Klassinen musiikki hengenpelastajana.
Haluaisin avata keskustelun klassisesta musiikista. Nimittäin uskon että se voi pelastaa monia henkiä, enkä nyt vitsaile. Se saa aivoihin sellaisen selittämättömän tilan tai en tiedä onko se aivoissa vaan jopa sielussa. Se on pelastanut mun hengen monta kertaa. Kun on ollut erittäin synkät ajatukset, niin olen pistänyt klassista stereoista ja olen saanut edes vähän balsamia haavoille. Voin sanoa että se voi oikeasti olla teille jokaiselle eduksi jos vain ryhdytte sitä kuuntelemaan. Mielessänne saattaa välähtää taivas. Enkä nyt laske leikkiä. Olen iloinen jos saan jonkun täällä kiinnostumaan klassisesta musiikista, se on oikeasti tärkeää…
Hyviä kuuntelu hetkiä!🙂
En ole. Tykkään enemmän täyteläisestä orkesterisoundista. Tosin olen joskus kuunnellut Kronos Quartettia, mutta sittenkin enemmän muihin genreihin sekoittuneena, esim. The Fountain -elokuvan ambient-henkistä soundtrackia.
Ehkä minulle on jäänyt trauma, kun lukiossa käytiin osana musiikinkurssia kamarimusiikin konsertissa. Se oli siinä iässä tylsintä ikinä. 😂
Osaatko vinkata jotain helposti nieltävää traumanpurkajaa? 😉
Sibeliuksen jousikvartetti teokset tai Schumannin. Myös Brahmsilla hyviä klarinetti teoksia. 👍
Max Bruchilla on myös hienoja teoksia. Esim. viulu konsertot.👍
Klassissessa musiikissa se jännä piirre, että välillä kun sitä kuuntelee, niin mielikuvitus juoksee ties missä ja sitten sitä säpsähtää välillä taas todellisuuteen. 😂
Musiikki minulle on tavallaan ruokaa. Varsinkin klassinen, voisin vaikka kuunnella vuoden putkeen sitä, enkä siltikään kyllästyisi. Musiikilla on niin uskomaton kyky suunnata huomio muualle, ikävistä asioista. Toki kirjoillakin, mutta silloin kun on oikein huono olo, niin musiikki toimii paremmin kuin mikään lääke. Klassinen musiikki on kyllä suuri rikkaus, jota tulisi varjella ja sitä ei kannata koskaan suoralta kädeltä tyrmätä, sillä siinä on niin paljon ominaisuuksia jotka auttavat vaikeitten tilanteitten yli.
Viime aikoina oon kuunnellut Glazunovin sinfonioita. Niitä täytyy aika monta kertaa kuunnella että pääsee sisälle... 🙂
Sibeliuksen musiikki on kyllä ajatonta. Kyllä se varmaan niin on sitten että mihin sanat loppuvat niin siitä musiikki alkaa.
Soitatko itsekin?
Kuuntelen. Klassista erityisesti.
Käytkö konserteissa? Konservatorioiden tai muiden alan tahojen?
minäitse89 kirjoitti:
Musiikki minulle on tavallaan ruokaa. Varsinkin klassinen, voisin vaikka kuunnella vuoden putkeen sitä, enkä siltikään kyllästyisi. Musiikilla on niin uskomaton kyky suunnata huomio muualle, ikävistä asioista. Toki kirjoillakin, mutta silloin kun on oikein huono olo, niin musiikki toimii paremmin kuin mikään lääke. Klassinen musiikki on kyllä suuri rikkaus, jota tulisi varjella ja sitä ei kannata koskaan suoralta kädeltä tyrmätä, sillä siinä on niin paljon ominaisuuksia jotka auttavat vaikeitten tilanteitten yli.Viime aikoina oon kuunnellut Glazunovin sinfonioita. Niitä täytyy aika monta kertaa kuunnella että pääsee sisälle... 🙂
Tuo loppukaneetti, monta kertaa kuunneltuna, niin, tosi harvoin aukeaa ensi kuulemalta. Musiikki tosiaan irrottaa jotain jostain. Mullekin joskus tullut tunne, klassiset sävelet keventää oloa kuin avaten jotain itsessä umpisulkeutunutta.
Käyn aika paljon konserteissa.
Menetkö joulun aikaan konserttiin?
Tai näinä aikoina? kaikenlaisia konsertteja on. Mietin Samuli Edelmannin konserttia, ehkä onnistuu. Luulen että osaksi isänsä lauluja laulaa? pianosäestys-?
En nyt varmaan enää, olin tuossa viikko sitten.
Olen huomannut että musiikilla on valtava voima. En osaa oikeen edes selittää mistä se voima tulee. Ainakin minulle musiikki on erittäin tärkeää. Se on yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia...