Ystävällä oli eilen isot juhlat. Olo on yllättävän hyvä, joskin aika väsynyt. Kävimme rääppiäisissä syömässä eilisiä tähteitä (juhlapaikka oli siivottu jo aamulla, eli auttamaan emme ehtineet), lähtiessä työnnettiin vielä oluet käteen. Juna kotiinpäin lähtee keskellä yöllä, joten olemme hotellissa vielä tämän päivän. Kallista, mutta ehkä se ettei tarvitse kuluttaa päivää raahaten rinkkaa ympäri kaupunkia on sen arvoista.
Hei kiitos ... 🙂
...ihan tuosta antamisasiasta mitä lahjoihin liittyy. Isän äiti oli eläessään joulun aikaan paljon antanut lahjoja ihmisille, josta isä joskus moitti äitiään minulle. Oli kuulemma jotain mitä ei yleensä siinä mitassa tehdä. Tuohon antamiseen, miten helppoa se joillekin on, ja toisille ei.
Itsessä vähän tuota mummin 'vikaa'. Laittanut pohtimaan joskus, vaikka parhaimmalta tuntunut jos vaan on voinut tehdä sen jollekin tuntematta mitään mutkaa missään. Olen jotenkin tottunut siihen enemmän kuin vastaanottamiseen.
Sitäkin miettinyt jossain kohdin, koetanko lunastaa jollain tapaa hyväksyntää siltä, jolle halunnut jotain antaa. Vai enemmän halusta vahvistaa vastaanottajaa tuntemaan itsessään 'olen hyvä'. Hänen arvostamisestaan kimmonnut halu antaa jotenkin vaan vapauttaa itseäkin kokemaan 'ei tämä elämä ihan pieleen ole mennyt'.
Anteliaisuushan on aivan ihana piirre, eli jos se itsestä lahjojen antaminen tuntuu luontevalta tavalta osoittaa välittämistä niin anna mennä vaan 🙂 Kyllä sen yleensä lahjan vastaanottajasta huomaa (tai sitten sanovat) jos asia heitä vaivaa.
Olen vanhaa asuntoa tyhjentämässä/siivoamassa. Kumppanille tuli vielä ylläritöitä joten joudun ainakin pari tuntia tahkoamaan vielä yksikseni - makuuhuone on valmis, keittiössä mennään. Haaveilen siitä että kaikki olisi pakattu että pääsisin viimeinkin siivoamaan. Voi kyllä jäädä seuraavan päivän puuhaksi.
Sain yöllä paniikkikohtauksen. En halunnut herättää kumppania lukuvaloilla, tai ehkä siinä oli myös sitä että toivoin nukahtavani uudestaan nopeammin jos en ryhtyisi lukemaan (tai halusin säästää kirjaa, koska niitä on vain yksi mukana)... mutta se ei toiminut, ja lopulta kumppani heräsi siihen että hyperventiloin. Tunnen itseni välillä niin hyödyttömäksi.
Et oo hyödytön. Mä sain pe illalla, eikä mulla ollu ketään. Olisin halunnu et joku ottaisi syliin tai et olid noteerannu. Mut ei.
Sippasin aikaisin, ja sain nukuttua kuitenkin lähemmäksi kuutta. Hyvä minä! Eilen käytiin vähän ennen auringonlaskua hiihtelemässä, lumipyrystä ja kovasta tuulesta huolimatta. Joen päälle oli muodostunut jäätikönsinistä jäätä.
Täällä radiota kuuntelin aamulenkillä, varoittelivat jäällähiihtäjiä, vettä jäällä.
Mutt hienoa, että teitä hiihtäjiä vielä on. Meitä ympäröi niin hyvä 'lataamo' kaikkialla ympäröivässä luonnossa. Omat sukset taitaa olla ruostuneet....
Hyvää maaliskuuta ja iloa valosta ja silti riittävästä levosta ☀️
Kiitos, keskustelua, valoisaa maaliskuuta myös sinulle. Jään värejä ihailtiin turvallisesti rantatörmältä, olen aika arka jäille menemään. Liian (tai ehkä riittävän?) monta kertaa tuli lapsena katsottua se Pikkukakkosen "Varokaa heikkoja jäitä"-pätkä.
saloka kirjoitti:
Et oo hyödytön. Mä sain pe illalla, eikä mulla ollu ketään. Olisin halunnu et joku ottaisi syliin tai et olid noteerannu. Mut ei.
Olen pahoillani siitä ettei sinulla ollut perjantaina ketään paikalla. Tärkeän ihmisen läsnäolo auttaa kyllä aika usein, ja nähdyksi ja huomioiduksi tuleminen.
Hiihtelyt alkaa olla hiihdelty, ja jalat tietää - tuntemuksista ja aroista paikoista ja liikeradoista päätellen - jotain tehneensä. Sen jälkeen kun vaihdettiin murtomaaladut ski-touringiin (kuin laskettelua ilman hissiä) pyllähtelin hankeen melkein päivittäin. Mustelmitta kuitenkin selvittiin, vaikka välillä oli jyrkässä kohdassa sellainen olo että olikohan tämä kaikkein järkevin tempaus. Ja muutama oikein pehmeä kaarros tuoreella lumella tuli laskettua, parhaimmillaan se tuntuu lentämiseltä. Nenä ja suun ympärys ovat ahavoituneet kipeäksi naamioksi - mutta ehkä käsirasva auttaa siihen. Kohta pitää vielä pakata jotta saadaan huone luovutettua ajallaan, ja sitten on reilun puolen päivän odottelu ennen kotiin päin suuntaamista.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: sanasokeus
Mä en o ikinä lasketellu, suksillakin oon ollu varmaan 30vuotta sitten. Enkä usko et pärjään siinä, sillä pyörällä ajokin on hankalaa.
Toivottavasti kasvoillesi ei o pahemmin käyny. Toivottavasti rasva auttaa...
Kiitos hyvistä toivotuksista, saloka. Kasvot on vähän pehmeämmät.
Juna on yli 2,5 tuntia myöhässä, mutta se ei tunnu pahalta koska näin äskettäin ikkunasta metsäkauriita. Ja ehdinpähän ehkä lukea kirjaa ennen seuraavaa lukupiiriä.
Hyvää naistenpäivää, jos se on tänään!
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 8 kuukautta sitten. Syy: yksityiskohdat
Hyvä, että olet päässyt liikenteeseen ja irrottautumaan arjesta. Onneksi ei käynyt pahemmin ja olet jo paluumatkalla. VR tainnut sulkea ravintola/kahvilavaununkin, taisi tulla sähköpostiin sensuuntainen viesti? Nämä ajat.... kysyy asennoitumista elää rajoituksien rajaamaa elämää.
Kevät onneksi kuitenkin jo alkanut, tänäänkin paistaa niin ulos patistavasti.. .. ☀️
keskustelua kirjoitti:
Hyvä, että olet päässyt liikenteeseen ja irrottautumaan arjesta. Onneksi ei käynyt pahemmin ja olet jo paluumatkalla. VR tainnut sulkea ravintola/kahvilavaununkin, taisi tulla sähköpostiin sensuuntainen viesti? Nämä ajat.... kysyy asennoitumista elää rajoituksien rajaamaa elämää.Kevät onneksi kuitenkin jo alkanut, tänäänkin paistaa niin ulos patistavasti.. .. ☀️
Joo, loma teki hyvää. VR:n kuulumisista en tiedä, kun en asu Suomessa. Parantelen vielä jalkoja eli pysyin ruokaostoksia lkm:tta sisällä tämän päivän, laitettiin tomaatin ja paprikan siemeniä multaan jos vaikka jaksaisivat itää.
Lumimyrsky. Olen ollut tänään ahkera, lähettänyt kokonaista kaksi työhakemusta, ja aloittanut kolmatta. Eilen illalla ilmeni hartiassa outo jumi (etupuoli on todella kipeä kun käsi/selkä sattuu tekemään väärän liikeradan), joten olen yrittänyt nököttää sohvalla vähemmän. Tein myös pari aurinkotervehdystä aamupäivällä, sen kunniaksi että sain olohuoneen lattialta muuttolaatikot siivottua ja maton näkyviin. Asunnossa valmiiksi ollut matto saattaisi olla yllättävän hyvä ja paikallaanpysyvä joogaamiseen - siinä on käsille hyvä pehmoinen pito, mutta matto ei liu'u lattialla tai tunnu juurikaan venyvän vaikka työntäisin sitä käsillä ja jaloilla eri suuntiin. Katsotaan tulisiko tavaksi, edellisestä säännöllisestä harrastuskaudesta on vuosia.
Kireä olo. Parista kysymästäni työpaikasta luvattiin vastaus perjantaihin mennessä (tai tämän viikon aikana) mutta ainakaan vielä niitä ei ole kuulunut. Kumppani kutsuttiin haastatteluun työtä varten, jota hän ehkä tekisi mieluummin kuin nykyistä hommaansa, mutta joka vaatisi muuttoa toiseen maahan - taas. En jaksaisi edes ajatella uutta muuttoa, ja olen haluton muuttamaan vielä kauemmas perheestäni. Vaikka eipä nykyinen välimatkakaan näin koronan aikaan paljoa lämmitä, kun heitä pääsee tapaamaan lähinnä hautajaisissa.
Taisin saada töitä loppuvuodeksi. Nyt pelottaa että saan jostakin paremman tarjouksen, jonka vuoksi joudun jättämään kesken nyt tarjotut työt - ja samalla toivon sitä, koska urahaaveet sijaitsevat kapealla ja tuulisella polulla, jolla jokainen sivureitti näkyy aukkona CV:ssä, jokainen "muu työpaikka" saatetaan tulkita epäonnistumiseksi. (Edellisessä työyhteisössäni oli paljon tämäntyyppistä ajattelua, tai niin ainakin kuvittelen. On hyvä pitää mielessä etten tiedä totuutta muiden ajatusta silloin kun tunnen katkeruutta.)
Vielä ei ole tullut sitä suurta helpotuksen tai levollisuuden tunnetta jota toivoin - talous on kuitenkin turvattu, eikä erossa-asumisaikakaan ole kohtuuton. Huoli tuntuu peittävän vähän kaiken muun alleen tahmean pinnan tavoin.