kipuilua. Olen niin väsynyt siihen että kävellessä tekee kipeää ja nukkuessa siihen kipuun herää. Olen yrittänyt panostaa jumppaan, venyttelyyn ja rentoutumisharjoituksiin. Kaikki muu tekeminen on sitten jotenkin jäänyt. Tai oon kattonut koneelta sarjoja ja elokuvia ja kutonut. No jaksoin mä viikolla käydä läpi ryhmät ja hoitajalla. Ja kerran olin syömässä poikani kanssa ja kerran näin yhtä ystävää. Tänään on ollut muuten helpompi päivä paitsi että yritin mennä päivälevolle ja tuli niin pahaolo että oksetti. Onneksi helpotti kun nousin pois sängystä. Aamulla tein ihan kunnon lenkin ja mietin että pystyisinkö siihen vielä uudestaan tänään. Se on ainoita asioita josta mulle tulee melkeen takuuvarmuudella hyvä olo. No sauna vois olla toinen juttu mutta mulla ei oo saunavuoroa. Niin ja vesijuoksu toimii kanssa hyvin.

Ikävä kuulla, että vointisi on ollut huonoa. Kyllä kipujen kanssa eläminen on kurjaa. Mikään ei tunnu silloin hyvältä eikä jaksa oikein ihmisiäkään.
Me ollaan koko porukka nyt mökillä pitkästä aikaa. Flunssa lähes selätetty, mutta kun on peloteltu jälkisairauksilla olen ollut varovainen ulkoilujen kanssa. Koiran kanssa olen vähän lenkkeillyt. Olen vähän pannut paikkoja kuntoon, että on mukavampi olla. Lähdetään vasta aamulla kaupunkiin. Huomaan nyt täällä ollessa, miten tätä rauhaa olen kaivannut. Jos ei olisi kovia pyryjä ennustettu jäisin tänne töitä tekemään koko ensi viikoksi. Kaikki ei aina vain ole mahdollista ja siihen on tyytyminen.

Mollyan hyvä että oot ottanut varovaisesti flunssan kanssa. Ei siitä sun keuhkokuumeestakaan ihan hirveästi ole aikaa. Ettei vaan uusi. Mökkeily on kyllä varmaan talvellakin mukavaa varsinkin jos asuu ihan kaupungissa. Mä en oo käynyt mökillä kohta kahteen vuoteen kun viimekesä jäi välistä kun voin niin huonosti ja rahat ei riittäneet bensaaseen ja koiran hoitoon. Tänä vuonna ex anoppi täyttää pyöreitä niin jossain vaiheessa sinne täytyy päästä.

Mulla on eilisestä asti ollut psyykkisen huonon-olon lisäksi ihan fyysistä oireilua. Oksettaa ja pyörryttää ja sit varmaan jotain vaihdevuosi oireilua. Siihen vaan sit täytyy tottua. Mulla on lyhytkestoisia kuumia aaltoja ja niiden aikana tulee myös tuskainen olo että tosi tylsää. Vielä ainakaan lääkäri ei halunut aloittaa korvaushoitoa kun mulla on niin paljon kaikkea muuta.

Menasin peruuttaa salille menon mutta ohjaaja houkutteli mut kummiskin päättämään että lähden. Täytyy vaan ottaa kevyesti kun tuli viime yönä nukuttua taas vaan kolme tuntia. Niin ei vaan jaksa. Oisin mennyt päikkäreille mutta no meen sit kait salille ja saunomaan.

Aikamoista vuoristorataa on taas ollut. Tiistaina sain oikein virtapiikin. Siivosin ja leiposin ihan intona. Ja mieli oli tosi iloinen. Ei mitkään murheet haitannut. Ystävä tuli yökylään ja meillä oli ihan kivaa. Eilen sittten uniryhmän jälkeen mieliala laski taas rajusti. Uniryhmä tuntui aika rankalta. Keskittyminen ja asioiden ymmärtäminen ja muistaminen taas lyhyen yöunen jälkeen oli vaikeaa. No enpä ollut ainoa. Tänäänki tuntuu olo hankalalta vaikka vime yönä nukuinkin tosi hyvin.

Tänään on aika hoitajalle ja soittoaika lääkärille. Jos ne ois viisaampia. Vaikka tuntuu että nekään ei oikein ota tosissaan mun mielialojen vaihtelua tai sitten ei vaan oo keinoja niiden hoitamiseen. Lääke kokeiluja on kyllä tehty ja mietin onko nytkään lääkitys ihan kohdillaan. Onneksi on hyvä suhde hoitajaan mutta lääkäriä mä jännitän ja jotenkin jopa pelkäänkin. Pelkään että se muuttaa mun lääkkeitä niin etten itse tahdo. Kohta saa mennä rapsuttelemaan auton ikkunoita. Näyttivät olevan tiukassa jäässä. No laitoin sen onneksi jo illalla valmiiksi lämpöpiuhaan.

Sakira, kyllä ne mielialat vaihtelevat ja unen vähyys ei ole paras mahdollinen mielialan kohottaja. Ja ystävät tosi tärkeitä. Ei se yksi ihminen voi vastata kaikkeen ja ystäviä pitäisi olla ihan omiakin. Jos jättäytyy vain sen yhden ihmisen, puolison varaan voi käydä tosi huonosti. Kiva, kun sulla oli ystävä yökylässä. Minäkin viestittelin eilen kahden ystäväni kanssa. Niin erilaisia kumpikin, mutta tärkeitä ja rakkaita kumpikin.
Ei se sopivan lääkkeen löytäminen taida
olla ihan helppo tehtävä lääkärille kään. Auttaisiko asiaa, jos kirjaisit kaikki tuntemukset ja lääkärin soittaessa olisi ne listasta helpompi lukea.
Tänään on upea aurinkoinen päivä. Kävimme jo koiran kanssa lenkillä ja menemme päivällä taas. Illalla voisi sitten pidempään töitä tehdä.

Mollyan mulla on aika rajuja mieelialan vaihteluja. Eivät mee enää sellaisen"normaalin" rajoissa. Vähän lääkäri sääti lääkitystä ja oonkin nyt nukkunut vähän paremmin. Sellaiset noin 6 tunnin unet paitsi nyt sit tänä yönä jäi taas vähän lyhyemmiksi. Tästä päivästä tulee pitkä. Kun ei saisi nukkua päikkäreitäkään.

Eilen oli kyllä mukava päivä. Kävin mun parhaaan ystävän synttäreillä. Ollaan tunnettu lapsesta asti ja aina vaan ollaan bestiksiä. Olen niin onnellinen hänen puolestaan. Hän sai ihanan uuden kodin ja kohta hänestä tulee mummo. Ja melkeen sit mustakin. Hänen tyttönsä on mulle vähän kuin oma lapsi. Niin tiivisti oltiin silloin tekemisissä kun hän oli pieni.

Tänään ei oo mitään ohjelmaa tai pakollista tekemistä. En laita ruokaakaan kun sitä on valmiina pakastimessa. Se pitäis syödä ensin. Ja tulikin ylimääräistä menoa kun poika hukkasi lompakkonsa. Ei sillä itellä oo rahaa hommata uutta bussilippua ja henkkareita. Eikä mullakaan oo enää kuin vähän ruokarahaa. Melkein kuvittelin että tästä kuusta selvitään kunnilla mutta eipä tietenkään. Toivoisin vaan että joku rehellinen palauttaisi lompakon. No pojan pitää mennä sossulle kun on saanut toimeentulotuen niin jos saisi maksusitoumuksen.

