Kiitos, Pikemiten! Ja anteeksi, mutta minä en seuraillut aloittamiasi ketjuja - jossain välissä ehkä vähän säpsähdin/säikähdin sitä miten vauhdikkaasti sinulla tuntuu menevän. Tuntui siltä reagoidakseni viesteihisi minun pitäisi pystyä arvioimaan mitkä kirjoittamistasi asioista olivat todellisia - ehkä kaikki, ja ehkä olin vain inhottavan epäilevä, mutta osa käänteistä tuntui niin uskomattomilta tai yllättäviltä etten tuntenut pystyväni täysin luottamaan niiden sisältöön.
Nyt olen ihan poikki. Korjattiin sälekaihtimia, ja samalla intouduttiin vaihtamaan pahasti hapertuneet tiivisteet ikkunoiden välistä. Sitä varten piti jyystää vanhojen tiivisteiden liima pois ikkunankarmeista - mikä oli ihan kamalan työlästä, millimetri millimetriltä litteällä ruuvimeisselillä. Minä olisin halunnut laittaa homman puoliksi ja jatkanut mieluummin toisena päivänä, mutta kumppani halusi kerralla valmista - ehkä ihan ymmärrettävästi kun hänellä kuitenkin työviikko alkamassa. Olin pahalla tuulella, kun valoisa aika hupeni hupenemistaan enkä ehtinyt tekemään pitkää lenkkiä auringonpaisteessa, mistä olin haaveillut monta päivää. (Ja nyt, kun homma on valmis ja ulkona pimeää, istun juoksuvaatteissa sohvalla ja mietin olenko kuitenkin liian väsynyt lähtemää ulos. Asiasta kirjoittaessani huomaan suuttuvani.)