Hei Sakira. Kovin on lyhyeksi yöunesi jäänyt ja päivästä tulee sitten rankka, kun ei oikein päiväuniakaan voi ottaa. Ehkä lenkkeily koiran kanssa virkistää ainakin hetkeksi. Säät ovat nyt suosineet ja kyllä auringolla on parantava voima.
Viesteilin ystävän kanssa yömyöhäällä. Hänellä oli yövieraita ja en sitten illalla pannut viestiä, kun tiesin asian. Ystävä taas oli ihmetellyt, kun minusta ei mitään kuulunut ja yöllä sitten viestitteli. Tässä on ihmisten kommunikoinnissa eroja. Itse en pysty viesteilemään, jos on vieraita kotona. Se tuntuu epäkohteliaalta. On kyllä hyvä, jos aikuisellakin iälläkin on bestis, jonka kanssa voi lähes kaikesta puhua, kun tai jos ei ole sisaruksiakaan.
Kylläpä poika taas harmia aiheutti ja ei vain itselleen, vaan sinulle myös, kun joudut aina maksumieheksi. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi itse hoitaa asiansa ilman äidin apua. Voi kuullostaa rankalta,mutta siinä se vastuu kasvaa, kun omat mokansa hoitaa.
Mutta hyvää päivän jatkoa sinulle...

Heippa Mollyan! Joo niin se vaan on että virheistä oppii jos joutuu itse kantamaan seuraukset. Mä oon nin vihainen sille kun sitten mulle kiukuttelee kortin katoamisesta ja että siihen menee rahaa. Plääh. Muuttais jo omilleen. En jaksaisi tollaista aikuisen kiukuttelua vaikka kuinka onkin oma lapsi.

Mä nukuin viime yönä jotain seitsemän tuntia. Ja vielä sellaista hyvää virkistävää unta. Tuntuu että tästä päivästä voi tulla ihan hyvä. Nyt ei ainakaan oo unettomuuss krapulaa ja tuntuu ihan hyvältä. Jaksan varmasti lähteä salille ja vesijuoksuun ja niistä ainakin tulee hyvä olo. Samalla poika pääsee hoitamaan asioitaan kaupunkiin. joutuu ittekseen hoitamaan hommat. Kuten käymään poliisiasemalla.

Lonkka häirii mua edelleen. Sen takia olin yöllä tunnin hereillä mutta otin vähän lisää tarvittavia ja nukahdin uudelleen. Kipulääkkeestä pidän nyt taukoa. Maha ei vaan kestä niitä kokoajan. Ja toisaalta tuntuu että ei se kipulääke tai lääkkeet ees auta tohon kipuun. Enkä mä usko että mulle tän vahvempia lääkkeitä ees kirjoitetttaisiin. Huomenna kysyn uutta aikaa fysioterapeutille. Joa se vielä kekseis jotain. On vaan melkeen nelkyt kilsaa matkaa fyssarille. Että tulee aika kalliiksi.

Hei Sakira. Hyvä, kun sait nukuttua pidempään. Uni se on hyvä lääke moneen asiaan. Kuitenkaan ei kaikkeen. Joskus kipu estää nukkumisen. On hyvä, että sinulle on tarjolla monenlaista apua. Kun asuu maaseudulla on välimatkat vain pitkiä. Kaupungissa kaikki on lähes nurkan takana ja on vain itsestä kiinni käyttääkö palveluja.
Hyvä juttu, että panet pojan hoitamaan omat asiansa. On niin surullista katsottavaa, kun aikuinen mies, on ihan lapsi ja ei osaa mitään tehdä eikä hoitaa. Ystäväpiirissä on tällainen vanhempien piloille hemmotteleva aikuinen ja nyt ovat vanhemmat ikääntyessään ihan purjeessa, kun voi matkaan ei enää riitä ja tämä parta-suu-vauva vaatii aina vain eikä loppua
näy.
Toivon kovasti, että kelirikko ei ihan vielä tule ja päästään mökille ajamaan. Se on minulle niin tärkeä paikka rauhoittumiseen tästä kaupungin vilskeestä.

Mollyan toivottavastti pääsette mökille. Se taitaa olla sulle ttärkeä paikka. Mäkin jo vähän suunnittelen kesää ja mökille menemistä. Mennään jos mun vointi vaan kestää ja löytyy rahaa bensaan. Voi olla että mennään jo keväällä vähän isommalla porukalla.

Mulla oli eilen oikein vauhti päivä. Kyllä se noi masennuspäivät voittaaa. Ja vaikka meni vähän ylikierroksilla niin sain tehtyä kaikkea. Lajittelin kaikki kierivät tärkeät paperit mappeihin ja turhat viskaan lehtiroskiin. Oon ollut tätä tekemässä jo lokakuusta alkaen.

Lisäksi tein muitakin kotitöitä ja leivoin. Leipä tulee halvemmaksi kun sen leipoo itse. Syöty ollaan jonkun verran seurakunnasta saatua ruokaa tai no minä ainakin. Ja koirakin pääsi kahdelle kunnon lenkille. Vähän tuntuu että lonkka ois parempi vaikka vieläkin se herättää yöllä.

Kohta lähden mindfulness ryhmään, ehkä vesijuoksuun ja sitten on vielä uniryhmä. Eli paljon ohjelmaa tälle päivälle. Illalla oon varmaan taas ihan kuitti ja nukun hyvin. Ja koirakin on jo saanut kunnon lenkin.

Kyllä vauhdikas päivä on kaikin tavoin parempi kuin maata masentuneena vuoteen pohjalla. On itsellä hyvä mieli, kun on saanut rästitöitä tehdyksi. Minua harmittaa usein liikaakin tekemättömät työt. Pyrin ne tekemään sairaanakin ja se on yksi stressin syy. Kyllä asian jo tiedostan ja pyrin siitä eroon tosissani. Kun on niin nuoresta hoitanut omat asiansa on se ikäänkuin kunniakysymys eikä halua toisia asialla vaivata. Minäkin kävin aamulla koiran kanssa koirapuistossa. Näin pitkästä aikaa koiranulkoiluttajan, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli ollut vakavasti sairas ja sairaalassakin. Nuori ihminen vielä ja nyt kovin huonossa kunnossa. Pitäisi olla monesta
kiitollinen, sen kun muistaisi.

aukas

Mollyan mulla on ollut ihan sama sen suhteen että olen halunut tehdä asiat heti enkä jättää rästiksi. Haluan vähän niinkuin täydellisyytttä. Ja kun voimat ja jaksaminen ei siihen riitä jätän kokonaan tekemättä ja siitä vasta pahaolo tuleekin. Mutta oon joutunut opetteleen avun vastaanottamista ja hyväksymään sen että mulla on sairaus joka välillä vie toimintakyvyn. Ja kun on baikea hetki tai kausi niin en pysty tahdonvoimalla siitä nousemaan vaan tarviin aikaa ja ehkä myös apua ja sit taas joku aamu asiat sujuvatkin.

Lääkärin ja hoitajan mukaan mulla on nyt menossa sekamuotoinen ja hoitaja luki mulle oirekuvauksen niin hyvin pitää paikkansa. Omega 3:sta siinä suositeltiin ja sitä tietty sitten apteekista hain. Muuten en muista mitä mulle luki lääkkeistä muutakuin että masennuslääkkeitä ei käytetä. No on mulla unen hoitoon joku väsyttävä masennuslääke.

Ehkä kaikki helpottaisi jos saisin nukuttua kunnolla. Tää yö nyt jäi tyngäksi lonkkakivun takia. Heräsin jo 01.30 enkä pystynyt enää nukkumaan. Hoidollisessa uniryhmässä neuvottiin nousemaan pois sängystä tekemään jotain rauhallista. No mä aikani värittelin ja kutosin mua ei tullut uni enää takaisin niin luovutin ja avasin koneen ja join kahvin. Aattelin kokeilla nyt nukkumista ilman nukahduslääkettä jos illalla on sellainen uninen olo jo valmiiksi. Tai ehkä ensin nyt kokeilen puolittaa sen. Eilen illalla unohdin kokonaan ottaa.